.

.

keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Uusivuosi ja uusia kujeita

Näinhän se joka vuosi tuppaa olemaan. Tosin tää koko porukan sairastelu vuoden vaihteessa voi jo vaihtua uudeksi kujeeksi eli et terveinä oltais. No vaikka mami on maannut ihan voimattomana sängynpohjalla ja joutunu oleen pois töistäkin, ei se treenejä ole hidastanu. Tai siis on, mutta ei estäny. =D

Umen kans kävimme kokeileen Rally-Tokoa ja hui, me tykättiin siitä!!!!! Mamihan on ihan solmussa kylttien kans, mut Ume selvästi tykkäs lajista. Vieläkö mami muistais et nyt saa höpöttää ja huitoa mielin määrin. Tai ainakin näin alussa. Mestariluokassa alkaakin se mun rakastama nillitys. =D =D tykkään. Näin nopeasti yhden kerran jälkeen hauska laji jossa todella luokkavaihdot tuovat lisää haastetta. alemmat ovat kyllä mukavan letkeitä ja sitten kun osataan aletaan nillittämään. Päätin jo et tässä on kainollekkin hyvä eläke harrastus ja os me ei sitä TVAta ikinä saada, voihan sitä yrittää koularia tästä. ;D

Nillityksestä puheenollen, mulle viimein selvisi et uudet tokon sääntömuutokset koskee myös EVLää!!!! Mä luulin et pystyi huokaseen helpotuksesta, mut toisaalta olin jo ihan liekeissä tästä hyppy ohjatusta. Jeee.... Tässä linkki liikkeeseen. Me jo vähän Kaikun kans tätä tapailimme ja hienosti se pimu täs hoksi. Otimme kyllä ilman kapulaa... Mutta tuskin on iso juttu nakata se siihen mukaan. Jos jotain etua oudoista treeneistä niin tälläiset ei tuu shokkina. Niin ne haitta puolet on ollu omituiset ratkaisut koetilanteessa... =D

Nyt jäämme nauttimaan rakettien paukkeesta pimujen kans. Onneksi meillä ei kumpikaan niistä isommin välitä. Umella hieman pissaamis keskittymiskyky herppas ku piti katsella ja kuunnella, tosin siihen riittää välillä pikkulinnut ja syksyiset lehdetkin. Ajatus ei vaan pienellä aina pysy kasassa. Kaino puolestaan piehtaroi hangella ja nautti olostaan rakettien poksuessa ympärillä. Oli varmaan mielissään kun mami kerrankin pihalla mukana, kun ollu tosiaan niin poikki taudista et nakkonu pimut aina keskenään pihalle.

Ai tärkein oli unohtua. Kaino ollu mulle päivän ihan möksis kun jäi eilen yksin ja läksin Umen kaa treeneihin. Normisti sängylläkin (nyt kun mami kaivannu TLCtä oikein roimasti saanu olla vieressä) röhnöttää keskellä sänkyä ja ihan kylessä kii, viime yönä käpertyi ihan toiseenlaitaan jalkopäähän pikku kerälle ja nukkui koko yön siinä. Onneksi nyt alkanut jo lämmetä mulle taas. Huomenna sitten laatuhetkiä metsässä, vaikka nämä keuhkot kassissa mukana!

sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Mallipimut

Tuossa alkutalvesta/loppusyksystä mainostin että kävimme pimujen kanssa vähän valokuvattavana. Tän vuoden pimupäivyri onkin sit laadukkaampi ja erilaisempi ku aijempinavuosina. Itseasiassa pimupäivyri ON tänä vuonna erilaisempi, kun saimme Kaisalta ihanana muistokalenterin yhteiseltä taipaleelta. Näin tän vuoden kalenterissa on myös pojat Mökö ja Jymy hyvin edustettuina. =) Ei voinut kun hymyillä kun tuli muistot mieleen kalenteria katsellessa.

Mutta asiaan eli meihin. ;D Tässäpä nyt sit kuvapläjäytystä oikein urakalla!








Ja loppuun mun suosikki yhteispose. 
Kuvat Renne Ahlqvist

perjantai 26. joulukuuta 2014

Jouluposetukset

Tänään oli ohjelmassa normi metsäilyn lisäksi jouluposetuskuvien otto. Ja kuinka arvata saattaa ei Umppa ollut yhteistyökykyinen tälläkään kertaa... Tuloksena oli haravointi urakka, kun kamera katosi jonnekkin kinokseen. Onneksi se sieltä löytyi ja nyt kuivaa tuossa pöydällä osina... Huokaus... Olin kyllä sen verran kiukkuinen tapauksesta, että Kaino pääsi etsinnän ajaksi sisälle lämpimään, kun Ume joutui etsimään sitä kaverina (lue pysymään pois haravoinnin tieltä!).

No toisella kameralla sain muutaman kuvan sitten napsastua, mutta ne metsä kuvat joulun tienoilta on nyt panttivankina siellä toisessa kamerassa. No tässä kuitenkin uljaat joulu-pimut.



