.

.

lauantai 29. maaliskuuta 2014

Mökötystä

Nyt ollaan kyllä otettu takaisin menetetty aika ja käyty Mökön kanssa oikein urakalla mylläämässä. Kyllähän tuossa oli jo aivan liian pitkä paussi ryhmärämällä. Tänään tuli sitten kamerakin mukaan niin saatiin kuvia tai no ei ne kauhean onnistuneita nyt olleet... =D

Mökö ja Kaino on niin loisto pari. Vauhtia ei tältä kaksikolta puutu ja jos puuttuu pitää Mökö huolen että se jatkuu!

 Ume on vähän liian haahuilija Mökön ja Kaikun makuun, mutta kun Ume näki heppoja horisontissa näki Mökökin jotain yhtä mielenkiintoista edeessään... ;D
 Kainokin näki hepat, mutta aivan liian myöhään ne oli jo tässäkohdin menny. Tai paljastetaan nyt sit meidän toko hirmun valikoiva kuulo. Eka kiekalla kun hepat tuli vastaan, vaati se jo sen prkleen että neiti suostui tuleen vahtipaikaltaan mamin luo. =P
 Ja ne iki ihanat perhepotretit! Tässä tämmöinen kaunis idyllinen kuva.
 Totuushan oli taas tätä. mököttävä Ume, liukas pallosalama ja Kainokin päätti sitten irvistää.
Nuoriso ei enää jaksanu vaan jätti tätsyn istua tönöttään ihan yksin.
 Yksi mököttävä Umppa-Lumppa. Otti niin koville neidolla ku joutui tottelemaan, että ekat kuvat Ume vain katsoi toiseen suuntaan kuin muut.
Kuvaus kesti Mököstä aivan liian pitkään, kun eräät ei ollu yhteistyökykyisiä... Näin ollen Ume sai sitten palautetta oikein urakalla. Vitsi mikä vauhti oli kaksikolla. Umppa pystyy siis todistetusti juoksemaan lujaa!
Pakko vielä loppuun kertoa toissapäivän metsäilystä, kun matkalla metsään tuli meitä tiellä vastaan hihnaperässä jokin laumanvartija rotu, olisko ollu pyeneidenmastiffi kun niitä täällä suuntaa tuntuu olevan... Tämä yksilö oli ihan jäätävän kokoinenkin! No mitä tekee kaksi eläinrakasta ihmistä? Pysäyttää auton ja alkaa miettiä uskaltaakohan sinne mennä sitä kalasteleen... =D No kun autoja alkoi sitten tulla jo enempikin ohi ja koira pönötti keskellä tietä ilman aikomustakaan väistää autoja oli Kaisan hypättävä autosta ulos. Itse kun en (onneksi) voinut, kun emme uskaltaneet ottaa riskiä että koirat olisi oven välistä nähneet toisensa livenä. Kaisan astuttua ulos autosta tuli koira hänen luo ja Kaisa sai koiran pyörätielle. Itse nousin autosta siinävaiheessa ja juma sitä kumeaa murinaa mikä pääsi. Päätin sit jäädä autolle (hädässä ystävä tunnetaan). Hetkeksi saatiin jo hätääkin aikaseksi, kun pyörätieltä polki nainen pyörällä ja koira selvästi käyttäytyi himpun puolustavasti että eihän nyt syö pyöräilijää... Onneksi hän osottautui koiran omistajaksi ja koira saatiin kotiin. Mutta huh huh... en ole koskaan nähnyt koiralla niin tyhjää ilmettä kun se tuijotti ikkunan läpi kuskin ovella... Samaa sanoi Kaisakin ettei ole kohdannu koiraa johon ei saa minkäänlaista "kontaktia" ja samoin oli heti hihnan kiristyessä alkanut murista uhkaavasti. Jännityksellä jäämme odottamaan sattuuko joskus jotai, kun omistaja totesi koiran lähtevän aina kun näkee jotain kivaa/mielenkiintoista yms. Onneksi omat oli autossa tapahtuma hetkellä!

