.

.

keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Askelmerkit hukassa

Niin siiinä taisi mamilla jälleen kerran käydä. Mikä ihmeen vimma saa ihmisen lähtemään 7 vanhan bullmastiffin kanssa tunnin jäätikkö riehumislenkille ennen koetta????!!!! No niin me teimme ja mun kisakaveri on nyt alkuviikon ollu vähän väsyny. Ma treenitkään ei ollu niin vauhdikkaat kuin ne on tavannu olla. Höh sanon minä. eikä tässä vielä kaikki. Viikonlopun treeneissä Kaikku hairahtu pitkästä aikaa keskikapulalle ohjatussa (mikä oli jälleen omavika kun jälkeenpäin katsoin sitä mun kieroa viritystä...=/ ) ja mamin reagtio oli primitiivinen  "EEEEIIIIIIIIIIIIII!!!!!!!!" No Kaikku herkkänä päätti, että parempi olla liikkumatta sitten merkiltä mihinkään kun ei kelpaa... Sitä tässä sit yritetty purkaa paripäivää ennen koetta. Juuri näin kannattaa toimia! =P

No eilen me käytiin kannuksessa kokeessa. Oli hyvää ja huonoa. Paikkallaanolot oli huiput. Sain itseni hyvään vireeseen ja Kaikku oli porkkanana hetkessä mukana. =D Jeee!!!! Edes halliin tullessa ollut rähähdys ei meitä hetkauttanu. Tai kaikku ei kyl rähähtäny vaan kisakumppani Umpalle. Oli pieni säikähtäny meidä Umenea. No varalta otimme sitten siedätystä Kainon kanssa kyseisen koirakon kanssa ja kaikki meni mallikkaasti. Mut itsestäni olin ylpeä kun sain nollattua tilanteen. Mamin hermorakenne kun on tunnetusti heikko.

Tuomarina oli Tiina Laakko.

istuminen   10  (ei huomautettavaa)
paikka makuu    9 ( hieman vinossa, mut ei menny lonkalleen)
seuraaminen    5 (KAUHEA!!! Liikkurikin oli jälkeenpäin pahoillaan kun meidän liikkuroi ruutuun. Minä päätin kiertää tötteröt ulkopuolelta ja Kaino sisäpuolelta, mut ei se seuraaminen ollu yhtään parempaa muuallakaan joten ei voi häntä syyttää. Oli siellä ihan ok osuuksiakin mukana, mut haahuilua, puuttuvia perusasentoja ja yksi lisäkäsky)
Z     6  (pirkule, muuten kiva mut meidän neiti jäi maahanmenon kohdalla ihaileen itseään peilistä ja tarvi 2 käskyä seuraamiseen...)
luoksetulo   6 (juu tarvittavat tehtiin, mutta se vauhti... eka käveltiin, sitten löysä ravi ja loppuosuus sit ravattiin. Perusasento tais olla ok. =D )
Ruutu 0  (tässä se mekkiltä lähtö kostautui... tarvi 3 käskyä ruutuun ja sehän nollas muuten hienot laukka siirtymiset yms)

tässä kohtaa oli tauko

Ohjattu 0  (saatiin oikea ja alku näytti lupaavalta. Merkiltäkin irrottiin, mutta RUUTUUN!!!!! Nooo sioellä kaikku katsoi ettei ole mitää haettavaa.. Oli siis jo kääntyny oikeallle ja sit pongas sen etuoikealla olevan ruudun. =D Hauska katsoa kainon ilmeitä ku itsekki aina huomaa mokanneensa, mutta ei löydy ratkaisua.)
metalli 8  (vähän löysä)
tunnari 5  (haisteli kahteen otteeseen kaikki ja pyöritteli kapulaa suussa)
kaket   6  (ekaan tarvi kaks, tosin itse sanoin väärän käskyn ja sit taas yks istuminen valui maahan mitä tapahtuu väsyneenä. Onneksi tuomari tuomaroi sen sit puuttuvaksi asenoksi eikä nollannu. =) Mut muuten kyl alkaa tääkin jo sujua.)

pisteitä siis vain 168 eikä tulosta

Hauska tilanne oli kun menin uudelleen kehään, laahusti Kaikku paikalle ja meni suoraan hallin ikkunoille, löi naaman lasiin ja katseli haikeana ulos. =D Tuomarin kanssa siinä sitten nauroimme toiselle. Voiko fiiliksiään koira paremmin kertoa...