Metsäänkin taas suuntasimme. Tällä kertaa ilman poikia, kun Jymyn  ja Mökön kans olemme nyt muutama päivänä käyty kimppalenkeillä. Pakkanen on ollut ihanan kirpsakka n. - 15 asteen tienoilla. Jouluaattona kun päästiin jo yli tai siis alle -20! Umea kun tuli taas parjattua, täytyy kertoa että näillä kimppalenkeillä on Ume ollut ainoa jonka nimeä ei ole tarvinnu moneen kertaan huudella. Kaikku on vielä vähän hapan Jymyä kohtaan ja opettaa pojalle kuinka vanhoja rouvia lähestytään. Jymy taas välillä kyllä lällättelee rva koiralle niin, että meidän täytyy Jymbelle välillä sanoa ettei se käy laatuun. Hra Mökö puolestaan on intohimoisesti pitänyt kiinni jäniksenjalastaan sekä protestoinut lumipaakkuja tassujen välissä. Ume on siis ollut ainoa tasainen kävelijä. No kerran alkoi vähän viirata ja kiusattiin tätiä hihnassa, mut muuten ei voi kuin kiitellä!

torstai 25. joulukuuta 2014

Umppa, se on out... eiku uniikki

Jouluaaton olimme pimujen kanssa mummolassa. Pimut taas tykkäs ku lahjoja ja nameja sateli. Pimut saivat uudet hienot lelut. Umppa nuorimmaisena sai valita ekaksi omansa ja nuoriso valikoi tietysti tuon playboypupu hahmon. =D Lisäksi lahajasäkistä löytyi nakkipaketti, jonka Umppa tyhjensi niin sanotusti ykösellä Ykä-ukin avustuksella. Ukki laittoi n.5 nakin nipuissa Umelle setin suuhun ja Ume imeskeli nakit sisuksiinsa ahnaasti. Kainolle jäi vain pari kalkkuna siivua lohdutukseksi.

Kainolle jäi näin ollen tuo iso keltainen nalle. Tosin Kainolla on oma pervessionsa keltaisille leluille. ;D Harvoin enää lelujen kans tuusaa, mut aurinkotyynyt ja -reppu on vieläkin ihan supereita! Pirjo-mummi olikin ihan innoissaan kun Kaino jaksoi kanniskella omaa leluaan pitkän tovin.

Kotona odotti sitten lisää paketteja meille kaikille. Tässä Kainon jo tovin kuolaamat kanafileet. Nyt on iltaherkkuja hetkeksi.  Joulun kunniaksi sai kaino ihan kaksi. =)

Koska Umppa on perheen kuopus oli paketteja vähän enempi. Uusi laatikollinen mahalevyjä ja Rapsu. Mami sai hyviä säväreitä sohvalla kun Rapsusta pääsi ääniä. Rapsun sisällä on tyhjä muovipullo joka rapisee kivasti.


 Tuossa jo aijemmin julkaisin Umen passikuvan ja nyt jouluna sain kuulla tarinan kuvan takaa. Umen lempipuuhaa mummolassa oli ollut ukin tuijotus. Kuulema Umella oli vakipaikka mihin hän istui ja alkoi tuijottamaan ukkia sinnikkäästi tai jos ukilta itseltää kysytään niin ihailua katseessa. No onhan se hyvä että koira osaa keksiä ihan itsenäisesti tekemistä. =D Ume on nyt aina tykänny katsella milloin telkkua ja milloin itseään peileistä tai heijastavilta pinnoilta ylipäätään. Tää kuva on siis Umen vakivaklauspaikalta.

Tietysti piti toivoa Kainosta samanmoinen "WANTED"kuva. =D

Kaino, sen tuntee kaikki

Hih, ihan olen unohtanut tässä joulu ja reissukiireiden lomassa kertoa hauskasta tapauksesta, kun kävin viemässä eläinlääkäriin meidän joulutervehdyksen. Paketin vastaanottanut hoitaja sanoi kiitosten jälkeen juuri heidän Kainosta puhuneen leikkaussalissa, että onkos se Kaino Turusta? Mihin tietty että sieltähän meidän pimut juurikin on, Lisbethin kennelistä Miialta. Tähän sitten hoitaja, että ilmankos Kaino kuulostanu tutulta kun nähnyt tyttelin jo pienenä pentuna. Kyseinen hoitaja ollut ennen Ouluun tuloa juuri kasvattajan vaki eläinlääkäriasemalla töissä missä pentutarkastukset yms hoidetaan. =D Näin on pieni maailma jälleen...

No kun eläinlääkäristä päästiin puhumaan, me Umpan kanssa päätämme vuoden perinteisesti pissatulehduksen merkeissä. =/ Aatonaattona olimme Mökön ja Jymyn kanssa metsäilemässä koko porukalla ja huomasin Umpan pissassa verta. Onneksi vielä oli toinen vaki asemamme Lemmikki avoinna. Ei muuta kuin soitto ja saimme lääkkeet vaivaan. Sovimme että tulemme pyhien jälkeen kontroliin kun tuo vaiva ei vaan ota loppuakseen. Taas niitä juoksuja odotamme ja siihenhän tuo vaiva juurikin viittaa... Vähän pelottaa se leikkuupöydälle vienti kun Kainon kanssa kävi miten kävi, mutta ehkäpä se oli vain huonoa tuuria. Mutta toinen kauhu on se, että Raija meidän super huippu omalääkäri oli lopettanut hommat. =( Raijaan on kyllä pystynyt luottamaan vaivassa kuin vaivassa. Kiitokset näin blogin välityksellä kuluneista vuosista!

