.

.

torstai 31. elokuuta 2017

Vähän niinku ulkomailla olis!


Alkuun ihan kotoisat horsmaposetukset. Tässä ei kummempaa ulkomaafiilistä ole... Jos ei Postarin rennon letkeää haukottelua lasketa. Lomalla kun saa laiskotella.
Vähän komistelua tähän väliin. Edelleen pakko sano, että upeita ovat vaikka omia ovatkin.
Mutta sitten villinlännenmaisemiin. Kyllä näin upeat maisemat on meidän perus hiekkakuoppalenkkireissulla. Hetken voisi kuvitella olevansa atlantin toisella puolella.

Mummolla löytyy vielä potkua hypähdellä mättähältä...tai siis hiekkakasalta toiselle hyvinkin näppärästi. Ei uskoisi 10 v synttäreiden kolkuttelevan ovella.

Ja kyyyyllllä. Mami sai taas idean. Kui hyvän onkin sitten toinen kysymys, mutta onhan tääkin vähän erilainen pose. ;D Milloinkohan noi tekee lakon mulle. Patekin alkanut oppia, että nopeeta vaan hollille ja poset kehiin niin pääsee taas uusiin seikkailuhin. Alussa kun poika vähän oli sitä mieltä että nää on noiden narttujen hommaa... Tainnu tytöt laittaa puhuttelun päälle koska nyt menee jo näin mallikkaasti. Umpsi kun jaksoi jumia useamman vuoden vastaan, mutta viimeisinä aikoina oli hyvinkin ammattimainen supermalli.

lauantai 26. elokuuta 2017

Kuusamon piirimestaruusTOKOt

Nyt oli sit aika korkata VOI Postarin kanssa. Tietysti just ennen koetta sain tunnarin ja ohjatun rikki, mutta koska kyseessä oli piirimestaruuskoe ja olin Oulun koirakerhon joukkueessa mukana en kehdannut peruuttaa ilmoa vaan treenasin epätoivon vimmalla liikkeet jolekkin mallille. Mutta koska Postari on niin upea ei se tuota mamille pettymyksiä... ainakaan näissä vaikeissa liikkeissä... ;D

Mummo oli tietysti mukana kannustamassa ja antamassa viimehetken vinkit miten kokeessa annetaan parastaan. Lenkkeily maastot oli taas upeaa Kuusamo laatua ja nauroin itsekseni alkuverkalla etten ole käynyt Kuusamossa kuin joskus muksuna, niin tänä kesänä oon tehny jo 2 reissua!

Sitten kisakentälle. Tuomarina kokeessa toimi Heli Kelhälä. Tässä paikkiksen loppuosa pisteitä 9,5. Oli liikutellut kyynärpäitä malimaiseen tyyliin. =P




Seuraamisen loppuosa. Pisteitä 9,5. Peruutukset pitää saada vielä kuntoon.

Luoksetulo 9. Pysäytys ei ihan nappi vielä...

L 7. Vino maahanmeno ja 2 käskyä seuraamiseen maasta.


Ruutu oli tällä kertaa hukassa ja puhdas 0. Täytyy käydä hakemassa erivärisiä tötsiä millä treenata... Onneksi Heli oli huippu ja antoi luvan käydä kokeen jälkeen ottamassa kentällä ruudun niin sain paikattua ton.


Ohjatun alku olikin säätöä, kun tuomari ja liikkuri vuorotellen vaihtoivat aloituspistettä ja sitten vielä unohdettiin kapulat. Mä heti ovelena käytin tilaisuuden pikku treeniin. =D Ja en halunnu keskeyttää liikettä vaan tehdä sen loppuun ja sit uusiksi. Mut tän kans on kirjaimellisesti viime viikko kiroiltu ja tuskailtu. Mutta hienohan siitä tuli, täysi 10! =D