torstai 27. maaliskuuta 2014

Kuvia OKKn kisoista

 Ihanaa me saatiin kuvia meidän voitokkaasta voivottelusta! Iso kiitos Tiina Ahvenlammelle kuvista! Niin ja meitä ei haittaa yhtään vaikka kuvat taattua "kuplahallialaatua"... =D

Kisat alkoi siis ruudulla ja hienosti Kaino on löytänyt paikkansa aikaslailla keskeltä kuten kuuluukin. Kaitsu myös hienosti seuraa mamin tekemisiä, tuolta se tulee....
 ...ja tuonne se menee.
 Sitten olikin ne kaikki noudot. Tässä metallin kantoa. Vähän oli kapula jääny hassusti vinoon, mutta se ei menoa haitannut yhtään. Taisi neito kalastella vähän tyylipisteitä moisella suorituksella.
 Tässä mami hajustaa tunnaria ponnekkaasti. Joskus sitä on miettiny, että eiköhän se koira haista sen kapulan vaikka sitä vain pitäisi kädessä. Mutta ei ,sitä pitää ponnekkaasti hangata niin että kämmenet on hellänä. =D
 Nuuskuttelua tunnareilla.
 Ja Kaino löytää hienosti aina sen oman kapulan!

Tässä välissä oli tauko, jonka aikana mami söi, kun muisteli että syöminen rauhoittaa myös jännittäviä koiria niin miksi ei jännittäviä mamejakin... ;D

Hommaa jatkettiin sitten seuraamisella. Alussa tuli ne pikku mokat mut loppu mentiin näin mallikkaasti. Voipi olla, että Tiina on ollut ystävällinen ja laittanut meille tulemaan parhaimmistoa kuvista...
 Tässä me saadaan jonkin liikkeen arvostelua. Voipi hyvinkin olla juuri tuon seuraamisen. Kaitsu hieman hymyilee taas tuomarille. Musta tuntuu että meillä taitaa olla aika samanlainen kuva jo olemassa ja taitaapi olla sama tuomarikin... Hmmmmm..... täytyypä katsoa josko löytyisi.
 Ja homma ohi!!! Kuten näkyy mami meni ihan sekaisin kun luoksetulokin onnistui niin hienosti!
 Ylpeä voittaja pysteineen. Tai no tunnustetaan, me lainattiin pystyä kuvaan, kun mami keräilee nyt niitä muumimukeja. Hieno sininen hirviömuki saatiin kotiin viemisiksi.
Eikä siinä kaikki! Kaitsun kanssa saatiin tänään vielä tämmöiset palkinnot. Kukas muukaan kun Pirrehän se oli meitä taas muistanu. =D Kaino oli reilulla tuulella ja jakoi palkinnot Umpan kanssa.

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

VOIvottelut on nyt ohi

Meillä oli tosiaan Kainon kanssa kunnon tokotusviikonloppu takana. Ensin käytiin harjoittelemassa lauantaina miten sitä kisattiin ja sunnuntaina sitten hoidettiin hommat kotiin! =D Tähän siis loppui tämä toivoton VOIvottelu, Kaino nappasi tänään luokkavoiton kera KPn eli kunniapalkinnon!!! Nyt päästään harjoittelemaan niitä EVL liikkeitä kuntoon. No muutenhan ne on jo mut tuo ohjatun merkki kaipaisi "pientä" hiomista... ;D No tietääpä koutsi mitä tämä koirakko harkoissa tulee treenaamaan.

Launataina oli siis eka koe. Tuomarina siinä toimi Alllan Aula. Jo aamulla herätessä tuntui että minun ja Kainon molempien vire oli ihan väärä. Mami jännitti taas ihan tuhottomasti ja Kaikku oli aikas vauhdikas, mutta omissa maailmoissa. Kaiken kruunasi että oli taas koepaikalla vähän "tipalla". No kyllä siinä ehti kaiken tarpeellisen tehdä, mut kiire ei ole jännityksen kanssa hyvä juttu. No jotain hyvääkin täytyy sanoa, kehään meno oli aivan huisi ja odotusaikanakaan Kaino ei välittänyt kenestäkään. Olin kyllä kaikki kanssa kilpailijat varoitellu ihan useampaan kertaan. Onneksi suurinosa oli tuttuja niin tietävät meidät. Onneksi kaikki ymmärsivät yskän kun kerroin oman jännityksen ja toissa treenien äksidentin. Ja toinen loisto juttu oli kaukot!!! No joo eka istu tarvi 2 käskyä mut muuten huippu. Seiso istu tarvii viel pikku vahvistusta.

