.

.

sunnuntai 27. joulukuuta 2015

Tapsantansseja

 Tai nooo... mitenhän tää tanssaillu meillä käsitetäänkään... Koska sitä aikaa on ollu ollaan me viihdytty joka päivä metsässä 1-2 tunnin lenkkeillä. Nyt sunnuntaina meillä on ollu pimujen kaa vapaapäivä ja ollaan vaan nautittu kaikin puolin! Juuri nytkin Kaikku nukkuu tossa sohvalla vieressä ja luo haastetta tähän kirjoitteluun kunnon tuhnuilla ja oikein vauhdikkailla unilla.

Joulupäivänä tietysti piti testailla uusia lahjoja. Tyynyt tuntuivat toimivan juuri halutusti. =) Kyllä Pirre-täti osaa!

Umppa taas viihtyi mamin sohvan vierellä molempien puhien kanssa. On niin kovin vaikea valita sitä suosikkia.

Ohhoh.. joskus käy vahinko...

Paidallinen taitaa kuiten olla se the one kun muistuttaa vanhaa Puhia eniten.

Välillä sitten torkutaan peiton alla eikä vissiin tullu kuuma.

Jeeeee siihen parhaaseen eli metsälyyn ja Tapsan tansseihin. Ume jo tapaa askelkuvioita taustalla.

Jotka Kaikku torppaa heti tylysti. Tässä kuvasarjaa kuinka haukataan Umppaa...

Tässä maistiaiset...

...ennen uutta iskua.

Jiiiihaaaa voittajan on helppo nauttia!

Ilmeisesti pala Umppaa jääny hampaankoloon... ;)

Nin ja kukahan tulee sit pilaamaan Hampaiden keppirassaukset???

Himpun on mieli mustana Kainolla.

Umella taas ei! =D

Lyhyeksi jäi sekin riemu Umpalla.

Ja Jouluposeihin... Kaino tahtoi taas enempi esitellä tuota kaunista ja mahtavaa kieltään!

 Osaa hän olla myös söpis.

Mutta elämän tosiseikkoihin. =D

Jotka on tietysti, että kohta 8vuotias Kaikku-Viekku on vielä tiukassa iskussa!


eikä Umppaa säästetty posetuksilta. Tässä Umpan oikea profiili...

Sama narttu vasemalta...

Ja edestä. Umppa on kyllä komistunut kokoajan ja entisestä hankisääskestä ei ole kuin muisto jäljellä!

Kimppaposet lähti ihan samalla otteella kuin yksilöposet...

Mutta pari helmeä suotiin mamille. On ne vain komea kaksikko... Kyllä tuohon väliin olisi pieni malinois mahtunut...


Ja loppu kevennys ettei kukaan vaan luule, että mamille annettais ihan kaikki periksi! ;D
Pakko vielä loppuun keroa joulupäivän lenkistä. Tää Suomen yksi tottelevaisimmista bullmastiffeista päätti näyttää keksitassua mamille oikein kunnolla. Oltiin uusilla reiteillä ja yhtäkkiä huomasin ettei Kaikkua näy missään!!! Ei auttanu huutamiset eikä vihellykset. Hetken jo pelkäsin sen tipuneen jäihin kun soramontuilla oltiin. No jossain kohden nti sit laukkaili iloisena ihan toisaalta kun mihin oltiin menty eikä edes ollu eksyny väärälle tielle vaan ihan umpimetsästä tuli. No matkan jatkuttua tuli turvekasoja vastaan ja taas huomasin Kaikun poikenneen reitiltä ja haahuili siellä turpeenkeräysalueella!!!! Eikä sitten tullut pois millään käskyllä ei hyvällä eikä pahalla. Katsoi mua hetken välinpitämättömällä ilmeellä kääntyi ja haisteli huumaavia tuoksuja ja lähti tuoksujen perään. Onneksi siinä kohtaa oli ojassa lunta että pääsin loikkaan yli hakemaan muoria pois. Mitä teki muori? Lähti lujaa karkuun! =D Jumankekka... En muista millo meidän Kainolle olis pitäny suuttua. No kyllä nyt lähdettiin niska-peppuotteella takaisin tielle. No Kaino sai kyllä kostonsa... Kun oltiin päästy molemmat kunnialla tienpuolelle tuli Kaikku tapansa mukaan kauniiseen kontaktiin vasemmalle puolelle. Siitä innostuneena kiljahtelin inokkaasti kehuja ja enkä yhtään keskittyny missä menen. Tietysti astui sitten peilijäälle ja lensin selälleni tielle! =D

Joulun viettoa



Se olis loma meidänkin torpassa piiiitkästä aikaa. Ja lomala otetaan tietysti aina rennosti.. tai no meisän perheessä sana "rento" taitaa saada himpun eri merkityksen. ;D Aikaa kun on ollaan käyty metsäileentutuissa ja uusissa maisemissa. Ikävä kyllä uusissa maisemissa keli oli enempi kuin tuhruinen joten kuvatodisteita ei siltä reissulta ole. Jouluaattona käytiin kuitenkin siivouksen jälkeen tuulettumassa tutuilla montuilla. Pimut oli enempi kuin villissään ja keli oli super mahtava!!! =D Jumppa kuvia on taas todella reilusti.