Toinen jännityksen aihe perään tunnari, mutta 10 siitä tuli. =D Aloin noin kuukausi sitten nillittää tota haistelua kun oli vähän levotonta eikä siinä ollut selkeää systeemiä vaan Pate veti siksakkia. Noooooo.... taas niitä koulutusjuttuja et voi kysyä "Miten meni omasta mielestä?" Alkuun meidän "jälkitunnari" (koira hihnassa ja pitkä rivi kapuloita joita haistellaan ja jarrutan menoa hihnan avulla jos tarvis) lähti sujumaan tosi hyvin kunnes Pate päätti paineistua oikein kunnolla ja koko pakka levisi ja koira oli ihan hirveässä stressissä. Ei muuta kuin takas pentu treeniin ja homma alkoi jo palautua. Vielä kun joukkue kaveri kimppatreeneissä suositteli hajustamista niin homma oli sit siinä! Wuhuuu!!! Teen nyt niin että palkkaan kaikki tunnari treenit kalkkunalla ja ennen koetta hieron kädet samalla kalkkunalla millä sit palkkaan.Tietysti treeneissä hieron kädet samalla tavalla ja alussa hieroin itse kalikankin siinä lihassa.


Sitten olis kaukot. Vähän vielä tullaan eteenpäin, mutta alkaa olla jo ok, mutta perusasento jäi todella vaillinaiseksi. Näin ollen pisteitä 8,5.

Hyppynouto metallikapulalla 10.

Kokonaisvaikutus 10 pistettä ja saatiin todella paljon tuomarilta kehuja sekä koira että minä! Kaikkiaan pisteitä 258,5 / 320 joten jäi just ja just 1 tuloksen puolelle!!! =D =D =D Ja tässä se tärkein video... Palkintojen jako. =P

Pakolliset pusu-palkintokuvat loppuun. Postimies on kyl vähän sitä mieltä, että julkinuoleskelu on vähän noloa ja ällöä...
 Mutta tottakai mamin Postari pusun antaa. On se ihana tikkujalka!

OKKlle tulikin sitten piirimestaruus ja joukkue piirimestaruus!!!! Wuhuuu!!!!! Hyvä me. Joukkueeseen kuului Piritta Pirttijärvi ja Kiiskikallion Montana, labradorinnoutaja - AVO, Anna-Kaisa Näppä ja Noblefamily´s After The Sunset, bordercollie - AVO, Sanna Raumala ja A.le Coq Vom Clan Der Wölfe eli Postari ja minä, belgianpaimenkoira, malinois - VOI sekäJenni Heikkinen ja Shadoway´s Second Story, bordercollie - EVL ja hänelle siis henkilökohtainen piirimestaruus!

maanantai 21. elokuuta 2017

Keppileikkejä


Patella on aina joku lenkkeilylelu mukana kun ollaan kevelyillä. Metsässä pitää tulla toimeen metsän omilla antimilla ja aina poika jonku risun tai kepin löytää kantoon. Ma Kainon kanssa ei olla noiden kovin pitkien keppien faneja... Kerran tai kaksi ollaa saatu kunnon tärskyt kun Postari tulee takaa kepin kaa ja jysäyttää päin. Kainon ilme kertoo kyllä kaiken tarvittavan mitä mieltä Mummokoira on Postimiehen kepeistä. =D




Ja onnellinen kepin omistaja! Voiko pieni koira enää onnellisemmalta näyttää...

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Erkkari BISfiiliksiä


Internetin ihmemaasta löytyi ihania kuvia meistä mummon kaa isossakehässä tai oikeammin the ajankohdasta eli kun kuulimme voitosta. Ei voi nainen isommin enää hymyillä ja näyttää tuo itse tähtikin vähän tuulettaa mukana! ;D Mutta tietysti starba osasi sekunnissa vetästä kunnon poset kuvaajille palkintopallilla. Mummo.. Niin upea, kaunis ja rakas!!! Bis kehän kuvat: idaphotos.galleria.fi


Ja normikehästäkin tuli kuvapostia. Iso kiitos Marja Vaanola / kennel Suvimarjan

Ja tietysti niitä normi posejakin löytyy pariskunnasta. Tuo Instagramin laitoin jälkeen on kamera ollut taas hanakammin mukana. Eli realiaikaisempia ja lisäkuvia löytyy sieltä nimimerkin sanigrrr alta.

