.

.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Laiska sunnuntai

Tai pimuilla oli laiskaa mami siivosi huussollin, pesi pyykkiä ja hieman pihaakin tuli laiteltua. Illalla tosin käytiin koko akkalauma montuilla sauvakäveleen.

Aamuhan me aloitettiin Kainon kaa laiskottelemalla hetki sängyssä. Kaino on viimeviikolla saanu olla luvattoman monta kertaa mun kaverina. Ja kerta kerralta tilaa on vallattu enempi ja enempi. Nyt oli koko ruho poikittain sängyssä... No lakanat meni nyt pesuu ja samalla Kaino joutui omalle sängylle nukkumaan.


Mutta laiskan päivän pihatyökuvat näyttää pimujen osalta tältä:

Koska se lämpö viimein saapui ja karvat on jo vaihdettu paksumpaan oli pimuilla aikas kuuma. Kaino on nyt vanhempana löytäny hra Paronin suosikki paikan eli auton alla on kivan viileää. Kainolla ei vain tuo tekniikka ole vielä iskimiehen tasolla vaan tyttö jäi noustessa jumiin. Hivenen jo aloin huolestua siitä ähinästä ku se kesti niin kauan ja menin jo auttaan. Tietty ku böllmastiffeja EI tarvii auttaa kinkesi Kaino itsensä pinteestä irti omin avuin.

Tää oli sit auringonottopaikka. Vaihdoin pimujen tyynyjä uusiin ja nää oli roskiin menossa, joten oikein oivallinen paikka unille auringossa.

Ume puolestaan viilenteli sisälltä kesähuoneen puolella.

Ja tuli välillä terassille söpöilemään.

Moni kyselee ja kommentoi, että "sun koirat vissiin tykkää/ovat tottuneet oleen autossa?" Tässä taas esimerkki. Pidin auton ovia auki kun lenkille oli tarkoitus jossain kohdin lähteä, ajattelin ettei auto olisi niin tuskainen kuin jos ovet olisi olleet kii koko päivän. No jossain kohden hoksin ettei Kainoa löydy mistään ja iski jo paniikki et joku on sen pölliny tai Kaino karannu. Kaksi todella varteen otettavaa vaihtoehtoa. =D No autostahan minä pimun sit unilta löysin. Kaino tykkää olla auton kyydissä, liikkeessä ja ilman.
Reissun jälkeen kun väsyneenä blogia päivittelin unohtui vallan mainita reissun kohokohta joka ei siis liity koiriin. Näin matkalla kaksi korppia!!! WOW ne oli upeita. Aina miettiny et olisi nähny, mut nyt olen varma. Sen verranisoja ja mustia ne oli. Liikeetkin oli sellasia aavemaisen liitävän raskaita... Ja niitä perus variksia kun matkalla näkyi niidenliikkeet oli kyllä aikas räpistelyä. Ja tää korppipari lensi auton kohdalla vielä niin matalalla et näin ne sivustäkin läheltä. Siis niin mykistävän upea näky ettei sitä kyllä unohda!!!!

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Me nähtii ihan vaa punaista...

Hieman joo hämäävä otsikko mutta näin kävi Ruotsin mittelöissä, taas. Tuo pirskutan naapuri maa ei vaan meillä ole koskaan natsannu... Ei voi ymmärtää, aina jotain. Mutta tällä kertaa mami on ihan liekeissä ku meillä meni posetukset ja kaikki nii super hyvin. Pystyin esittämään Kainon vapaasti, enkä sortunu kiskoon kinttuja tönköksi ja säätäny ja sählänny ja ja ja ja . Meillä vaa oli kivaa!!!! No kohta uusiksi näitä mittelöitä tokoja odotellessa.

Tuomarina oli todella tiukka ja tarkka Selimovic Igor, ei paljoa SAta näkyny. Paljon oli upeita koiria ja sileitä punaisia vaan jakoi. Varsinkin jäi harmittamaan eräs upea bx uros ja muutama upea enkkubullikin lähti ihan vain silellä ulos. Itse näin siinä tunnin aikana yhden SAn... mut voihan olla et joku meni ohi.... Mutta tälläinen arvostelu tällä kertaa:

good size Good line of the skull a bit longer muzzle but still good exp. topline is not enough strite (? mystistä kirjoitusta oli useassa kohtaa.... tämä tulee sensuroimattomana )to high behind enough good front good front angulation a bit open behaind in movement missing balance rear not enough drive and missing balance in moving good color good temp.

