.

.

maanantai 29. lokakuuta 2018

Hiekkamontuilla tuulee

Tää syksy on kelien puolesta ollut ihan huikea! Ihania lenkkeily kelejä jatkuvasti ja onneksi tuota aurinkoa on tuntunut olevan enemmän kuin vesisadetta. Myös luonnonvalo on nyt ollut kuin studiossa konsanaan joten kännykkä on kerrankin ollut hyötykäytössä kamerana eikä vain somettamis välineenä. Realiaikaisia kuvia koirista löytyy siis mun instagramista @sanigrrr nimen alta. ja varoituksena, että koirien lisäksi sieltä löytyy myös minä aika vahvasti edustettuna. Näin "varttuneemmalla iällä" olen löytänyt sisäisen mannekiinini, joten kuvausten satoa löytynee myös, sekä muutakin kuin sitä mun hullukoiranainen elämää.

Mutta takaisin tuuleen ja onneksi ei tuiskuun. Näin lennokkaat korvat löytyy Mummokoiran hallusta. Puikkonokan korvat pysyy kovemmassakin tuulessa paikoillaan. ;)
Lähikuvaa muorista.
Kyllä noi kaks on meidän perheen huippumallit!
Noooo... sattuu niitä huonompiakin ruutuja aina välistä...
Lähikuvaa kieliakrobatiasta.
Noi maisemat tai tässä tapauksessa taivas oli huikeen näköisiä.
Eikä malleissakaan ole valittamista!

torstai 25. lokakuuta 2018

Villasukkarapsut

Jos joku niin villasukkarapsu on Mummokoirasta parasta mitä henkilökunta voi tehdä, tietysti herkkujen antamisen jälkeen. Jostain syystä Kaino on aina rakastanut kun villasukalla oikein hieroo naamaa ja kroppaa. Mutta kaikilla meillä on omat juttumme. =D Tässä mummokoira näyttää mallia kuinka oikein elämästä nautitaan ja otetaan kaikki nautinto irti.



tiistai 23. lokakuuta 2018

Koirammelehdessä

Uusimmassa Koiramme lehdessä näkyi tuttuja. ;D Olimme sitten päässeet oikein kuvan kera lehden sivuille. Pieniä asia virheitä täytyy tässä oikoa, että ihan kaikki mun koirat ei ole olleet kodinvaihtajia, vain 5/7 on ollut. Kaksi siis on tullut jopa suoraan pentuna. ;) Jostain syystä noi kodinvaihtajat on vaan saanut ison palan mun sydämestä. Se tunne kun saa ne avautumaan ja toimimaan itselleni on niin upeaa ettei sanat riitä kertomaan. No on matkan varrella epäonnistumisiakin, mutta loppuuasti on aina katsottu ja tahkottu.

Postimies on sitten vaihtajista ihan omaa luokkaansa. Upeampaa koiraa saa hakea. Postarin kanssa on niin helppo olla ihan tilanteessa kuin tilanteessa. Paras kotikoira ikinä ja huippu treenikaveri! Me löydettiin heti yhteinen sävel.



maanantai 22. lokakuuta 2018

Onnelliset

Tää pariskunta on kyllä välillä vähän "onnellisen"oloista porukkaa. =D Tai no mummokoira on aina asenteella liikenteessä ja tuo Postimies on se onnellinen osapuoli. Tässä meidän treenireissulta yhteispotretit oikein työvaatteet päällä.
Tässä tämmöinen perus tylsä posetuskuva.
Koska Postimiehessä on virtaa jakaa huomiota vähän useammallekin nartulle niin tässä Postimiehen treeni pimatsu Elvi. Elvin kanssa onkin jo useammat seikkailut käytynä ja Elvin täpäkkä sydän on sulanut Postarin lyömättömän charmin vaikutuksesta!
Tässä kohtaa söpöstelyvaroitus. Coolimpia lukijoita voi alkaa ällöttämään... ;D Tässä on Postimiehen parhaat kaverit, Susi-Hukkanen, Joulunalle ja Kyttä-Sika. Kaikki otettu ihanasti kainaloon unille kaveriksi...Kyllä Pate on lisänimensä Puudeli-Pate ansainnut tällä immakkuudella.