Ume oli mukana kannustamassa ja nti tekikin hienot treenit. Seuraamispätkässä (6-8 askelta) Umppa edisti ja poikitti edessä! WAU!!! No normaalisti se ei oli wau, mut tahmatassu Umpankohdalla kaikki keuliminen on WAU! Samoin Rally-tokon eteen siirtymiset oli kivoja. Maahankin Ume pääsi kohtuu nopeaa liikkeestä, vaikkakin pyllyn kautta, mutta kuiten. Hyvä mieli jäi siis illasta, vielä kun mun kaoottista liikkurointiakin kehuttiin! No pari ekaa meni vähän sekavissa merkeissä, mut loppuakohden se kyllä parani huomattavasti! =) Hauka reissu jälleen ja ensi kuussa uudelleen uusilla askelkuvioilla!

lauantai 24. tammikuuta 2015

Verikoe tuloksia

Kainon kanssa kävimme taas verikokeissa ja hitasti, mutta varmasti ne arvot näyttää laskevan. Nak nak... =) Viime käynnillä alat oli ollu 766 ja nyt 677, viite oli 10-118. Afos nyt 247 ja viimeksi ollu 382, viite 20-150. Bilirubiini (joka aiheuttaa sen keltaisuuden) oli tippunut jo 15!!!! Viimeksi se oli 37 ja se saisi olla 2-15 et hyvältä näyttää sen osalta. =D Ja huippu vireessä pimu on ollu nyt treenatessa. Äskenkin kinostokossa eukko vetäs huiput ohjatut ja Z! Mut parasta oli se vire!!! Niin tykkinä vetäs merkille ja iski patukkaan kiinni ihan tosissaan. Kisoja siis odotellessa... Tosin pikku roiskintaa oli havaittavissa... pari päivää olis aikaa saada paketti kasaan.

Koska finnair oli unohtanu tuoda mun toisen laukun niin mami ihan unohti kertoa pimujen tuliaisista. Englantiin asti piti lähteä päiväksi Ikeaan pyörimään, niin pimut sai uudet pehmot. Ume possun ja Kaikku auringon, kun kovasti niistä pitää. Pari uutta koiranpeppukoukkuakin löytyi mukaan niitä kun ei enää haaparannasta ole löytyny. Tietysti väreinä pinkki ja se omenanvihreä.

Tässäpä pimut uusien tuliaisten kera. Ume hoitaa bhellästi omaa possuaan.


Ja kaikku lepuuttaa päätään tyynyllä.

Pikku posetuksia unohtamatta. Itseasiassa tästä ilmeestä huomaa Kaikun saaneen olon kuntoon. Ei ole hetkeen näkyny tätä ilmettä. Harmi että se ruokavalio piti laittaa kuntoon näinkin ikävissä merkeissä, mutta nyt se onneksi on toimiva ja pimu pirteä! 

perjantai 23. tammikuuta 2015

Ripuli-rallia lomaltapaluuksi



Meidän koko narttu-lauma sai viettää lomaa vajaan viikon ajan. Nyt kun arki on palannut takaisin, päätti Ume tehostaa mamin paluuta. Kyllä heti mamin kotiuduttua päätti Ume tehdä joka juoksujen aikaisen tempun eli aamulla kun heräsin oli Umella pöksyt täynnä sitä itseään sekä siellä vaki paikassa kylppärissä että ripotellen pitkin alakertaa... Huokaus... No Umea itseään ei tässä kohdin haitannu muu kuin suihku! Karmea rangaistus pienelle bullmastiffi neidolle pikku vahingosta. =D No onneksi päivän raejuusto-viili kuuri auttoi ja pimu alkaa olla jo hyvässä iskussa. En tiedä oliko myös vaikutusta maitohappobakteerinapeilla joita annoin aamulla. Ihan ihmisten kamaa ne oli, mut tuntu toimivan.

