.

.

tiistai 24. helmikuuta 2015

Kaikun 7v. synttärit

Tänään päivä alkoi niin kuin kaikki muutkin. Ume oli nukkumassa sohvalla sykkyrällä ja itse sankari omassa nurkkauksessaan portaiden alla. Kun sitten aloin herätellä pimuja aamulenkille repesin totaalisesti kun Ume  nosti päänsä. Neiti oli sitten kuolannut aikas huolella oman jalkansa. =D

Tietysti siitä piti saada kuva...

Illalla olikin sitten se päivän paras kohta. Kakku!!!! Tai tänä vuonna oli hampparit, kun Kainolla tuo ruokavalio on nyt tiukempi. Mami ihan taas itse leipaisi kanajauhispihvit burgereihin. Välistä löytyi tietty juustot ja "majot" eli tässätapauksessa raejuustoa.  Lahjaa ei tänä vuonna varsinaisesti tullut, mutta takana on matskut tän kesän uusiin jäähytakkeihin. Tietty väreissä. ;) Ovat sitten kisoissa pimut tyylikkäinä.

Sankarin synttäripose. Kiltisti taas odotetaan lupaa, Ume oli jo omansa tässä kohden hotkinu.

Nam!!! Yhtä hyvää se on joka kerta! =D 

perjantai 20. helmikuuta 2015

Kaikkulla ei ollu kivaa

Me taas kävimme siellä kisoissa ja ei ollu kyllä homma ollenkaan kohdillaan. Joko mun täytyy alkaa jo myöntämään että Kaikku on kipeä edelleen (niin, ne maksa-arvot ei ole normaalit) tai että mun pienestä pippurisesta Nöppiksestä on tullu vanha! OMG! Ei sanota sitä ääneen Kainon kuullen!!!!

Matkaan läksimme taas kerran tutulla laina-autolla, hyvin mahtuu pikku Nöppis kyytiin. Autosta johtuen Ume sai jäädä nyt kotiin. =D

Kainosta laina-auto on ihanhuippu kun voi matkanvarrella katsella välillä unien sijasta maisemia. Ja mami keskittyy jälleen kerran oleellisimpiin asioihin autolla ajaessaan...

Kisat sitten menikin totaalisesti penkin alle ja Kaino oli kuin  hakattu kehään. =/ Päädyimme keskeyttämään. Liikkuri oli tehnyt kivan kehä suunnitelman sekoittamalla liikkeet ja ne tehtiin kivasti ympäri kehää. =) Eka setissä oli metalli, ohjattu, tunnari ja kaket ja seuraavassa sitten Zta, luoksetulo, ruutu ja seuraaminen. Viimeiseen settiin olikin jätetty ne paikallaanolot.

Mamilla fiilis oli kyl kerrankin kohdillaan, kun se mun kammoksuma kehäänmeno oli siellä viimeisenä odottamassa. No Kanuksessa en kammoksu, kun siellä yleensä ihan huippu tyyppejä kisaamassa niin tilaa on aina saanu ku sanoo vieruskavereille ohjaajan hermorakenteesta. ;D Kehään siis hyvällä fiilarilla, mut Kaino ei ollu taaskaan iskussa. Alku verkassa sai juoksupyrähdyksiäkin, mutta se huohotus alkoi jo paluumatkalla. Tyhmä minä kun edes sinne kehään lähdin... =/ No se metalli meni ok, vähän laiska vauhti ja kapulan otto, mut 8½ sieltä tuli. Ohjattu saatiin vasen missä suuntaa oli ruutukin ja ylläri, sen se Kaikku bongas. Uskomatonta ku treeneissä on nyt nuita tehty todella haastavillakin versioilla ja hyvin on alkanut kuunnella. No se ruutu oli siellä vaki nurkassa niin sinnehän se tyttö paineli. Seisoi ruudun keskellä ja ja hoksi taas itse et nyt ei ihan tainnu mennä nappiin. Annoin 2 lisäkäskyä noudolle ja K paineli oikealle kapulalle ja toi sen. Pisteitä saatiin 5, hienosti K kuitenkin kuunteli loppujen lopuksi! =D Sit olikin se tunnari. Oma tuli, mutta siellä kapuloilla oli joku haju mitä jäätiin haistelemaan oikein antaumuksella. Oma siis merkattiin sit haistelut, oma suuhun ja vielä haistelua ja sit oma ja palautus. Nollahan se oli... Kaket lähti heti päin v...tä. Seiso-istu-seiso-maa-istu-maa oli järjestys. Nousi 2 käskyllä, istu tunnetusti alui maahan eikä noustu, seiso ok, samoin maa, mut sit taas ei istuttu ja nii-in se nolla tuli.

