.

.

perjantai 28. lokakuuta 2016

keskiviikko 26. lokakuuta 2016

Lunta!

Lumi on jees pakkanen ei. ;D Mutta jos pitää valita pimeää, synkkää ja märkää vai pikku pakkanen ja valoisa lumipeite,  ei päätöstä tarvii pitkään miettiä.  Eilen siis satoi ensilumi maahan ja mikä huippu ylläri oli lumi maassa vielä tänä aamunakin!


tiistai 25. lokakuuta 2016

Meillä kierrätetään

Oon näin karvanlähdön aikaan miettinyt et kelpaakohan koirien irtokarva linnuille pesänrakennusmateriaaliksi. Näköjään on sitten ollut tarpeeseen. ;D Isä kävi kaataan pihalta muutamia puita niin tällainen oli löytynyt yhdestä.

torstai 20. lokakuuta 2016

Perus arkea


Kun mami sairastaa on metsäily ratkaisu lenkkeily ongelmiin. Mummokoirakin on jo tervehtynyt niin hyvin että jaksaa tehdä normi lenkkeilyt. Treeni intokin on huipussaan. Kontaktia tarjotaan lenkeillä vasemmalta ja oikealta. Harmi että mun omat sairastelut on estänyt kunnon ratatreenit. Niinpä jää mummolta vielä seuraavat rallattelu kisat väliin. Pate käy sit taas edustamassa seuraa piirimestaruusjoukkueessa. Jännitystä jo ilmassa... Otin vielä toisen radankin siihen Patelle. Jos eka kisa menee hyvin korkataan se AVOIn nyt samalla. Siinä ei onneksi montaa uutta kylttiä ole opeteltavana. Hyppy tietysti tuo vähän vauhdin kanssa haastetta ettei tulis poikittamisia.

Tämän kokoonpanon kanssa on haastetta saada kuvia niin että koko porukka olis samassa kohtaa samaan aikaan. Pate menee tietysti kärkimiehenä edessä, Kaikku viihtyy mamin kanssa keskivaiheilla ja Umpsi varmistaa perän. Jostain syystä (olisko ikä?) Tää poppoo ei myllää samaantyyliin kun Täpän kanssa. Täpä osasikin olla enempi leikisti kun Postimies on enempi Hulk efektillä lihakset pinnassa ja täysillä. Turha mainita mummon ajatuksia moisesta. ;D Mutta pakollinen syksyn perheposetuskuva on nyt tässä.

Koska tankit on hitaita varsinkin loppulenkstä on Patella aikaa maistella keppejä. Tässä tyylinäyte kuinka keppejä tuhotaan! Takahammastyöskentelyä alkuun pehmittämiseen...

Vähän kulmureita ja etusiakin.

Ja napakka kielipito ettei keppi pääse karkuun.

maanantai 17. lokakuuta 2016

Haastattelu

Meillä oli tänään vähän poikkeava ilta. Nyt kun mami on kipee eikä voida lenkkeillä normaalisti oli illassa kuitenkin säpinää. Meitä käytiin haastattelemassa yliopiston tutkimukseen koirien ja omistajien yhteiselosta. Tarkempi kuvaus oli: Olemme laatimassa kulttuuriantropologian harjoitustutukimusta ihmisen ja koiran välisestä suhteesta ja koiraurheilun vaikutuksesta siihen. Pyrimme ymmärtämään millaista koiran ja ihmisen välinen vuorovaikutus ja kanssakäyminen on sekä selvittämään millaisena koiranomistajat näkevät suhteensa koiriin, mitä koiraurheilu tuo omistajan ja koiran suhteeseen. Vertailemme haastateltaviemme kertomuksia ja selvitämme mitä yhteneväisyyksiä ja eroja niissä mahdollisesti on.

Meidän tutkimus kohteemme olivat taas mallikansalaisia ja alun iloisen tervetulorumban jälkeen meininki oli enempi ja vähempi tällaista. Tosin kun mummo oli lopussa valloittanut parhaan paikan keittiönpöydän läheisyydestä saatiin vähän koiraperheen actioiniakin kehiin. Pikku mailois päätti talloa riemunpurkauksessaan mummon päältä... O-ou... Turha varmaan mainita ettei ollut hyvä idea. Tosin mummon RAUH tulee aina niin säpäkästi ja nopeaa ettei mummon menettänyt edes paikkaansa korissa kun pylly pysyi koria varaamassa. =D Onneksi haastattelija ei kovasti säikähtänyt vaikkei ollutkaan koiraihmisä sanan varsinaisessa merkityksessä. Leppoisa lauma sai paljon kiitosta ja kehuja, kun alkuun oli mietinyt kun isoista koirista kyse että millaisia mahtavat olla. Myös Umpsin pieni kuorsauksen alku herätti huomiota ja hilpeyttä. Haastattelija ei ollut kuullut koskaan koirien kuorsavan. =D No Umpsi lopetti töristetlyt lyhyeen tällä kertaa.