Umppa oli taas todella villinä! Tainnut jäädä pienelle malinöös-vaihde päälle kun vauhti on joko hitaalla tai täysillä. ;) Mutta kuvia kun taas katsoo niin ei uskoisi toisen jytääjän olevan polvivammainen ja toinen kolkuttelee sitä veteraani-ikää..

Pimut antoi autoilijoille taas katsottavaa. Rotua tuntematon voi ehkä himpun kavahtaa kontaktin määrää, mutta mitä isommalla iskulla sen parempi!


Mami oli taas ilonpilaaja ja halus ottaa posetuskuvia...

Ja tietysti myös lähipotrettia syötävän ihanista naamoista.

Umpan mietteet kun ei pääse riehuttaa ja peffa jäätyy kinokseen.

Ah ihanaa vapautta! Ja taas mentiin täysillä.

Kunnes kaukaisuudesta kuului haukahtelua niin asiaan piti paneutua himpun tarkemmin,

Mami taas päätti, että meidän lauma lähtee altapois. Sivukommenttina täytyy sanoo, että pikku pakkaspäivinä. kun auringostakin on saanu nauttia. on ne auringon laskut ja taivaanvärit upeita


Aikas hyvä selfie sokkona. ;D Kaino on aina mukana pusuttelu kuvissa.

Umppaa kuviin ei saatu, kun oli tärkeämpää!


Koska kuntoilukin on jossain kohden sairastamisen päätyttyä aloitettava, vedettiin me rinnekävelyä muutamaan kertaan. Otti kyl mukavasti kankuista... toivottavasti myös pimuilla. ;)

Rineeltä näkyi myös ne koirat. Himpun pelotti kun antoivat koirien irrota todella kauas. Kerran jo sydän pomppasi itselläkn kun huusivat pois kun pongasivat meidät... Tässä kuvanottohetkellä osa koirista oli esim tuolla takana näkyvässä metsässä... Päätin pitää sit laumaa tarkemmin silmällä ja katsoa omat reitit tarkaan ettei ollut törmäämisen riskiä.

Tässä kohtaa oli lenkkiä kulunut jo tunti!!!! Ja jytät vain jatkuivat metsän siimeksessä,


Ei varmaan mikään yllätys uutinen, että himpun olivat pimatsut poikki kun kotiin päästiin.

Ilta me vietettiin sitten mummilassa lahjoja availlen ja herkkuja syöden. Pimut olivat olleet taas kiltteinä. Paketeista tuli tietysti niitä herkkuja, mutta Pirre-täti oli laittanu mahtavat tyynyt. Ne löysi heti paikan pimujen olkkarin sohvalta. Lisäksi mummi ja ukki oli laittanu maton ja uudet nalle Puhit. Umen oma pentukodin Puhihan räjähti jo jonkin aikaa sitten.

tiistai 22. joulukuuta 2015

Jouluja! =)

Oikein ihanaa Joulunaikaa kaikille jo näin aaton aattona! Me pimujen kanssa jo vallataan nuo sohvat ja aletaan nauttia elämästä, siitäkin huolimatta että sitkeä tauti on yrittänyt mut kaataa petiin koko viikon. =/ Mutta toivotaan, että suklaaterapia hoitaa myös tämän ongelman ;D


sunnuntai 20. joulukuuta 2015

Sylikkäin

Ja jälleen mami on ollut kipeenä niinkuin varmaan valtaosa muistakin ihmisistä. Näin ollen ollaan tää viikonloppu lomailtu pimujen kans. Kaikku tuntuu vain tilanteesta nauttivan vaikka illan rallyt jäikin tänään väliin. Tuossa se nappasi heti vieruspaikan kun istahdin tänne keittiöön naputtelemaan kuulumiset. Voiko taas söpömpää ja suloisempaa olla?

No voi! Meidän aamu.. ;) Näin ihanaa näkyä ei usein saakaan katsella heti silmien avaamisen jälkeen.

Umppa on taas mennyt omia polkujaan ja ollut Umppa! Välillä nti on niiin läheisyyden kipeä että kyllä tohon 2hengen sohvalle hyvin kolmekin mahtuu ku oikeen tunkee (mami luikerteli tuosta Umen vierestä kuvaushommiin) ja esim. nyt nti paineli alakertaan omaan huoneeseen unille. Tuo sohvan valtaus on kyllä todella epätyypillistä Umppaa, mutta onkohan pienellä läheisyyden kaipuu, kun ennen ne Täpän kanssa olivat kaikki illat kiinni toisissaan. Vähän on huono omatunto kun en oo pentua ottamassa vaikkakin juuri tänään sain  tiedon, että Raivo olisi edelleen odottamassa kotiin pääsyä. ;D Hmmmmmm.... kuinkahan tässä mahtaa nyt käydä?

Kainon treeni moodi on pysyny korkeella! Ihan huikeita treenejä tehny tällä viikkoa, mutta kyllä sen viimeksi hallilla huomasi ettei nuo paukut taida enää toko kentille riittää. Otin sunnuntain treeneistä innostuneena uuden ohjatun treeniä ja kyllä sen huomasi hypyn kohdalla ettei Kaikku ole enää nuori. Näin ollen kisa haaveet laitetaan nyt taas jäihin ja keskitytään siihen rallyyn. Tosin kun vielä on muutama activen treeni jäljellä niin taidamme ihan mielenvirkistykseksi ottaa sitä tokoakin. ;)