Seukki setti olikin jo odotellessa ihan kuutamoa. Kaino ei jaksanu edes reagoida ohi kirmaavaan koiraan, katsoi vain. Muutenkin oli kauhea pöhötys. Toi pöhö se vain tulee ja menee... Saattaa johtua maksasta, kun kaverilla ollu sama vaiva ja sanoi et ihan yhtäkkiä saattoi olo huonontua. Zta vedettiin sinnillä läpi, mut taas itu meni mahan, eikä edes normisti vaan K makas takaset ihan sivulla ja oli läjässä. Lähti kyllä seuraamaan, mut sit normi maasta ei, vipa pätkä meni ok topin kaa ja palkkasin iha vaan lennosta ilman loppu kuvioita. Tuskin olis niitä pisteitä ollu jaossa muutenkaan... Luoksetulo käveltiin ja ilme oli surkea. Tässä kohdin ajattelin jo keskeyttää, mut mietin ku super-suokkari ruutu jäljellä niin jos se olis ollu kiva lopetus. Ei ollu. Merkille "hoiperreltiin" ja K ajautui kauas vasemmalle merkistä, alkoi korjata itse merkkiä kohden, mutta kun pääsi kehän sisälle ajattelin et riittää ja toppasi, lysähti K maahan. Todellakin LYSÄHTI! Annoin ruutu käskyn, mut ei mitää liikettä. Juoksimme sitten yhdessä ruutuun ja maahan, jonka jälkeen kiitimme tuomaria ja läksimme loppikselle. Täytyy kyllä sanoa, et mieli oli maassa meillä molemmilla. Sit vaan loppupissitys, kamat kasaan ja auton nokka kotia kohden.

Nyt täytyykin miettiä tarkasti mitä tehdä. Yhdet kisat on nyt ilmoitettuna niin katson pitääkö perua. Muihin tuleviin en nyt ilmoita. Katsotaan sitten ensisyksynä uusilla säännöillä ja moovseilla. Iiiik.... =D Mut sehän voipi olla jopa kivakin juttu, kun saa uusia tuulia treeneihin. Kesällä olis tarkoitus kokeilla sitä rally-tokon kisaamista, molemilla pimuilla! =D

Koska Kaino pääsi reissuun, sai Ume laatulenkin luontopolulla ihan yksin. Tällä kertaa se oli kyllä laatua, kun hotellin pihassa Ume sai paljon rapsuja ja kehuja hienosta ulkomuodosta ja lihaksista! Aamulenkillä ne rapsut pitikin jakaa tädin kans. Huh, se olikin taas kokemus kun tankeilla riemu repesi...

Kamerakin oli, mutta Umppa on aina sen verran kaukana ettei kuvia tahdo oikein saada... Tänäänkin sain hikoilla oikein kunnolla tämän tavan vuoksi. Tän aamun lenkki otettiin rauhallisesti maisemia katsellen ja nuuskuttaen. Juuri kun olimme pääsemässä autolle (tiet täällä peilin kirkaalla jäällä joten menimme tuon kilsan matkan autolla =D ) huomasin ettei Umella ollut vilkkupantaa päällä. AAAARGHHHH!!!!! Ei muuta kuin koko lenkki takas, sieltä se kääntökohdasta löytyi. Mami tietty antoi Umpalle himpun korvamakiaa ku ei viitsi kertoa (siis olla lähellä), että panta hukassa. Ume taas oli sitä mieltä, että juuri sitä hän oli yrittänyt kertoa kun tuli sen 100m perässä... :P

 Aikansa kun jaksaa odottaa ja huudella...
 Saa sen Umenkin aina paikalle.