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Toko-hirmu Kaino-Vieno

Kaino on voinut paremmin kuin koskaan, tai taas tulee liioittelua mutta ihan huippu vireessä tyttö on ollut! Tiistaina halli treeneissä otin kuuntelua ruudun ja ohjatun merkeissä. Ruudun rakensin ihan toiseen huoneeseen eli ruutu piti hoksia oviaukosta, tosin aukko oli normi ovea leveämpi. Tämä ei tuottanut minkäänlaista ongelmaa Kainolle. =) Seuraavaksi lähetys samalle merkille ja kapula odotti ruutunauhalla. Jo lähettäessä Kaino selvästi lukitsi sen kapulan eikä ruutua, joten homma oli helppoa kuin heinän teko! =D Sitten otin vielä sen ruudun ja homma toimi hyvin. Tietty otimme vielä liikkeelle lähtöjä yms ja vaikka hali oli jälleen hiukkavaarassa himpun kuuma, ei se läähiksiä enempää hidastanu. Kakku on niin huippu!!!!

Viikonloppu pimuilla olikin mummola lomaa mamin reissatessa maailmalla. Itseasiassa tässä istutaan lentokentällä ja päivitellään blogia, joten vielä en pimujen puuhailuista ole tietoinen... Jotain pientä säpinää pimut aina järjestävät vanhuksille. ;) Mutta kuvaterveisiä olen saanu Umesta. Näyttää huolirypyt oijenneet naamasta... Kohta on taas paluu rankkaan arkeen ja treenailu hommiin. Umekin on ilmoitettu rally-tokoon!!! Saa nähdä meneekö harrastuskaveri heti eka tunnin jälkeen vaihtoon... :P

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Pimut ihan puhki

Tänään oli pimatsuilla oikein tiukka päivä. Aamupala oli vain kaukainen haave ja nälissään piti reissuun lähteä. Ohjelmassa oli pikku alku verkkojen jälkeen kuvaushommia. Kaverini opiskelee koirahierojaksi ja heillä oli tehtävänä kuvata kolmen eri tyyppisten koirien liikkeitä. Pimut oli yllättäen siinä "voimakoira"osiossa malleina. =D Kaikku hoiti kolmio juoksun ihan vanhalla rutiinilla, reipas liike ja hienot käännökset kulmissa. No se vapaana seisominen oli taas niin Kaikkua pyllypystyssä. Ume taas oli täysin yhteistyökyvytön tapaus... Kuinkas muutenkaan... No saatiin se juoksu purkkiin parilla otoksella ja seisominen olikin sit hieno. Ja mamilla pusero märkänä tän session jälkeen! =D

Kaikku sai ottaa ohjatunoikeen ja ruudun. Edes kapulan ja ruudun vieressä olleet putkien suut ei pimua hämänny! No pikku kauneus virheitä tuli eka ruudussa pieni nauhojen haistelu ja eka kutsua ei kuunneltu kun otin paluuta, mutta kakkos kierroksella kaikki meni todellakin hienosti. Teki mieli kirjoittaa putkeen, mutta ei taida nyt olla oikea määre... ;D Loppuun kaikku otti hyppynoudon joka oli ihan ok ja kuunteluna merkiltä hypyn kautta nouto. Hitsit kun oli hienoa treenata!!!

Sitten treenien jälkeen 45min loppulenkille ja siitä suoraan Univetiin ottaan Kainolta verikokeet. Hienosti oli taas arvot lakusuunnassa. Ulkoa en muista kuin sen bilirubiini arvon, joka aiheuttaa sen ihon keltaisuuden. Lähtötilanteessa eka kerralla arvo lähenteli 500, seuraavalla kerralla se oli tippunu jo 140 tienoille ja nyt oli enää 38 jäljellä. Arvo saisi olla 2-10 välissä. Hyvältä nuo alkaa jo näyttämään. =) Ruokakin on alkanut maistua ihan normaalisti, joten nak nak pahin taitaa olla jo takana!

Ja jälleen kerran oli Kaino odotettu potilas asemalla! Verikokeiden jälkeen tuloksia odotellessa kävin heittään pimut kotiin ja tuloksia kun kävimme läpi kertoi lääkäri eräänkin hoitajan kyselleen Kainon perään. Oli joutunu kertomaan että kotiin ehti jo lähteä. Kaikku taitaa olla aikas suokkari. ;D

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Pikku potilas tokottaa

Kaino etenee parantumisen suhteen hirmu harppauksin. =D Keskiviikko aamuna mietin et tänään kyllä tokotaan Kainon kanssa kun nti ollut sen verran reippaana ja terhakkaana. Päivän aikana sää päätti tehdä meidän aikeista ihan turhia, räntää, vettä, loskaa ja kovaa tuulta oli pihalla tarjolla. No joskus se universumi muistaa meitäkin! =D Sain töihin viestin että haluisinko ostaa illan tokot  Katjan tunnille. No mehän haluttiin, tai siis mami halus ja illalla kävi ilmi että kyllä se Kaikkukin halusi!

