.

.

keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Vartiontia, unia, palkintoja ja pullaa

Viikonloppu oli meillä taas hulinaa. Lauantaina oli koirilla jälleen vastuullinen vartiovuoro töissä. Tilanne hallussa 3 upean vahdin toimesta. Tai no, mummo päätti välillä ulkoistaa hommat nuoremmilleen.

Umpsi taas Ulkoisti vartiohommat innokkaammalle osapuolelle eli Patelle ja hoiti itse salonkiemännän roolin mallikkaasti. Jonkun täytyi uhrautua siihenkin hommaan. ;) tietysti töiden jälkeen käytiin pikku mutka cityssä ja paljon tuli taas ihailevia katseita ja kommentteja sekä tietysti muutama rohkea halusi myös päästä rapsuttamaan. Umpsikin jaksoi olla iloinen koko reissun ajan ja jalka kesti hyvin pikku pyörähdykset. Onneksi Umpsi on edelleen iloinen ja pirteä ja niin mukana kaikessa.

Sunnuntaina mami puolestaan kävi hallilla seuran kevätkokouksessa pokkaamassa meidän palkinnon ja kunniakirjan. Illalla sitten oli mummon treenit ja taas ei voi sanoa kuin WAU. Mummo on niin tulta ja tappuraa edeleen. Treenit oli suorastaan loistavat!
 Maanantai olikin sit erilainen koiraharrastuspäivä. Aamu aloitettiin imuroimalla. Toisia se häiritsee (Pate ravaa edestakas ylös alas) ja toiset ei anna moisten juttujen häiritä oikeastaa ollenkaan. Ainoastaan henkilökunnalle tulee vain moitteita huonosta ajankohdasta. ;)


 Keli oli kökkö... Ei lohduta että uusilumi vanhan surma... Ei sitten ollenkaan!!! =/
Hiutaleet oli jättiläisiä O_o
Illemmasta onneksi vähän aurinkokin pilkisti niin koko porukka sai köllötellä lämpimässä paisteessa.
Vai tulikohan se lämpö keittiöstä... Ja ihmetteleville kerrottakoon että kyllä pullat liittyy koiraharrastamiseen. Lupauduin viikonlooun kokeeseen paistaa pullaa talkooväelle. Kaksi ekaa tuntia oli hauskaa... neljännen startaessa alkoi jo hymy hyytyä oikein tosissaan. =D Mutta nyt on leivottu itselle ja seuralle.

Loppuun laitettava vielä pikku pätkä Umpasta. Mulle tulee niin ikävä näitä äänitehosteita kaikissa vuodoissaan...

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Huippumallit

 Tänään meillä oli vähän erilainen päivä. Aamu aloitettiin normaalisti lenkkeillen, mutta sitten ei ollut enää normi settiä... Se että lähdettiin Kaisalle hoitoon on vielä normaalia, mutta että mami olis meikannut ei ole. Kaisa joutuu aina katselemaan mua kamalimmillaan! ;D Syy meikkiin oli että suoraan fyssarilta kurvasimme mannikiineiksi. Suru uutisen jälkeen aloin heti ahdistella meidän luottokuvaajaa Renne Ahlqvistia ja onneksi saatiin aikataulut sovitettua. Ainoastaan sää koitti hangoitella vastaan, mutta onneksi sade pysyi pois.  Tässäpä jo pari maistiaista aamun kuvista.

sunnuntai 19. maaliskuuta 2017

Sunnuntai ja aurinkoa

Tänään oli mitä ihanin ulkoilukeli. Ainoa surku oli ettei voitu lenkkeillä koko lauman voimin. Jotenkin sitä vain kaipaa useampaa koiraa ympärilleen ja nämä yksilölenkit ei oikein tunnu oikeelta. Kaino sai jäädä kotiin lepäämään, koska illalla pitää taas olla iskussa treeneissä. Umpsi ei tietenkään päässyt pitkälle jää lenkille kinttunsa takia, joten jäljelle jäi uskollinen Postimies. Ja Psotimiehellä oli tietysti tavoilleen uskollisena majava mukana. ;D



Auringon paiste oikein yllytti ottamaan posetuskuvia. Turha varmaan mainita että majavasta luovuttiin vasta käskyllä. ;) Mutta onhan Pate oikein komea!

Selvästi aika tankkien kanssa on jättänyt jälkensä mieheen... Kieliagrobatia osataan.

Sekä turhautuneet ilmeet... Joko riittää?!?!

"vapaa". Kaikki varmaan viimeistään tässä kohtaa arvaavat majavan olinpaikan...

