.

.

sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Loppuviikon suhinat

Jos alkuviikko meni leikkiessä, oli meillä sitten vakavampi loppuviikko. Keskiviikkona käytiin heittää illasta ohjauksen jälkeen treenit ihan normityyliin. Tietysti me testattiin kurssin antia ihan käytännössä ja täytyy kyllä sanoa, että namien kulutus alkaa olla jo super minimissä trenatessa. Sen kyllä huomasi myös eilen jääkaapissa, kun löysin treenijuustorasian ja hullu menin avaamaan sen.... Huh mikä haju!!! Hieman muokkasin kurssiantia meille sopivammaksi. K ei oikein innostu tuosta taistelu > patukka kainaloon > seuraa kuviosta vaan selvästi ilme ahdistuu ja jättää ison välin, mutta muutin sen painiksi ja sieltä seuraa niin johan oli liukasta!!! WAU mitkä täyskäännöksetkin saatiin aikaiseksi. Ei tarvii maminkaan enää treenata salilla niin intona, kun koiranpalkkauksesta irtoo ihan hirvee lämpö ja hiki. ;D

Torstai me vaan lenkkeiltiin, mutta perjantai aamuna oli Kaikulla taas Kaisalle aika maksahuoltoon. Hoidot on selvästi toimineet. Pöhö on pois ja ruuansulatustoimii hyvin. Olen jo uskaltanut antaa kotiruokaakin eikä ole tullut mitään outoa. Tosin nyt on ruokana ollut ihan kasvissose ja lohi, lisäillään nuo linnut sitten myöhemmin niin ei tule liikaa muutoksia jatkuvasti.

Pojat olivat näin iloisena meitä vastassa, mutta K ei edes vilkaissut poikiin päin vaan paineli suoraan hoitohuoneeseen Kaisaa odottelemaan. =D Mami nyt kävi tietysti rapsut antamassa.

Mamin muisti on ollut aivan surkea viimeaikoina. Aina on pitänyt ottaa kuvat käynneiltä, mutta kamera ei ole tullu koskaan mukaan... No nyt oli kamera, mutta sai ollakkin... siinä vieressä. =/ Pois lähtiessä hoksin, että mikäs se siinä makaa. Onneksi Kaisalla oli näin kiva kuvausidea. Kuulema auttaa järjenjuoksuun tai jotain.... =D Saimme siis molemmat omat neulat silmien väliin.

Umppa on nyt lomaillut kun edelleen sitä könkää ilmassa eikä näin ollen päässyt autoon mukaan. Nti olikin pihavahtina hoidon ajan nauttimassa kesästä. Näin terävännäköinenvahti oli meitä vastassa.

No sitten se riemu repesi ja mami kans. EI passais nyt revitellä yhtään! Onneksi tuo könkkäys on tainnu johtua pissatulehduksesta. Vein pissanäytteen lääkäriin ja viikon kuurin jälkeen siellä vielä näkyi jotain tulehdussuloja. Nyt jatkamme kuurin loppuun ja katselemme sitten tilannetta uudelleen.

Lauantaina tuli pihalle tämmöinen lähetys! Jeeeee!!!!! Isi oli tehny mulle uudet hypyt. Nyt voi kunnolla alkaa sisäistään uutta hyppy-ohjattua. Ja sit peukut että se liike on sitten edes jollain tavalla semmoinen kun sääntöluonnoksessa nyt lukee... Kyl on kennelliitto osannu sotkun järjestää näissä aikatauluasioden tiimoilta. Peukutetaan että uudet korjatut säännöt ehtivät elokuuhun ja koirakot ei ole opetelleet ihan vääriä liikkeitä...


Umpan loppuviikko onkin mennyt taas leluja järjestellessä. =D Perjantaina kun töistä palasin oli asetelma tää...

Launataina oli jo sammaripossu päässy mukaan läjään.

