Tasaista arkea

Huh huh.... Jopas on työt haitanneet harrastus toimintaa oikein kunnolla.... Onneksi vain tätä "sivutoimista" eli koirat on saanu harrastaa oikein urakalla, mutta tämä netissä notkuminen on jääny hieman vähemmälle. =D

Umppa on kuntoutunut oikein tohinalla. Vihdissä kävimme näyttämässä jalkaa skutnabbille ja ristisidehän se oli ottanut osumaa touhu-tytön tohinoissa. Nyt on sitten hyvät kuntoutusohjeet (iso kiitos Miialle hyvistä vinkeistä) joilla tytöstä leivotaan entistäkin ehompi. =) Parin viikon päästä päästää käymään myös Kaisalla niin saamme lisää vinkkejä kuntoutukseen. Niitä jännityksella odottaen. Nytkin Umppa on selkeästi nauttinut spesu huomiosta kun touhuamme yhdessä aamu- ja iltajumpat. Myös pieni toko-kärpäsen purema on vaivannut Umppaa... ; ) Eräänä aamuna olin kauhuissani kun nti tarjosi koko lenkin kontaktia! Hieman jo epäilin koirien vaihtuneen... =D Samoin maahanmeno on alkanu sujua, maahanmeno kun on ollut meidän murheen aihe jo pitkään. Näköjään nämä bullmonsterit oppii aina tauolla.

Kainolla on tokotus jatkunut entiseen malliin. Ollaan treenailtu tasaisesti aamulla ja illalla. Nyt kun ollaan muutettu hieman "urbaaninpaan" asuin miljööseen, on isona plussana tullu treenikenttien runsauden pula. Sen mitä pihassa ollaan menetetty, on harrastus mahdollisuuksissa saatu moninverroin takaisin! Joka puolella on toinen toistaan hienompia kenttiä, puistoja, parkkiksia tai muuten vain nurmialueita. Kainon repussa ollaan saatu kaikki tarvittava hienosti kuljetettua mukana. Treenit itsessään on sujunu hyvin ja huonosti, kuten bullmastiffien kanssa yleensä käy. Onneksi noita huonoja päiviä on vähemmän! Saa nähdä jos ensi vuonna päästäisiin taas kisaamaan. Tuossa jo treeni kavereiden kanssa puhuttiin josko marraskuussa oltaisiin porukalla lähdetty voivoitteleen, mutta taidan kyllä itse luistaa tästä. Seuraaminen on sujunu nyt erittäinhienosti, mutta sitä vastoin luoksetulo on kokenut kovia. Tai tuleehan tuo luokse, mut hieman unohtuu pysähtyä välissä... =) Tunnari on sujunu kans mainiosti. Olenkin piilotellu lenkin varrella puistoihin kapuloita jo valmiiksi, niin ollaan voitu lennosta sit lenkillä käydä ottaa tunnari treeniä. Tästä Kaino tykkää hirmuisesti!

Pappakoira Paukkukin on välillä saanut nauttia kaupunki elämisen riemuista. Hajuja on NIIN paljon ettei tiedä mihin päin juoksisi. =) Samoin vastaantulijoitakin on normia enempi. Tosin Paukkuhan on viettänyt pentuajan Tampereella, joten kaupunki miljöö on pojalla tuttua. Tytöt kun on maalaisia, on ihmiset aivan super ihania. Varsinkin kun täällä päin ihmiset saattavat jopa vaihtaa muutaman sanan. Kovasti on kaikkia koiria vuorollaa kehuttu! Tosin kyllä meillä  osataan kauniisti ohittaakin, kun oikein kauniisti pyytää ; )