Ume oli eka vuorossa ja Umella olikin ne TAHMATASSUT jalassa tänään... Huokaus... Että osaa pikku koira olla RASITTAVA!!!! Alkuun otettiin ihan kontaktia ja seuraamisen alkuja yms. Ja hermohan siinä puuhassa menis kokemattomammalla harrastajalla. :P

Seuraavana oli sitten Kainon vuoro päästä halliin ja WAU!!!!!! Otettiin eka ihan itsekseen starttina kontakti, seuŕaamista ja lätkälle täppäämistä. Ei valittamista missään liikkeessä. Seuraaminen oli kuin sähkölevyilla tepsuttulua. Huokaus... Ja ihan erisyistä ku Umen kohdalla. Sitten päästiin Katjan silmänalle tekeen seuraamisen ja luoksetulon putkeen. Seuraaminen oli mykistävä! Alussa oli pari täyskäännöstä vähän väljiä, mutta mun uusi "ei odotella koiraa" tyyli kantoi hedelmää ja vipat olikin nopeita ja Kaikku oikein kiihdytti et pääsee mukaan. =D Pakki oli vähän alussa kans vino ja se "suurin" virhe oli paikka paikoin aikas voimakaskin EDISTÄMINEN! =D Ei muuten haittaa yhtään!!!! Siis en voinu uskoa, että meidän seuraaminen on taas tuon näköistä! =D Siitä sit suorilta luoksetuloon ja sekin tehtiin LAUKALLA! Siis oikeasti laukalla! En tiedä onko me ikinä tehty tuollaista luoksetuloa. Kaikku ku lähti tuleen olin varma ettei siitä vauhdista pysähdytä, mutta kyllä se toppi sieltä tuli! Pari askelta venyi, mut se näytti siltä että vauhdin vuoksi massa ei vain topannu niin nopeaa. Ilmeestä huomasi että käskyyn kyllä reagoitiin heti. Siitä "tule" käskyllä taas lähdettiin laukalla ja "maa" olikin nopea. Vieläkö se perusasento tehtiin laukalla oli aika juosta loppikselle!!!

Loppiksesta puheenollen on nyt joutunu keksiin uuden loppiksen. Onneksi mielikuvistustoimii kun pakko ja hoksin broitsu/kalkkuna/vihannes piltit. Kyllä näytti maistuvan ja samaa herkkua kun nakkaa napuihin lusikallisen menee kipolline kuivia raksuja iha hujauksessa. Ei oo kauheasti lisäaineita yms niin paljon parempi vaihtoehto kuin entiset pussikoiran/kissanruuat. =)

Tunnin päätti Ume hypyn kanssa. Ja kyllä se 3 sekunnin viive on nyt todistettu. Eka otettiin irtomista ja se onnistui loistavasti, Ume jopa karkasi kerran! =D Sehän meille sopii... Toisen aoli paluu hyppy takas. Eka otin sillä sivulle käskyllä, mut piti antaa toinen käsky joka oli tule. Katjan ehdotuksesta koitettiin sit sitä ja homma oli yhtähidas. Sit älysin ton 3 sekunnin viiveen ja testattiin molemmilla käskyillä ilman sitä toista kannustus käskyä ja siltä se Ume tuli ihan yhdellä, mutta se 3 sekunnin miettimisen jälkeen. =D On se hassu ötökkä, siinä raivostuttavuudessaan maailman suloisin.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Meillä kummittelee

Nyt on kyllä juurikin näin, että meillä käyskentelee joku tänne kuulumaton olio tai sitten Umpalla on mielikuvitusystävä. Niin tai näin se vaivaa mamin yöunia vilkkaan mielikuvituksen vuoksi. Pari päivää sitten kun annoin pimuille iltaherkut alakertaan ihan joka iltaiseen tyyliin ja menin itse sänkyyn tarkoituksena saada ajoissa unta. Ei tullu uni ei, koska hetken päästä kuului Umen kumea haukunta. Koira joka ei yleensä paljon hauku, paitsi kesällä siileille, joita ei sitten enää viime kesänä näkyny. Muuttaneet rauhallisemmille alueille. Mutta tarinaan... Arvata saattaa että siinä nousi tukka mamilla pystyyn ja olin varma että meille on tulossa murtovarkaita tai jotain. Ei muuta kuin hiippailemaan alakertaan ja tarkastamaan kaikki sängynalustat ja komerot, ei näkyny mitään eikä ketään. Paitsi Kaino matolla unilla ja Ume sohvalla istumassa silmät teevadin kokoisina. =D Äijä sitten kysyi minulta tarinan kerrottuani, et päästinkö koirat pihalle? Siis mun pienet halinallet??? En todellakaan!!! Menin sinne itse! suljin vielä ovet varmuuden vuoksi ettei lämpö karkaa. =D =D =D Näin jälkeenpäin ajatellen pelottavuusaste olisi ehkä suurempi jos päästäisin noi koirat! =D

No sitten saatiin yksi yö nukkua ihan normaalisti, kunnes taas juuri kun uni oli tolossa silmään alkoi Ume hiippailla alakerrassa ihan intisinä ja oikein läähätyksen kera. Ei siis mitääntuskaista läähätystä, vaan sellaista intopiukalla läähistä. Tietty oletin,e t sieltä se isäntä palailee kotiin. Ja mitä vielä, vaikka kuinka kuuntelin ja tihrustin ei sieltä alakerrasta kyllä mitää ihmisen ääniä kuulunu eikä valoja sytytetty... Umpasta mamin silmäpussit on selvästikin alkaneet uhkaavasti pienentyä! =D

Ja loppuun Kainon kuulumiset. Mamille tuli nirppailuun piste ja totesin, että jos ruoka ei maistu voi olla syömättä! Ja mun väsäämä puuro aiheutti Umpalle kuolajengat suupieliin ja nti olis sitä selvästi halunnu. Kaikkukin tuli niin ketterästi perässä , kunnes älys että pitäisi ihan siitä kupista itse syödä. Ei kato nyt potilas pysty moiseen. Ja mami taas syötti käsin pikku annospaloina. Huoh.... Tänään se ei sitten maistunu kupista aamulla eikä illalla, enkä sortunut syöttämään. Umpan kupinalusia lokkeiltiin ihan innolla johon tietty puutuin, niitä ei enää norkata olleskaan. Mami moppaa ylijäämät. No oman kupin alta löytyi yksi nappula ja se syötiin ahneesti. Pätin sit kokeilla kuinka ne meidän id nappulat kelpaisi tänä iltana ja hyvällä ruokahalulla ne sit vedettiin alas. =) Pakastin notkuu nyt kanaa ja lohta ja pikku potilas päättikin loppujen lopuksi syödä niitä napuja. Mä en taas kestä... Huomenna on tietty päivä uusi ja uudet ruokahalut ja -mieltymykset.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Suunta parempaanpäin!

