.

.

sunnuntai 29. kesäkuuta 2014

Laiska sunnuntai

Tai pimuilla oli laiskaa mami siivosi huussollin, pesi pyykkiä ja hieman pihaakin tuli laiteltua. Illalla tosin käytiin koko akkalauma montuilla sauvakäveleen.

Aamuhan me aloitettiin Kainon kaa laiskottelemalla hetki sängyssä. Kaino on viimeviikolla saanu olla luvattoman monta kertaa mun kaverina. Ja kerta kerralta tilaa on vallattu enempi ja enempi. Nyt oli koko ruho poikittain sängyssä... No lakanat meni nyt pesuu ja samalla Kaino joutui omalle sängylle nukkumaan.


Mutta laiskan päivän pihatyökuvat näyttää pimujen osalta tältä:

Koska se lämpö viimein saapui ja karvat on jo vaihdettu paksumpaan oli pimuilla aikas kuuma. Kaino on nyt vanhempana löytäny hra Paronin suosikki paikan eli auton alla on kivan viileää. Kainolla ei vain tuo tekniikka ole vielä iskimiehen tasolla vaan tyttö jäi noustessa jumiin. Hivenen jo aloin huolestua siitä ähinästä ku se kesti niin kauan ja menin jo auttaan. Tietty ku böllmastiffeja EI tarvii auttaa kinkesi Kaino itsensä pinteestä irti omin avuin.

Tää oli sit auringonottopaikka. Vaihdoin pimujen tyynyjä uusiin ja nää oli roskiin menossa, joten oikein oivallinen paikka unille auringossa.

Ume puolestaan viilenteli sisälltä kesähuoneen puolella.

Ja tuli välillä terassille söpöilemään.

Moni kyselee ja kommentoi, että "sun koirat vissiin tykkää/ovat tottuneet oleen autossa?" Tässä taas esimerkki. Pidin auton ovia auki kun lenkille oli tarkoitus jossain kohdin lähteä, ajattelin ettei auto olisi niin tuskainen kuin jos ovet olisi olleet kii koko päivän. No jossain kohden hoksin ettei Kainoa löydy mistään ja iski jo paniikki et joku on sen pölliny tai Kaino karannu. Kaksi todella varteen otettavaa vaihtoehtoa. =D No autostahan minä pimun sit unilta löysin. Kaino tykkää olla auton kyydissä, liikkeessä ja ilman.
Reissun jälkeen kun väsyneenä blogia päivittelin unohtui vallan mainita reissun kohokohta joka ei siis liity koiriin. Näin matkalla kaksi korppia!!! WOW ne oli upeita. Aina miettiny et olisi nähny, mut nyt olen varma. Sen verranisoja ja mustia ne oli. Liikeetkin oli sellasia aavemaisen liitävän raskaita... Ja niitä perus variksia kun matkalla näkyi niidenliikkeet oli kyllä aikas räpistelyä. Ja tää korppipari lensi auton kohdalla vielä niin matalalla et näin ne sivustäkin läheltä. Siis niin mykistävän upea näky ettei sitä kyllä unohda!!!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti