.

.

maanantai 28. lokakuuta 2013

TOKO OKK 27.10

Taas kävimme koittamassa onneamme kisoissa ja ei se taas ihan putkeen menny. Jo lähtö kisoihin oli kaamea ja jännityksen täyteinen... Näin koko yön painajaisia kisoista, millon liikkuri ei ollu liikkuroinu meille kaikkia liikkeitä ja milloin olin jättäny kaikki kamat kotii ja olin kisapaikalla 7 min ennen suoritusta... Huoh... tunnelmat oli siis katossa jo kotoa lähdettäessä. En vain olisi kelojen siirtoa stressannu... ;)

Vielä ennen omaa suoritusta olin ihan paineessa kun edellinen koirakko oli aikas levoton. Suorastaan pelotti mennä paikalleen makuun kun koira tullessa oli enempi ku kiinnostunu Kainosta ja haahuili omiaan. No kyllä se siellä vaaditut minuutit pysin, mutta heidän oma suoritus loppui jo pariin liikkeeseen koiran jumitettua ja lopulta karattua kehästä. Siinä mä sit yritin häkillä olla suojana ettei ammu sinne, "onneksi" matkalla oli toinen koira jonka luo koira jumitti ja kaverini blokkasi reitin juuri kun koira oli jatkamassa matkaa eteenpäin ja omistaja sai koiran kii. No näissä tnnelmissa sit lennnosta kehään. Teitty seli seli ja oppia ikä kaikki. En ihan saanu ajatuksia kuriin joten alku kehä oli kaamea. Kaino vain laahusti eteenpäin ja roikkuin mukana. VAisu tyttö oli ollu jo lähdettäessä, mut uskoisin oman jännityksen olleen suurin syy. Kaino kun lukee mua niin valtavan hyvin! Yritin tsempata Kainoa koko kokeenläpi epätoivon vimmala ja unohdin meidän kaikki pikku nikisit kuinka saada Kaikku filiksiin. Tuo tsemppaus ku vain pahentaa asiaa.... No ens kerralla sitten.

Saatiin kuviakin kisoista ja oli se tyttö paikka paikoin siis ihan kuvattavakin. Kiitos Tiina Ahvenlampi kuvista.=) Okkn halliahan on ihan kauhea kuvauspaikka joten ihanaa et sain edes muutaman kuvan muistoksi!

Vähän kontaktia alkuun..
 Ja vissii joku liike onnistunutkin kun niin hymyilyttää! =)
 Ruutuun menossa
 Ruudussa
 Ja takaisin.
 Kyllä näköjään edes pätkä on seurattu suurinpiirtein kohdilaan...
 Tunnari. Tuomari kehui kuinka hienosti Kaikku alapurenaisesta leuastaan huolimatta kauhoi kapulan suuhunsa. =)

Tässäpä pisteet:

paikallaanolo   9  (lonkka asento tuli jossain kohdin ja hidas maahanmeno)
seuraaminen    7 (siis kauheeta haahuilua ku mami ihan paneessa)
Istuminen       0  (ei menny vaikka pysähdyin.... no kuite sit meni jollain käskyllä. tää leviää nyt käsiin tää liike, taas... =/ )
Luoksetulo     6  (niin surkea perusasento, joka vei kuulema paljon pisteitä. Topit ok)
Ruutu             10 (musta laiska, mut aina meidä bravuuri =) )
Hyppynouto   9  (pientä kapulan pyörutystä ja vino perusasento ja sais olla palautus koko matkan laukalla)
metallinouto    9½ (pientä kapulan korjailua suussa,  mut upea palautus)
Tunnari           9½  (sama ku edellä)
Kaukot            0    (eka istu 3käskyä ja  1maa lisäkäskyllä, se ei si  muuta tarvinnu. Upeita vaihtoja välissä!)
Kokonaisvuikutus 7 (sitä ku piti tsempata koko kisan läpi... muutoin tuomari kyllä tykkäsi taas)

pisteitä 210 ja 3tulos. Sijoitus 2/3. Tuomarina Heli Kelhälä. Itseasiassa yks mun suokkari tuomareista, joten tuomarin muutos kisoissa oli ihan jees juttu. Ei sillä et  tykkään kyllä alkuperäisestäkin tuomarista myös paljon. Kisoissa oli viimehetken tuomari muutos.