Koska täti oli nyt kotona täytyi Umen suorittaa se perinteinen kieliakrobatia osuus.

Tietysti Ume muistaa aina myös posettaa kameralle. Ume on kyllä hyvin kuvauksellinen puoleen ja toiseen.

Autokin me sitten palautettiin mummilaan oikein imuroituna, joten kyllä kelpasi pimujen matkustaa. Taas oli oikein herttaiset fiilikset takapenkillä... =D Hassua, pimut ei oikein aijemmin ole viihtyneet näin poski poskea vasten, mutta viime aikoina olen yllättänyt jopa aikas usein pimujen fiilistelevän vierekkäin matolla, korissa ja kerran jopa sohvalla, tosin siihen liittyi yksi pohjimmaisena litystynyt mami... Ja jälleen mami keskittyi siihen liikenteeseen, mutta sentäs meillä kaikilla oli ne turvavyöt... Tuli muuten taas todistettua se tosiasia, ettei ne punaiset pala koskaan silloin kun se olisi hyväjuttu, vedimme vihreällä aallolla läpi useiden valojen perille asti!

 Loppu se hempeily! Ume huomasi kuinka mami koitti ikuistaa ystävyksien halailun...





sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Myllerrystä kahdenpäivän verran

Nyt kun oli vipat hetken käydä metsässä myllään ennen kisalomalle jäämistä, käytiin pimujen kanssa perjantaina sekä lauantaina montuilla. Nyt Kaikku jää kerään voimia kisakoitokseen.

Perjantaina olimme jo niin ajoissa ettei aurinko ollut vielä noussut kunnolla. Näin ollen kuvat oli jääny aikas surkeiksi. Maisemat oli kyllä sitten senkin edestä upeammat.

No onneksi kuiten oli kohtuu hyvä hankikanto kelkkajäljillä niin ei tarvinnjt luikastella jäällä tiellä.

Sit me kyllä vän tuhmuutettiin, kun tulomatkan loppuosuus oli vähän upottava ja päädyimme ladulle... Latu näytti kuitenkin sen verran jäiseltä ja huoltamattomalta että uskalsimme siinä painiskella ja kävellä. Seuraavana päivä olkin jo huoltoauto käyny suhauttaan ladut kuntoon joten piti keksi muut reitit.

Ja näin järkyttyny Ume oli kun meidän kävelyreiteillä vedeltiin suksilla!!!! OMG!

Onneksi montuilla oli hyvä pito lumeilla niin myllätä pystyi oikein kunnolla. Nyt oli valoakin sen verran että "pari" kuvaakin tarttui mukaan...
 '
Ettei vain Kainon kulmuri olisi uponnut Umen nenään ..

Kaulanahkaan ne upotetaan kyllä surutta!

Ume antaa kyllä tätsylle nykyisin aikas samalla mitalla takaisin.

Nahka ja niskat rutussa.

Pakolliset ilmeet. =D Kainon kieli elää kyllä usein ihan omaa elämäänsä.

Hetki meni, että älysin mikä Umpan naamaa vaivaa. Huulet lennossa!

Umppa alkoi lopussa päästä jo kunnolla vauhtiin ja paini moodiin.

Mutta kun tätsyllä alkaa homma nyppiä loppuu se sitten siihen. Umppa raukka ei aina ihan heti ole ajan tasalla mitä tapahtui. =D

Kotona onkin sitten unet maittanut kun ulkona vuoroin sataa vettä ja vuoroin pakkuu kunnon pakkaset.


Loppuun vielä ne Umpat: Umella on lelujen kans niitä teemaviikkoja ja päiviä. Milloin on possut, millolin fantit yms. Nyt on uusi teema löydetty. Mustavalkoiset lelut. Nämä oli nyt sunnuntaina kannettu yläkertaan. Uskomaton otus!