Sihteerillä tuntui vähän välillä olevan hankaluuksia kirjoittaa arvosteluja, pyysi useasti toistoa yms, tosin ei se tumarikaan mikään sosiaalisuuden huippu ollut. Katsoi koko arvostelun ajan meistä oikealle... =D Vissiin yritti välttää mun hypnoottista tuijotusta. Ja arvostelua hakiessa kiitin sekä sihteeriä ja tuomaria niin tuntui siitäkin olevan jotenkin huonona. Ei voi mitää, tulen edelleenkin kiittämään kehä henkilökuntaa halus ne tai ei. ja piste!

Koirakuvia ei ole ku ei ollu kuvaajaa, mutta tää meidän leiri alkaa vaa kokoajan kasvaa ja kasvaa... Kui paljon voi ihminen tarvita sälää kehänlaidalla. Tosin kaikki tuli tarpeeseen jopa nuo mukana kulkeneet pyykkipojat.

Ja tavara paljoudesta päästää jouhevasti autoon... Tältä se näytti lähtiessä.

Ja se pirskutan tavara kaaos on siirtyny tännekki. Miten voi aina olla kontti täys palatessa??? No kävin mä ostaa ikeasta pimuille uusia pussilakanoita, tyynyjä ja ihana uusi pinkki treeniboxi. Samalla itselle tarttui mukaan pyyhkeitä yms käyttis kamaa.

Pimut sai uudet cooleritkin näyttelypaikalta. Jo taas kelpaa. Just tosin ostin kamat tän kesän malleihin, joten ne taitaa olla sit kesän 2015 mallistossa sit.

Pakko laittaa tää toinenkin, ku Ume alko näin hienosti ihan itte ottaa muotiposeasentoja. =D

Ja loppuun tää alien koira Kaino. Kaino pääsi mukaan shoppailee uusia hihnoja ja maksanamuja haaparannan djurmagazinetille. Kainolle löytyikin heti uusi pinkki, mut Umpan vihreä meni tilaukseen. Josko saataisiin Umellekki uusi hihna lähiaikona. Myyjät oli ihan otettuja Kaikusta. Paljon tuli rapsuja ja kehuja. Tiskillekkin sai hypätä nameja hakemaan. Olivat yllättyneitä meidän toko harrastuksesta ja että hra paronikin oli harrastanut agilityä. He kun olivat kuulema nähneet vain lihavia bullmastiffeja tai ylipäätää mastiffirotuja. Kaino oli kuulema hoikin. =D Meidän tankki! Mutta ihanaa oli taas saada kertoa kuinka nää pölmastiffit taipuu lajiin ku lajiin.
Ja tässä tää alien ku oli niin kiire ja hoppu joka suuntaa, nii tais vähän käsiheilahtaa kuvatessa... Tai lähinnä se kiire oli "karkkihyllyille" ku niitä just täytettiin ja Kaino sai siivota lattiat.



perjantai 27. kesäkuuta 2014

Aamun alien

Aamulenkillä pimut tekivät lähempää tuttavuutta naapuruston alienien kanssa. Sitä on muutaman kerran kauempaa ihmetelty, mutta tänää nämä aparaatit tekivät yllätyshyökkäyksen kahdelta suuntaa. Ume oli hivenen tukka pystyssä ja löi jarrut päälle alkuun ja Kaino sit pomon ottein kiihdytti vauhtia keulalle katsomaan kummastuksia. Ja mikä petymys se olikin kun pimut älysi, että ihan vaa nurmikkoroboteista kyse, eikä se juurikaan poikennut mummolan imurirobotista.


torstai 26. kesäkuuta 2014

City TOKOa

Meillä oli aamulla Kainon toinen madotusaika, joten ohjelmassa oli rahanvaihtoa ja citytokoa. Ehkä sen voi jo paljastaa että suuntaamme Ruotsin puolelle näyttelyhommiin. Pidetään peukkuja että se viimeinen cacib nyt tulisi.=)

Puntarillakin ehdimme lääkärissä käydä ja aikas samana oli viikonaikana painot pysyny. Kainolla kiloja 49,5kg ja Umella vajaa 56kg. Missi mitoissa siis molemmat, mami tulee perästä.