Loppuun mummon uniposet. Markkinoilta ostetut lampaantaljat on ollu ykkösjuttu. Hyljitty rahi on nyt molempien ykköspaikka ja kun Postimies on sen vallannut on mummukoira löytänyt makkarin taljat hyötykäyttöön. Tosin en nyt ole ihan varma tuolla pissankarkailulla haluanko tästä tapaa, mutta ainakaan vielä en ole raskinut komentaa pois.
Pissankarkailusta puheenollen on tilanne meillä mennyt vähän huonompaan suuntaan... Välillä käy jo se lopullinen ajatuskin mielessä koska nyt ollaan menty huonompaan suuntaan kaikkinensa aika vauhdilla. Ruoka ei aina maistu, päänuppi ei ole ihan aina mukana, ja tasapaino alkaa hiipua. Oireet aina kasvaa rasituksen jälkeen joten nyt se on sitten virallista Kaino-Vieno jää harrasteluista eläkkeelle. Pientä mielenvirkistys juttuja silloin ja tällöin, mutta kunnon treenit ja kisat on nyt takanapäin. Messariin ollaan jo ilmottauduttu, mutta suurella todennäköisyydellä meitä ei siellä nähdä, jos ei jotain käännettä parempaan tule. Pirteä ja reipas mummo on vieläkin ja normi lenkit maistuu niinkuin ennenkin, mutta välistä tuntuu ettei pää tosiaan toimi niinkuin pitäisi. Olisiko jotain dementiaa tai muuta... Kuka tietää. Sisäsiisteys on hakusessa jo useampaan kertaan viikossa (tosin on parempiakin viikkoja) ja vanhemmat kertoivat kun Kaino oli hoidossa ei ollut heti löytänyt reittiä ulko-ovelle johtaviin portaisiin. Mutta katsellaan josko tämä olisi vain vaihe, mutta pelkään pahinta ja toivon parasta!

sunnuntai 7. lokakuuta 2018

Sievin TOKOt

Me lähdettiin Postimiehen kanssa etsimään niitä meidän kisavireitä tällä kertaa Sieviin. No melkein ne löytyvätkin!!!!

Ekana oli paikkis (9 ja 7) ja taas Pate paineistui naapurin voimakkaasta kaksoiskäskystä ja tippui toisella maahan. Hitto en tiedä mitä tekisin kun tätä ei tapahdu treeneissä vaikka kuinka painokkaasti naapuri komentaisi... Viimeksi saatiin kaverin koiralle tuo ongelma kun oli vain häiriökoirana vieressä ja Postimies vain napotti istuen. No siitä noi pistemenetykset. Istumisen menetykset olikin sitten pieni levottomuus oli maiskutellut huulia ja pyöritellyt päätä.

Ekana oli hyppy-kierto-hässäkkä (9) ja siitä me suoriuduttiin loistavasti. Vähän epäilin kun pälyili sinne tänne, mutta hieno suoritus.
Seuraavana seuraaminen (8) joka oli perus Patea, kiihtyvää poikittamista. Huokaus.
Siitä sitten tunnariin (8) Ja vähän kapulat lenteli, mutta oma tuli.
ja setti päättyi ruutuun (9) josta olin WAUUUUUUU! 2 viikkoa sitten täysin uudelleen uudella tekniikalla ja käskyllä tehty eteenmeno toimi kuin unelma!!! Mä olin niin onnellinen. Nyt tosiaan tehdään kosketusalustalla ja opetan Paten tulemaan nokakkain 10m päähän. Tää lähti kun aloin opettamaan korjauskäskyä jos sattuu ajautuu alueen ulkopuolelle, mutta nyt se on siis koko liike.