Ume kiukku keskiviikko

Umppa oli koko tiistai illan kovasti lähdössä treffeille Hemmon kanssa ja oli selvästi pettynyt kun mami yritti selittää ettei ole enää kurssia maksettuna. Ume ei tietysti moista selitystä ihan pureskelematta niellyt vaan seuravana aamuna oli protestien aika. Mamin aamu valkeni kylppärin siivouksella, siellä oli läjät! No onneksi kylppärissä niin on siivouksen kannalta helpompaa. ;D Ja kun oli aika lähteä kävelylle makoili Ume sohvallaan raukeana ja ilmoitti ettei hänen enää  tarvitse lähteä ulos.

Mami oli toista mieltä joten heti alkuun piti korottaa ääntä, jotta ume saatiin sohvalta pois. Hallien pihalle olisi ollut kova yritys käydä pissalla, minkä yrityksen mami torppasi! Siihen ei ennenkään ole mitään loroteltu! Ja koko lenkin Ume vain jurnutti. Tähän kun lisätään se peilin kirkas jää jalkojen alla ei aamulenkkiä voinut kuvailla mitenkään mukavaksi... Ja viimeinen kiukuttelu tuli sitten ruokakupilla. Siis oikeasti, Ume ei ihan jaksanu kaikkea... Really????

 Kyllä se Umekin sitten lopulta leppyi kun pääsi hallille vetäsee treenit, Ohjelmassa oli rally pujottelut ja spiraalit. Täytyy kyllä myöntää että kyllä nämäkin kaksi liikettä on vaan huomattavasti kevyempiä suorittaa Kainon kans... =D Mutta eipä mami taas unohda totuutta! Kaiukulle nuo rallyt sai kyllä virtaa seuraamiseen. Ihan eri ilme ku alku treenin normi seuraamisissa. Virettä on nyt haettu oikein tosissaan namipallo palkalla ja putkeen sukeltamisilla. Tosin nyt ollaan ihan vaan lomalla useampi päivä ennen koetta. Kokeillaan nyt tallaista lähestymistapaa. Josko virtaa olis sit kehässä... Ainoa jännitys on kun Kaino toi väärän treeneissä. Sitä ihmettä ei ole hetkeen tapahtunut. Putken kautta otin sitten vauhtiversion ja silloin kaikki meni kohdilleen. Ehkäpä ihan pikkuruiset tunnari treenit pitää tässä kuiten vetäistä...

Loppuun vähän söpöstelyä. Meillä odotellaan sitä illan kohokohtaa, iltaherkun aikaa! =D

maanantai 9. helmikuuta 2015

Talossa on hiljaista

Nyt on taas tainnu käydä niin, että mami on vähän innostunu tän liikunnan ja treenauksen kanssa... Talossa on tän päivää ollu hiiren hiljaista. Tosin en tiedä kuka tän sanonnan on keksiny, kun pari kertaa on joku hiiri pitäny katolla sellasta meteliä ettei paljon nukuttanu!!!! Ja meillähän ei mamille ryppyillä... metelit on aina saatu loppumaan. =P

Mutta tänään oli sit varattu Doganttihalli ihan vain meidän käyttöön heti aamusta. Sinne siis suuntasimme herättyämme. Ume oli ihan huippu, "napa" treeni meni jo ihan huipusti! Pimu hakeutuu tökkään kuololla navan kohdalla olevaa nyrkkiin., hoksaa jopa jo istuakkin ennen tökkäystä! WAU!!!! No se juoksun opettelu ei sit ollu niin lennokasta... Tämäkin päivä on nähty että opetan koiralle juoksua. Ume kun laittaa liinat kiinni jos mami ottaa yhtään juoksuaskelta! No pannasta kii, pari juoksuaskelta ja nami lensi -> Namin lentäessä Umppa viimein juoksi. =) No kyllä tämä tästä vielä suttaantuu!