Pisteet tuli sit näin tällä kertaa:

paikallaaolo        10   (pieni lonkka asento mut muuten oikein mukava)
seuraaminen       7,5   (alku oli ok, sit paketti hajos totaalisesti -> lisäkäskyjä yms levottomuutta, mut sit lähti toimiin ja loppu hieno. Itse olisin ehkä antanut pisteen vähemmän... =D )
istuminen            0  (juu ei taas istunu ei... totesin Allulle, et aina tää nollautuu sen kisoissa... :P )
luoksetulo          6  (maahanmenoihin tuplakäskyt. Mut loppuasento on nyt hyvä ku vauhdoin käskyn ja kiertotavan! )
ruutu                   8 (jäi taas ihan etunauhaan kiinni ja 2 käskyä maahanmenoon)
hyppynouto       7  (niin se perusasento oli muistovain...)
metallinouto     10 
tunnari              7  (puotti sen pirskutan kapulan jalkoihin ja vinoperusasento...)
kaket                8 (se tupla käsky alkuun ja pylly liikku 20 cm seiso-istu aikana, mut oli se vaan upeaa katseltavaa muuten. Ei olis vuos sitten uskonu et niin hienoa settiä muija vetää!)
kokonaisvaikutus   10  (saisi olla reippaampi, mut rotupiirteet annettiin anteeksi. =D )

pisteitä 230 2.tulos ja sijoitus 4/7.

Kisan jälkeen sain meidän TOKO koutsi Katjalta hyviä vinkkejä ja tietty ne onnittelut hyvästä suorituksesta, vaikkei itsestä vielä silloin siltä tuntunu. Levoton koe kun oli... Ehkä paras vinkki oli kun Katja totesi meidän olevan ihan erilaisia kokeessa kuin treeneissä. Minäkin olin kuulema yli tiukan näköinen kokoajan, mitä nyt välillä hymyilin... Pisti taas miettimään asioita uusiksi. Samoin huomasin selittäväni, että kuulen kaikki kolinat yms ympäriltä... No ei pitäis kuulua!!! Samoin kasvattaja Miia antoi saman tyylisiä ohjeita, että koittaisin vähän rentoutua ja antaa vaan palaa. Illalla vielä Kaisa antoi viimeiset "mentaalikoutsaamiset" meille, ohjeena oli olla läsnä ja olla kokoajan Kainon kanssa "yhteydessä" enkä saisi jättää tyttöä yksin. Ihanaa että ympärillä on näin monta ihmistä jotka jaksavat kannustaa meitä eteenpäin! Viimeisen älynväläyksen koin kisaa/kisoja miettiessä että Kaino paranee aina loppua kohden. Olen tästä ennenkin puhunut ja nuorempana näin Kainon verkkasin kokeeseen, mutta kun ikää alkaa jo olla olen ajatellu ettei saisi liikaa väsyttää. Suuri ajatukseni oli siis väsyttää Kaino ennen kisaa. =D Kunnon lenkki ja kunnon treenit. Päätin aloittaa väsytyksen jo illalla kunnon metsäilylenkillä, mistä myöhemmin lisää.