Toiseen erään lähdin vähän henkseleitä paukutellen ja se kostautu. Vireet katossa ja homma meni sähläksi.
Ekana oli ohajttu(5) jossa hillitön piipaus liikkeen alussa, tuo rosvo VARASTI lähdön ja vielä suoraan kapuloille joten jouduin pysäyttämään ja käskyttään merkille uudelleen. Loppu sujui sitten mallikkaasti.
Ztassa (6.5) taas tuttu never heard istu... Ei siis istuttu. Hitto tää ei kans tuu treeneissä esiin juurikaan koskaan ja just olin valmennuksessa missä tätä hinkattiin paremmalle fiilikselle ja ei ainoatakaan virhettä koko treenissä!
Siitä luoksetuloon (7.5) Missä epätaisiet vauhdit. Topit ok.
Mutta viimeiset kaukot (9) olikin sitten se kirsikka. Liikkurin mokan takia kaikki tekivät seiso-istu-maahan kaksikertaa putkeen ja juuri tuo istu-maahan on meillä se pahin jossa Pate saattaa tulla jopa puoli koiranmittaa eteenpäin. Mitä vielä, tuo 1 piste lähti kun oli heiluttanut toista etujalkaa jossain vaihdossa. Muuten tekniikka oli täydellinen!!!!! Mä olin niin onnellinen.

Tulos siis 252,5 pistettä ja kakkostulos ja luokka voitto! Ihan vain mainintana ettei se ykköstulos jäänyt kauas kun raja on 256 pistettä. Kunhan saadaa paketti kasaan ei se enää ole niin kaukainen haave. Tuomarina oli Tiina Laakko, joka kehui kullä koiraa, mutta sanoi monen pistemenetyksen takana olleen se piipaus ja levottomuus.


Toisesta katvajalasta Mummokoiraan jonka orastava taantuma vain pahenee... PRKL mä teen kintaat tuosta joku päivä. Viime yönä jäi unet haaveeksi kun muumo päätti ettei pihakle kannata pissata kun voi yhtähyvin tehdä sisälle! Siis WTF??!! Just kun olin nukahtamassa herään kauheaan pyörintään alakerrassa ja just kun pääsin sen "mitä V***A" huudon kanssa alakerataan oli siellä jo kauhea lammikko ja tassuteltu siine tänne pitkin huonetta. Haju oli sanoin kuvaamaton ja nyt sitten odotan isää saapuvaksi että saadaa vaatekaappi siirrettyä. No jos tässä ei olisi tarpeeksi yhdelle yölle niin kun sain siivottua sotkut (ja juurikin olin illalla mopannut koirien huoneet muutenkin) ja vein roskapussia roskiin halusi mummo tulla mukana porteista. Ajattelin että tulkoon jos tuo piha ei nyt taas kelpaa niinkuin ei kelvannut pentunakaan. Sinne se sitten kirmasi puskat ryskyen eikä millään ilveellä takaisin! Siis tuo koira päätti karata ekaa kertaa melkein 11 vuotiaana. No eikun sisälle hakemaan kengät jalkaan ja takkia yöpuvun päälle, niin ja se taskulamppu että näkee. Mietin tosin jo että menen takaisin nukkumaan ja jätän portin auki että tulee j os on tullakseen, mutta enhän minä voinut. Kauas ei ollut mummo päätynyt vain istui takaportilla sen näköisenä että mikä tässä henkilökunnalla kestää kun ei porttia avata. Ilmeisesti jo peppukin oli jäässä ja haluttiin sisällle lämpimään. Sisällä mummo olikin taas sitä mieltä, että kun ollaan köyty iltapissillä onkin iltaherkun aika! Oikeasti... No ei ollut!

Mutta ennenkuin mun verenpaine nousee liikaa tälle iltaa niin pieni katsaus säihin. Nyt ollaan saatu viikon sisään saatu nauttia pakkasista (-6astetta).
Kauniista ja aurinkoisesta syyspäivästä.
 Tässä mummon liikkeitä tuolta reissulta


Sekä RÄNTÄsateesta! YÖK.

ja loppuun perus sekoilut. =D