Kainolla olikin sit ihan liikaa puuhaa kun mami innostui liikaa. Onneksi olen ottanu vihon taas käyttöön mihin kirjoitan aina treenin osa-alueen jälkeen mitä tein ja miten meni. Vähän tuli siis liikaa otettua... Alkuun ihan vain kontaktia ja sit putkeen ruutu, ohjattu ja tunnari. Vähän oli ruudun merkki hukassa kun se ohjatun merkki oli siinä matkan varrella vähän niinku tyrkyllä. No kävin näyttään oikean niin heti sujui vauhdilla. Ruutukin oli hukassa kun unohdin käyttää oikeaa pysäytys käskyä, mutta hienosti Kaikku itse ratkaisi ongelman. En edes ehtiny (onneksi) antamaan uutta käskyä kun neiti pälyili ympärilleen ja bongasi ruudun. Ohjatun vasen löytyi hienosti vaikka oli siinä ruutunauhassa taas kiinni. Tää on nyt hallussa, naknak. Tunnari taas oli ihan sökö hallissa. Taitaa olla siitä hajuja tai jotain. Oma löytyi mut piti vielä tarkistaa naapuri kapula ennen tuontia. Tässä kohdin oli palkka.

Seuraava setti alkoi häiriöseuraamisella (kenttä oli täynnä leluja, kapuloita ja tötteröitä), joka oli muuten ok, mut juoksu osuus kamala. Niinpä otettiin siihen vähän namipallolla ja putkella vauhtia. Käytin myös "juostaan" käskyä ihan uutena. Ilme kirkastui ja paikkakin pysyi paremmin. Kaket oli kans väsyt, tuli niitä valumisia maahan. Tuli siis todistettua, että se se on kisoissakin. =/ Huoh... Onneksi kohta on vire koulutusta tiedossa. Putkella otin myös yhden topin loppuun, joka oli hyvä. Tässä kohdin Kaikun silmät jo haritti ja olin itselleni vihainen kun taas lähti lapasesta. Olihan eilen se rankka lenkki pohjalla. No illan saavat uinua.

Ume vaan ei ihan hoksi kuinka sohvasta otettaisiin kaikki ilo irti. Ilmeisesti tää asento on nyt se THE oikea kun näin Umen aina aamuisin löytää.

Tai no eilen illalla kun tulin alakertaan istui Umppa yksin sohvallaan ja mietti syntyjä syviä. Me oltiin Kainon kans siis yläkerrassa...

Mutta voimmeko syyttää pientä... Täti kun on ollu kori varkaissa useanakin iltana. Tää kuvio on jo aikas vakio kamaa meillä.

Ja Kaikku rakkaan aurinko tyynyn kanssa. Tää on niin supersuokkari kuten olen useaan otteeseen mainostanut. Uusi aurinko ei ole yhtään niin ihana kuin nämä vanhat!

Torstain liharekka reissusta unohtui kertoa, että törmäsimme naapuriautossa ihanaan bullmastiffi-pitti mixiin. Pittiä tuli äidinpuolelta vähän. Virtaa pojassa riitti aikas paljon, liikkeet olikin himpun terävämmät ku normisti. Kuono oli tietty kans pidempi ja nahka napakampi, mutta ne silmät ja katse oli ihan bullmastiffin. =) Omistaja oli vähän äimistynyt Umpan koosta ja rintakehästä... Kysyikin ekaksi onko mulla mastiffeja autossa. =D Umppa olikin jo hetken posettanu takaluukku auki ja keränny ihailevia katseita osakseen. Kaikku raukka jäi nyt nuorison varjoon...

