.

.

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Viikkokatsaus

Viikkoon on taas mahtunut monenmoista puuhaa ja touhua. Alkuviikosta auto pääsi taas huoltoon. Onneksi nyt ihan tuohon meidän "Ukon huoltaoon" niin mamin kukkaro ei kokenut niin suurta vajetta. No autottomana ei koiraharrastaja tietystikkään voi elää joten haettiin jälleen porokoilta autoa lainaan. Eihän nyt aktiivi koira treenejä voinut jättää väliin!!! Ja tottahan toki keskiviikolle sattui koko viikon karmein keli. Vettä tuli ja myrskysi oikein urakalla... Onneksi pimut on niin taitavia matkalaisia niin suojapeitot pysyivät ihan kohtalaisesti paikoillaan takapenkillä.

Tässäpä pimut odottavat innolla matkan alkamista.

Kainoa vähän harmittaa kun ei päässyt tälläkertaa etupenkille matkustamaan. Umekin taas vaihteeksi oli oikein mukavaa matkaseuraa ja turvavöistä huolimatta sai tädin kiilattua ahtaalle. Kaikku raukalla oli hetken poskikiinni lasissa ja korvakin oli jääny pystyyn ikkunaan.
 Martinnieman treenit sujuikin taas mallikkaasti. Ume pääsi ottamaan likipaikallaanolon jossa koirat jätettiin alle metrin välein ja me jouduimme olemaan sit istuen selin koiriin. Hienosti Ume selvisi haasteesta vaikka alku tuntui meillä kaikilla olevan aikas hurlumheitä! Seuraavana Kaino pääsi halliin ottamaan kolme liikkuroitua liikettä, Z, kaukot ja tunnari. Z tehtiin niin et joka toisella suoralla tuli jättävä ja joka toisella vain käveltiin, tietty siitä tuli näin tehtynä tuplapitkä sessio täyskäännöksineen, mutta vähän vaihtelua. Kaukot tehtiin pöydällä, se eka istu jäi taas kahteen käskyyn. Mrrrrr, mutta asenne oli kuitenkin et kivaa. Pöydälle mentiin kyllä kaukojen jälkeen ihan itsestäänkin useaan kertaan. No sivu onnistui pöydälläkin mamin ollessa maassa vieressä! Tunnarikin oli ihan hyvä, jos ei pientä kapulan nakertelua nyt lasketa. Mutta kaukoista saimme nyt kotiläksyksi opetella peruuttamaan. Kaikku siis osaa peruuttaa ja olen ottanut seiso.istu peruuttaen, mutta nyt älysin et aikas vähän tullu liitettyä sitä peruutusta sinne sarjaan. Nyt siis teemme lähempää vaihdot ja seiso-istu istuminen alkaa sit kunnon peruutuksella. Lopussa Ume pääsi ottamaan sitten tunnarin haju erottelua kahdella kapulalla verkon läpi. Hienosti se meni alkuun mut kun vaihdoimme parin kanssa puolia, alkoi Umea vissii tylsistyttää kun ajatus karkaili ja katkeili. Niin ja se meidän pari Kaisa kyllä haisteltii oikein kunnolla läpikotaisin! =D

Tässä sit vähän kotitokoa. Meillä on se merkki ollu nyt tehotreenissä et saan Kainon jo alkuun merkkivaihteelle. Alkaa jo hienosti sujua se katseen kohdistus merkkiin "onko" sanalla, mut kyl se vielä vaatii. Häiriötä ei heti kestänyt näin paljoa kuin kuvassa. ;)
 No myönnetään tältä se näytti kun alettiin hommiin, - ume. Eka kerralla iskettiin kapulaan kiinni. Oma moka ku jätin sen vahingossa tohon tyrkylle. Liian vaikea häiriö nouto hullulle koiralle. Mutta se jo riitti, kun kävin käveleen merkin ympäri, niin johan alkoi sujua eri suunnistakin.
 Ja seuraava versio olikin lelu rinki ja tän kanssa ei ollu mitään ongelmaa!
 Sitten vielä suunta treeniä. Itse tykkään pitää ton keskimmäisen tyhjän lautasen tuolla paikoillaan, vaikka taitaa se suositus olla ettei. Pentuna näin opetin ja se toimi hyvin. Ongelmat alkoivat, kun aloin nillittää kääntymistekniikasta ja halusin tiukemman käännöksen. Käännös alkoi olla jo niin tiukka ja vauhdikas, että Kaikku pyörähti vähän liikaakin ympäri ja se keskikapula olikin sit suoraan edessä. Sitä nyt paikataan. Pidän siis tyhjän lautasen tuolla, jotta jos virhe sattuu, on se turhareissu lautaselle. Jotenkin nää bullmastiffit oppii näin rautalangasta ja omaa etua ajatellen. =) Tämä kun sujui niin  otimme vielä kapuloilla oikein kiusaten, että heitin itse kapulan lähetyspisteeltä joko oikealle tai vasemmalle ja sen jälkeen lähetys merkille ja noutoon. Ja loistavasti se Kaikku tämänkin hoiti!