Puisto tokossa ohjelmassa oli ruutua, jonka mami oli kätkeny kukkulanlaelle puskan taa piiloon. Alkuun se oli vähän Kainolla hukassa, mutta kyllä siitä juonesta pääsriin taas jyvälle. Tietty mami taas mokas ja oli jättäny nauhat kotiin. Täytyy käydä testaan ihan nauhoilla josko se olis sillo helpompi juttu. Ei pitäis alkaa puutteellisilla varusteilla sählään.
Hihnoista tuli hyvät nauhat. =) Ja homma alkoi sujua mallikkaasti!
Tässä tunnari, joka meni nyt oikein nappiin. Hienosti pimu haistoi kaikki läpi....
...ja toi ihan oman. Aikas suloinen on näky näin ylhäältäpäin.
Ume sai sit tehdä myös ohjattua kontaktin ohella.
Vasen löytyy, mut vauhti ei päätä huimaa. =D
Kaino tarkkana merkillä mihin suuntaan lähdetään.
Ja niin upeasti suoritti vaaditut jutut että pienet patukka riepomiset oli ansaittu.




Ja rakas Umppa taas vauhdissa. Aiheena oli pakki, mut homma ei oikein edenny... Jos Ume ei saanu koppia namista ja nami putosi maahan, oli se kauhean työn takana syödä sieltä. Haistelua monesta suuntaa ja pähkäilyä.. Huoh... Nälkäänhän tuo kuolis jos olis villieläin. ;P

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Juhannuksen viettoa


Ne kelithän ei sit yhtään parantunu juhannukselle, mutta sehän ei meidän narttulaumaa hidastanu yhtään. No ne alkuviikon rakeet olis hidastanu, mut onneksi nyt ei tarvinnu ihan niin huonoissa keleissä keskikesänjuhlaa viettää. =) Aattona aurinko pilkisti senverran, että sain päähäni läteä rantsuilemaan pienen metsälenkin kera. Ajatus hyvä 10... noin tunnin lenkistä paisui tuplaten pidempi maratoon kerä umpirämpiä ja kaislikkoa. Me siis eksyimme ihan totaalisesti matkalla. Jännitysä loi pikkusen lisää kun puhelin alkoi piipittää lisävirtaa taskussa. Onneksi pikku eräkävijä ei taaskaan jäänyt neuvottomaksi ja ihan meren kohnan mukaan pääsin metsästä pois ja sit vain rantaviivaa mökkejä väistellen kohi kotia. Kaiken varalta laitoin viestiä kotiin missäpäin liikun ja akku loppu, et jos en kuitenkaan löytäisi kotiin...

Alkumatkasta oltiin vielä TOOOOOOSIIII reippaina koko porukka, myös Ume.
 Pienet painitkin vetäistiin heti kärkeen.
 Myös askellaji oli tässä vaiheessa täysillä kun tietkin näytti näin hyviltä.
 Ei kauaakaan kun reitti näytti jo tältä... Tässä kohdin sanoin kasvattajalle lopettavani puhelun ja keskittyväni suunnistukseen.
Ja kiva ansalanka löytyi puskista. Onneksi ehdin kiljaista "odota" käskyn Kainolle ettei jyränny täysillä tohon. Mrrrr miksi näitä jätetään tonne luontoon???????!!!!
 No vihdoin löytyi se rantaviiva ja hoksin lauttasataman olevan oikealla joten autolle pitäisi löytyä suuntaamalla reitti vasemmalle. Meillä kaikilla oli jo vähä kuuma ja jano tässä kohdin.
Matka jatkui sit läpi kaislikon ja puskien, välillä ihmisten kesämökkejä väistellen. Ylläri, niis oli näin jussina porukkaa. Ikävä kyllä ei ulkona, et olis voinu kysyä neuvoa missä hitsissä oikein olen a mihin mun pitäis mennä. onneksi mökeissä oli talonumerot niin suuntasin alaspäin vaikkakin tie näytti ettei se olis sinne suuntaa jatkunu.
Sit se paratiisi avautu: meidän ranta! =) Helpotusta loi tieto missä olen, mutta samalla tieto loi tuskaa, kn älysin et autolle on vielä matkaa....
Pimut tietty hengaili biitsillä normaaliin malliin. Mamia vielä vähän tunnin umpirämpi hukassa kuumotti. ;D
Ihania vaahtopallojakin löydettiin.
 Umella on aina aikaa pienelle patsastelulle.
Ennen kuin niitä aaltoja piti taas metsästää.
 Tässä saalistusvaihde ennen iskua.
Uusia kivikasoja piti tukia tietysti tarkemmin.
Tassuttelua.
  