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

"Jäällä"


Mehän ei niistä huonoista keleistä lannistuta ja päätimme lähteä sunnuntai viettoon jäälle. No ajatus oli ihan kiva, aurinko paistoi ja yön myrsky alkoi hellittämään... Niin... se ajatus... Alku oli kyllä todella takkuinen. Jäälle kahlattiin kinoksissa, kun se kelkkajälki sit tuli eteen minne suuntasimme olikin se latu. =/ No ei menty vaan taiteiltiin siinä laidalla. Kun sitten kunnon jälki löytyi päästin pimut irti ja lähdimme liikeelle. Tai näin luulin... Jonkin aikaa käveltyäni huomasin että minulla on vain yksi koira, Kaino. Ume patsasteli lähtöpaikalla! No vähän jo siinä kohdin kiukkukäyrä kuohahti. Ei muuta kuin hakeen Ume. Ume oli sitämieltä ettei tule ja PISTE. Taivas oli täynnä niitä varjoja... No Umesta kiinni ja matka jatkui... Kunnes Kaikku keksi vieressä menevän ladun ja päätti kävellä siellä. Ei hyvä! No Kaikku pois ja Ume siinä kohdin päätti mennä tilalle. kyllä siinä kohdin ne V-S-Pt raikui, enkä nyt tarkoita näyttelyjuttuja! Jälkeenpäin tuli mieleeni, että tuolla jäällä ne äänet kuuluu aikas hyvin ja kauas... Toivotaan ettei montaa lapsiperhettä ollut lähistöllä. =D No koirat hihnaan ja menoksi, kunnes latua ei enää näkynyt. No heti samantien tuli aallonmurtajan takaa ihmisiä, joten kohteliaisuus syistä koirat taas kiinni. Arghhhhhh... ja samantien muuttui kelkkaura tälläiseksi kävellä:

 Siis toivotonta!!!! Vaihdoimme muutaman sanan vetisistä keleistä ja molemmat saimme tietää ettei se tule paremmaksi muuttumaan, he kun tulivat sieltä minne me olimme menossa ja päin vastoin. Mutta sitkeinä me vain jatkoimme matkaa ja mielikin kirkastui jossain kohdin kun pohja oli välillä ihan ok kävellä! Sehän tarkoittaa vain yhtä asiaa: Mylläystä!!!!

Ume jälleen elementissään... =P

Kaikku oli kyllä hauska jäällä. Yhtäkkiä neiti alkoi ihastella auringon laskua.
Seuraavassa hetkessä pimu juoksi täysillä edestakas ja aina välillä piehtaroi oikein antaumuksella! Hassu. Tää on juurikin sitä mun hehkuttamaa Kaikon paluuta! Ei hetkeen ole entisestä pilke silmäkulmassa jekuttajasta ollu tietoa. Tietty olen laittanu sen normaalin ikääntymisen piikkiin... No nyt tehty paluu!

Ah kuinka ihanaa elämä taas onkaan!!! =D

Ja tässä jälki fiiliksiä kun palattiin takas.

Ja tältä se keli sit hetken päästä taas näytti. Siis se alun kosteus oli todella pientä.. Niin ja mitä tekee bullmastiffit? Askel vakaana kohti sulaa mössä, samalla kun mami yritti johdatella porukkaa kuivemmalle reitille.

Aivan, se mami on nyt ihan toisella uralla menossa. Mut upeen kuvan tästä kuiten sai. ;D

Ja koska me ollaan pimujen kans niin ajanhengessä mukana, niin olihan se pakko räpsäistä selfie koko kolmikosta! =D

Huonoja kelejä ja harrastuksia


Vaikka lunta on tullu ihan tarpeeksi, ei tää talvi ole kuiten talvi... kelit on kokoajan aikas märkiä etten sanoisi. tai jos ei märkiä niin sukat on märkänä jokatapauksessa lumessa kahluusta. No onneksi jotkut muutkin kahlaa luontopolulla niin on jonkinlainen polku missä tasapainotella. =) Tää on kyllä niin huippu olla olemassa näinkin lähellä niin saa pimut myllätäkkin ihan perus aamulenkeillä. Tosin nyt viimeksi ei paljon myllätty ku mamilla oli kauhee kiire... ei töihin vaan vessaan. =D Pimuthan ei moista voinu ymmärtää millään. Lääniä olis vaikka kuinka... mami on jotenkin vaan estyny ku talojakin oli ihan vieressä! Mutta pikku posekuvathan ne piti kuitenkin ottaa. Kaikkukin sai olla hetken ilamn takkia, Ume sai vetää ihan nakuna ku ei ollu paljoa pakkasta! Kainoa takitan aikas hanakasti ettei kasvattaisi ihan julmettua talvikarvaa kun nuo hallit kuiten on aina lämpimiä. No ne pussihousut takareisiin on jo kasvatettu. =)