Sunnuntaina aamu aloitettiin sitten 20min lenkillä, aamupala ja matka kohti kisahallia, perillä tuntia ennen koetta. Uusi lenkki (missä tavattiin mukava pariskunta joka ropsutteli pimatsun hyväksi ja kehuivat kovasti että on komea ja seuraa kauniisti =D ), treenit parkkiksella (seuraamiskaavio, tunnarin palautusta, istuminen, luoksetulo) ja vielä lyhyt lenkki. Hallissa vielä pöydällä kaukot pariin otteeseen, istumista, maahanmenoa ja seuraamista. Taisi olla vielä kapulan palautustakin. Vire pysyi Kainolla kokoajan hyvänä mikä taas rentoutti mamia lisää. Vieläkö tuomari ilmoitti liikejärjestyksen olevan sekakaisin ja kahdessaosassa, ei parempaa voinut toivoa. Ainoa miinus oli et Kaitsun piti päästä vähän pörhistelemään jollekki sakemannille, mut onneksi siinä ei ollu sen isompia. Näköjään ku saadaan moottori toimiin toimii se sit joka saralla. =D

Nyt saimme kehässä meidän oman pikku kuplan toimimaan täydellisesti! Meillä tuntui oikeasti olevan HAUSKAA! Pikku takakireys piipahti mamin äänessä kun tulimme toiseen settiin oli Kaino sitä mieltä että yhdestä portista sisään ja siitä toisesta heti ulos. =D Komensin sit tiukemmin ja sen huomasi Kainon ikmeestä, kun alkoi heti pörhistellä. Sain onneksi itseni nollattua smantein ja saatiin ne kaukot alkamaan.

Pisteet tänään 287,5 / 320, luokka voitto ja KP! Tuomarina oli Heli Kelhälä. Oli ihanaa huomata kuinka kaikki tuntuivat olevan ihan aidosti onnelllisia kehänlaidalla meidän puolesta! Onnitteluja ja haleja sateli mamille ja Kaikulle. Jopa tuomari halaisi palkintojen jaossa. Helikin on meitä kerran tai pari arvostellut... =D Fiilis kisan jälkeen oli sanoin kuvaamaton. Sain tietää voitostakin vasta kokeen loputtua, kun palasimme lenkiltä. Olin niin onnen huumassa jo siitä ettei mikään liike nollautunu ja muutenkin koko kisan oli niin huippua!

paikallaaolo        10  (pieni lonkka asento, mut muuten taas ok)
ruutu                     10  (nyt mentiin keskelle vauhdilla ja käytin uutta "täppää" pysäytys käskyä)
hyppynouto           10  (palautukseen toivottiin laukkaa, mut vauhtia oli kyllä. Taisi puottaa raville paluuhypyn jälkeen)
metalli                    8   (se perusasentoooooo.... No kk aikaa hioa se uusi kuntoon)
tunnari                   9    (se sama perusasento... mut parempi)
tässä kohdin tuli tauko...
kaket                   8   (seiso-istu se 20 cm eteneminen, muuten perfect! )
istuminen              8   (iahn tarkoituksella nappasin 2käskytä sen miinus 2p kääntämällä päätä käskyn jälkeen... 8 on parempi ku se eilinen 0...)
seuraaminen        9  (lähti hyvin, pieni haahuilu taas alussa, mut päätin vain kiristää tahtia ja Kaino onneksi teki oikean ratkaisun ja lähti mukaan. Hitaan osuuden jälkeen ihan unelmaa.)
luoksetulo             8.5  (oikein jo mukava. Vauhtia saisi olla enempi tai sit topit napakammat vauhtiin nähden. Mutta meidän pariviikkoa sitten opeteltu uusi perusasento toimii!!!)
kokonaisvaikutus   9.5  (muuten kuulema upea, mutta pari pientä haahuilua kun saisi pois)

Illasta vielä Umen kanssa metsään niin nyt tuntuu että ntistä on mehut puristettu pois, tai pitäisikö sanoa monikossa neideistä. ;) Onneksi hallissa oli kuvaaja paikalla niin saamme ehkäpä jo piakoinkin nauttia Kainon työskentelystä!