 Rantsun jälkeen jaksoi taas painia. Pimut ei tainnu arvata ettei se auto tälläkertaa ollu ihan lähellä...

 Vielä kerran yritin vähän "oikoa" metsä läpi, mutta jo ekan tien haaran jälkeen päädyin takaisin isolle tielle, niin oli turvallisempaa ottaa pimut hihnaan ja kävellä taatusti tuttua reittiä autolle!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Hauskaa juhannusta!


Ja taas meillä toivotellaan vähän jälkikäteen... Mami saanu uuden kameran ja sit taas hetki meni et sain kuvat koneelle, miksi kaiken pitää aina muuttua???? Noooo nyt on juhannusneitoa kauneimmillaan. =) Seppeleen teko oli vain hivenen haasteellista näillä juhannus säillä... Muutama kukka onneksi löytyi, nekin oli kyllä kepertyneet itseensä kadekuuron jälkeen. Meillä on viettetty oikein super ihana city-juhannus johon on kuulunu metsään eksymistä ja autoilua. Niistä lisää kuvien kera myöhemmin.

Loppuun Kainon mietteitä seppeleestä. Umpalle kun kokeilin moista hökötystä ratkesi se liitoksistaan. Umpa selvisi tällä kertaa pälkähästä!


tiistai 17. kesäkuuta 2014

Jymy ylläri

Tässä lupaamani Jymy. =) Ja heti kärkeen on todettava ettei Jymy ikävä kyllä ole meidän perheessä... Huokaus.... Mutta meidän jengiin pikku herra pääsi heti kättelyssä.

Nyt kun pihalla sataa lunta ja milloin mitäkin loskaa (Suomen kesää parhaimmillaan... =/ ) on ihana fiilistellä viikon takaisia helle kuvia. Jymy muutti Mökölle kaveriksi, joten tietysti meidän täytyi heti aloittaa myös siedätyshoito amazoneillekki. Eka reissu meni super ihanasti, mutta toisella reissulla oli jo pentukin saanu itsevarmuuta lisää ja Kaino koki et pikku herra täytyy laittaa ruotuun. Onneksi ei mitää isoa komennusta, mutta sen verran oli nuttura kireällä että hihna sai jäädä. Eka kerralla Kaino holhosi naperoa oikein kauniisti.

Näin upea ilmestys Kaino oli kun näki naperon ekaa kertaa!
 Ja hienosti Jymy antoi rouvan tutkia itseään. Aluksi oli hihna turvaamassa naperoa ihan jo kokoeron vuoksi.
 Mutta hetken päästä mamma sai jo kulkea ihan vapaana.
 Kyllä se Umekin nappulan näki. Tosin nappulasta Ume oli aikas tylsä... =) Ume ei vaa ymmärtäny miksi kauhea häly moisesta sintistä... Vesi kupilla sai Jymy jo ensimakua juomakupin jakamisesta bullmastiffin kanssa. =D Mökö taustalla kokeneena juo ihan omasta kupista ilman kuolaa.
 Ja tietysti koko jengipotretti! Jymy päätti että Umpan alla oli kivan varjoisaa. Ume taas veti mahaa sisään minkä ehti ennen lopullista päätöstä vaihtaa maisemaa.