.

.

maanantai 26. marraskuuta 2018

Tähti on sammunut

Ikävä on suunnaton... Itkun ja surun määrä on tänään ollut lohduttoman suuri.
 Kuvat ovat viime talvelta ja kertovat mummon temperanentista kaiken. ❤️
📸 Theo Alexiou

maanantai 19. marraskuuta 2018

Harmain päivä

 Lauantaina vietettiin vuoden harmainta päivää... Kuten yleensä ei sekään teemapäivä mennyt Suomessa ihan putkee!😂 Aurinko näyttäytyi pitkästä aikaa. No päivä oli kyllä tuulisin hetkeen et sentää jotain. Postimies lähti käyttämään mamia ulkona villin bileillan jälki fiiliksillä  mutta Kaino-Vieno tiesi paremmin ja jäi kotii lepäämään. Tietysti mummo joutuu aina jonkun lenkin tekemään, mutta nämä pidemmät reippailut hän saa korvata sohvan pohjalla. ❤️



Kaino tokottaa


Kainon vointi menee nyt päivä kerrallaan ylös ja alas... Mutta ikävä kyllä niitä alas alkaa olla enemmä. Lopullinen päätös alkaa olla jo siis käsillä, mutta vielä mummo jaksaa innostua kun pääsee hallille hommiin! Yhtä aikaa on ihana katsoa mummon tuikkivia silmiä kun muori syttyy tekemiseen, mutta samalla se muistuttaa siitä ettei noin aktiivinen koira ole onnellinen sohvan nurkassa... Mummo kun on alkanut viihtyä alakerrassa omassa kömmänässään. Tietysti osa syy on, että portaiden nouseminen on jo työlästä. Ruokakaan ei Mummolle oikein maistu mutta nyt on löytynyt taas pari asiaa mitkä uppoaa! Ei se auta ku lähteä markettiin hakemaa hauhauta. =D katsotaan kauanko se maistuu, mutta näin päivän jälkee on pysynyt sisällä hyvin. Tietysti ei ole se paras ruoka maksavammaiselle koiralle, vaikkakin on ihan kana pohjainen, mutta ei taida olla tässä kohtaa enää väliä muulla kuin maistu uudella!

Mutta tässä mummon tokotukset, nauttikaa! Toi pilke ja roihu silmissä on niin ihanaa katsottavaa ettei mitää rajaa. Vähän oli kyllä tän keikan jälkeen hankaluuksia hypätä hallin kynnyksen yli ja uni maistui pitkään. Niin ja pakko mainita että kaukojen tekniikka ei ole varmaan koskaan ollut noin hyvä paikallaan pysymisen osalta!!! =D 

Toi viimeisen videon palkka siili on pysynyt kesto suosikkina kaikki nämä vajaa 11 vuotta! Kaino sen ihan itse löysi meidän talon pihalta kun muutimme tänne ja siitä lähtien se on ollut se THE palkkauslelu. Muut lelut on tulleet ja menneet mut tää siili on ja pysyy. Kerran se oli hetken hukassa kun mamin heittokäsi ei ole niin tarkka ja ehdittiin ostaa jo uusi siili (mikä ei tietysti ole ollut yhtään niin hyvä), mutta lumien sulaessa Kaino koki ihanan jälleen näkemisen ja siitä lähtien on siiliä vahdittu haukkana!

tiistai 13. marraskuuta 2018

Taas posetetaan...

Kelit vaan huutaa valokuvien ottoa!!! Ehkä myös se kaamea ajatus etti mummokoira enää ole pitkään täällä niin täytyy saada paljon kuvamuistoja ihan arkisista askareista. Tässä taas tutulta luontopolulta. Tällä kertaa Kaino päätti kokeilla vähän uusia juttuja perus pokerfacen rinnalle. Irvistys ja mullistus toimii ihan yhtä hyvin. =D
Kun Mummokoira sitten päättää onnistua on se Postimiehen vuoro vähän herpaantua.
ja päin vastoin. AIna ei voi onnistua vaikka olosuhteet olisivatkin upeat!
Kattia kanssa!!! Kyllä näistä irtoaa AINA se the kuva!
Asusteilla posetus on aina helpompaa ja kivempaa. Puhin nallekin on päässyt kuviin. Postimies kun edelleen tykkää pitää lähetykset mukanaan.


sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Vireet on löytynyt!!!!


Wuhuuu!!!! Vihdoin ja viimein ne kauan kadoksissa olleet vireet löytyi ja juurikin oikeassa paikassa. Ilmeisesti pikku koira on parhaimmillaan arvokisoissa. ;D Meidän kotiseura OKK järjesti tänä vuonna Pohjois-Pohjanmaan piirimestaruudet ja mehän osallistuttiin vain ja ainoastaan kun kisat oli näinkin lähellä etsimään sitä virettä. Päätin ottaa tällä kertaa erilaisen lähestymistavan kisoihin ja edellinen ilta me vain tehtii normi lenkit ja siellä muutama toppi yms pientä. Päätin myös etten kisapaikalla hinkaa ja hankaa mitään. Luvan annoin 1x ruutuun lähetys, pari eteenmenoa ja kaukot alustalla. Tietysti nyt perus hallintaa ja rauhoittumista otettiin, mutta ei tosiaan liikkeitä.