 Kaino voi hurjan paljon paremmin. Keltaisuus on vähentynyt hurjan paljon ja perjantain verikokeet tukivat havaintoja. Maksa-arvot oli vieläkin korkealla, mutta eka mittauksessa kone ei kaikkia arvoja suostunut edes antamaan niin nyt kaikki näkyi ja suunta alaspäin. =D Painokin oli pysynyt siinä reippaassa 48 kilossa eli jotain ruokaakin on syöty.

Ruuasta puheenollen on Kaikku kyllä palannut vanhoihin nirppaus tapoihin hyvin vahvasti! =/ Nälkä on kerjätä pystyy mutta oikea ruoka ei maita. Naput syödään ulkona kyllä maasta ja lenkki namuina, mutta kupista ja ylipäätään sisällä ei... Samoin normi ruoka ei mene kupista, mutta kyllä sitten pilkottu kananrinta treeni namuina uppoaa... Pirkuleen rakki! =D Nyt on sitten uusi ruoka kokeilu parhaillaan uusissa muhimassa: Kana, riisi, porkkana puuro valkosipulilla ja kananmunilla. Saa nähdä maistuuko. Nyt ruuan kans on oltava tarkka että proteiiniä ei tule liikaa. Hiilarit olis hyvästä. No jos tää puuro uppoaa (sen näemme huomenna) niin hyvä. Kokeeksi tosta tuli kaksi vuokaa. Seuraavana sit pihviversio työstöön. Nii-in, miksiköhän meillä osataan nirpata? Niin ja kun Kaino saa nirpata, nirppaa myös Ume peesissä...

Kun treenit ja lenkkeily nyt maistuu potilaalle hyvällä vireellä, vastapainoksi sitten vedellään niitä hirsiä oikein rennola otteella. Olemme tosiaan käyneet jo luontopolulla ja kerran metsässä. Kainon liikkeet ja liikkuminen on parempaa ku aikoihin. Josko parin kilon tiputus ja oikea ruokavalio on tehny ihmeitä. Toivotaan ainakin näin. Onneksi ihan säkällä löysin kanan rintafileitä koirienrehuksi. Hintakaan ei päätä huimannut 2,50e 400g. Hyvin ne näytti tosiaan maistuvan joten ensi viikolla täytyy hakea pakastin täyteen, jotta talven treenit sit luistaa.

Umpalla on edelleen synkät ajat. Kori on nyt menetetty täti-koiralle kokonaan. Kaino ei anna Ume edelleenkään häiritä itseään. No houkuttelemalla on Ume sit tyytynyt sohvapaikalle, mutta jos yhtään Kaikku ahteriaan korista nostaa on Ume kärppänä paikalla eikä muuten suostu korista ihan pikku syyn takia nousemaan.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Umea taas kenkuttaa!

Kaino on toipunut hyvää vauhtia! tai nak nak heti tähän väliin ettei vaan tule takapakkia. Oikein on pirteä ja haluaa käydä ulkoilemassa, väsy tosin tulee nopeammin ku yleensä. Myös keltaisuus on välillä hennompaa ja kielikin on parikertaa ollu jo ihan punainen, ikävä kyllä se kelmeys aina palaa takaisin. Mutta varma paranimisen merkki on kyllä kun Kaikku osaa jo vaatia PALVELUA! Me aletaan jo Umpan kaa molemmat nostella kulmakarvoja neidin oikuille. =D Mami saa keksiä mitä ihmeellisempiä jekkuja että ruoka menisi alas. Sitä kyllä kerjätään, mutta tarjottu ei sitten kelpaa. Muutaman kerran meni läpi sängylle nappuloiden heitto, mut ei enää. Siellä saavat olla ja Ume käy sitten lokkeileen niitä jos en ole huomauttamassa asiasta. Tänään Kaino söi sitten iltaruuan namipussukan kautta... Huoh... siinä mä kaivoin iltanaput pari kerrallaan pussukasta pikku potilaan suuhun.

Mutta Umppa se vasta onkin joutunut venymään!!! Jos Kaino on sitä Umpan koripaikkaa jo jonkin aikaa tässä kärkkynyt, niin nyt se on vallattu kokonaan. Umea ei haittaa jos sitä lainataan silloin tällöin, mutta nyt on tätsy menny Umesta jo liian pitkälle. Kuten kuvasta näkyy yritti Ume eilen "hienovaraisesti" tädilleen asiasta vihjata...