Tällä viikkoa oli molemmilla pimuilla vipat ohjatut treenit. Kainolla maanantaina Katjan tokot. Pimu oli niin villissään että saatiin meidän tunnari kyllä aikas karseelle tolalle. Mami halus vauhti ja sitä saatiin... =D Laitoimme kapulat pystyssä olevan putken ympärille ja kaikku innostu ihan kympillä. Katja oli samaa mieltä mun kaa, et hienosti Kaikku merkkas sen oman, mut silti piti lähteä sotkemaan muita. siinä sai kapulat taas kyytiä ku Kaikku suoritti tehtävää! pari korjaus sarjaa ja totesimme et hajalla on... Mut loppuun asti Kaikku oli ihan täpinöissään, mikä tietysti sai mamin loisto tuulelle! Itsekseni otin taas sitä ohjattu/ruutu kuuntelua ja hyvin se lähti taas sujumaan. Tosin nyt löyty keskikokoinen joka ei mahtunu suuhun eli taitaa olla turvallisinta kokeessa ottaa se iso, vaikkakin sitä pystyy slaidaan sivulta toiselle... Loppuun oli paikallaanolot ja me otettiin vain se kehäänmeno. tulin niin lennossa paikalle, et Kaikku oli hihnassa vielä tehtävää suorittaessa. Onneksi... Juuri se mun kauhu taas toteutu kun olimme menossa kehään koira räjähti Kaikulle reilun metrin päästä. Mutta mikä hienointa, se oli mami joka nappas hihnan kireälle ei Kaino!!!! Jeeeee!!!!!! Otimme tuomarin tarkastuksen uudelleen kyseiseisen koiran ollessa edelleen samalla paikalla ja Kaikku veti upeassa kontaktissa omalle paikalleen riviin. Siellä sit vapautus ja loppikselle. =D En jostain syystä jääny kokeileen pysyykö koira hallussa, kun koko tunnin oli tehty koikkaloikkasia muita päin....

Umella oli vuorostaan tiistaina vipat rallyt. Ja aikun tyttö oli taas hieno. Fanikerho sai taas uutta ihmeteltävää. Ume kun on ollu vähän semmonen suokkari tunnilla... ;D Alun tehtävänannon ja rataantutustumisen ajaksi nakkasin umen kyljelleen maahan makaamaan. Siellä neiti oli koko sen ajan kiltisti. Kun sit menin innoissaan palkkaamaan suorituksesta, säikähti Ume kun nakki osui huuleen. Ume oli jo nukahtanut paikoilleen. Uskomaton tapaus!!! Rata meni hienosti vaikka seassa oli Umelle uusia juttuja. No alamme harjoitella sivulta seisomaan nousua ja sivuaskelia. Muuten häntä taas viuhtoi ja askel haahuili, kun kerrankin ei ollu sitä hihnaa. Umen ajatus on niin loistava kun se pätkii, kesken hommien saattaa jo ajatus kadota. No hienosti se mamin kiljahduksista sitten aina palaa raiteilleen. Parasta näissä tunneissa taitaa kuitenkin olla, jos Umpalta kysytään, muiden antamat ylimääräiset namit ja rapsut, eikä pidä unohtaa muita koiria. Ume on saanut uuden vehnäterrieri poikaystävän ja staffi kaverin. Ei hullumpi saldo kurssilta. Nyt vain kova treeni päälle josko Umekin pääsisi starttaamaan kisauransa kesällä.