Mutta siihen lomaan. Mamin ollessa sukuloimassa englannissa veljeni perheen luona, oli pimuilla laatuaikaa Pirre-tädin luona. Ihania kuvia satoi koko loman ajan FBn sekä vieteinä. Ume oli heittäytyny heti kättelyssä taloksi ja ripotellut koko alakerran täyteen omia lelujaan. Talon oma vahti Typy päätti olla kommentoimatta moisia riepuja lattioilla ja oli kävellyt lelujen ohi eikä tapansa mukaan tappanut joka pehmoa. =)  Umen loman kohokohta taisi olla isännän paluu kotiin. En edes muista ovatko he aijemmin tavanneet, mutta riemu oli ollut rajaton oven avautuessa. =D Siitä hetkestä "pojat" olivat olleet erottamattomat, ainakin Umpan puolelta. Ume oli myös näyttänyt kuinka muuten jokseenkin verkkainen otus voi liikkua silmänräpäyksessä mikäli rapsutus lakkaa kesken kaiken. Ja siis ajatella, talonväki oli jossainkohdin aina lopettanu kyhnytyksen...

Kaino oli myös opettanut talonväelle omat nautinnon salansa eli tässä kohdin puhutaan jalkarapsusta. Kaino kun tykkää enempi jalalla suoritetusta kuin käsillä. Toisaalta se on tehokasta kun kädet voi hoitaa Umppaa (joka aina röyhkeänä tuppaa rapsupaikalle) niin Kainolle jää sitten ne jalat täysin omaan käyttöön.

Oli se Umekin koittanut samaa.... Tosin tää taisi olla vain pään lepuutusta.

Pimut olivat tosiaan kotiutuneet niin hyvin, että aina iltaisin olivat vetäytyneet omaan kammariin unille. Ihan jo ekasta illasta! On ne vaan fixuja pimuja. Ja kun ollaan kuin kotona on se unikieli esillä.

Tietysti oli myös ulkoiltu. Ja kuinka muuten kuin oikein vieraskoreina! Oltu kontaktissa oli mikä oli, ohitettu koirat mallikkaasti, käyttäydytty mallikkaasti naapuruston tenaville yms yms...  No mami on vaan ylpeä!!!! Eikä suinkaan kateellinen... ;D
ISO kiitos vielä Pirrelle kuvista ja hoitopaikasta. Parempaa ei voinut toivoa, vielä kun sai pimut hierottuna takaisin! =D

lauantai 17. tammikuuta 2015

Panttivangit on vapautettu

Tai nää kuvat kyllä vapautettiin jo tovi sitten, mutta sitten pinkki unelma löi päivityksen jälkeen nettitikun kans hanskat tiskiin, joten seuraavana kuvat olikin vankeina läppärillä... Saa nähdä jumittaako koko blogi seuraavana näistä pahanonnen kuvista. :P

Onneksi nyt on jo sitä lunta niin on valoisampaa kuin näin joulun tienoilla. Tosin kolaus hommien puolesta tuota iloa ja valoa on tullu ihan riittävästi! Mutta kyllä se täytyy tunnustaa maisemn olevan kauniimpi kun vähän on puhdasta lunta maisemassa.

Lenkit aloitetaan nykyisin vauhdikkasti. Kainokin on löytänyt uudenvaihteen elämään. rva on kokoajan vauhdissa ja se on usein Kaino kuka aloittaa mylläykset yms kilpajuoksut. Ruokavalio siis toimii edelleen! Hienoa että sekin saatiin kuntoon. Vatsakin toiminu hienosti eikä enää kakka jumita niinkuin aijemmin. nak nak sitä hiivaakaan ei ole enää näkynyt.

Umppa nyt menee täysillä aina ja joka paikassa, lukuunottamatta rally-tokon juoksuosuutta... Siitä lisää hetkenpäästä.

 Kainolla oli vissii nenä auennut ennen joulua kun koko lenkki meni Umppaa haistellessa, tai sitten Kaikku haistoi alkavat juoksut. Nyt ne juoksut haistaa kyllä hieman tukkoisemmallakin nenällä. YÖK!!!! =D
 Taisi olla makeat tuoksut tällä kertaa...

PAkolliset poset tottakai! Tässä mun kauniit pimut Umppa ja Kaino. On ne niin mielettömän upeita vaikka ihan itse kehunkin. ;D
 Ja sitten taas se todellisuus iskee... Ume vähän kuikistelee ja Kaino päätti ilmoittaa homman naurettavuden.

 Montuilla on kyllä maisemat kohdillaan ja nää on kyllä koirien ja mamien unelma kuntoilupaikkoja.