Tänään saatiin myös Kainon kans kiva ylläri. Eläinlääkäristä soittivat ja tarjosivat Kaikun erikoispurkkiaruokia ihan vain haettavaksi. =D No kyllä meille kelpasi pöperöt, vaikka päiväystä ei montaa viikkoa ollutkaan jäljellä!!! Nyt on 15purkkia odottamassa syöjäänsä. Kaikku tietty vähän nirppasi uutta, mutta eiköhän se ala upota ku olo helpottaa.


 Mutta tänä iltana Ume on pitäny omastaa huolta ja kirmasi heti koriin kun yläkerran portti avattiin. Ahhhh kun rentouttavaa....

 Kaikun ei auttanut kuin mennä Reiskan kaa sohvalle unille. No tätä kirjoittaessani on Ume syömässä uutta jättiluutaan alakerrassa omassa huoneessaan ja Kaikku käpertyneenä tuohon viereen, minneppä muuallekaan kuin koriin!



maanantai 24. marraskuuta 2014

Pientä murhetta ja suurta iloa


 Mamin pieni super-rakas Kaikku-kainalokaveri on nyt huonona. Tätä murhetta ei taas jaksais, mutta onneksi on valoa tunelin päässä. Kainon tila huononi viikonloppuna ja pieni alkoi kellertämään. Siitä jo arvasin ettei kaikki ole hyvin. Onneksi pääsimme heti maanantai aamuna lääkäriin tutkimuksiin. Niinhän siinä kävi kun pelkäsinkin että maksahan sieltä oli menny. =( Ainoana lohtuna nyt on, että kaikki muut veriarvot oli hyviä. Samoin ultrassa ja röngtenissä ei löytyny mitään ihmeellistä mikä selittäisi tilan. Itsehän tässä maalailee jo kaikkea seinille... Esim sen vaisuuden ja turpoilun ennen tätä kaikkea, olisiko se maksa alkanu jo mennä??? Ja päällimmäisenä mielessä,et "ei taas!!!!". Neksulta se maksa tosahti sillo 11vuotiaana. No ei pidä vaipua synkkyyteen asian suhteen vaan ajatella positiivisesti eteenpäin! =) Loppuviikosta ollaan jo paljon viisaampia asian suhteen.

Ume kasvanu nyt muutenkin kuin kilojen muodossa. Perjantaina kun kävimme hakeen Kainolle uudet lääkkeet (silloin vielä epäilimme antibioottien sopivuutta) kävi Umppa samalla reissulla puntarilla. Lukemat näytti hurjat 58,3kg! mutta siihen henkiseen kasvuun... Nakkasin tuohon eteisenlattialle tuon viltin ihan sillä josko Kaino haluaisi oksentaa siihen eikä matoille (ne oksut on kyllä löytyny aina sängystä... taitaa futoni lähteä kaatikselle tän keikan jälkeen vaikkakin peittoja on päällä ollu ja pesty). Ume on ottanut tästä kovasta unipaikasta itselleen vakipaikan. Siitä kun näkee ja kuulee kuinka tätsy voi, mutta samalla tätsy saa olla oman kömmänän rauhassa. Ume, the rakkaus pakkaus!

Sen verran kuitenkin antibiooteista oli jo riemua, että hengitys ei enää Kainolla haise, samoin tassu nousi pyydettäessä. Huonovointisuuteen hain lauantaina antibsinejä jonka jälkeen Kaino sai nukuttua näin rennosti. Tässä jos katsoo näkee kuinka kieli on jo alkanut kellertää... =/

Umppa puolestaan onsaanu viihdxyttää poikia joten riemuakin on ollut tässä torpassa. Umpan uusin bestis on ehdottomasti Jymy. Jymyn kaa jaksetaan kirmata ja juosta melkee koko tunnin lenkki. Ihan jos jo aussi pojallakin alkoi vähän väsymisen merkkejä olla loopulenkistä näkyvissä,niin jos se bullmastiffikin saa jo siinä kohden hyytyä. ;D Mökö sitten pomona käy välillä räkyttämässä ryhmärämälle tahtia ja kuria.

Koirakuiskaaja työssään, jottai poseuskuvakin saataisiin otettua.

Jymy oli ekaksi et "saiko tää jätti enempi makkaraa ku mä?"

Mut seuraava otos olikin jo näin komea!

Ja kuka onkaan se kiltti ja tottelevainen? ;D

Ja sitten taas mentiin. Vähän pelotti, et kolmikko vetää reunalta alas, mutta onneksi tapaturmilta vältyttiin.


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Aitaremonttia ja priimoja niveliä

Täällä on taas ollu vahän surua ilon jälkeen. Tai suru taitaa nyt olla liioittelua, sanotaanko huolia. =) Niin mahtavasti sujuneen kisapäivän lopuksi koin kauhean järkytyksen illalla. Loppupäivä meillä sujui pimujen kans lenkkeillen ja kyläillen ja kaikki oli ihan jees. Mitä nyt K alkoi olla vähän illalla jo väsy kaikesta suhaamisesta. Ilta ruuan jälkeen annoin pimuille tuttuun tyyliin iltaherkut että saavat jäädä alas unille. Kun pääsin yläkertaan kuului kauhea rääkäisy. Juoksin alas takaisin ja siellä se K just hyppäsi alas sängyltä ja seisoi keskellä eteistä silmät ihan vadinkokoisena. Nopea tsekkaus koiraläpi enkä löytänyt mitään arkaa paikkaa yms. Otin sit varalta BOTin pois päältä ja vielä sen sängynkin kävin käsillä läpi josko löytyisi joku syy. Ei löytynyt. =/

Maanantai aamuna tietysti soitin sitten lääkäri ajan joka meni tällepäivää asti, eikä edes päästy meidän omalle lääkärille. Onneksi löytyi sit varalääkäri. ;D Koska mamin suokkari pimu oli vaisu ja kipeenä, nosti mami ihan ylimääräisen patjan tuohon eteisenlattialle, että K pystyi siitä seuraan maailman menoa.

