.

.

perjantai 31. lokakuuta 2014

Rakkauspakkaus Umppa-Lumppa ja mamin hermorakenne



Ume on taas osannut piristää meidän toko-treenejä omaan persoonalliseen tyyliinsä. Tiistain tokot oli mulle taas henkisesti vaikeet. Taitaa se olla niin että tän narttulauman huonoimmat hermot on mamilla. Joten treenit alkoi taas niin väärällä jalalla ja olin todella hermona. Luulin sen olleen jo menneen talven lumia. asiaan ehkä vaikutti se että tunti aloitettiin sillä että joku koirista nappasi pihtiotteen mun jalasta ja selvästi olis ollu pikku moovsit tulossa ellei omistaja olisi koiraansa siitä vetänyt pois. Tää oli tietty mulle heti hälytysmerkki, että näinköhän kaikki on taas hallussa. No paketti pysyi kaikilla ihan kohtuudella kasassa, paitsi ne mun hermot, kun vilkuilin olan yli joka käänteessä... Tosin olin kyllä taas huoleni kanssa ihan oikeassa, mutta onneksi välirikoilta selvittiin.

Mutta siihen Umeen. Ohjelmassa oli takapäänkäyttöä jonka Ume kyllä osaa hienosti. Itseasiassa seuraaminen onnistuu takaperin paljon paremmin kuin etuperin. =D Mutta mitä teki mami???!!! astui vahingossa Umpan tassunpäälle ja siitän kun se riemu repesi. Umppa haukkua paukutti mun selän takana ihan kunnolla. =D Niin ja siis Umehan jäi sinne taakse eikä suinkaan yrittäny mennä pois alta yms ja olin kaatua kunnolla selälleen. Aivan mami väistää Ume ei. Lopputunnista se perusasento ei Umppaa houkuttanu ollenkaan... Kainollakin oli vähän vaisut treenit. Nti ei ollu ihan kunnossa, hyppy ei maistunu ja ne 3 lankkuakin hypättiin todella oudosti. No vauhti noudot kierron kanssa toimi loistavasti. Tässä taas saanu olla huolestunu, mutta onneksi on fyssari ensi viikolla. Epäilen vasenta lapaa/selkää yms kun ilta herkulla pyysin antamaan tassua, niin oikea nousi lennokkaasti ja vasen ei. =/

Keskiviikon treeneissä Ume räjäytti pankin. Alku tunnista tyttö oli ihan normi ja otettin tunnari hajuerottelua. Välissä Kaino sai tehdä todella makeen ruudun ja häiriö seuraamista koirien ympärillä. Kainolla moiset meni ku vettä vain, mami oli paineessa ku mikäkin. =D Se mamin hermorakenne... Onneksi keskiviikonryhmä on ihan huippu ja saanu paljon tukea ja apua tän mun kammon kans. Ruudun luoksetulokin otettiin koirakoiden vierestä. Jeee!!!! Mä pystyin siihen. Mutta se Umppa... Umppa pääsi lopettamaan treenit. Hain Umen halliin ja pimu oli ihan vetämätön kunnes päästiin peilin luo. yhtäkkiä korvat nousi ylös ja nti alkoi pörhisellä ja tepsutella hännän vipattaessa. otin parit kontaktit ja ihmettelin et mikä ihme tällä nyt on ku peilaa. Kun vapautin, kipitti Ume peilille ja posetti oikein kummaltakin sivulta kunnon flirtti-ilmeellä. =D Taisi pimu katsella et "damn mä näytän hyvältä tässä valossa!" Kotona kun peilien edessä on treenailtu useinkin...

Ja tänä aamuna repesin sit kotona. Illalla oli mulla tipahtanu pähkinä olkkarin lattialle jonka Ume aamulla löysi. Haistoi ja napsi suuhunsa. Pähkinä suussa nti seurasi mua pukeutumishuoneen puolelle ja pyöritteli kielellä suussa oikein kunnolla. Kun käännyin katsomaan oliko pähkinä jääny hampaankoloon tai huulenväliin, älysin sen olevan latialla Umen edessä. Pikku vinkkauksen jälkeen Ume nappasi pähkinän uudelleen suuhunsa, pureskeli, maisteli ja makusteli, samalla se pähkinä lenteli pikkupalasina pitkin mattoa. =D Taisi olla liian iso ja maikoisa pikku bullmastiffin syötäväksi.

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Viikolopun sää viimeinen kolmas osa...