Keskiviikkona meillä lepäiltiin ja torstaina sit oli varannu hallin ihan omaan käyttöön. halli kun sijaitsee näppärästi liharekan reitin varrella. Näin saatiin  lihat ja treenit samalla kertaa. Ume otti noita rally juttuja, lähinnä napaa ja seuraamista. Napa on siis kun koira tulee jommalta kummalta sivulta ohjaajan eteen istumaan. Kaikku otti kisatreenit. Jaoin liikkeet kolmeen osaan ja palkka tuli sitten kolmannen liikkeen jälkeen. seuraamisessa piti antaa muutama lisäkäsky kun tassu jo lopussa painoi, mutta ne auttoivat ja homma vietiin hyvin loppuun. Kaukoissa tuli yks lisäkäsky, mutta ei onneksi taas valunu maahan se istuminen. ja tunnaria taas pyöriteltiin, joten tunnarin palautusta sit loppuun. Kapula suuhun ja mami nakkasi heti namin taakse kun K kääntyi palautukseen. Josko vauhti ja kiire palkalle lopettaisi pyörittelyn... Mutta muuten olin kyllä ihan tyytyväinen suoritukseen. Täytyy vielä parit moiset treenit ottaa ennen seuraavaa koetta.

maanantai 2. helmikuuta 2015

Jäällä jälleen


Meillä oli tyttöjen viikonloppu joten suuntasimme jäälle lauantaina kivan ilman siivittämänä. Tai olihan tuolla pikku viima mut pyörätie osuudet oli leppoisia. =D Pimuja viima ei hirveästi haitannu, mut mami koki tunnontuskaa kun ei ollu takkeja. Epäilen Umen olleen enenpi kuin mielissään aiheesta,kun takkeja vihaa. Tänäänkin aamulenkillä ei ollu istä yhteistyökykyä ollenkaan kun takin kans piri kävellä!!!!

Jäällä oli sitten muitakin nähtii vaikka ja mitä. Normi kelkkojen ja hiihtäjien lisäksi oli huskyvaljakkoa, "surffareita" ja lautailijoita.

Ume olikin heti että "WHAT"!!!!!!!!??????

Kaikku tyytyi katselemaan tilannetta ihan kaikessa rauhassa.

Kauaa ei tilannetta tarvinnu ihmetellä ku painit astui kuvioihin mukaan.


Paitsi kun lautailija sujahti läheltä ohi. Kaikku edelleen katseli tyynen rauhallisena, et "tämmöistä sitten tälläkertaa".

Ja Ume totesi "adios amigos" ja häipyi paikalta. Neiti käveli siis osan lenkkiä jälleen ne camelbootsit jalassa ihan omia polkuja. =)

Tuli se Ume sit takas, et saatiin jytät taas käyntiin!

Mutta pakolliset tilanne tarkistusket välillä.
 Kunnes taas mentiin täysillä!

Kaikusta on kuoriutunut jälleen kunnon jytä-mimmi. Taitaa olo olla kevyt ja energinen! =D

Todellakin energinen, jaksaa vetää ihan omaakivaakin välissä.

5 vuotta Mökön kaa jättää jälkensä. ;D Kaikusta on tullut TODELLA äänekäs painija. Kun Ume ei liiku niin kunnon mörinät ja haukut vaan niin johan lähtee.

Jos jotain iloa kammo lautailijoista, niin hienoja posetuksia irtosi. Oli vaikea valita minkälaittais. Tosin paluumatkalla Umppa ei enää ne purjeet kiinnostanu... Tai sit se johtu väreistä, eka porukalla kun oli kirkkaat värit ja seuraavalla tumma. Tummat pilvet kuuluu Umen arkeen päänpäällä...

Kotiin ku päästiin otin Kainon kanssa vielä sen ruutu-ohjattu kuuntelutreenin minkä viikollakin, eli jätin kapulan tyrkylle ruudun suuntaan. Nyt alkaa jo näkyä tulos että pimu kuuntelee onko se ruutu vai kapula. Otin  myös uudet pysäytys käskyt merkille. Ruutuun on ROP ja muuten HEP. =D Josko näillä eväillä taas eteenpäin. =)

Loppuun vielä kuvia mun ihanasta joululahjasta jonka sain enkuista. Nyt ei ollu bullmastiffeja vain ihan muita sukeltelevia karvakorvia. =D Nää saa niin hymyn huulille!