Umpsi olikin sitten kotiin tullessa sitä mieltä, että Umpsit haluu kans. Ja mitä Umpsi haluaa sen Umpsi saa!

niin olenko maininnut jotain niistä vauhdeista... Pihallakin ollaan kuin nuoret koirat ja naapuri jannujen tekemisiä käydään katseleen pensasaidan takaa. Umpan suosikki paikka pihalla on verkkoaidan ja pensasaidan välissä. O_o

Tältä näyttää tärähtänyt tankki läheltä.

Lenkillä ehdittiin posettaakkin. Umpsi on osannut aina nää upeet poset.

Nii-in. Ne linnut on täällä maalla aika äänekkäitä. Joku varis kehtasi alkaa huutelee kesken kuvauksen!

Vauhti ei hyytynyt paluumatkallakaan.


Ja loppuun tää nappiotos! Juuri ehdin heittäytyä kameran kanssa tuon pienen mäen nyppylän pohjalle ja painaa nappia. WOW vaikka taas itse sanonkin. Umpsi on upea!!!

lauantai 18. maaliskuuta 2017

Ihania kelejä


Vaikka meidän arkea varjostaakin suru ja tuska ollaan me osattu myös nauttia. Jäällä ollaan tänä talvena käyty todella ahkeraan ja Umpsikin on diagnoosiin saakka saanut olla könkkäsemässä omaan tahtiin mukana. Nyt alkaa jäällä olla jo niin huonot kelit ettei Umpsia olla otettu mukaan... Tosin mami on ehkä luvannut spessu aikaa Umpsille... ;) Umpsin kipulääkkeet on toimineet hyvin ja olen määrääkin hieman joutunut vähentämään kun vauhti alkoi jo päätä huimata! Miksi kävellä kun voi juosta TÄYSILLÄ. En ole moista kauheasti nyt arvostanut. Mutta lenkillä ollaan käyty korttelirallia, kun tyttö on halunnut käydä ja pyytänyt oikein ovella mukaan. Vauhti on sitten ollut Umpsin päätettävissä, paitsi se juoksu osuus.

Tässäpä kuva kooste muutamalta reissulta kun kelit olleet upeat. Aurinkoa ja kimaltelevia hankia. Nyt on suttuista, märkää ja apeaa.

Tehokaksikko takaapäin. Kaino 9v ei aio vielä jäädä pikku malille toiseksi!

Meidän perhe!

Niin tässä sitä taas mennään... Pikku malinois ja tankki. Mummolla on välillä ollut jäällä jopa niin kivaa, että on oikein yllyttänyt Patea leikkimään. Pate ei ihan vieläkään ole varma kannattaako moiseen kutsuun vastata kyllä ja on häipynyt vihellellen paikalta. Toisaalta viheltely voi välillä olla vaikeaa kun 1 kpl tankkeja rytisee täysillä päälle. ;) Pate on kyllä niin hauska ötökkä... Ja niin upea tässä laumassa kuinka osaa olla kunnioittava Kainoa kohtaan ja Umpsin kanssa ollaan sit kuin paita ja peppu. Nooo... välillä Umpsin arvostus taitaa olla aikas matalalla... Eräänä aamuna kun teimme lumitöitä pihalla yhdessä en ollut uskoa silmiäni ja olin jälleen kerran onnellinen ettei meillä ole naapureita. Umpsi lompsi rennon letkeästi pihalle ja kyykkäsi pissalle. Samalla sekunnilla pikku mali kipitti häntä tikkarilla Umpsin viereen ja NOSTI JALKAA!!!! Oikeesti O_o Mitä hittoa???!!! Kyllä pääsi sellaiset PRKLeet, että loppu se lorottaminen! Paitsi Umpsi hoiti homman loppuun ilman häiriintymistä. ;D
Umpsi on menossa mukana.

Lentävä Postimies. Vitsit kun kamera ei ikinä ehdi tallentaa näitä huippu hetkiä kunnolla. Ehkä vain pitäisi hommata parempi pokkari tai kantaa tota isompaa mukana.

Hetkellinen posetus. On se puikkonokkakin upea!

Ja paluu todellisuuteen.


Umpsissa oli joku huumaava haju. Kaino haisteli ja melkein maisteli Umpsia pitkän tovin. Tuskin ylläri ettei Umpsia moinen hirveästi taas häirinny. Toi Umpsin way of life on niin kadehdittava!

Kun tehokaksikko joutuu/pääsee lenkille (riippuu kummalta kysyy), Umpsi tarkkailee tilannetta omalta tähystys pisteeltään. Tää Umpsin rappusilla istumine on meillä jo ihan arkipäivää. Niin muistan vielä sen ensimmäisen kerran kun olimme lähdössä lenkille ja koirilla oli jo takit päällä ja mun puhelin soi. Siinä sitten aikani portailla istuin ja juttelin ja kun siitä nousin istui Umpsi mun tilalle rappusille todella kypsän näköisenä. =D Siitä lähtien portaat on ollu se juttu.