Postimies on erimies eli herrasmiehen otteet on hallussa. ;D Noooo... täytyy ehkä myöntää et puska lensi kepin tieltä heti kun mami vähän vinkkasi että homma olis paketissa tältäerää.

Tosin toiset meillä osaa posettaa niin paljon paremmin kuin toiset. Miehet nyt taitaa keskittyä oleellisimpiin asioihin elämässä.



maanantai 7. elokuuta 2017

Huikee viikonloppu

Meidän perhe se ei paikoillaan montaa päivää pysy vaan taas mentiin. Perjantaina pakattiin taas kimpsut ja kampsut autoon ja keula kohti Tamperetta. Jos oltaisiin lähtiessä tiedetty millaisiin puitteisiin ja maisemiin me lopulta päädyimme, oisin saattanut hypätä autoon jo aamulla ennen kukonlaulua! Mikä ihana akkujenlatauspiste ennen misseilyä. Saimme yösijan ystäväni vanhempien mökiltä ja aaaahhhh... Nyt on kesän toive mökkeilystä täytetty. Koirat saivat nauttia maisemista ja vapaana pihalla kirmaamisesta täysin rinnoin ja tassuin. Mikä parasta seuraa ja rapsuttajia riitti jatkuvasti.
Reissun päämäärä oli Helsinki ja rodun erikoisnäyttely. Päivä oli sateinen ja mun flunssa vain pahempi ja pahempi, mutta mitä sitä nainen äänellä tekee. ;P Kehästä ei ole kuvia, mutta tässä edes jonkinlainen posetuskuva. Tuomarina olii Jane Stockman englannista. Ja hui kuinka mahtavan arvostelun hän kirjoittikaan.
Arvostelu: Red. Good head proportion. Nice expression. Good underjaw. Strong neck and front. Well balanced troughout. Good highquarters. Moved with ease. 

Tuloksena ERI ja SA ja ROP-VET.
Tuomarilta saimme lahjaksi upean liinan. Mahtava muisto mahtavasta päivästä. Harmi etten omista kuvaa meidän kisakumppanista. Upea ja pirteä kohta 11 vuotta täyttävä Bullgrin´s Double Trouble! Tää mummo se veti kunnon hurlumheit kehässä katsojien ihastukseksi. Olin myyty!
Pakollinen pusukuva mummon kanssa... Ihan niinkuin Kainoa vähän jo yököttäis nää pussailut...
Ja huh huh mikä pommi loppupäivään. Meidän mummokoira nappasi vielä BEST IN SHOW VETERANin paikan. WUHUUUUUU!!!! Mutta nyt jäämme hetkeksi misseily lomalle. Josko loppuvuodesta sitten messariin mikäli mummo on vielä moisessa iskussa!


tiistai 1. elokuuta 2017

Festariheilat

Meillä ei nämä kesän viikonloput käy tylsäksi. Tai no nyt piti olla 4 päivää talon- ja pihanhuoltoa, mutta miten sitten kävikään... Oulussa oli viikonloppuna Qstock-festivaalit joihin viime kesänä päätin että menen, mutta kuitenkin sitten jätin lipun ostamatta. Kuitenkin jos loppuunmyytyyn tapahtumaan tyrkytetään lippuja joka käänteessä, niin onhan se silloin tarkoitettu että sinne mennään! Qstockailun lisäksi olin sitten perjantaille buukannut autonilmastoinnin huollon, kun tosiaan ne liput ostin torstaina koirien iltalenkillä. ;D Jos mua noi kaikki autorempat aina ahdistaa niin nyt oli sen verran mahtavaa palvelua, että ensikerralla voi olla että pystyy jo hengittämään normaalisti. Hyvään palveluun kuului koirien lenkitysreittivinkkikin. En itse ollut ajatellut, että nallikarihan on ihan Toppilan vieressä missä se huolto sijaitsi. Me sit koko retkueen kanssa suuntasimme rantsuilemaan. Ekana mami sai tietysti jäden ja ajatuksen kimppa selfiestä. Toinen onnistui paremmin kuin toinen... Tai no mamin pusupoika saatiin samaan kuvaan, mummokoira ei ollu posetus tuulella.