Niinpä tähän sitä sit päädyttiin... Lumet on jo aikalailla lähteny ja sitä vettä vain tulee ja tulee... =/ Kannatti vissiin ne sadekamppeet pestä ja laittaa talvisäilöön. Itseäni saan nyt syyttää. ;) Mutta aina täytyy löytyä se aurinkoinen puolikin, pyörätiet on nyt sulat! =D Puhumattakaan, että se mamin tunteita kuohuttanut keittiö remppa on nyt valmis. Sateella kun ei pihalla oikein jaksa puuhailla. Nyt peukkuja että säät pysyisivät joko talvisena tai sitten syksyisenä!

Viikonlopun sää part 2

Lauantai aamuun kun päästiin oli keli jo aikas paska jos näin rumaa kieltä saa käyttää. Vettä tuli ku aisaa ja lumi oli jo sohjoista mössöä. Lumi töitä oli edellisenä iltana saanu tehdä oikein urakalla ja lauantaiaamuna sai sitten kolata märkää sohjoa aura-auton jäljiltä. Ei kyllä enää naurattanu... Paitsi Umppaa jonka menoa ei edes paskat kelit saa sammumaan!

Näin se meisän aamu alkoi. Synkät on ilmeet kun juuri ollaan herätty ja älytään mamin hihkuvan toppaasu päällä herätystä. Olikin hassu aamu kun pimut oli saanu totutusta poiketen nukkua yläkerrassa. Umppa nukkuu aina korissa ja Kaino sohvalla. Jostain syystä tänä kyseisenä aamuna osat olivat vaihtuneet päittäin...

Metsäänhän me lähdettiin kun pyörätiet kiilteli pelottavan liukkaina... Tosiaan eräiden menoa ei se vesisade hidastanu...


Kun me päätettiin vetää osa matkasta taas ihan umpirämpiä eikä tiellä, löytyi sieltä ihania keppipaikkoja.

Tässä voi Kainon turkista katsoa kuinka "ihana" talvikeli meillä olikaan. Kuvista voisi hetken luulla että kelit olis lumiset.

Ja tauon jälkeen taas mentiin!


Ja kotona olikin ihana käpertyä arskatyynyn kanssa unille kuivattelemaan turkkia ja odottamaan aamupalaa.

Viikonlopun sää part1

Perjantai aamuna mä yllätyin super iloisesti kun ulkona tuli lunta!!!! Jeeeee!!!!! No autossahan oli vielä kesärenkaat alla, joten tiedossa oli yksi pelottavmmista autoilumatkoista renkaan vaihtoon. Siitä onneksi selvittiin kunnialla, mutta kerrankin tuli ajettua hyvinkin keskittyneesti ja rajoitusten mukaan. ;)

Umppa oli myös terävänä katselemassa tähystys sohvalta lumisadetta.
Kaino taas vanhempana olii sitä mieltä, että "OVI AUKI!"

Mutta nam lunta! Pakolliset lumi posetukset täytyi tietysti ottaa heti aamulenkin jälkeen.

Ja ennen töihinlähtöä oli jo maisema ja keli näin ihanan idyllinen. Me like it!!!! =D Edes lumityöt ei mua masentanut.





lauantai 25. lokakuuta 2014

Ohjattua kotoisasti

 Meillä kun tuo ohjattu on nyt tökkiny niin sen suhteen ollaan otettu nyt tehotreeniä kuten olen jo aijemminkin täällä manaillu... Tiistain Kisman treeneissä Kaikku teki upeat ohjatut ja jätimme treenit vain yhteen namikupeilla otettuun oikeiaan ja sit kahdella kapulalla se oikea kans. WAU minkä merkin ja noudon Kaikku teki!!!! Ainoa hassu juttu oli palautus, joka ennen on tullut sivulle vasemmalla pyörähtäen. Kesällä Kaikku ei aina selvästi halunnu tehdä niin pientä pyörähdystä, joten opetin uuden palautuksen seläntakaa kiertämällä. No nyt Kaikku oli tulossa selvästi suoraan vasemmalle, mutta kun matkaa oli enää kolmannes jäljellä päättikin tehdä kierron. =D Hassu ötökkä se vain on.