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Viikkopäivitys

Kiirusta on pitänyt niinkuin meillä pimujen kanssa aina tahtoo olla. =) Kulunut viikko on ollut ehkä yksi oudoimmista. Kaino on viettänyt koko viikon hormoonihuuruissa, tai ainakin niin oletan koska kaikki oireet viittaavat valeraskauteen yms. Oudoksi asian tekee se että Kainohan on leikattu. Asiakkaiden kanssa aiheesta on tietysti tullut nyt rupateltua ja kauheaa kuinka usein leikkausten jälkeen nartuille jää "juoksuoireita" oli kyseessä kissa tai koira. =) Meillä on siis kotona ollut koira joka on ollut kuin rauhoittavien vaikutuksen alaisena ja lenkillä ja treeneissä toiminut kuin umelma. Tai no perjantain halli treeneissä otin vain tunnarin ja paikallaanolon ja siihenkin aikaan meidän tytsy oli kiukkunen kuin ampiainen. Siinä ei paljon paimenten auttanut alkaa paimentaa ku neiti ilmoitti että se loppuu nyt. Kuiten tallaisen tilanteen jälkeen tunnari tehtiin loistavasti! Kaitsu osaa kasata itsensä hyvin ja omaa ihanan työinnon. Samaisissa treeneissä Ume sai ottaa luoksetulon, vähän pakkia ja tietysti kontaktia. Katja sanoi hauskasti Umen luoksetulosta että oli niin mukavaa että hymyilytti, Umea siis. =D Ume on kyllä niin super hauska kun tulee "lujaa".

Viikon ikävin osuus oli kuulla Paukun tyttären menehtyneen. =/ Siinä tuli mamilla pari kyyneltäkin tyttöä ajatelessa... Nämä on niin surullisia tapahtumia. Voimia perheelle suuressa surussa! Olette meillä mielessä.

Ja koiriin liittyi myös iltainen lihan pilkkomis operaatio. Saatiin taas kulhollinen lihaa porukoilta. Näitä pilkkoessa aloin ymmärtämään sähköveitsen tarpeellisuuden. ;D Nyt saatiin taas muutama kilo possua pakastimeen pimatsuille.


Viikonloppuun on myös kuulunut kisailua ja metsäilyä mistä lisää myöhemmin...

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Autoilua

Kainolla oli perjantaina luxuskyyti treeneihin, sai matkustaa oikein etupenkillä pitkästä aikaa! Se on varmasti parasta mitä autoilu voi pienelle bullmastiffi tytölle tarjota. Maisemat vain kiitää ohi ja voi säikytellä ihmisiä liikennevaloissa. ;) Ihmisillä on naapuriautoissa välillä loistavia ilmeitä kun hoksaavat matkustajassa olevan jotain outoa... Ei varmasti siis mikään yllätys uutinen että meidän oma auto oli huollossa ja katsastettavana. Nyt saadaan taas vuosi ajella ihan laillisesti treeneihin ja kisoihin.



Olikin huippua päästä pitkän treeni paussin jälkeen ihan taas hallille ohjattuihin treenihin. Ohjelmassa olisi ollut seuraamista, mutta se me skipattiin ja otettiin ohjatun merkkiä. Kainolla kun on se polttava kiire päästä noutamaan ne kapulat. Eikä tämäkään kerta tuonut poikkeusta, eka yrityksellä Kaino vähän niinnku etäisesti kaarsi merkille mutta kimposi suoraan kapuloille ja toisella yrityksellä olikin sitten hitsin upea merkki!

Sitten olikin paikallanolon vuoro ja mami pääsi jännittämään kehään menoa. Mulla kun on se kammo että joku tulee persuuksiin ja nyt se sit kävi. Edellisessä ryhmässä oli narttu ollut juoksuissa treenaamassa ja meidän ryhmästä eräs uros rukka kävikin sit kierroksilla ja tässä kohdin ajatteli käydä tarkistamassa Kainon juoksutilanteen pepusta. No se jäi yritykseksi, kun Kaikku ilmoitti ettei siedä kylmiä kirsuja hanuri osastolla. Siinä sit kilju 2x mameja, 2x koiria (paitsi Kaino tais olla se miehekkäin ääni siinä kasassa) ja pari muuta ohjaajaa... Se olikin sit dramaattisin anti tässä selkkauksessa. =D Niinku noissa yleensä tuppaa käymään. Kumpikin koira oli ihan kunnossa ja päästiin jatkamaan harjoituksia. Tosin tämä hra yritti vielä käydä tarkistamassa kolmannenkin nartun (kaino kun oli nro 2), mutta siinä kohdin oli hihna jo tiellä suunnitelmissa. Kyllä nuo miehet on sitkeitä. ;) Kainokin treenaili lopun tuntia ihan ok, paitsi mamihan oli ihan kierroksilla. Siis niin kierroksilla kun viikon flunssan ja 11 työpäiväputken jälkeen voi ihminen olla. No nyt nollataan ja viikonloppuna kisataan!