Tänään sitten aamupäivä oli Umen. Umella oli pihalla tärkeä tehtävä valvoa aidan korjaus hommia. Sirkkeli oli todella mielenkiintoinen, mitä käytiin ihmettelemässä useankin kertaan. Samalla sitten pystyi valvoa kahta kolmesta talkoilijaa. Pirjo-mummi oli niin villi et olikin aidan väärällä puolella. Tuolta takaa näkyvältä tähystyssohvalta Ume sit huolestuneena seuraili tapahtumia.

Ja kun Ume jotain haluaa Ume sen ottaa. Umpalla oli ollut Ykä-ukin kans keskustelut saako kyseistä kapulaa ottaa. Se kun oli tunkkia varten mukaan otettu. Umppa taas oli sitä mieltä, että se on otettu UMPPAA varten. Tässä on tapahtumassa varkaus nro3, jonka mami tylysti keskeytti.

Mutta ymmärtäähän sen, että kepit ja kapulat pitää olla tallessa ja omalla paikallaan. ;D Oneksi kapula oli helppo löytää. Täytyy Umpan kunniaksi (jos Umpalta kysytään niin tämä on häpeällinen paljastus) myöntää että kielto nro 3 tuotti tuloksen. Kolmas kerta toden sanoo!

Mutta Kainoon. Tässä pimu lääkäristä tullessa. Me kuvattiin koko koira, kyynäreet, olkapäät, selkä ja lonkat. Ainoan pintapuolisen reaktion lääkäri sai juuri vasemmasta etujalasta. Kaino ei halunut koukistaa sitä, tosin nukutuksessa liikerata oli ihan hyvä. No ne kuvat oli loistavia uutisia täynnä! Kyynäreet oli puhtaat, no jos nillitetään (ja lääkäri todella painotti, että NILLITETÄÄN) oikeasta kyynärästä löytyi pienen pieni muutos, ei siis oikeasti mitään mainittavaa. Olkapäät oli täysin puhtaat vaikka olisi nillittänytkin. Lonkat oli ihan samassa kunnossa kun virallisilla kuvilla. Niitä vähän pelkäsin kun Virallinen tuloshan on D/D ja alkava nivelrikko. No siitä nivelrikosta ei ollu hajuakaan!!!! Huippua!!!!!

Selästä löytyi keskeltä ja hännän tyvestä pientä spondyloosan alkua, mikä on täysin normaalia vanhoilla ja raskailla koirilla. No nielusta löytyi sitten punotusta ja turvotusta. Tämä voisi selittää sen ulahduksen, kun herkkuna oli possunkorva. Syytä punoitukseen ei löytyny, mut voi olla jotain flunssan alkua yms. Varalta otettiin sit antibioottikuuri, ettei vain mikään piilevä tauti joka sit saattaa mennä hetkessä vaaralliseksi. Nyt seurataan ja katsotaa miten lähtee menemään. Varmaan Kaikku kolauttanut sen kyynärpäänsä metsässä Umen kanssa peuhatessa johonkin. Kuka tietää, kun ei nämä kauheasti sano mitään... Paitsi Ume, jos varpaille astuu... =D

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

TOKO epikset

Tänään oli ohjelmassa tokostusta kisamaisella otteella. Tuomariksi oli lupautunut Tarja Melakari, joka kilpailee Suomen edustusjoukkueessa. Eli tuomari oli enempi kuin pätevän hommaansa. ;D EVL koirakoita oli vain me ja olimme saaneet valita 4 liikettä mitä teemme. Päätin ottaa meidän vääntöliikkeet eli seuraaminen, kaukot, ohjattu ja loppuun rallattelu ruutu. No kuinkas muuten ne vaikeimmat meni loistavasti ja tällä hetkellä treeneissä toimivat ei... Kun kerran epiksistä oli kyse päätin panostaa välien palkkaamiseen, kun ne on kauheaa laahustamista treeneissä sekä kisoissa. Treeneissä olen jo ihan vain ottanu koiran pannasta mukaan, enkä ole maanitellut kuten aijemmin. Tulosta on jo tullut.

Ekana oli seuraaminen johon toivoin paljon paljon käännöksiä ja muuta härpäkettä, että saataisiin oikein mukava eikä tylsää tallaamista. Sitä saatiin mitä tilattiin. =) Kaikku muu meni oikein kivasti, paitsi se mun täyskäännös. Nyt saatiin hyvät täsmä ohjeet omiin jalkoihin. Otan taka-askeleen että Kaikku ehtisi mukaan no sehän kääntyy meitä vastaan ja käännös leviää kun koirakin ottaa taka-askeleet. Kirjallisessa palautteessa lukee: Hyvä kontakti, iloinen seuruu, kiva paikka, täyskäännöksissä katoaa. Hyvät rytminvaihdot. Ei voi kuin hymyillä näin hyvästä palautteesta!