Olen ennenkin ollut sitä mieltä että tää talo on koiraharrastajan unelma ja taas se todistettiin. Hoksin että tuossa yläkerrassahan voi hienosto treenata suuntia. Itse olen porrastasanteella ja siitä ohjaan oikea tai vasen. Ja tietty sitä merkkiäkin piti kokeilla portaiden kera. ;D Ei muuten hämänny meidän pimuaollenkaan. Ainoa hassu Kaikku- väännös liikkeeseen oli, että Kaino meni merkin oikealta puolelta kun normisti kiertää vasemmalta... Suunnatkin toimioikein loistavasti. Molemmat!

 Tässä sitä mennään merkille. Kuten näkyy oikean puolelta... =)

Ja tässä näkymä merkiltä. Tuo valkoinen lätkä tuolla yläkulmassa oli namialusta. Samanmoinen löytyi vasemmalta ja matkakin oli se 5m. ;) Tää talo tosiaan on aarre!

maanantai 20. lokakuuta 2014

Mammat dietillä


Me ollaan Kainon kanssa oltu ny hetki vähän kevyemmällä ruualla ja sen onneksi alkaa jo huomata kummassakin. ;D Tosin Kaino ei vissiin ole ollu ihan yhtä onnellinen tästä pupunruokakuuristaan... Onneksi tuossa toisessa kupissa sitten muhiikin treenijauhelihatpihvi-ainekset. Kanansydämmet on nyt tulleet hetkeksi tiensä päähän ja ne ei oikein maistu. Tai no, kyllähän Kaikku kaikki namit nälkäänsä ja himoonsa syö, mutta ei saa ihan niin paljon liikettä kinttuihin kun pihvit. Näistäkin syötiin ähkyyn jonkinaikaa sitten, mutta tauon jälkeen maistuu taas. Ja samalla erää ollaan palautettu vanha käytäntö, ei ruokaa treenipäivinä takas. Itse kun teen namit on ne ihan hyvää ruokanakin. En oikein suosi makkaroita yms suolanvuoksi. Kainolla varsinkin huomaa aina turvotuksena ja ruuansulatuskaan ei ihan niin hyvin makkaroiden jälkeen toimi. Ikä ja leikkaus taitaa tehdä tehtävänsä... Mutta varmaan nuo nauta-sika jauhelihapihvit runsaalla tuoreella valkosipulilla on maistuvampi vaihtoehto!

Treenattu ei nyt loppuviikosta ole, mutta väistelty ei niin sosiaalisia ja niitä yltiösosiaalisia koirakoita lenkillä. Huh huh... Joskus sitä vaan miettii mitä ihmisten päässä liikkuu... No eipä siitä enempiä, että pysyy blogi kepeänä ja aurinkoisena näin synkkinä syyspäivinä. Niin sitä luntahan ei enää ole vaan takaisin on tullut kura, vesisade ja pimeys. =/ Pikkupakkanen olisi saanut jäädä pysyvästi. Nyt kun yöt pakkasella ja päivät sataa, on kelit karmeat. Aamulenkillä ei lenkkareissa ollu mitää pitoa tiellä, onneksi pankareet oli leveät niin talsimme lenkin enempi siellä. Silläkin uhalla että kangät kastuisivat. :P

torstai 16. lokakuuta 2014

Talvi ja vire saapuneet


Tiistai aamuna kun heräsin oli pihalla lunta! Ihanaa!!! Maailma näytti taas niin paljon valoisammalta. Tietysti pessimistinä tiedostin sen asian ettei riemu varmastikaan olisi pitkä aikainen. Niimpä kuvat pimuista "kinoksessa" pitikin ottaa heti lenkin jälkeen ennen salille syöksymistä, koska lumi olisi hyvinkin saattanut sulaa sen tunnin aikana. :P Jos ei muuta niin pakkaset on ollu pysyvä olotila. Ja pakkasten mukana saapui myös Kaikun vire. =D Nyt olemme käyneet treenailemassa Kisman tunneilla tiistai ja keskiviikko iltaisin ja Kaikku on ollu tykki!!! Ai että on ihana puuhailla koiran kanssa jolla on virtaa ja ilmettä tehdä ihan mitä päähän vain juolahtaa. 