Mutta vitsit että oli ihania ihmisiä liikenteessä. Noita jätskejä syödessä ja epätoivoisesti kuvaa ottaessa eräs perhe pysähtyi jädekojulle ja kuinka yllättäen perheen pienin oli heti tulossa moikkaamaan koiria. =) Siinä muutaman sanan jälkeen perheen äiti tarjoitui ottamaan meistä kuvan! Kainolla alkoi kyllä olla sitten siinä kohtaa enempi kiire päästä moikkaamaan lapsia. Mummokoira on niin äärettömän lapsirakas!!! Täytyy kyllä sanoa asenteiden muuttumisesta, koska yhtään "koiria ei saa tuoda rannalle" kommenttia emme kuulleet. Ei tietysti puskettu ihan tuohon uimarannalle, mutta käveltii kävelytietä ja ravintolan takana olevalla pikkurannalla käytiin heittelee palloa veteen ja parkkipaikkojen nurmialueella vedettiin tokot.

Kotiin kun päästii takaisin ei mennyt kauaa kun mä sain mun festariheilat kotiini. Voi luoja kun tuli molossimiestä ikävä näiden poikien kanssa!!! Sulo ja Unto viihdyttivät meitä yhden yön ajan.

Pojat oli niin mahtavia pakkauksia että kyllä nyt on kutsu yökyläilyyn aina voimassa. Sulo hoiti tän selfie osaston varmoin ottein.
Unto (mun suosikkipoika, mutta ei kerrota sitä Sulolle;D ) ei sitten ihan niin näppärä kuvattava ollutkaan...

No yksi onnistui ja eihän sitä enempää edes tarvita.
Sunnuntaina olikin rantsuilukelit niin tietysti me pakattiin itsemme autoon (heti kun mami oli vähän elpynyt festarihumusta...) ja suuntasimme rannalle. Aurinko oli kuuma, vesi lämmintä, mutta tuuli kylmä. Hrrrr... mutta mikäs meillä siellä lämpimässä vedessä ollessa. Kerrankin oli kuvausassistentti mukana niin sai kunnon vauhtikuvia otettua. Normaalisti kun itse joutuu heittää palloa ja koittaa samalla räpsiä kuvia. Näin kun pallon heitto oli ulkoistettu sai kuvia napsia rauhassa.

 Postimies on ääretön vesipeto. Kun Taisto the vesilelu lentää, lentää myös pikku malinois!



Uimalasit tilaukseen... Ilmeestä päätellen. ;D


Tietysti mummokoirakin osallistui rantakivaan ja sai hakea omaa palloa hieman verkkaisempaan tyyliin...

Mutta kyllä sitä pärskeitä mummonvauhdilla saatiin aikaiseksi!

 Hih... pakko kertoa kun mummoa vähän jekututti. Kaverini ei ole ihan niin kokenut koiraihminen niin mummo päätti kyllä vähän silmät tuikkien jekuttaa ettei muka osaa tuoda/luovuttaa palloa. Kainolla on pennusta asti ollut toi vekkuli jekutusilme, mutta enää sitä ei ihan niin usein näen. Täytyy sanoo että siinä oli mamilla hymy herkässä, kun toinen juoksuttaa toista pitkin rantaa. =D No mamin merestä huutamat "kiitos" ja "et mene viltille" käskyt kuultiin kyllä mallikkaasti. ;D