Kotiin kun päästiin oltiin  molemmat tytöt ihan puhki! Umppa nyt olis halunnu puuhailla sitä sun tätä, mutta näin me Kainon kanssa herättiin yöllä sohvalta. =D

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Taas töissä

Tästähän alkaa tulla pimuille jo tapa. Tosin tällä kertaa Umppa pääsi ihan yksin mukaan, kun tädillä tuntuu nuita muita rientoja olevan senverran enempi. Tosin päätökseen vaikutti myös Umpan niin murhellinen ilme...
 Täti oli varastanut taas Umpan sohvan, joten pienen oli pakko kömpiä tädin kömmänään.
 Tässä taas ylpeä salonki tonttu työssään. Umpan toimen kuvaan kuului eilen asiakkaan vastaanotto, viihdytys ja ennenkaikkea pikku tirsottelu!
Taas oli niin hauska katsoa kun nti oli koko automatkan jo ihan tötteröllä kun pääsi yksin liikkeelle. Autosta kun päästiin ulos kaupungilla niin pikku tyttö olisi halunnut halata kaikkia vastaantulijoita. No emme tällä kertaa sitten halanneet. Ilmeisesti töissä on sitten mukavaa vaikkei hirveästi saakaan riehua...

Kainolla oli sitten spesuaikaa mamin kanssa treenatessa. Pihalla otimme pari nillitys ruutua ja yritin nyt ajaa uutta keskellemenokäskyä sen ruudun tilalle (sitä kun ei enää kisoissa ole voinu käyttää). Hyvin alkoi käsky sujua, vaikka ainahan se lätkän kanssa sujuu. =) Sit pari oikeaa ruutuun menoa ja vauhtia kyllä riitti. Luoksetulon osa-alueita otettiin kanssa ja aikas mukavat topit oli taas. Kokonaisena ei tälläkertaa liikettä otettu, mutta kaikki osat tuli käytyä läpi. Sit ajastin jo piippasi ruuan valmistumiseksi ja napsittiin loppupalkka ja sisälle levähtään. Täytyy käyttää useamminkin moista niin ei ala treenit venyä. Kaino kun oli sitä mieltä että homma olisi voinut vielä jatkuakin. Siihen on aina hyvä lopettaa!

Supersankarit

Tässä meidän supersankarit lähdössä lenkkeilemään. =) Aurinko paistaa juuri nyt ihanasti pihalla, kun mami makaa flunssassa sisällä, mutta pari päivää aijemmin ei kelit ole olleet yhtä ihanat. Järkytyin tässä viikolla kun vettä satoi sen verran rankasti ettei auttanut muu kuin kaivaa rapatakit pimuille esille. Takkien käyttö vähentää kummasti hiekan sisälle kertymistä, vaikka muutenhan ei pikku sade meitä haittaa. Itseasiassa Umppaa haittaa takki enempi kuin rapa! Sen verran taas mieltä osoitettiin... =D Ehkäpä kohta uskaltaa ne toppatakit laittaa pesuun ja säilöön, tosin parempi ehkä vielä olla innostumatta!

torstai 6. maaliskuuta 2014

Hädässä ystävä tunnetaan...

