.

.

maanantai 29. tammikuuta 2018

Unenlahjat, isäntämies ja selfiet

Meidän pikku lauma alkaa olla jo aikas hitsautunut yhteen. Kaino ei enää ole ihan niin otsarypyt kurtussa Postimiehen läheisyyden kaipuusta ja Postimies osaa lähestyä mummoa hellesti. Onhan ne söpikset yhdessä.

Romantisesti tassut yhdessä.

No väliin isäntämiesotteita. ;D

Tässä perheen vahtikoira sunnuntai iltana kun tultiin Paten kanssa kotiin. No tuossa kohtaa kun sain kännyn kuvaamaan loppui sentään kuorsaus. =D No turhaan sitä hötkyilee talonväen tulojen ja menojen kanssa!


Ja taas oli tullut aika päivittää meisän selfiet. Koirat on joka kerta ihan yhtä innoissaan ja mukana tässä hommassa... =D  Ensin mummo ja mummon sydänkieli.

Ja Postimies pysyy paikoillaan napakalla kuristusotteella ainakin sen hetken että ehtii painamaan laukaisenappia puhelimesta. Kaikkeen nää ihanuudet suostuukin, että mami on tyytyväinen.

Postimiehen TOKOt


Hyppy-kierto-hässäkkä maaten

Hyppy-kierto-hässäkkä maaten
Ohjattu vasen.
Ohjattu oikea.

Ruutu ekaa kertaa tyhjiinlähetyksellä. Vähän hakee mutta seuraavana päivänä tehtiin jo parempaa settiä. Taitava tikkujalka!

Mummon rallatteluja

Kerrankin muistin virittää kännykän kuvaamaan meidän treenejä. Vitsit että on ihana katsoa kuinka mummolla tassu vieläkin nousee. Olihan siellä virheitäkin mukana mutta kyllä fiilis on se juttu! Tässäpä pikku radanpätkiä ja yksi tokomuistelu kaukojen muodossa.

Peppupyörii molempii suuntiin.

Jättäviä molemmin puolin.

Pulenvaihtoja.


Merkille meno

Kaukot.

Ja tunnin loppuun vielä hyppyjä.

Viikonloppuvieras

Ihanaampaakin ihanampi Sulo kävi sulostuttamassa meidän viikonloppua. Olihan se taas hienoa saada aito molossiuros taloon. Huh huh... En taas muistanutkaan kuinka kuinka raivostuutavan ihania ne voikaan olla. =D Välillä väännettiin kättä oikein kunnolla ja hetken päästä oltiin niin herkkiä pusupoikia.

Sulon kanssa me katseltiin telkkaria. Ja kyllä, tällainen reilun 80kg painava rohjake vie sohvalla paljon vähemmä tilaa kuin 30kg malinoisia. ;P

Keittiössä me kokattiin viikonlopun ruuat. Ja kyllä mahtui myös mun pikkuruiseen keittiöön eikä annettu pikkujuttujen häiritä esim jatkuvan ylihyppimisen ja muutamana vahinko potkun.

Läheisyys ällötti, ainakin jos joku on näkemässä tai siitä jäi todistusaineistoa. Nyt kyllä tarttuu tyttöbakteereja enemmän kuinreilusti!

Sängyllä köllöttely ihan kuningasta. Sängystä myös oli hyvä katsella ulos ja jos oikein jotain jännää näkyi pystyi ikkunan edessä ollutta pöytää hyödyntää etutassujen alla niin näki vielä paremmin.

Kunnon molossiurokset on myös sisustusvirtuooseja! Niin lämmöllä taas muistelin hra Paronia.. huokaus... en tiedä muuta koiraa joka olisi vaatinut lakanoiden vaihtoa ainakin kerran viikossa. Sul onneksi tyytyi samoihin peitteisiin.