Vaikka Ume on tällä viikkoa kunnostautunut tokossa, on se perus Ume vielä olemassa. En tiedä korvaako se, että Ume oppi meneen tällä viikkoa käskystä maahan (ihan vain yhdellä käskyllä ja ILMAN käsimerkkiä) tänän, että huomasin neidin käyttävän ihmisten sohvaa naaman kuivaukseen!!!! Prkleen rakki taas. Ume kun on ennen käyny pyyhkiin samassa huoneessa sijaitsevaan OMAAN sohvaan naamansa ruuan jälkeen. Omassa sohvassa kun on aina pestävät peitteet päällä... Ilmeisesti ketutus on ollu kova, kun sohvalle ei ole saanu mennä, niin kosto on ollut suloinen.

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Tokotusta kuvin

Tässäpä kuvasarjaa kisoista... Hyvin tulee selväksi kuinka bullmastiffi on kielivyönalla helteestä (mitä on nyt tällä hetkellä vaikea uskoa kun ulkona sataa lunta! ) ja mami yrittää tsempata kisat loppuunasti äärettömillä vartaloavuilla ja kannustuksilla. Töitä sai tehdä, mutta videolla meno ei näytä yhtään niin karsealta kuin se tuntui. No karseeta se on kyllä katsella videoltakin. =D Mut todella taas opettavaista katsella mitä siellä ite puuhastelee.

Tässä me seurataan.
 ja edelleen seuraaminen.
 Ja loppuhuipennus.

Seuraavana Ztaa. Toppi oli loisto pätkä!!!!
 Ja lähtise bullmastiffi mukaankin. Seuraamiset oli tän kisan parasta antia.
 Ja vipa makuu Ztassa.

Luoksetulonse "vauhdikkain" osuus...

Toppi tehtii ihan ok.
 Mut maa vain valui ja valui ja valui...

Ohjattu. Pikku avulla se vasen sit löytyi.

Metallin hakua. Aikas letkeet oli hypyt. Ja mami mokas! :P

Tunnari. Ihan oli ylpee ku jaksoi haistella vaikka kauhea läähis ja puhuna pimulla päällä. Kieli pysyi siis hetken sisällä.
 Tulossa ollaan!
 Lopun kaukot. Kyl se pylly jaksoi parikertaa nousta, istua ei.
 Paitsi lopun perusasentoon ku sit pääsee loppikselle!!!!!!! Kaikku tietää. =D

No niinpä teitysti!!! =/ Sitä yllämainittua videota en sitten saanut tänne julkaistavaksi.. Mrrrr ja grrrrrr. .. Täytynee alkaa etsiä sopivia uhreja jotka sen mulle voisivat muokata sopivammaksi. Tosin ei ehkä hirveen huono asia meidän tokomaineelle jos kyseinen pätkä ei leviä julkiseen jakoon. =D =D

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Ei sit mentykkään marjaan

Toissapäivänä käytiin taas yllärinä metsäilemässä pimujen kans, kun mamin hikoilu ja liikkumiskielto kumottiin. Nyt saa huhkia mielensä mukaan alakropalla, mut yläkropan täytyy antaa huilia vielä hetki. Metsäillessä löydettiin aivan upeat marja-apajat ja hetken mielessä kävi ajatus josko viikonloppuna ottaisi ihan ämpärin mukaan ja kävisi poimimassa marjoja pakkaseen. Universumilla oli jälleen mun osalle ihan muita suunnitelmia... Alla oleva kuva kertoo kuinka tätä viikonloppua on sit vietetty... Ei sillä, pimut on ollu iskussa, mut mami aloitti sairastelun 38asteen kuumeella joka hyvin nopeasti muuttui vatsataudiksi. Great! =/ No sainpa katsella parvekkeelta, kun mun iki ihanat äiti ja isi korjasivat ja maalasivat meidän aidan kuntoon. Nyt kelpaa taas katsella pihalle hymyissä suin kun aita on niin komea! =D






Metsäretket alkaa ja jatkuu yleensä yhtä vauhdikkaasti kuin monttulenkitkin.

Aivan, taas en ihan ymmärrä mitä kuvassa tapahtuu tai on tapahtunut...

Tää on sitten tutumman näköistä hommaa. Samalla kun mami pongasi ihanat mustikat ja kahmi niitä kaksin käsin suhunsa, päättivät pimut käyttää ajan hyödyksi kuntoillen. Umelle marjat ei maistunu, mut Kainosta mustikat oli super NAM.





Tässäpä vielä todisteet kuinka mehevistä apajista olikin kyse. Ei olisi paljoa tarvinnu kyykkiä ja etsiä poimittavaa.