Vaikka metsäillessä pimut aina vähän kisailee ja kinailee, niin kyllä ne osaa toisiaan tukeakkin mikäli tarvetta ilmenee. =D Näin meillä matkustettiin eilen aamusta ja metsäänhän se matka tästä kotoa sitten jatkui... ;)


sunnuntai 2. maaliskuuta 2014

Sunnuntai metsäilyä

 Tänää oli pitkästä aikaa aikaa ja upea keli joten ei muuta kuin pimut autoon ja salonpäähän metsäilemään. Parituntia meillä siellä pimujen kaa vierähti maisemia katsellen ja kuvia räpsien. Salonpää on kyllä jokaisen koiranulkoiluttajan unelma paikka kun maisemat vaihtuu perus umpirämpimetsäilystä hiekkamonttuihin. Koirat saa kyllä todella monipuolista liikuntaa, varsinkin kun soppaan lisätään vielä kunnon jytäpainit. =
 Kyllä tää kuva on todella otettu toinen päivä MAALISKUUTA. Huh huh... Ens vuoden kalenteri tulee todella näyttämään omituiselta. Vois vannoa että huhti-toukokuuta mentäisiin.
 Montuilla sain kerrankin molemmista pimuista upeita posetuskuvia. Eka umppa
 Ja sitten Kaino. Kepin järsimisen lomassa ehtii katsella maisemia.
 Kainolla oli super vauhti päällä erään "vuorenhuipulla". Nti ravaili edestakas päivystäen missä me muut mennnään.
 Ja lisää posetusta...

 Ja mitä tekee kaksi bullmastiffia kuilun reunalla?
 Tietty pistää painiksi ja mami sai taas kauhulla katsoa milloin jompikumpi putoaa!!! O_o Neksu kun aikoinaan roikasi tuollaisen pystysuoranjyrkänteen alas!


 Jeee!!! Me nähtiin myös pupu. Motocrossailijat sai pupun lähteen vauhdilla karkuun. Meillä pimut oli enempi kiinnostuneita pyöristä ku jänöstä. Parempaa kuvaa en saanu ku tosiaan jänöllä oli aikas hoppu! =D

Sunnuntai Kainon kanssa

 Siis "hyvää huomenta vaan teillekki", kuka pirskule on keksiny moisen sanonnan. Mä olisin kyllä jaksanu nukkua vielä himpunaikaa. 11 tuntia yössä viikonloppuna on ehdoton minimi, varsinki ku pääsee mamin viekkuu kainolopaikalle koisaan.

No ei sit auttanu ku lähteä viemään noi kaks metsään lenkkeilee. Täytyyhän paikanpäällä olla aina yks joka tietää mitä tehdään ja minne mennään. Täs mä tsekkaan hoodit ennen ku jatketaan matkaa turvallisesti eteenpäin.
 Se räkänokka rupee aina jossain kohdin irvistelee mulle! Siis MULLE!!! Siinä ei sit jää vaihtoehtoja ku pyöräyttää se taas ruotuun.
 Mut kyl mäkin salaa nautin jytäämisestä... Täytyy vaan muistaa pikkasen posettaa kameralle tässäkin puuhassa. ;)
 Ja siis mitä taas! Se nulikka jättää kaikki hommat kesken. Tääkin puu piti ihan itte sit käydä kiskoon irti.
 Juma, joku juurikin tääl vielä sojottaa. Lähtee se..... prkl.....
 Hitsit... Ei tainnu lähteä.... Äkkiä vähän maata päälle niin ei sitä kukaa huomaa...
 Mut sit päästiin asiaan. MONTUILLE!!! Jeeee! Mä vedin heti täpöllä eka kukkulan päälle. Joka ekana päällä, on kukkalan kuningatar! Ja sehän olen tietty aina mä!!
 Aivan. Noilla kahdella jää kaikki aina puolitiehen. Tuo juniorikin on sen eksymisen jälkee ollu kokoajan mamin helmoissa pyörimässä.
 Juma, ne päättikin jatkaa matkaa ja mulle tuli iha super kiire. onneksi tuolt vuorelta oli ihan super hyvät näköalat.
 Mä siis vaan kiersin niitä vastaan tälle tielle. Mä kato tunnen nää oikopolut yms. Mamikin kiipes toooosi jyrkän rinteen ylös palatessa ja hah, mä se vaan lönköttelin pikku mutkantakaa ihan vaan loivaa tietä pitkin sinne. Sai siin sit odotella ku mami punnersi mäkeä ylös asti. Hih hih.... tekee sen reisille ihan hyvää...