.

.

sunnuntai 31. tammikuuta 2016

Oulun rallyt


Meillä oli taas Kainon kanssa kisat jotka ei tällä kertaa menny ihan putkeen mutta asenne oli niin kohdillaan kun vain voi. Huomaa että ei hetkeen olla päästy ratoja tekeen... Tai mamista huomaa, kun Kaino nyt hoiti hommat niin prosti! ;) Tyhmiä huolimatomuusvirheitä tuli kasapäin esim. spiraalissa kiersin vahingossa vipa törpön kahteen kertaan. =D Mutta ei me ihan tyhjin käsin jouduttu kotiin tulemaan. Eka radalta saatiin jopa tulos ja TP eli se tuomaripalkinto parhaasta ohjauksesta. Saatiin kuulema tuomari nauramaan ja hyvälle tuulelle. Meidän koutsikin sanoi nauraneensa ääneen...

Tässä ekarata jolta siis tulos ja tuomarina Tiia Hämäläinen. kommentit oli:Iloinen, viehkeä koira. Sehän se meidän Kaikku on!



Toisen radan tuomaroi Iiris Harju. Jäätiin 3p päähän tuloksesta ja tällä radalla tosiaan vedin vähän ylimääräisiäkin kierroksia. =D Mutta Kaino jaksoi hyvin molemmat radat! Kommentit oli: Hienosti ohjattu. Kiva suoritus.


Illalla olikin kisakaveri himpun vetämätön ;D


Kahden viikonpäästä sitten taas uusi koitos! mutta ihana kisata kun Kaino on super vireessä ja lennokas!

torstai 21. tammikuuta 2016

Sohvaterapiaa


 Meillä kuluu nää saikkupäivät täällä aika samalla kaavalla joka päivä. Eilen käytiin jäällä illalla treenattiin ja nyt ollaan menossa jäälle. Tosin pikaisesti vain kun mittari näytti aamulla -30! Onkin oikein ripsakka keli lähtee jonottaa liharekalle lihoja... =D Eilen treenatessa oikein tarkistin mitä mun pitäis treenata ja löysin ihan uuden voittaja kyltin!!! OMG ja kisaa pukkaa. Tää olikin kauhu kun koiraoikealla ja askel vasemmalle. Meillä kun tuo paikan myynti on vielä hakusessa. Hyvin jo tarjoaa eteen ja viistoon sivulle mutta suoraansivulle ja taakse ei vielä ota oikein onnistuakseen. No välillä joo mut ei kylä suoritusvarmuutta.

Mutta jos jotain tässä saikussa niin Kainon haliterapia! =) Voiko ihanammin aikaa viettää kun pikkukoira kerällä milloin sylissä ja milloin masurapsua kerjäten. Kaikku Kainalokaveri on totisesti nimensä ansainnu.

tiistai 19. tammikuuta 2016

Jäärallit jatkuu


Tänään vaihdettiin reittejä sataman toiselle puolelle. Maisemat ei kyllä tuolla jäällä kauheasti muutu lähti sitten mihin suuntaan vain. Vaihtelua tuo tuulensuunta... Tänään oli se perusongelma että mennessä ei tuullu ja tuntui et keli oli mitä mahtavin, mutta kun käännyttiin takas olikin melko viima! Paluu vauhti olikin sit aika paljon reippaampi kun menovauhti.

Mutta viimaa tai ei homma meni taas painiksi! =D ehkä se on vain siitä kii että ilmalennon aikana tassut lämpiää kun  ei ole jäässä ja lumessa kiinni.







Vaikka meno näyttää välillä melkos hurjalta niin aina sitä ystävinä jatketaan matkaa kohti uusia seikkailuja. Jäällä oli edelleen yhtä autiota kuin muinakin päivinä. Jotenkin itsestä tuo on kahdesta pahasta pienempi kun koirat saa pitää irti entä kuin tallustella pyörätiellä remmien kanssa. Ja täytyy ehkä myöntää yhden motivaattorin olevan ne 26 tikkiä mitä löytyy niin remmilenkkeily on nyt ollu paussilla. Olin laittaa että jäissä, mutta nyt kyllä kaikkimahdolliset jutut on jäässä! =D Ikävä kyllä ohjatut reenitkin. =/ Mutta kotona ollaan opeteltu sitä peruuttamista ja oikealla puolella oloa. Välillä Kaikku vetää perusasentoon siirtymiset yhtä napakasti kuin vasemmallakin puolella, mutta välistä taas jää väljyyttä ihan sikana. Tiedostan että mun kädet on todennäköisesti syypää mut nyt ei oo ollu Jenniä mua piiskaamassa. ;) Peruutus taitaa juuri siksi alkaa jo sujua kun on tuota raippaa ja kovia sanoa saanu kuulla ja tuntea. =D Jos jotain nuoren tokokoiran puutteesta ikävöin (sen koiran lisäksi) on juurikin Jennin Activen tunnit. No josko taas kohta pääsis treenaan tosissaan ;) Kainolle kun en nyt enää raski niitä maksaa. Nythän ollaan käyty niitä tunteja pois mitä Täpältä jäi.



