.

.

perjantai 30. maaliskuuta 2018

Ihanaa pääsiäistä

Taas oli se aika vuodesta käsillä että koirat sai taas taipua mamin nöytyytettäväksi ja puputtaa pääsiäisen tervehdykset. On ne niin kilttejä ❤️

keskiviikko 28. maaliskuuta 2018

Videostarbat


Tietysti meillä on kuvien lisäksi kuvattu myös videoita. Silta videosta tuli ihan vahingossa huippu otos. Tarkoitus oli kuvata kun Kaino menee sillan kauniisti ja harkitusti, Paten räpiköidessä sillan. Nooooo... miten kävikään? Postimies tepsutteli sillan ihan mallikkaasti, mummokoiran kokiessa tyrmistyksen sillan loppumisen suhteen. Yleensä me mennään toi silta toiseen suuntaan jolloin noiden puuttuvien lankkujen yli on helppo hypätä, mutta näköjään toisinpäin homma olikin tyrmistys. =D Tuo siltahan on monen koiran kauhu, kun siinä on tosiaan isot reiät tossa verkkokuvioinnissa ja näkyvyys alas on hyvä. Onneksi Postimies on oppinut kulkemaan tuollakin pohjalla oikein hienosti.

Toinen video onkin sitten kotoa, kun Postimiehellä alkoi sydän sykkiä ja piti saada hempeillä mummon kanssa. Puoli tuntia tätä ja mummokoira puhalsi pelin poikki. =D Postarilla taisi tulla Umppaa ikävä, kun Umpsi ja Pate jaksoivat halia toisiaan tunnista toiseen ja ihan vuoden jokaisena päivänä.


torstai 22. maaliskuuta 2018

Sunnuntain retkieväät


Sunnuntaina käytiin pitkästä aikaa Salonpään ulkoiluparatiisissa. Paten reissu oli huippuakin huipumpi, kun heti auton vierestä löytyi läjä tölkkejä, ja vielä korkkaamattomia! Tai jotain niille oli sattunu kun olivat puolillaan, mutta onhan se nyt päheempää kuskata sisuksilla kuin ilman.

Kun oltiin selvittu äärettömästä umpirämpi osuudesta oli posetusten vuoro. Reitti valinnan suhteen vihasin ihan jo itsekin itseäni eikä mummon syyttävät katseet kyllä oloa helpottaneet. Ainoa jolla taisi olla hauskaa oli Pate tölkkeineen. =D Lisää mulkoiluja oli luvassa kun mami hihkuen löysi ihanan pikku kukkulan minne koirat oli taas saatava. Onneksi nämä promallit osaa jo käsien huitomisen perusteella suunnata kuvauspisteelle ja ottaa poset. Hyvinkin päteviä ja etevia pikku otuksia.

Tässäpä kukkula kokonaisuudessaan. Niinkuin kuvissa yleensäkin ei ihan tuo jyrkkyys tule esille, mutta upeita malleja anyways!

sunnuntai 18. maaliskuuta 2018

Mallihommia ja ihan vaan köllöttelyä



Meillä on koirien kanssa ollut jännät viikot tai oikeammin viikonloput. Viime viikonloppu ja vähän tämäkin on mennyt huippumallia leikkiessä. Me saatiin kylään ihan oikea kuvaaja niinkin kaukaa kuin Kreikasta joten nyt on meidän elämää ikuistettu oikein urakalla... Mami ei ehkä ole ihan niin innoissaan niistä toppaa päällä ilman meikkiä lenkillä kuvista, kuin niistä missä tukka ja meikit on iskussa. Onneksi edes 2/3 meidän perheestä on aina pyhäturkit päällä, joten ainakn niiltä osin kuvat ovat primaa. Nyt vaan jännätään  milloin me saadaa edes maistiaisia kuvista... Joten niitä odotellessa mennään ihan mamin ottamilla kännykkä räpsyillä. 

Ei sillä toissa viikolla oli niin upea valo lenkillä etä oli ihan pakko napata edes muutama kuva. Tuo ensimmäinen kuva on kuin studiossa otettu ja koirat liimattu maiseman päälle, mutta ihan on real thing ilman mitään filttereitä yms. Joskus meitä amatöörejäkin onnistaa! ;)

Aina ei onnista niinkään hyvin... ihan kiva kuva se tämäkin on. =D

Lisää posetusta. On ne komeita mötkylöitä fifivaljaineen. ;P Kaverit välillä naureskelee meidän puudlivaljaille, mut noi on kyl just passelit.

Amattilaiset asialla taas.

Tosin mummo tuppaa aina välillä vähän viihdyttää itseään kesken mallihommien.