Pojat myös keskusteli viikonlopun tärkeistä jutuista ovenläpi. Vissiin naapuruston juoksuiset nartut jaettin tässä palaverissa. ;D

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Taas jäällä

Nyt ollaan otettu meren läheisyydestä kaikki irti ja käyty ulkoiluparatiisissa jatkuvalla syötöllä. Mummokin on hyvin jaksanut vetää reilun tunninkin lenkkejä ja seuraavana päivänä ollut yhtä pirteänä mukana. Ei tassut paina vaikka se 10v synttärit alkaa olla jo hollilla.

Kun vauhti pysähtyyy ja pallokin on napattu pois on Postimiehellä sanansa sanottavana aihepiirin tienoilta!

Ja ne pakolliset posetukset toisella lenkillä.
Ei vissii taas nappaa... =D
No jos on ihan pakko niin menköön,,, tai ainakin toinen on niin mammanpoika ettei uhmaa pidempiä jaksoja toisin kuin eräät joilla on jo kehkeytynyt hyvinkin vankka mielipide asioista.
Taas mennään. Kuvausten ajaksi nappasin takit pois niin ei viima menoa haitannut! Saman tien oli molemmilla bileet pystyssä!

Wow kuinka kuvat herää henkiin kun aurinko paistaa. Sama kuvauspiste kuin menomatkalla mutta auringon kanssa niin paljon upeampia kuvia.
Jep, sieltä se mielipide taas tuli. ;)
Postimies on vähän moisesta uhmakkuudesta hämillään, mutta ihan kiva kuva tästäkin lopulta saatiin. =D

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Ohoh!

Kyllä tällainen näky minut tällä viikkoa yllätti kun laittelin koko poppoolle aamupalaa. Neiti iso possu oli tupsahtanut myös riviin. Ilmeestä päätellen Patella ei ole ollut asian kanssa mitään tekemistä vaan possu on ihan omin voimin tepsutellut sohvalta keittiön ovelle. ;D

Torstai aamu taas kului Kaisan luona hoidoissa. Kaino_vieno sai tietysti luvan olla ensimmäinen. Tässä pikku video pätkä kun neuloja mummoon tökitään. Kyseinen video on youtuben mukaan harhaan jihtava ja sain videosta huomautuksen ja se otettiin pois, kahteen kertaan. Huokaus... No valitusten jälkeen molemmat videot palautettiin. Siitä kaikesta kuvatulvasta ja kauheuksista mihin kyseissä palvelussa on välistä törmännyt tämä tuskin on pahimmasta päästä. =D =D =D

Ja Postimies heti perään. Patella olikin paljon hoidettavaa tällä kertaa toisin kuin rauta muorilla joka oli taas hyvässä tikissä.


Mummoa aina turhauttaa katsoa, kun malinois ei osaa. Useampaan otteeseen mummo tarjoitui ottamaan Paten paikan vastaan.
Loppuun meidän iltaa. Hyvin mahtuu ja onhan tuo 3 hengen sohva! Meillä on nyt totaalisesti lipsunu tää koirat ihmistensohvilla juttu. Huokaus... Tuskin raskin ostaa uusia sohvia niin kauaa kun mummossa virtaa piisaa. Mutta hauska huomata ettei sohville mennä ikinä omin luvin! Hyvin on säännöt kuitenkin mielessä.

perjantai 12. tammikuuta 2018

Vuoden ekat poset

Vuodenvaihteen säät on ollu vähän 1x2 eikä koskaan tiedä millaiseen keliin aamulla herää lenkille. Kököllä kelillä on metsä se paikka mihin mennä, kun maisemat on ainakin upeita jos keli ei hemmottelekaan. Tosin nyt kun tuo jää kestää pitää nauttia avarasta ja km rajattomasta lenkkeilymaastoista. Sillä en malttanut olla julkaisematta ensin jääkuvia ku oon niin happy että sinne taas pääsee!