Seuraavana olikin ohjattu ja tänään oli arvottu oikea. Onneksi niin kun se on se varma keskikapula... =/ Tosin nyt alkanut jo sujua. Itse oikein keskityin kun liikkuri vei kapulat, tuijottamaan sitä oikeaa, enkä noteerannu muita. Kaikku teki kivan merkin. Ravilla mut muuten napakka. Käännösoikealle oli huikea. Kaikku tekee käännökset aikas suoraan normaalisti, niin nyt veti hienolla kaarella. Näin ollen ei keskikapula sattunut silmiin vaan juuri se oikea. Lappuun oli kirjattu: Hyvä merkki, hyvä stoppi, hyvä meno kapulalle. Loppu???? + pyörittelee kapulaa. Olisikohan tossa asennosta kyse kun se jäi vajaaksi. Kokeilin nyt keskikokoisia kapuloita ja ne toimi hyvin. Pyörittelyä oli todella paljon vähemmän kuin normaalisti isoilla.

Sitten oli kaukot, jitka treeneissä olleet hyvät. Taisi mulle iskeä rima kauhu ja ne meni ihan taas penkinalle. eka istu loistava sit alkoi maa kutsua... Kun se kakkosasento ei sujunu alkoi mua tietty kiukuttaa ja elekieli varmaankin oli jo kireää. Vipa seiso-istu alkoi kans valua maahan ja annoin pikku murina palautteet. Ei hyvä. Pitäisi nyt vaan saada nollattua tuo kauko mörkö kisoissa. Kommenttit: eka asento hyvä. seuraavaa Kaino ei toteuttanu, sinä menit epävarmaksi ja Kaino ei tehnyt ollenkaan sen jälkeen. Niimpä... sitä nollausta tarvitaan! Mut ei onneksi ihan niin liikkumattomaksi menny ku aikoinaan. =)

Vipa oli se rallatus ruutu. Tai ei siitä kyllä mikään rallatus tullu, ku merkki oli taas kadoksissa. Kaikku lähti eteenpäin mut jäi sitten puoliväliin ihmetteleen. entiedä etsikö se loppista, ku ollaa niitä voi kisoja hinkattu satakertaa ja aina kaket vipana vai onko näin niinkun Tarja sanoi et ruutu liian houkutteleva ja se merkki täytyy saada nyt myytyä tähänkin liikkeeseen. Loppu olikin sit ihan ok. Itse tietty toivoin vahtia ja terävyyttä enempi, mut osaan jo varautua lämpimissä halleissa pikku hyytymisiin... Kommentit: Merkki vielä kesken. itse ruutu hyvä. hyvä loppu.

Mutta niihin väleihin. Tosiaan nyt en antanu Kaikun haahuilla ollenkaan vaan otin palkkauksen jälkeen heti taas haltuun ja seurautin kera rallattelun seuraavaan paikkaan. Kaino toimi loistavasti ja pysyi paremmin kuulolla! palkkaukseen Tarja kommentoi että Kaikku ei näytä välittävän mun taputuksista. Ne saa nyt jäädä sit kokeeksi unholaan... Tosin juurikin muistin etten viime talvena enää hakannu Kainoa vaan maata ja homma toimi paremmin! Pitäisi saadapaketti pysyyn kasassa paremmin!!!! No hyvä muistutus tuli onneksi juuri ennen kisakauden alkua.

Nyt jännityksellä odottaa seuraavaa oikeaa koetta. Vielä on muutama päivä aikaa saada homma kasaan ja vire kohdilleen. Näissä kisoissa jäi alku lämmittelyt aikas vähiin kun aikataulu oli puolituntia etuajassa. Hyvä oli kuiten huomata että Kaino toimi siitä huolimatta hyvin. Kisoihin sit paremmalla aikataulutuksella.=)

Salonki-tontut duunissa

 Torstai päivä oli Pimuilla vähän hektinen. Aamulla hyppäsimme autoon ja suuntasimme lounaalle, sieltä sitten pimujen treeneihin ja vähän maminkin salitreenejä oli ohjelmassa. Kotiin puoleksi tunniksi ja sit töihin salonki-tonttuilemaan. Tosin Kaikun kanssa ollaan sovittu, että Ume on se tonttu. ;D

Kaikun ilme kertoo kaiken. Täällä sitä taas napotetaan parkkihallissa... Tulossa siis työpäivä tai sit hallitreeniä. No eka arvaus osui oikeaan.

Ume taas oli jo terävänä lähdössä tonttuilemaan. Ikävä kyllä pimujen piti hetki odotella autossa, että enimmät asiakkaat pääsee alta pois.

Kun jäljellä oli enää koiraihmisiä alkoi työt pimuilla ihan tosissaan. Tässä molemminpuolinen turvaus. Hyvin se mamikin mahtui tuohon pidennyksiä näpläämään.
  Päivä tuntui vain venyvän ja venyvän...Ume jo tähyilee ulko-ovea toiveikkaana. Kelloa jos tarkkaan tihrustaa, niin huomaasen käyvän jo 11 yöllä. =) Goalas on auki yötäpäivää!

Kaino löi tässä kohdin jo hanskat tiskiin. Ei asiakkaita, ei rapsutuksia.

No kyllä me kotiin päästiin lähtemään saman vuorokauden aikana. ;D

Kotona odotti sitten päivän paras osuus, ILTAHERKKU! On muuten hyvää ja kerrankinsopivan kokoinen, sanoo Umppa omastaan.

Kaikku oli alkuun ihan mykistynyt herkun koosta, mutta hetken jättimäistä herkkua ihmeteltyään alkoi armoton järsiminen. Nam, naudanmahaa!