Tehotiimi käykin sitten lenkkejä kahdestaan. Välillä mennään näinkin rauhalliseen tahtiin ja välillä siellä jäällä sitten seotaan. Yleensä se on mummi joka sekoaa...

Patella ei ole tarvetta kiihtyillä kun lenkkeily lelu on vain mukana. Hauska aina katsella ihmisten reaktioita kun poika kantaa milloin hippoa milloin mitäkin suussaan. Tässä reissulla näyttäisi olleen "majava" mukana. Ihan takin karvareunuksesta on kyse. ;)
Loppuun vielä treeni kuulumisia. Patelle oon nyt koittanut ajaa tunnaria läpi kun se voittaja olisi muuten jo hallussa niin päästäisiin keväällä korkkaan sitten suorilta sekin luokka. No tänään Kaino päätti että myös hän haluaa tehdä tunnarin. Ja WAU millainen se oli!!!!! Laukalla kapuloille, tarkka nenätyö, oman merkkaus, nosto ja laukalla sivulle. Näki mummostakin kuinka ylpeä hän oli! Pääsi kerrankin tekee jotain oikeaa eikä vaan kaasuttelua. Itselle olikin nyt vaikeampi suhtautua isoon kohti laukkaavaan tankkiin joka toi kapulan suoraan sivulle. Alkuun olin että mihin se kimpoaa ku tottunut jo eteen palautuksiin. =D No sama fiilis oli vuosi sitten Paten kaa kun olo oli niin outo suoraan kohti laukkaavasta koirasta.

keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Paluu arkeen... oikein rytinällä

Meidän viikko alkoi Umpsin harrastuksilla eli käytiin eläinlääkärissä. Umpsi on nyt ontunut vasenta etusta muutaman viikon ja kun ranteeseen alkoi muodostua turvotustapiti varata pikimmiten aikaa ortopedille. Ikävä kyllä aikaa jouduimme odottamaan reilun viikon...Mutta ei sinällään asia ei olisi muuttunut sen kummemmaksi vaikka olisimme päässeet heti. =/ Olin valmistaunut pahimpaan... tai näin luulin , kun asennoiduin ettei Umppaa enää leikata jos nivelistä löytyy jotain. Umpsin jalat kun ei ole mitään priimaa. Tällä hetkellä on saldona 1 toimiva, 2 puolikasta ja 1 apupyörätakana. Diagnoosi olikin vielä synkempi, luusyöpä jolle ei ole mitään tehtävissä! Yhteistä aikaa lääkäri lupasi meille kuukaudesta kahteen koska kyseinen syöpä on erittäin agressiivinen. Mukaan saimme kassillisen tulehduskipulääkkeitä ja reseptin tujakampiin kipulääkkeisiin. Tosin jos niille tulee tarvetta on Umpsille varattu paikka pilvenreunalta Papan ja vara-mummin välistä. Nyt meillä eletään sitten päivä kerrallaan Umpsin ehdoilla. Onneksi tyttö on ollut super pirteä ja iloinen!!! =D Mikä tietysti saa mamin putoukset vuotamaan entistä vuolaammin. Tää tuskan määrä on ääretön!!! =(

Onneksi Umpsin elämänlaatua ei lepo häiritse. Varmaan elää onnesta muikeana xtra huomiosta ja kun ei tarvii lähteä lenkille. ;)

Umpsin päivän kohokohdat muodostuu unista:

Luun jyrskäämisestä:

Ja parhaasta kuntoilumuodosta ikinä eli mattoärmyytyksestä Postimiehen kanssa. Sattuu ajatellakin mikä menetys Patelle on tulossa. Mummi kun ei pojan kanssa leiki ihan näin innokkaasti ja kun mummi sitten esim jäällä haluaa leikkiä on se pikku malista turhan jännää touhua.


Tietysti mamin kanssa sohvailu on myös mukavaa ajanvietettä.

Tässäpä tietoa syövästä vähän laajemmin.



sunnuntai 12. maaliskuuta 2017

AVO korkkaus Seinäjoella


Kuten kuvasta näkyy korkkaus sujui vallan mainiosti vaikka ennen koetta ehtikin vähän hikeä pukata rikkoutuneen ruutuliikkeen vuoksi... Tumarina toimi ennakkotiedoista poiketen Kaarina Pesonen. Itselläni jäi tuomarista oikein mukava kuva, 10tuli jos ansaittiin ja sitten pistemenetykiäkin samaisesta syystä. Sen mitä ehdin koetta seurata linja piti oikein hyvin. Halli oli mukava ja kehät rakennettu hyvin. Kisa rauha olikin siltä osaa taattu. Itse kokeessa oli siten liikkuri asettanut pari pikku miinaa ainakin näin meidän näkövinkkelistä, mutta tietää taas uusia treenejä! ;D Ja mikä aina ärsyttävintä olimme luokkamme ensimmäiset!!! Arvostelulajista kun kyse ei se ole se kiitollisin lähtöpaikka, toisaalta saimme sitten luoda arvostelupohjan kyseiseen kokeeseen. ;)