Ja missä on Ume??? Umella oli jälleen camelbootsit jalassa ja nti veti ihan omia polkuja omaan tahtiin. Siellä se kivellä haistelee jotain korvat koristeena.

Kaikku jyrkänteenlaidalla tuskastuneena odottaa loppulaumaa saapuvaksi. Korviin vissiin sattui main huutaminen...

Ja taas se kieli! =D

Ja tottakai jyrkänteenlaidalla otettiin ne jytät ja mamin sydän oli sykkyrällä huolesta millloin jompikumpi (lue Ume) tipahtaa laidanyli tyhjyyteen. Neksuhan kerran vetäisi kunnon spurtit ja ei huomannu tien loppumista ajoissa ja tipahti pystysuoraa seinämää alaspäin! Onneksi ei silloinkaan sattunut mitää vahonkoa!


perjantai 16. tammikuuta 2015

Meillä on menny vähän höpöksi...

Vaikka joulun pyhät on kaukana takanapäin, niin tuntuu niiden pyhien vaikutus vieläkin elämässä. Mami kun oli niin kipeenä pyhät kaivaten läheisyyttä ja lämpöä, sai Kaikku-kainalokaveri olla sohvalla ja sängyssä mamin seurana. No näin viikkoja myöhemmin me ollaan edelleen sohvilla ja sängyssä... Huoh... Mihin mun selkäranka näissä asioissa on kadonnu???? =D Aina ilta alkaa sanoilla "tänään Kaikku menee omalle sohvalle" ja hetkeä myöhemmin on tilanne tämä:
No sehän on kolmen hengensohva joten hyvin me sinne mahdutaan yhdessäkin. =)

Umen kohtalona on olla sitten lattialla lelujen kans. Sydän-possu on sit Umella halikaverina. Ume ei jostain syystä tykkää olla sohvilla. Tosin parikertaa olen neidin yllättäny aamulla Kaikun sohvalta unilla kun Kaino on vallannu sen Umen korin. Tosin en tiedä mitenpäin se tilanne on yöllä ollut. Niin sekin....Pimut on nyt nukkuneet muutenkin yläkerrassa eikä alakerrassa... =D
 Sydän-possu lohduttaa Umea joka on täysin ulkona meidän vanhojen rouvien jutuista.

tiistai 6. tammikuuta 2015

Me oltiin hurrrrjia!


Me hurjat aloitimme jo jäällä lenkkeilyn ja pimuthan tykkäs. Jostain syystä tuolla jäällä on vaan niin super hauskaa. =) Näkyvyys vissiin hyvä eikä tarvitse peuhatessa väistellä puita. Heti alkuun pimujen pitikin ottaa pikku peuhat...

 Mutta voitteko kuvitella rannalle tuli porukkaa ja niillä oli vielä koirakin mukana. Pistää pienen totiseksi moinen... ;D
 No asiaahan ei kauaa jaksettu murehtia vaan painit jatkui niinkuin ennen tapausta! No sen verran kuitenkin että mami sai ihania Kaikku-Viekku posetus kuvia kameralle!



 Kyllä pakkasta oli reilut -20 astetta niin kyllähän se tassuja himpun alkuun paleli. hassut on kyllä anturat kun eipä muten koko 45min lenkillä paljoa tassuja palellu. Paluumatkalla mamin naamaa kylläkin kun oli tietysti vastatuuli.
 Ja tietty ne auringonlasku poset. Tuntuu että tuo kamera on ottanu pikku osumat siitä kinoskäsittelystä tai sitten se on vain pakkanen... No ei nämä meidän kuvien laatu muutenkaan ole päätähuimannu, niin olkoon. Emme jaksa surkutella asiaa.
Umppa ehti heti vuoden alettua käydä lääkärissäkin pissatulehduskontrollista ja nyt on taas varmuus että kaikki värkit on kunnossa. Juoksuthan ne pienellä taas alkoi ja siksi tulehdus... =( Kait se täytyy kohta uskoa ja alkaa vakavasti harkita sitä leikkausta. Jokseenkin on tukka pystyssä Kaikun nukutusepisodin jälkeen... Tosin epäilen että jotain häikkää ollu ennen kun uudella ruokavaliolla pimu edelleen ihan tykki!!! Ja nyt jäälläkin se oli Kaikku joka tykkä vääntää ja painia, kun Ume olis katsellu taivaanrantaa. ;D