Palkinnoksi onneksi saatii muki. Just kun niitä sit aloin kerätä, on ne ollu  loppu parikertaa. =) Pikku natinalla löydettiin sit laatikon pohjalta muki hyllyy. =D






torstai 24. lokakuuta 2013

Pimut hoidossa

Sain jo tuossa hetki sitten aivan ihania kuvia pimatsujen hoitoajalta kun kävin englannissa. =) Iso kiitos Jutalle kuvista!! Selkeästi on ollut puuhaa ja touhua koko viikonlopun ajan, on painittu, leikitty ja vähän sopivasti nöyryytettykin. ;)







Tää on niin huippu. Ume ei ollu korvaansakaan lotkauttanu vaikka zumbat oli välillä osunu konkreettiseti Umpan tontillekkin. =D Mut toihan on paraati paikka unille, keskellä tapahtumapaikkaa ei jää neito unholaan!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Ume eksyksissä



Huh huh mikä lenkki eilen metsässä pimujen kaa... Ume, se mamin tolloakin tollompi rakkauspaukkaus päätti eksyä metsään! O_o Aivan oikein se eksyi... Normaalisti kävelemme tiettyä metsätietä suoraan, eilen päätin tehdä lyhyemmän lenkin ja käännyin ajoissa oikealle. Käännöksen jälkeen huhuilin pimuja, kun jäivät painimaan tien varteen. Kaikku sieltä reippaana juoksikin paikalle ja katsoin että Ume tulee perässä. Hetken käveltyäni tuli tunne ettei kaikki ole ny mukana ja ei ollu vaikka kuinka huusin. Ume oli KADONNU!!!!! Voi sitä hätää ja paniikkia mikä iski. Päätin kävellä takaisin risteykseen huhuilemaan, mutta mitään ei kuulunu eikä näkyny. Olin varma et Ume olis jatkanu suoraan ja olin näkevänikin siellä liikettä, mutta hetken juostuani ei siellä mitään näkyny. Ajattelin et auringon säteet, jotka kimalsi puiden välistä olis tehny tepposet mulle. Samoin Kaino ei suostunu tuleen mukaan tielle, vaan jäin istua napottamaan paikoilleen. Tietysti tulkitsin asian niin, ettei Umppa ole siellä suuntaa. Samalla Kainolla oli kauhea veto takaisin montuille päin. Päätinkin sit uskoa Kainoa ja lähteä katsomaan onko Ume löytänyt tiensä autolle. Ei ollut!!! Kaikku tosin oli sitä mieltä et hän jää autoon. Taisipa sanoa jotain siihensuuntaan et "kaasua, nyt lähdetään ku tollosta kerranki päästiin eroon". ;)

Hätä oli tässä kohden jo järkyttävä. Olin huutanu Umppaa jo puolisen tuntia yhtä soittoa. Tietysti tälläisina hetkinä oli Matillakin puhelin ollu takintaskussa, eikä ollut kuullut soittoja. Normaalisti kun hänetkin saa aina kiinni... Kohtalon ivaa... Onneksi iskä vastasi ja lupasi tulla hätiin, vaikkei kyllä kuullostanut kauhean iloiselta asiasta... ;) No päätin kuitenkin jatkaa matkaa sitä tietä suoraan minne yleensä suuntaamme lenkin ja sieltähän se Ume tuli vastaan!!! Jopa ravaten ja häntä heilui iloisesti. Oli pimulla vissii ollu seikkailua kerrakseen. Sitten takaisn autolle ja kotiin. Meidän vajaan tunnin lenkistä kehkeytyi yli kahden tunnin sessio. Ume ehti olla kadoksissa noin tunnin. En kyllä koskaan enää jätä Umea mutkissa yksin... Mutta miten se menikään se neuvo et katoaa koiralta näkyvistä niin oppii pitään silmällä.... Ei ole eka kerta ku Ume on eksyny, mut tähän asti on aina pikku huutelulla tiensä löytäny takas. =) Ei passaa näköjään vaihtaa reittejä!