Liikejärjestys oli sotkettu ja homma alkoi heti vauhdikkaasti
Luoksetulolla josta saimme täydet 10p. Itse ehkä olisin halunnut tiiviimmän eteentulon...
Seisominen 9,5p
Merkinkiertäminen 10p
Estehyppy 10p
Seuraaminen 9.5p. Pakko hehkuttaa että peruutus sujui. Sen kanssa tahkottu nyt jonkun aikaa ja se vain yhtäkkiä vain napsahti kohdilleen. Muutenkin kelpo seuraamista muutamaa painamista lukuunottamatta.
Ruutu 9.5p Tätä jännitin kun tiistaina sen rikoin. Koko viikko sit kasvatettu pojan egoa ja perjantaihin se sitten saatiinkin iskuun. No tyhmä minä päätin ottaa "pari kivaa ruutua hallin pihalla"... No ei ollu kivaa eikä onnistunutta... Kuin tyhmä nainen voi taas olla!!! Onneksi kehtasin väsätä ruudun halliin ja ottaa kunnon pohjalla ja näkyvyydellä pari eteenmenoa ja hui kun Pate nousi! =D Joo ei se valkoinen ruutunauha lumella vasta aurinkoon tainnu olla nostattavaa... Kisa kentällä oli sellainen pikku jännäri että metri ennen ruutunauhaa oli kentän pohjassa leveä vaalea viiva. Mutta tähän kompaan ei Postari langennut.
Nouto 10p. Oikein näpsäkkä ja siisti. Olin niin tyytyväinen!
Maahanmeno 8.5. Jep tässä sepommi siten oli. Lähtöpaikka sama kuin merkin kierrossa ja pysähtymispaikkana se kiertotötterö. Ei tarvii varmaan sanoa kuin mali kiihtyi!!! O_o Maahanmeno ja seuraaminen oli kevyesti sanottuna vinoja...
loppuun Kaukot 7 muuten ok mutta nyt on istu-maa kunnossa mutta maa-istu edettiin sit puolikas koira.
Lopuun sitten paikkis 10p ja
Kokonaisvaikutus 10p

Pisteitä siis 303.5 ja 1tulos (luokan ainoa) ja KP. Sijoitus 1/12.

Loppuun kyllä mainittava että kisa tunnelma oli mahtava! Mukavasti sai juttuseuraa koko kisan ajaksi ja kaikki neuvoivat ystävällisesti kun jouduin asioista kysyy /stressaan ku ekana olin vuorossa (sen sata kysymystä aikatauluista, mitä ja missä jne ;D ) Samoin suorituksen jälkeen tuli aidosti iloista palautetta kuinka upeaa meno oli kuulema ollu. Itse kun en pisteitä ehtinyt katsoa kun keskityn oleen kuplassa. Paten kanssa kun pitää koe suorittaa hajuttomasti ja mauttomasti. Enoikeastaan pysty sanomaan edes "hyvä" liikkeen loppuun kun kierrokset nousee. Niimpä me vähän hämätään liikkureita olemalla ihan hiljaa liikkeen lopussa ja täysin eleettömästi siirrymme toiselle lähtöpisteelle. =) On kyllä ollut itselle vaikeaa sopeutua tähän kaikkienn niiden tuuletus vuosien jälkeen.

keskiviikko 8. maaliskuuta 2017

Menestystä satelee


IPO3 ja RTK1 A.le coq vom clan der wölfe alias Postimies Pate OKKn vuoden rally-tokolupaus kisan voittaja! Varsinaisessa Rallytokokoira kisassa sijoituimme sijalle 8. Koska Pate on rankkaakin rankempi suojelukoira halusi hän esiintyä tässä ilmoituksessa anonyymisti, tosin nimeä ei ole vaihdettu. ;D hieno tulos kun olemme ehtineet startata vain 4 kertaa, mutta SM karkeloiden voitosta taisimme saada muutaman lisäpisteen...

Viikonloppuna starttaamme tokouran sitten tosissaan korkkaamalla AVO-luokan. Kaikki liikkeet oli jo hienosti hallussa, mutta tietysti mamin eiliset pannniiikki treenit sotkivat ruudun... Nyt vain malttia etten ala vain hinkuttamaan liika kuten tapana on. Postari on niin pätevä ja etevä ettei moiseen olisi edes tarvetta!!!