Puikkonokkia ja näyttelyitä

Viikonloppu kului kovin koira painotteisesti pitkäsä aikaa. Selkeästi alkaa tän talouden sairastelut olla takanapäin ja normaali kaaos palata taloon. Lauantaina suuntasimme Umpan kanssa kohti Alpuaa ja Kutinanleiriä. Ume ei nyt päässyt ihan treenikentälle asti, mutta hengessä mukana köllötteli autossa. Oli upeeta päästä katsoo hieman oman harrastuslajin ulkopuoleisia lajeja, ohjelmassa kun oli suojelua ja mondioringia. Tietysti molempiin lajeihin kuuluu myös sitä tottelevaisuutta, mutta vaikka samasta asiasta periaatteessa kyse kuin TOKOssa, on lajeissa aika isoja painotuseroja. Seuraaminen on oikein oiva esimerkki ettei TOKO 10 pisteen seuraamisella välttis enää täysiä pisteitä saisi PK kentällä ja päin vastoin.

Purupuolesta taas en osaa tällä kokemuksella sanoa mitään. =) Mutta oli hienoa nähdä kuinka koirat oli aivan täpinöissään kentällä ja siitä huolimatta hienosti kuulolla. Ehkäpä eräs mieleenpainuvimmista koirista oli upee amstaffi joka oli suojelukoulutettu. Mistäköhän syystä tollaset tankit vaa niin hivelee silmiä? :P No täytyy kyllä samaan hengenvetoon hehkuttaa niitä upeita malinoiseja! Aaaahhhhhh.... Kyllä se jonain päivänä asustaa täällä meilläkin. ;) Itseasiassa kävimmekin katsomassa Nöpöä jolla kohta vipeltää jaloissa pikku palleroita... Onneksi niitä ei vielä näkynyt, olisi ehkä ollut pakko ottaa yksi mukaan. =D

Sunnuntaina sitten Kainon kanssa läksimme Ruotsiin ja Piteån näytelyyn. Joskus mietin miksi hakkaan päätä seinään ja ramppaan tuolla ruotsin puolella, kun siellä ei meillä tunnetusti ole koskaan hommat menny ihan putkeen. No emme tehneet poikkeusta tälläkään kertaa... Se viimeinen cacib oli jälleen niin lähellä, mutta niin kauas se jäi... =) Tuomari tykkäsi muuten Kainosta, mutta kommentoi tytön olevan liian lihava. No ihan en tuota allekirjoita, mutta lihasta tyttö kaipaisi lisää. Huomaa alkuvuoden mamin sairastelun vaikuttaneen tytön habitukseen... Nyt alkaakin molemmille naisille kunnon kuntokuuri! ;) Tosin noille leikatuille koirille on välillä aikas vaikeaa saada kadotetut lihakset takas. Neksu oli tässä kiva poikkeus ja mummin kropassa ei näkyny mitään muutoksia leikkuun jälkeen.

Tuomarina oli Vochai barak, olikohan Israelista. Tuloksena oli excellent mutta Sa jäi saamatta tällä erää.

Corr type. Good size & prop. Strong bone. Corr head. Lovely temp. Good coat. At the moment too fat also seenin her rear moment. Exc for the overall type.

Kaino tosiaan edestakaisin juoksussa juoksi jotenkin oudosti vinossa. Veti "pohkeenväistöä" koko matkan... O_o No onneksi siitä ei sitten parkkipaikalle mennessä ollut mitää havaintoa, tai onneksi ja onneksi... =D Kehän vierellä tutustuin kivoihin Ruotsalaisiin bullmastiffiharrastajiin. Heillä oli 15 kkn ikäiset veljekset, ikävä kyllä nimeä en nyt muista... =/

Tässäpä neito ansaitulla loppiksella kehän jälkeen autossa. Hieman on viilennystakki rullalla, mutta tuuletin jäähdyttää mukavasti.

Kotiin päästyä oli vielä ohjelmassa rantsuilua Mökön kanssa....