Kotiin päästyä pääsi kyllä itku. Metsässäkin oli pari kertaa hyvin lähellä, mutta jännä miten sitä saa hädän aikana itsensä pidettyä kasassa, siinä ei itkut auta! =) Vieläkö olin tuulipukupäällä sisällä kurvasi Mattikin pihaan. Tietysti kauhea hätä mitä tapahtunut, kun olin soittojen lomassa laittanu viestiä et Ume kadonnu. Ja kun oli yrittäny soittaa takas, olin tietty puhelimessa kaverin kaa enkä vastannu... Mutta onneksi pääsimme säikähdyksellä koko porukka.

Mutta tässä vielä pimut kun kaikilla oli vielä hauskaa.





 Kaino taas niin kauniina. Mamin sydän taas sulaa....
 Ja paluu todellisuuteen =D
 Vähän me jumpattiinkin reissussa. Noi hiekka mäet on kyl hyvät koko narttulauman pakaroille!
 Ja pikkusen töitä. Kainon mielestä kontakti on parasta!!!
Ja loppuun Umen uusi lätkä, Kainolla kun on samanlainen pinkki. Muutamanvuoden pitäny jo laittaa uusi entisen haalistuneen tilalle... Nyt on! Umea kun huusin ja etsin, niin välillä näkyi ja kuului et liikenteessä on muitakin kuin me. Siinä sit sadattelin juurikin ettei meidän puhelinnumero lätkästä näy ku puolet. Tosin kävi kyllä mielessä monta muutakin kamalampaa asiaa, sudet, loukkaantumiset ums yms.



torstai 17. lokakuuta 2013

LUNTA!!!



Tänään sitten saatiin ekat lumet tänne pohjoiseen. Pimuthan oli ihan piukeena ja kyllä se mamikin vähän innostui hiutaleista... Sen verran että täytyi se kamera kaivaa esille. =)

Koska perheemme miesvahvistus vei auton aamulla kotiinsa renkaidenvaihto-operaatioon, ei me päästy metsään kirmaan. Päätettiin siis nauttia sateesta piiiitkällä pyörätie lenkillä, niin pitkällä, että oli tulla jo kiire liharekalle. Ehdimme kuiten, nyt on sitten lihaa taas muutamalle viikkoa hankittuna.

Pyörätien vieressä oli onneksi pitkänmatkaa metsikköä missä pimut sai nauttia vapaana lumesta.

 Ja totutusti loppuun posetusta ;)
Nyt pääseekin kurvailemaan turvallisesti töihin kun on nastat alla. Täytyy vain ottaa varovaisesti, kun kaikilla muilla ei ole. Liharekka reissulla päästiin todistamaan kun auto liukui ojaan. Tietysti jäimme auttamaan kovaonnista porukkaa ylös ojasta, minä kannustin autossa lämpimässä ja Matti kävi tönää kaverina auton ojasta ylös. Onneksi ei sattunut isompia vahinkoja.

sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Haravointi hommia

Tänään meillä oli pimujen kaa ohjelmassa haravointia ja muutakin pihahommaa. Tietysti pimut oli aktiivisesti hommissa mukana. Päivä oli mitä parhain ulkoiluun, mitä nyt tuo flunssan jälkimainingit vain hieman hidasti tahtia. Onneksi, nak nak, tuntuu että alkaa olla jo kovastikin voiton puolella tää tauti. Kun nyt vain malttais olla loppuun asti rauhassa! Illalla jatkoimme ulkoilu puuhia, kun kävimme Mökön kaa iltalenkillä. Tietysti kamera oli taskussa mukana, mutta unohdin tyystin sen olemassa olon kun pääsi juoruiluvaihde täysillä päälle. ;) Mutta onneksi pihalta on kuvia sitten ihan kyllästymiseen asti, toivotaan kuiten ettei. =D

Alkuun tuetenkin täytyy hieman lämmitellä lihakset, ettei tule jännitystiloja lihaksiin haravoinnista ja muusta puuhastelusta. Tytöt jytäs todella tunteella, pitkään ja  useaan otteeseen.


 Taas näitä ei upeimpia otoksia, mutta pakko laittaa tännekkin. Kuvassa toi sekavimman äköinen tapaus on meidän tasapainoinen laumanjohtaja narttu... Kainosta on syksyn mittaan kuoriutunut älytön jytääjä! =)
 Umppa oli vissii jostain kuullu että tähän aikaan vuodesta huodetaan latvomiset jos niitä mieli tehdä. Tuo havupensas raukka on muutenkin kitunu tossa jo muutaman vuoden, kaveri taisi kuolla jo eka kesänä. No saihan Kainokin aikoinaan omenapuu kukoistamaan pienellä latvomisella... ;)
 NAM, hyvää on!
 Välillä sitten posetettiin uljaana.
 Ja takas hommii. Heikosti on mami hoitanu hommat!