Tiistain Z eiu ihan menny putkeen. Jättävät oli hienot, mut mukaan ei muistettu lähteä. Tietty olin kuulema sanonu käskyt niillä kahdella moka kerralla myöhempään kuin onnistuneella. Putkeen otettiin sit luoksetulo. Toppiin laitoin lätkän ihan varuilta ja se olikin upee. Uskoisin että ilmankin olis toiminu. maahanmenoa ennakoitiin rankasti alkamalla valmistella sitä valumista. No keskiviikko iltana sekin sit onnistui täydellisesti. en ti alkanu sitä jankkaa kun otimme ne liikkeelle lähdöt uusiksi lelun kans. Eli heti kun annoin seuraamis käskyn heitin lelun odottamatta liikkuiko koira vai ei. No Kaino reagoi "sivu" käskyyn niin sähäkästi et lelun heitto toimi kyllä ihan palkkana eikä motivaattorina. Ai että oli ihanaa!!! Kaukotkin otin ja ne suju ok. Umppa sai ottaa paikallaanolon ja hypyn. Tunnin alku oli sen verran levoton etten Kainon kanssa halunnu ottaa paikallaanoloa. Ume kun ei pikku rähinöistä ja vipinöistä hirveesti välitä. =)

Ke olikin uusi halli limingassa testissä. Saavuin vahingossa tuntia liian aikaisin paikalle. Tai siis puolitoista ku alku lämmötkin otin. No onnneksi edeltävä ryhmä sisälsi pentuja niin äkkiä ku se tunti meni katsellessa palleroita. Kaino oli taas liekeissä vaikka tunnin odottokin omaa vuoroaan. Luoksetulon otin yksin ja se toimi. Kaukot otettiin Katjan kaa. Ja toimi muuten hyvin, mutta se seiso-istu ei. Liikkuu sen 20cm. Mut kun näytin et otan pakin kans treeneissä, alettiin miettiin josko vaihdan sen "peru" käskyn"pakkia" käskyyn kun sillä Kaikku peruutta ja istuukin aika oma aloitteisesti. Onneksi se peruutus osataan myös peruuta käskyllä. Täytyy sitä alkaa sit käöyttään siinä. Nak nak... josko saatais tää pikku kauneusvirhe nyt pois. Lisäksi otin merkkiä hypyn kautta ja sama homma kun sen An kans, et eka kerta oltiin et "häh?" ja seuraavalla kerralla ku olin edellisellä kierroksellä näyttäny mitä halusin, sujui se merkki ihan äly tiukasti! WAU! välissä oli paikallaanolot joissa ei huomauttamista, pikku lonkka, mut ei paha. Se lopuun tunnari joka oli kans tiukka ja makee. =) Kisoja odotellessa. 

Umella oli liminka vähän rauhallisempi kerta. Otettiin liikkeellelähtöjä hengityksen kans (vedän syvään henkeä ennen seuraamiskäskyä) ja sit kontaktia. Loppuun hajuerottelua kahdella tunnarilla verkonläpi, joka alkoi jo sujua. =) Limingan ryhmä oli aivan taivaallinen. Tosi rauhallinen ja kaikki antoi tilaa kaikille. Alko munkin seinät katuu neuroosi taas helpottaa. =D Ensi viikolla emme ikävä kyllä pääse treeneihin liminkaan mutta onneksi on tiistain kuivasjärvi. Nyt täytyy vain malttaa ettei liikaa treenaile, niin pysyy karvakaverit iskussa ja syysmasennus loitolla!

maanantai 13. lokakuuta 2014

Syysväsyt

Meillä on täällä ollut nyt jotain syysväsymystä koko narttulaumalla... Ume tuossa parisen viikkoa sitten riehui kintut ihan tönköiksi ja niitä ollaan nyt sitten levolla ja rimadylillä hoidettu. Hienosti alkaa pimu olla jo oma itsensä... Ikävä kyllä, koska on ollu työ ja tuska saada eukko pysyyn nahkoissaan. Ume kun haluaisi vain riehua ja kimpoilla!

Kainolla puolestaan olisi ollut nyt lauantaina koe, mutta jätimme menemättä. Täytyi kyllä itsensä kanssa painia oikein kunnolla etten lähtenyt. Kaino ollu nyt viime viikolla himpun alamaissa ja olen pitänytkin neidon levossa ja tokotauolla loppuviikon. No kisa aamuna sit kävin lenkillä testaan millä tuulella sitä oltiin ja himpun oli parempana, mut haahuilu jatkui edellen. Ei oikein taas mikään napannu. Toko hommatkin mitä kokeilin tehtiin vaihtelevalla menestyksellä. Seuraaminen ja jättävät oli ihan loistavat, mutta hyppynouto (joka on tökkiny koko viikon) ei onnistunu. Nyt Kaino sentäs suostui hyppäämään 5 laudan yli, mutta ei halunnu ottaa kapulaa suuhun ja paluuhyppyin tehtiin kun oli "pakko". Kaikku on niin uskovainen. Keskiviikkona Kaino ei suostunu hyppäämään 6 lankun yli vaan jäi tuijottamaan eteensä. Hivenen olen nyt tyttelistä huolestunu, mutta huomenna kun pääsemme Katjan tokoihin saa nähdä onko lepo tehny hyvää.