Ja loppuun kuvia kuinka päivät on meillä sujuneet. Bullmastiffien ehdottomasti yksi ihanimmista luonteenpiirteistä on  nää unenlahjat. Mami kun ollu ihan raato eikä todellakaan ole pystyny ajattelemaankaan lenkkeilyä, on pimut vaan nukkunu ja nukkunu. No eilen saivat pimut olla Pirjo-mummin mukana maalaushommissa pihalla koko päivän ja tänään aamulla Kaisa haki Sadun ja Mökön kans pimut metsäilemään. Kaino oli kuuleman lenkin ajan huolehtinut ettei Satu vaan joudu hukkaan ja seurannut tyttöä tiiviisti. Hivenen sain sellaisen kuvan äänensävystä, että sana "tiivis" ei ihan olisi tarpeeksi kuvaamaan tilannetta. =D Kaikku kun tykkää lapsista niin paljon!

Antti-fantti taipuu moneksi. Tässä Ana on tyynynä etupuolella, eräänä iltana se toimitti virkaa Umella myös istuinpehmikkeenä
.

Ume puolestaan tykkää soffalla halata tyynyjä. Useimmiten ne kyllä löytyy sit hetken päästä lattialta.

Rankkaa elämää Umen rinnalla

Kainolla ei ole käyny ihan kauhean hyvä tuuri laumakaverin valinnassa. Tai ainakin se näin sivusta katsottuna välillä siltä vaikuttaa... Tässä taas yksi kuvasarjaa eräästä monttulenkkeilystä. Ume röyhkeys nyt ei tule kauheana ylläri, kun muistaa tarinan pentulaatikosta. Kun pikku pallerot oli saanu omat ruokakuppinsa (huom monikko!) pentuhuoneeneeseensa oli Ume syötyään päättänyt tyhjentää myös naapurien kupit. Neiti oli kylmän röyhkeästi marssinut naapuri kipolle ja runtannu muut pallerot kupilta syrjään ja jatkanut syömistään. =D Ihan kuin ruoka olisi siinä torpassa joskus päässyt loppumaan... No tän tarina varjossa kasvattaja mamma jaksaa aina puistella päätään ja nauraa kuinka ihmeessä mä olensaanu tuommoisesta pennusta nirpan! Mami taitaa olla vain turhan hyvä ottaa käskytyksiä ja toiveita pimuilta vastaan. ;D

Mutta sinne lenkille. Tällä vauhdilla se alkoi kun autosta päästiin ulos.



Hetken haistelut

Jonka jälkeen Ume oli sitä mieltä, että montuilla täytyy tapahtua jotain!

Kaikku yritti välillä karistaa Umen kannoiltaa jotta saisi hieman nauttiakkin hajuista ja tuoksuista... Mutta Umpan terävä katse zoomaili montun pohjaa.

Karkuun voi yrittää...

 Tässä kuvassa näkyy myös se pakenevakin osapuoli tuolla kuvan yläkulmassa...

Mutta pakoon on turha kuvitella pääsevänsä!

Umppa on kuin ohjus joka löytää kohteensa!

 Edes keppihommia ei Kaiku saanut yksin puuhastella...

Umpan oli saatava se sama keppi.

AINA!

Taas se täti on yrittänyt kadottaa Umen kannoiltaan ja Umpan laserkatse haravoi aluetta.

Hetken nautinto ihan omissa oloissaan. Aaaaahhhhhhhhhh tuumaa Kaino.

Ja sitä nautintoa ei sitten kauaa kestänytkään. Jos tätsy ei halua juosta ja painia, sopii Umelle myös pikku maantasoärmyilytkin.

Tässä ylpeä ja super onnellinen keppivaras saaliinsa kanssa.

Kaikku löysi jonkun ihan aarteen. Keppi joka oli jumissa maansisällä. Siinä sitä puuhaa piisasi kun keppiä kaivetiin ja välillä nitkutettiin hampailla irti maasta. Todella pikkutarkkaa ja sistiä työtä Kaino tekikin.

Kunnes Ume saapui paikalle ja tarttui keppiin.

Yksi riuhtaisu ja keppi oli irti! 

No kosto on suloinen... ;D

Niinpä, siitä herkullisesta läjästä ei tädin merkailujen jälkeen paljoa namia irronnut Umelle.

Lämpiman syksyn vitsaus on nuo himskatin hyttyset joita taas riittää!!!! Ja Ume parka on meidän perheen herkullisin osapuoli ja vetää kaikki puoleensa aterialle. Neito olikin illalla kuinrupisammakko kun patteja löytyi tosi paljon. =/

Pieni vivoittelu lammella kuuluu tietysti aina metsäilyyn.

Pikku tuumailut pylly pyllyä vasten.

Ja ylläri! Niin sitä mentiin taas... Ja Umen tyyliin täysillä. Tosin taitaa tuo tätsy vielä kunnon vastuksen antaa.

Loppuun kuvaterveiset Umelta, joka halusi väittää terveiset kaikille lukijoille ettei hän missään tapauksessa ole kuvatunlainen riiviö, vaan rauhaa ja hiljaisuutta rakastava tytteli, jonka mieli puuhaa on kukkakedoilla kävely kukkia tuoksuttaen. Uskoo ken haluaan... (toim huom.)