Mummo päätti sitten vetää nää ekat kuvaukset ammattilaisen ottein purkkiin. Materiaalia tuli enemmän kuin riittävästi. =D Postimiehellä oli vain huoli missä keppi, ettei siinä sitten paljoa ilmettä ehtinyt vaihdella. Ekana kunnon kieliakrobatiaa.

The muumio ilme kielellä.

Pikku irvistys, että seuralaista ihan hirvittää.

Ja sitten se the pose. Kerrassaan upeaa.

Mummo on viimein napannut joululahjansa käyttöön. Jostain syystä on Mummo löytänyt myös ton divaanin käyttöön. Se kun on koirien mielestä ihan  P***A. Siis oikeasti ja tosissaan on mami moisen ihmisten varavuodesysteemin laittanut meille... Se on kova, kolkko ja siinä ei ole edes käsi-ja selkänojaa mihin tukea kroppaa ja päätä. Jäätävän huonoa henkilökuntaa! T. Kaino ja Postimies

Postimies ei aina voi mitää sisäiselle puudelilleen... Tää on MUN sohvalla oleva jalkatyynypossu. Pate ei vain voi ymmärtää miksi kaikki ei voi vain jakaa lelujaan muiden kanssa. Ihan hyvin Postari voi possua kanniskella pitkin taloa ja muutenkin pitää hyvänä. Vielä koitan vähän taistella vastaan, mutta ehkä mun pitää vain taipua painostuksen alla ja luovuttaa.

Keskustelu on välillä hyvinkin rajua. =D
Noooooo... Mummon kanssa käydään keskustelua tästä sohva kysymyksestä... Ja kyllä, olen jo luovuttanut enkä siis osta uusia sohvia vielä hetkeen. Ennen meillä ei koirilla ole ollut mitään asiaa ihmisten sohville, mutta nyt tästä on näiden vanhojen sohvien kohdalla vähän lipsuttu silloin ja tällöin eli joka hetki. Vieläkään Kaino ei sinne omin luvin mene, mutta jos mami on mummokin, eikä todellakaan lähde pois kun minä nousen. Mutta ei tästä läheisyydestä pysty enää niin kauaa nauttimaan, joten nyt otetaan kaikki ilo irti. PS. Sohvalla on joskus mummoille lipsahtanut myös vähän hedelmä herkkujakin...Ooooopssss...Mutta ehkä 10 vuotiaalle bullmastiffille voi jo opettaa muutaman huonon tavankin.

Tässä meidän uusi vuosi. 3 Puumaa sohvalla. ;D

maanantai 8. tammikuuta 2018

Jää kestää!!!

Wuhuuuu!!!! Vihdoin uskallettiin valloittaa merenjää. Vähän kyllä alkuun hikoilutti, että noinkohan se kestää, mutta ajattelin ettei olla painavampia kuin moottorikelkka. Ja yhtälujaahan me liikutaan, joten reitti oli turvallinen. ;P Varsinkin Pate tuntui nauttivan jäällä juoksentelusta, mutta mummo otti rauhallisemmin kun pohja ei ollu mikään paras mahdollinen kun pakkanen oli jäädyttäny pinnan ripsakaksi.
Postimies... Aina niin upea ja komea.
Kaikku-Viekkua ei hymyilytä reilu 10 asteen pakkanen!
Ja ne yhteisposet oli pakko ottaa kun aurinko paistoi niin upeasti. Vitsit mitä tuollainen upea keli tekee mielelle. Koko päivä ollu virtaa ja tarmoa täys. Tosin koirat on ollu vähän hiljaisempia pitkästä lenkistä ja Patellakin oli vielä irtotunti Kisman koirakoululle. Eilen käytiin pitkästä aikaa hallillakin treenaamassa kun sain kortin hommattua. Nyt ollu piiiiiiiiiitkä TOKO tauko ja vihdoin se TOKO palo alkoi taas myllätä sisuksissa. Tätä on niin kaivattu ja odotettu, mutta pikku tauko tekee aina terää ja puolivillaisesti tehdyt treenit on enempi haittaa kuin hyötyä.