Kun sitten kotiin jäimme ja pimuilla loma, päätin rempata kotia. Nyt on yläkerran vessassa fixattu allaskaappi ja keittiön kaakelit maalattu. Tosin maalaus meni nyt totaalisen penkin alle. Väärä väri ja kauheat valumat juurikin loisteputken alla. Noooooo ei pidä pitää valoja lampussa. =D Väri kyllä tuskastuttaa... Ei ollu tällä kertaa "asiantuntija"työssään kun neuvoa kysyin...

Pimut on saanu käydä matelu lenkeillä metsässä. Otin ihan kamerankin mukaan niin ei voinu kävellä. Muuta jarrua menoon en keksiny. Umpalle olis kyllä joku jarru pitäny löytyä. Kyllä koko metsä taas kuuli että se on Umppa-Lumppa metsäilemässä. Heti alkuun lähdettiin jo täysillä eteenpäin.

Kaino testaili naamioitumis taitojaan. Hyvin neito häviää puskaan.

Niin hyvin että oli hetken Umelta hukassa.

Sitten meillä tulikin montun pohjalta kiire pois, kun kuulin koian haukuntaa. Ekaksi tietty ajattelin, että montun toisella laitaa olisi joku toinen porukka liikkeellä, mutta pian huomasin ettei koiralla ollut omistajaa mukana. Siellä meni kauhealla huudolla ajokoira jollain jäljellä. Matka eteni, mutta kovin oli mutkainen reitti. Jänistä en nähny. No tuurilla olin just ottanu pimut kiinnikin, kun alkuun tosiaan ajattelin siellä jonkun ihmisenkin olevan lenkkeilemässä. Samantien tulikin poliisiauto mutkan takaa vastaan. Juu eihän meillä ole koirat koskaan irti metsässä... ;D

Kun säpinä rauhoittui otettiin pikku perhepotretit. Kyllähän tuo potretti sitä kolmatta koiraa huutais...

Pikku mökötyksetkin.

Kun vauhti mateli, ehti pimut haistella ja maistella metsän tuoksuja.



Tää kuoppa on mysteeri. Se sijaitsee keskellä metsätietä. Olen sen jo pariin otteeseen täyttäny ja taas se oli ilmestynyt paikoilleen. Pelottaa että joku ratsastaja kaatuu hevosen astuttua kuoppaan tai ihan jo omatkin koirat jos jytäävät, niin tuskin ehtivät kuoppia katsella. Ympärillä on näkyny sulkia yms niin olisiko tässä ollu joku raato haudattuna. No katsotaan taas ensi kerralla löytyykö monttua.

Pakolliset posetukset tietysti otettiin. Matka vauhti kun oli hidas... Ekaksi Umppa.

Ja halus se ikäneitokin oman posetus kuvan. Tuli siihen tahtiin keimaan kameran ulottuville.

Ja vaikka tokotauolla ollaan oltu, niin tottahan toki pikku metsätunnarit täytyi ottaa. Kainosta nää on huippuja ja Umppa peesaa vaa perässä, joskus jopa kepin löytäenkin.

Metsätunnarissa on parasta, että kepin löydyttyä sen saa pilkkoa palasiksi. =D 

Loppuun vielä huippu treenit toissa activen treeneistä. Nyt kun ollaan Kainon kanssa tuota merkkiä ajettu sisään vähän monelta kantilta, keksi Jenni ihan huipun treenin. Me otettiin ruudun merkki A-esteen kautta. eli ensin käskin ylittää A:n ja huipulla annoin "merkki" käskyn. siitä sitten ruutuun lähetys normaalisti. Pari ekaa kertaa Kaikku oli et TÄH? Mutta se kuuluisa kolmaskerta toden sanoi ja neiti kiepsahti merkin taakse huipusti!

Hemmetin rakki!