Liikkeet oli taas 4 osassa mikä minua tietysti kauhistutti, mutta positiivista oli että me oltiin kerrankin paikallaanolo rivin ekana toisessa setissä. Mutta mitä vielä, kun me EVL koirakot jätettiin koirat,alkoi naapurikentällä ALOn paikallaanolot ja maahanmeno käskytykset. =D No tähän ansaan Postimies ei mennyt. ;) Molemmista 10 pistettä
          ********************************************************
Seuraavassa erässä oli
Luoksetulo 9 mikä meni ihan ok. Jostain syystä Pate juoksi vinoon ja perusasento oli väljä (mutta onneksi suora niin ei vissii näkyny tuomarin vinkkelistä). Piste menetykset johtui lopun ravista. Toisaalta minusta toppi olisi saanut olla parempi, mutta yleisöstä kehuttiin.

Z 7 olikin sitten kaaosta... Eka istuminen jäi TAAAAS seisomiseksi. Toisena olisi ollut seiso mutta liikkeenohjaaja oli unohtanut siirtää merkkikartion oikeaan paikkaan ja mä menin ihan puihin (luulin kääntyneeni väärään suuntaan...) ja käskin koiran maahan. No ajattelin että homma on jo nollilla ja viimeisen maahan korvasin istumisella että saan onnistumaan sen. Onnistuihan se. No siinä tuomarin kanssa ihmeteltiin mitä kaikkea siellä oikein tapahtui ja hän armollisesti päätti sakottaa vain yhdestä virheestä, kun siinä oli ollut kaikkea hässäkkää. Täytyypä alkaa harjoitella noita yllättäviä tilanteita, moisesta EI saisi mennä puihin!!!

Hyppykiertohässäkkä 10 oli minustakin sika hieno!!!!! siinä pysäytys oli seiso ja meille arvottiin oikea umpieste.

           ************************************************************
Seuraava setti alkoi tunnarilla 10. Todella nopeaa liike ja työskentely. Vino ja väljä palautus mutta ei nyt nillitetä.

Seuraaminen 10 oli ihana!!! Vähän minusta poikitti välillä ja oli kiihkeä, mutta ei mitään sikailua. Ainoa mistä tuomari sanoi että edisti peruutuksessa, mutta ei vissiin ollut niin kamalaa... Ja se oli suora! Niin ja yhdessä kohtaa kuulin merkki teipin äänen kun tarttui Patea tassuun eikä sekään häirinnyt, onneksi ei lähtenyt mukaan.

Sitten Ruutu 10. Hieno! Eteenmeno upea, tosin kuono kävi maassa kun taas tarttui teippi kiinni jalkaan. Ruudussa lähti nauha osittain mukaan, mutta sekään ei haitannut.

           **********************************************************

Viimeinen setti alkoi Kaukoilla 8. Itse olisin ottanut ehkä vielä yhden pisteen pois kun liikkui maahanmenoissa eteen sen verran paljon... mutta perus siisti.

Vipana Ohjattu 10 ja se onnistui!!!! Tämähän ollu se vaki sikailu kehässä kun ollaan ohitettu merkki. Nyt teki siistiä työtä!!!

            *********************************************************
Kaiken kaikkiaan työnskentely oli mahtavaa. Pate oli hiljaa ja kuulolla. Liikkeet tehtiin juuri sillä tasolla millä treeneissä ollaan. Nyt aletaan hinkaa tuo luoksetulo ja kaukot kuntoo seuraavaan kokeeseen sekä ohjaajan häiriönsieto. ;)

Kaikkiaan pisteitä kertyi 299 /320 eli ykköstuloksen verran. Saatiin vielä KP eli kunnia palkinto tuomari Allan Aulalta. Sijoitus oli 1/8 joten meistä leivottiin tämän vuoden piirimestarit!!! Vähän kyllä harmittaa toiseksi tulleen puolesta, koska ilman tuota sääli 7 hän olisi voittanut... Eroa meillä ei ollut kuin pari pistettä. Muutenkin kilpailu oli todella tasokas ja koirat upeita. Varsinkin ruutu onnistui kaikilta keneltä näin. yleensä eteenmenojen kanssa on häikkää, mutta nyt ne oli upeita!


Tässä vielä virallinen arvostelu kaavake.

torstai 8. marraskuuta 2018

Ylläri vapaapäivä

Torstaina kävin hoidattamassa kipeää kättäni ihan huipulla osteopaatilla ja hoito oli niin perusteellista, ettei ollut puhettakaan että voisin voinut sitä töissä käyttää... Hyvä kun sain autolla ajettua yhdellä kädellä. =D No me pidettiin sitten vapaapäivää. Koirat olivatkin jo aamusta asti kyydissä kun alkuperäinen suunnitelma oli mennä hallille hoidon jälkeen treenaamaan. Olo kun ei ollut vahvin kävin nopsaa tukussa ja Lilzoossa ostoksilla. Kukas muukaan se lähti mukaan shoppailee kun Mummokoira! Me tytöt jätetttin tuo mies autoon ja lähdettin valkkaamaan yhdessä uudet iltaherkut.