Pakkanen vain kiristyy

Ja samalla meidän jäätikkölenkeilyt! Huh kyllä ei voi kuin ihmetellä noiden pimujen kisakuntoa kun mittari näyttää pakkasta -24 / -28 astetta ja silti meno on kovaa. Ei tunnu tassuja palelevan tai siksi meno onkin vauhdikasta niin ei tassut ehdi liian kauan olla kinoksessa. ;D

Mutta siis ylläri me käytiin eilen jäällä ja tietenkin lamera mukana, kun kerrankin lenkkeily voidaan suorittaa valoisaan aikaan. Normaali työpäivinä kun lenkit on aina pimeällä. =/ Aika hyvin pokkarikuvaus onnistuu jo kintaat kädessä!

Tällä kertaa Umpan piti päästä kaislikkoon kakalle...

Mutta onneksi "tänne" kutsu on Umpallakin hyvin hallussa! Ainakin niin Umpan halutessa. ;)

Kiire taisikin olla vain riehuttamaan, kun olo keveni sopivasti. Tällaista menoa me Kaikun kanssa sitten katseltiin...

Ja kyllähän se täti lämpeni kutsuun.


Kaino on nyt ollu edelleen ihan ääri virtainen ja lieskoissa, kuten kuvasta näkyy. Vanha rva innostui oikein leikkiin kutsuun kun oli energiaa mitä purkaa. Kyllä se mittari näytti tosiaan noita kauhu lukemia!

Tädin kutsuun ei voi olla vastaamatta. Ei oo vaihtoehtoja!



Noin tunti me viihdyttiin lenkillä kun ei tuullut pahemmin. Itse olin valmis oikaisemaan meren poikki autolle,mutta pimut meni tallattua reittiä. Eli taas ollaan tapojen orjia tai no, kyllä bullmastiffit tietää mistä kannattaa mennä ja mistä ei.

Päätin kuitenkin, että parempi mennä samassa läjässä satamaan kuin antaa pimujen sooloilla itse. Onneksi se "tänne" toimii näin parettainkin. Tosin eipä juuri oli muutamaa ralliautoilijaa lukuunottamatta muuta porukkaa jäällä näkynyt...

Perille asti namin kuvat silmissä kiiluen.

Oliko syynä ne namit vai mitkä, mutta Kaino oli kerännyt kunnioitettavan jääparran itselleen!

Umen suoritus häviää nyt kyllä 10/0 tädille!

Ja iltaan ja siihen illan kohokohtaan iltaherkkuun. Se kun meillä saadaan yleensä iltaruuan jälkeen ei Kainoa saanut koko iltana pöydän viereltä pois. Ruoka kun tuli eilen himpun aikaisemmin kuin normaalisti. Niin ja tuo filehän oli ollut koko päivän tuossa eikä siihen oltu kiinnitetty mitään sen suurenpaa huomiota! =D Kyllä vetskut taas tietää...

sunnuntai 17. tammikuuta 2016

Jääkausi avattu

Tai ainakin jäällä ollaan käyty nyt lenkillä. Jos jotain kivaa näistä reilun -20 asteen pakkasista niin meri on jäätynyt ja lenkkimaisemat saa vaihtelua. Toisaalta tänään ei kauhean pitkää lenkkiä tehty -25 pakkasesta johtuen....

Pahaa aavistamaton Umppa-Lumppa unillaan omanhuoneen sohvalla...

Ei muuta kuin toppaa päälle ja menoksi! Tuolla kuvassa häämöttää meidän Kaino. Kaino on aina ollut kohtuu tarkka tuosta kakkapaikastaan ja ikää myöten tarkkuus vaan lisääntyy vai lisääntyykö mamin pitkäjnteisyys sitä etsiessä. No oli miten oli ei sitä kakkaa voitu tehdä siihen jäätikölle vaan puskaan oli päästävä. Autosta kun päästiin ulos tepsutteli muori varmoin tassuin tuonne kaislikkoon. Onneksi sieltä tultii kyllä myös takaisinkin!