Aivan, tässä se on: Ume uusi kuonon pyyhkimispaikka... =/ Juuri kun naputin täälläkin Umen tavasta käydä pyyhkimässä naama ruuan jälkeen sohvaan (eikä siis siihen omaansa), on tyttö nyt hoksinu et vierestähän löytyy samaa matskua oleva rahi/varapatja. No nyt on tämäkin ihan mähmässä. Huokaus... Ja kasvattajalle kun asiasta avauduin, ei sieltä herunu mitää myötätuntoa. Kuulema pitäis olla sen kuola rätin kans paljon sähäkämmin paikalla. =D Niinpä, kuten tokossakin löytyy se syy ongelmiin jälleen kerran mamista itsestään.

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Pimut lapsenvahteina

 Veljeni kävi perheineen kyläilemässä täällä pohjoisessa ja pimut pääsivät tietysti lapsenvahdeiksi useammankin kerran. Yhteinen sävel löytyi melkeimpä heti. Ylläolevassa kuvassa on jo yhteiset lelut käytössä. =D Ja kyllä mamilla oli tippa tulla linssiin kuinka lapset osaavat olla todella huomaavaisia, ensin yritettiin tarjota pimuille vettä omasta juomapullosta. Tehtävän osoituttua turhan haastavaksi, hoksattiin koirien juovan kupista ja sehän sitten jossain kohdin keittiöstä tuotiin olohuoneen puolelle ja Umpalle tarjottiin vettä. Tietystihän Ume  ne muutamat tipat kupin pohjalta nuoleskelikin. Muutenkin pimuja siliteltiin nätisti ja oltiin mitä parhaimmat ystävykset! Ja huhuihin bullmastiffien pelottavasta ulkonäöstä täytynee kommentoida totuuden tulevan lasten suusta. Pikku koiria ja muita pieniä eläimiä katsellaan vähän jännityksen kanssa, mutta meidän pimuja halailtiin melkeimpä heti! =)

Myös yhteistä perhepotrettia koitin ottaa, mutta yhtä huonolla menestyksellä, niin kuin koiristakin tietyssä iässä... =D Aina oli joku vähän vinksin vonksin...

Tai kuvattava häipyi paikolta kokonaan.  Hivenen kyllä veljelleni ihmettelin kuinka tuo "paikka"käskyn opetus oli vielä hitusen työnalla hänellä... ;D


Luontopolulla



Jostain syystä (olisko se toissakesän hotspot episodi) on tää luontopolku ollu aivan liian vähällä käytöllä. Nyt taas löydetty polku ja kamerakin oli kerran mukana ikuistamassa tapahtumia. Tai no... tuntuu et aivan sama missä me lenkkeillään niin vois käyttää samoja kuvia yhä uudestaan ja uudestaan... Mutta jälleen kerran pari jytää ja painia kuvaakin on mukana. Pakkohan se on laittaa... =)

Luontopolulla on tää lintutorni mikä Kainosta on ihan superi! Ume ei moisesta kotkotuksesta hirveesti perusta ku voi painiakin tasamaalla. Tornissa se ei onnistu! Kainolla taitaa aina se tokotus iskeä pintaan, kun tornissa on niitä kaukoja hinkattu ja hankattu. Hyvin ne siellä ylhäälläkin tehdään mamin ollessa alhaalla.

Umen tyyli on aina aikas vauhdikas oli se meno ylös tai alaspäin.

Kainon laskeutuminen tornista on aina himpun pelottavampi kokemus. Alhaalla ku yleensä odottaa Ume täydessä iskussa...
 Mitäpä muuta siellä alhaalla Kainoa odottaa kuin pikku paini matsit.



 Polku on kyllä pimujen paratiisi. Nää hirmut tulla tupsahti kulkuväylälle suoraan kaislikosta. Yksi suurinta huvia on vetää tuolla ryteikössä ihan täysillä. Kauhee rytinä ja litinä vaan kuuluu ku pimut päästelee täysillä.

Polku on myös oiva paikka totutella outoihin pohjiin tassujen alla. Alkuunhan Ume ei näillä silloilla halunnu kävellä ollenkaan vaan mieluummin ui yli. =) Tikulla taas silmään jne.

 Meillä oli vastaralla jotain äksöniäkin. Sitä me pällisteltii koko narttulauman voimin hetki kunnes kyllästyttiin kun ei nähty mitää jännää. Taisi tilanne olla jo ohi...

 Tää vuodenaika on ihana kun näkee paljon muuttolintuja. Nytkin joutsenia oli ihan mielettömän paljon liikenteessä. Joskus niitä katsellessa miettii noita lentoreittejä, kun ekaksi menee lauma yhteensuuntaan ja seuraava porukka täysin vastakkaiseen suuntaan. Kaippa siinä kuiten joku logiikka piilee... =D