Sitten kotiin saaliin kera (kotimatkalla haettiin Postimiehelle myös naput) ja vaatteiden vaihto enempi metsäilyyn sopivammaksi. Vaikka oli pikku sade tihuutusta oli jotenkin upeat valot paikka paikoin niin pitihän se napata metsäily posetkin. Alkuun Postimiestä ei oikein huvittanut moinen... Keppikin piti jättää pois.
Mutta sieltä se tuttu ja turvallinen ilme löytyi molemmille sankareille.
Sama maaten. =D
Paluu matkalla me nakattiin mummokoira kotii lepäämään ja suunnattiin hallille treenaamaan Potimiehen kanssa. Lauantaina olis koe taas niin viimeisiä viilauksia. Onneksi ei vielä ole sitä tulos tavoitetta vaan se vireet kohdilleen tavoite. Toisaalta kun saadaan ne vireet kohdilleen saadaan varmasti niitä hyviä tuloksiakin! ;)

Posetusta ja kuulumisia


vaikka nyt on hetken olut tuhruisempaa keliä on onneksi enempi ollut näitä super ihania syyskelejä! Vaikkakin kun Oulussa ollaan tuulee aina... Välillä kun räpsii näitä kuvia niin huomaa että yksikin olisi riittänyt. =D Eipä näissä juuri ilmeet ja poset ole muuttuneet. Toisinnan saa ottaa sitten ainakin sen kymmenen että edes yksi olisi kohtuullinen.
Ammattilaiset asialla, poset vaihtuu yhdessä samaan tahtiin.
Jotkut aina brassaa. ;D Kainoa kenkuttaa kun fyysinen kunto on alkanut rapistua ihan hirmuisella vauhdilla eikä mummo haluaisi antaa vielä periksi, mutta välillä on vain niin tehtävä. Eräänä kertana piti ylittää leveä oja ja Postimies kimpoili edes takas ihan kuin lällättäen kun Kaino etsi ylitys paikkaa. Toisaalta karma on narttu kuten sanotaan... Muistan erään Räkiksen joka aina kiusasi ja lällätteli mustalle kostajalle eli Neksu mummille kun Neksulla ei enää jalka noussut entiseen tahtiin.
Kainon motto on pennusta asti ollut ettei periksi anneta ja tässä se on: yksilö pose kivellä!
Jaahas... ja kukas se sieltä on saapunut taas brassailee kyvyillään. Ja Kainon ilme kertoo kaiken! Hänen arvonsa parrasvaloihin ei ole astumista!!!!!
No sopu sijaa antaa että saadaan mamikin onnelliseksi.
Tähti on tässä ja nyt!

Kaino on ollut nyt taas parempaan suuntaan. Ollaan jätetty naput pois ja nyt mennään kotiruualla vanhaan tyyliin. Pissaa ei ole ollut enää kuin tippoina lattialla ( tai tuolla makuu alustaviltillä mikä on lattialla maton sijaan), kakkoja ei ole näkynyt ja ruokakin maistuu ja sitä ei oksenneta pois! Syvä helpotuksen huokaus. Aloin taas vain miettimään nuita napuja, kun olen vaihtanut eläinlääkäriasemaa mistä ostan kun se edellinen lopetti. Nyt siis kaksi säkkiä haettu sieltä. Muutama vuosi sitten tilasin samaa ruokaa saksasta ja silloinki  tapahtui romahdus kunnossa. Sain silloin maahantuojalta selityksen, että eri maiden nappulat tulevat eri tehtailta. Toki laatua tarkkaillaan että oli tasalaatuista, mutta pieniä eroja voi siis olla (vaikka suoraan sitä ei sanottu). Nyt sitten mietin, että voikohan eri asemat tilata ruokansa muualta kuin samalta maahantuojaltatai onko suomen maahantuoja vaihtanut tilaus paikkaa. No nyt en uskalla edes kokeilla muualta ostettua vaan jatkamme kotiruualla. Onneksi olen antanut edelleen säännöllisesti lihaa niin ei tullut mitää isoa hyppäystä. Eli kanaa, kalkkunaa ja Kainon mielestä yökkis kalaa on nyt menussa.

perjantai 2. marraskuuta 2018

Karmeaa Halloweenia

Tänä vuonna kuvassa seikkailee enkeleitä ja demoneita. Postimies miehenä keskittyy suuriin linjoihin ja huomaanattaan (tai tahallaan, tiedä sitten) koittaa seivästä Mummokoiran. Kaino-Vieno päätti puolestaan maksimoida kuvausten surkeuden istumalla häntänsä päällä. 😂 Joskus tuntuu että oon vahingossa kouluttanut näistä ammattimallit kaikkiin juhlapyhiin....