Ja tiedä onko mummilassa olo ilman mamia vai mikä lie vanhuuden  höperyys iskeny, mutta Umpalla ei ollut mitään asiaa mamin syliin jäätiköllä. Tai no nuo kermahanurit tuntien ei sillä mamilla ollut välttis mitään tekemistä asian kanssa vaan lämpimällä pyllyn alusella! ;D

Mutta äkkilähdöt Umppa sai kun yritti tulla häiritsemään meidän halihetkeä.

Ja takas mamin syliin lämpimään!

Varma merkki jään kestävyydestä... autot. Tuonne oli vissiin joku autorata tai ajoura tehty, kun trafiikki oli kova.

Ja kyllä vauhtia löytyi pimuistakin!!! Aika ylläri... Meillä painittiin. =D

Onneksi turvavälit on kunnossa, koska muutoin olisi ollut peräänajotilanne käsillä.


Umpan pyöräytys onnistuu huvin myös takinkera ja pakkasella.


Yhteistuumin kohti uusia taistoja.

Umppa. Vitsit mä aina ihailen tuota Umpan päätä. Se on kaunis... Huoh... Olisipa liikkeet yhtä kauniit niin valloitettaisiin kyllä missikisat ihan heti.

Ja loppun taas tarinoita aiheella "vain bullmastiffit". Kaverini ovat ihmetelleet näiden käytöstä esim hevosharrastajille tuttu ilmiö "kiihdytetään kotiin päin" on näille ihan normaalia. Täytyy sanoa etten kyllä huomannu Täpän askelissa mitään eroa mihin suuntaan mentiin. Koskeintaan eka vartti kotoa POISpäin oli lennokkaampaa. No aiheeseen liittyen on nää reittivalinnat. Siinä missä Täpä veti just siitä mistä tuntui hyvälle kulkee pimut aina reiteillä. Autolle mennessä olisi hyvin voinut himpun oikaista tuosta jäänpoikki, mutta ei. Pimut käveli samaa reittiä tuohon "risteysalueelle" mistä tultiinkin, tiukka 90asteen käännös ja kohti autoa. =D

Tylsää ja mälsää

Huh huh... Ei kyllä sovi tää lepäily mun luonteelle sitten ollenkaan!!! =D Mutta täytyy sitten taas muistaa kun juoksee ympäriinsä ja toivoo sitä päivää kun saisi jäädä sohvalle makaamaan. ;) Sohvalla ollaan kyllä maattukin ihan antaumuksella yksin ja parettain. Tällaiselta meinän olohuone on taas näyttänyt useana päivänä. Tosin taitaa Kainokin olla jo kyllästyny kun on jääny aika usein jo omalleen ja Umppa viihdyttänyt mamia sohvan vieressä.

Sohvan vieressä kun  on ne parhaat näkymät telkkuun. Näitä kuvia on kyllä paljon, kun Umppa on TV narkomaani... ;)

Oma sohva ja Reiska! Näistä on Kaikun päiväunet tehty.

Umppa taas on nauttinut mummolassa olostaan. Tai onhan se Kainokin siellä viihtynyt, kun mami käytti "loman" hyödyksi ja piipahti pohjoisessa lepolomalla. On se kumma ettei kotona osaa vain olla ja lukea kirjaa, mutta oudoissa ympyröissä se on mitä rentouttavinta puuhaa.

keskiviikko 13. tammikuuta 2016

Saikulla

Se  on sitten ollut tälläkertaa henkilökunnan vuoro käydä puukonalla, joten meillä vietetään sitten saikkua koko porukalla. Pimut ei tunnu asiasta olevan kauhean pahoillaan, kun edellinen viikko olikin kuntokuuriviikko. Ihania pitkiä metsä- ja pyörätielenkkejä. Kainokin oli villinä kuin nuorena konsanaan innostuen jopa kilpajuoksuleikkeihin! Nyt me sitten makoillaan sohvilla telkkua katsellen.

Pimut pääsi jo sunnuntai iltana mummilaan hoitoon, kun mun piti olla sairaalassa jo klo 715. O_o Kauhee herätys!!!! Itse menin sitten maanantaina perässä. Meidän perheessä tuo joulunaika alkaa olla jo kohtuulllisen venyvä käsite, joten taas meillä oli minijoulu kun paketteja oli tullut englannista asti. Paketeista löytyi jokavuotinen toivelahja eli kalenteri, joka tänä vuonna osui ja upposi todella hyvin...