Kun on ollut vapaata ja vieraita talossa ollaan tehty todella pitkiä lenkkejä ja reissattu vähän siellä täällä. Kotiin kun on päästy on mummo ottanut hommat rennosti.

Osaa se Postimieskin. Mamin kainalokaveri ja pusupoika.

Ja vähän asiaakin misseilyn lomaan. Me palattiin takaisin Lemmikkiin, vaikkakin meillä on Raijaa edelleen iso ikävä! Mutta hyvin se Riitta-Liisakin osasi meille rokotukset tuikata ja samalla kehui kuinka Postimies on varmasti upein malinois tässä kaupungissa. ;D Onneksi muissa asioissa ei ole tarvinnut nyt lääkäriä. Kainokin toipui loistavasti normi iskuun heti näyttelyn jälkeen. =D Mummo ei vain halunnut reissuun... ;D

torstai 8. maaliskuuta 2018

kuvia, kuvia ja kuvia...

Kyyyyyl-lä kelit hivelee ja mami riehuu kameran kanssa sitä tahtia että mummo päättää jo hiukan irvistellä. ;D Mutta onneksi promalli vetää ne perus posetkin ihan tosta noin vain.
Mamin huikea idea seisottaa kinoksessa ei saanut ääretöntä suosiota mallien puolelta.

Parempi kinos = paremmat poset.
Tai sitten ei. Mummokoirat pitää kuvaajan jalat maanpinnalla.
Jep sieltähän tuli hiihtäjä koiran kera niin mä olin heti kärppänä käyttämässä tilanteen edukseni. ;)
Välillä sitten stripataan. Tää kuvaaminen käy välillä työstä kun promallien tapaan meillä vaihdetaan vaatteita ja asusteita välillä. =D
Perus Postimies pose.
Ja mummokin omanaan.
Yhteis söpistelyt.
Annakko arvaan.... Enää ei huvittaisi?
Opitusti tilanteesta pääsee nopeiten eroon pienellä yhteistyökyvykkyydellä.
Jep tähän me lopetettiin. Voiko surkeampia näkyjä enää löytyä? Jos tämä ei jo kuvausmanian pauloissa olevalle mamille kerro että liika on liikaa niin ei sitten mikään!

Vielä loppuun mummon kuulumiset  Jalka alkaa olla jo entisensä ja tänää käytiin jo pitkähkö lenkki ja vähän kokeilee hallilla rallattelua. Naknak ainakin nyt illalla mummon moovsit näyttivät ihan normaaleilta 

sunnuntai 4. maaliskuuta 2018

Kelit on huikeet

Pakkaset on paukkunu täällä meillä, mutta niiden mukana on tullut myös kauan odotettu aurinko! Ihanaa!!!!! Jostain syystä on näitä kuviakin sitten tullut räpsittyä oikein urakalla edestä ja takaa. Lenkitkin on alkanut venyä ja venyä todella pitkiksi ja mummokoirakin on jaksanu tulla hienosti mukana. No tietysti takapakki piti tulla Juukan ryhmänäyttelyä edeltävänä iltana ja meillä jäi misseilyt misseilemättä. Onneksi mummo oli jo tänään illasta kohtuu ok ja jopa pari puhdasta raviaskeltakin otettiin. Voi sanoa ettei itku ollut kaukana kun eilen tulin kotiin ja toinen etunen ihan sökö ja refleksit ei toiminu normaalisti... Onneksi tuo sama jalka joka on aika ajoin reistannut niin pystyy vähän hengittämään näissä tilanteissa. Silloin kun Kainon maksa sanoi poks kuvattiin kaikki nivelet juurikin tuon jalan takia ja mitään ei kuvista löytynyt mikä oisi edes silloin selittänyt tuonmysteeri ontumisen aikaajoin. Epäilen josko se voisi johtua jotenkin siitä maksasta...Mutta kuka tietää. Mummo tosiaan ulahti selkää myöten lumiseen ojaan kakkapaikkaa etsiessä eilen aamulla ja kinkesi ylämäkee itsensä sieltä pois. Saattoi vähän olla liikaa meidän 10v muorille. No onneksi tosiaan mummo alkaa olla jo parempana.

Kieliakrobatiaa mummon tyyliin...
... ja Postari kokeilee varovasti omia taitojaan.
Perus söpistelyä.
Satamasta löytyi jotain super kiinnostavaa. Ihanaa kun on saanut lenkkeillä kaikessa rauhassa niin on koiratkin saaneet nuuskuttaa rauhassa hajuja eikä kokoajan ole kiire johonkin.


Tässä vielä pari posea rautamuorista. Mummo on niin super!!!!