 Kainohan kävi tarkisamassa työn jäljet. Ilmeisesti työjälki tyydytti, kun ei jatkanut hommia.
 Ja innostuipa Kaikku posettamaankin!
 Umppa olikin löytänyt upean paikan fiilistelelly... Testataan nyt kukkien "umekestävyys" samalla.
 JA niitä syys perhepotretteja. Tässä taas useampi putkeen. Kainosta tulee edesmennyt Neksu mummi mieleen. Neksulla oli samanlainen posetus aina kuvissa, leuka ylhäällä ja tiukka tuijotus eteen. Tainnu Kaikku ottaa oppia mummilta. Ume puolestaan taitaa posetuksen salat, joka kuvaan vähän erilainen posetus.



 Ja kulisseista. Mikä ihmeen vimma saa ihmisen päähän ajatuksen että olis kiva homma haravoida lehdet samaan läjään kuvaa varten... Onneksi etupihan lehdet  riitti ettei tarvinnu takapihalta asti kantaa...
 Ja Kaikun oma pose. Ume kun ei märissä lehdissä viihtyny kuin sen aikaa mikä oli pakko. Kaikku on niin kiltti!
 Tässä loppuun Umen oma työpaja. Istutuksia on selkeästi tehty ja pensaita harvennettu... Heti kun kamerasta loppui patterit innostui Kainokin tuhoamaan purkkeja. =) Moisesta käytöksestähän ei sovi jättää todisteita... ;) Leikki loppui vain lyhyeen kun Ume taas itsekkäästi halusi aina saman purkin, risun tai kepin mikä Kainolla oli. Kaikku päättikin sit mennä sohvalle ottaa unia.
Vielä lyhyt TOKO katsaus loppuun. Reissun jälkeen kävimme perjantaina ihan ohjatuissa treeneissä. Kaino oli ihan ääretön tykki. Otettiin kisoissa pilalle mennyttä metallinoutoa ihan esteen vieressä. Kyllähän se ste jälleen kovasti kutsui tyttöä. Tosin Sulkalan Katja kovasti ihmetteli miksi liikkuri sen esteen niin lähelle jättää, mut onhan noita tilanteita tullu jo parikin kertaa vastaan. No avuksi otettiin sivukäsky heti kun Kaino nappasi kapulan. Tänään otettiin samanmoinen treeni pihalla ja se meni paremmin. Ainoa poikkeus oli, kun noutolinja oli sama kuin hypyssä, mutta pari metriä hypystä oikealle. Tein sen vielä piruuttani samalla kapulalla ekaksi hyppynä ja sit pari asketa sivulle ja perusnouto. Eka kierroksella kaikku oli hyppäämässä esteen mennessä, mut paluu onnistui hyvin. Seuraavalla kiekalla jaksoi tyttö kuunnella käskyä "tuo" aikä vain suinpäin rynniny hypylle. Hetken kävi mielessä ottaa kuuntelutreeninä sama hypyllä, mut järki voitti ja ajattelin sen olevan tyhmää tässä vaiheessa kun se ongelma nyt on päällä. Joskus sitä vain hoksii eikä hakaa päätä seinään, useinmiten ei... :P Täytyy vielä hehkuttaa että luoksetulon toppi onnistui treeneissä heti eka yrittämällä ILMAN lätkää ja kaukotkin tehtii takajalkatargetilla ihan vallan mainiosti. Hauska huomata, kun kaukot nyt osataan on Kaikku huomannu ton targetinkin idean. =) Heti korjasi takajalat targetille jos ne luiskahti vaihdoissa sieltä pois! Loistavaa!!!! =D

Umppa taas kunnostautu sirkustemppu puolella. Otettiin molemmille etutassut vadin päällä pyörimistä mun kaa vastatusten, oltiin siis naamatusten. aina kun minä siirryin oli tarkoitus että koirakin siirtyy. Kainolla hieman kesti vaikka ollaan tätä otettu joskus, mut Ume hoksi heti! Miksi Ume ei voisi hoksia sitä kontaktia ja seuraamista samalla tavalla... Huoh...