Mutta tää kaksikko Umpsi ja postiies... Kyllä nyt on ollut sellaisia joogaliikkeitä viimeaikona että huh huh. =D Mutta tällaisen kuvasarjan sain eräänä aamuna  ikuistettua. Jätin pari välivaihetta pois mutta tästä lähettiin...

...Ja tähän päädyttiin. =D Mummo katselee taas korista että "Really?!"

Lenkkeilymaisemia

Nyt kun koirat on pysytelleet terveenä on mami sit itse hoitanut tän potemispuolen kyllä tunteella ja hartaasti. Just kun viime viikolla aloin jo tuulettaa että vihdoin päästään normaali arkiruriineihin niin ei, taas iski tauti vähän eri muodossa. Poikkeuksena edelliseen et nyt on sit ihan flunssakin sen äänen menetyksen lisäksi. Huoh... Josko kohta alkais olla mun kiintiö tälle syksyä täysi.

Kun olo on nuutunut ja surkea ei tuu tätä konettakaan avattua... Näin ollen on iah  jääny itseltäkin katsomatta meidän kisareissun ihanat lenkkeilykuvat. Siis vitsit mitkä kelit ja maisemat meillä olikaan! Vietimme kisaviikonlopun tarkemmin ottaen Vantaalla joten sieltä suuntaa kuvamateriaalikin on peräisin.

Sunnuntaina oli niin ihana kesä, että mä halusin piiiiiiitkälle aamulenkille. Sattumoisin tosiaan päädyimme näin upeisiin maisemiin. Lenkki lähti kotieläinpihasta missä Pate kävi tekeen tuttavuutta pitkätukkaisten lehmien kanssa... Mutta taisi mami olla se joka oli niistä eniten innoissaan. Pääsin jopa rapsutusetäisyydelle!!!! Mahtavaa että on tallainen paikka olemassa ihan cityn tuntumassa ja koirakin oli tervetulleita piha-alueelle eläinten lähelle ja kahvioon. Hitsit kun en muista paikan nimeä mutta selvitellään...

Tieltä poikkesi näin kutsuva tienhaara.

Tie vei ilmeisesti Vantaajoen varteen. Ei varmaan yllätys, että me Paten kanssa haluttiin mennä katsoon paikkoja ihan kosketusetäisyydeltä. ;)

Ja on se kiltti. =D Mai sain kuningas idean että rinteen juurakossa sais upean kuvan... Rinteen jyrkkyyttä ei kuva näytä, mutta pikku malinöös teki kyllä kovasti töitä että olisi päässyt tuohon juuren päälle. Ei ihan ote pitänyt ja tähän oli mamin tyytyminen.

Mutta WAU näitä koskialueita... Merimaisemaan tottuneena aina häkellyttää.

Jossain kohdin älysin et äkkiä valjaat pois niin saa nätimpiä kuvia. No jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä kuvienlaadun parannuksesta =D

Pikku pesut ennenkuin matka taas jatkuu. Lenkille saimme kulutettua melkein 3 tuntia aikaa! Kertoo tosiaan keleistä ja maisemista. Täytyy kyllä tunnustaa että osan ajasta olimme siinä kotieläinpihalla syömässä. Pate makoili kiltisti pöydän vieressä ja otti kehut coolina vastaan.

Pitäähän blogissa pimujakin näkyä. Pimut sai lomailla mummolassa SM reissun ajan. Ei ollu kauheen iloinen vastaanotto kun Paten kanssa kurvasimme maanantaina pimuja hakemaan... Mummola rules!

maanantai 3. lokakuuta 2016

lauantai 1. lokakuuta 2016

Hupsista...


Me käytiin Postimiehen kanssa kokeilee rallattelua Lahdessa SM kisoissa. Luokkana ALO niin ei tarvinnut jännittää henkkoht mestaruutta eli edustimme seuraa joukkuekisassa. Postimies oli aamusta asti ihan huippu vireessä että vaikka mami jännitti tuttuun tyyliin kaikkea oli fiilis hyvä. En edes treenannu koiraa puhki ennen kehää!  Hyvä minä ;D

Kisa paikka oli loistava vaikkakin kehään meno oli aika ahtaan kujan päässä. Koska yleisöä oli vain yhdellä sivulla oli itse suorituspaikka rauhallinen. Samoin starttipaikka lähtölistalla oli huippu, vipa ryhmän puolenvälin jälkee.

Postimies ei taaskaan pettänyt mamia vaan paukutti 100/100pistettä ja aikakin oli n.1.35 min. Lopputuloksena luokka voitto! WUHUUUUU!

Palkintokassin sisältö oli huikee... saatiin uusi hihnakin... olivat varmaan katsoneet et edellinen on jo loppu! =D Täpän jäljiltä siinä on pari solmua...
Ja vihdoin on pojalle saatu oma BOTin verkkatakki.