Ja nyt sunnuntai aamuna oli pallopossukin mukana. Raskinkohan mä nyt tuota läjää siivouksen yhteydessä hajoittaa? Ja sitten vois miettiä että onko nuita possuja Umella jo liikaakin... Tässä kun ei vielä ole läheskään kaikki! =)

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Leikkikoulussa

Tästä se idea sitten lähti! =D Tän kun tuolta FBstä bongasin ei voinu olla ilmottautumatta. Juuri meille kuin tilauksesta, kun sitä vire asiaa ollaan Kainon kanssa nyt työstetty oikein tosissaan. Talven tottis kurssilla opittiin alkeet tuosta leikkihommasta, saatiin nyt vielä kunnon syventävät kurssitukset vireen saloihin ja niihin leikkitekniikoihin. Suosittelen kyllä kaikille harrastajille lajiin katsomatta! Sunnuntai meni teoriaa kuunnellessa ja opiskellessa. Mukaan saatiin kattava tietopaketti vieteistä ja niiden toiminnasta sekä kuinka niitä voidaan käyttää hyväksi koulutuksessa.

Sunnuntain teoriapäivällä kävi mami vain yksinään, mutta maanantaina oli sitten Kaikun vuoro lähteä mukaan. Ume tietysti oli kans taas kannustamassa autossa. Turha varmaan mainita, että sieltä kontista nätisti katseli kurssin antia ovi auki. Ja toinen vakio oli tämä Kainon valmistautuminen treeni-iltaan...


Sitten asiaan eli leikkimään. Kentälle menin ihan suoraan autosta ilman mitään virittelyjä. Hetki "diiselillä" meni lämmetessä ja siinä heti alkuun vaihdettiin lelukin tähän isompaan patukkaan, vinku-karvapatukka ei sitten tälläkertaa kelvannu. Kun  moottori lämpeni saatiin Kainostakin kunnon taistelut irti.

Voitto ja tappo!

Sitten taas mamia vietiin pitkin kenttää. On se vaan taitava ja voimakas rankka-ankka! =D

Tää saalisvietin nostatus oli meille uusi vinkki. Hetki meni mamilla oppia oikea potkutekniikka, ei saanu lentää liian kaus eikä lähelle... Kuvastakin huomaa kuinka K syttyi ihan tosissaan tästä. Jossain kohden kouluttajana toiminu Pasi kommentoi ,että "voi olla hankala pitää, kun koira painaa samanverran kuin itse", mutta onneksi meillä  on nuo painosuhteet mamin puolella... Oooopssss... taisin nyt paljastaa jo liikaa... =D Mun vastaus kommentti "meidän sintistä" saattoi kouluttajaa yllättää. Hra Paronin jälkeen kun tuo reilu 50kg ei tunnu missään! ;D

Ja taas saatiin taistella oikein tosissaan. Tässä kohden K sai kantaa patukan autoon ja mami pääsi puuskuttaan tuolille kuuntelemaan palautteen. Juma että oli paita märkänä!!!

Mukana oli myös pallosalamana tunnettu Mökökin. Jymyllä oli vasta seuraavana päivänä oma vuoro. Koiria oli ilmottautunut n. 40 joten koirakot oli jaettu puoliksi maanantain ja tiistain välillä.

Ja seuraavaa settiä. Nyt K jo tiesi mitä tehdään ja mentiin patukan perässä riehuen kentälle. Taistelut ja voittotapot jonka jälkeen K sai kantaa patukkaa kehässä. Tähän sain lopussa neuvon että K ei saa itse päättää suuntaa vaan minä ohjaan minne mennään. Tää ohje johtu siitä, kun leikki kesti jo tovin ja aloin itse jo huomaamaan, että kohta ei jaksa enä kiinnostaa ja niinhän se moottori sammui kuin napista painamalla. Tuli kouluttajallekkin täytenä yllätyksenä tää hanskojen tiskiin isku. Itse siihen jo oppinu. No kuitenkin asiaa ettei koira saa päättää milloin työt loppuu ja tästä syystä mun pitää olla vähän enempi johtaja näissä kantohommissakin. Toisaalta itse osaan jo lukea sen verran hyvin Kainoa, etä treenit loppuu aina vireen ollessa vielä katossa. Mutta nää "epäonnistumiset" koulutuksissa on ainakyväksi kun silloin saa ne ohjeet kun homma ei toimikaan niinkuin pitäisi.

Sitten pitoa eli meidän hetki. Käsileuan alla ja rauhallista silittelyä. Kun vire laski jatkettiin taas. K ei vain itse puottanut patukkaa vaan kun vire lopahti katseli mua kysyvästi ja näin ollen pyysin patukan pois. Sitten tulikin se vaikein osuus etten saanu ottaa patukkaa itselle vaan se putosi maahan!!! Hui kun oli vaikeaa muistaa. Uusi saalistus alkoikin sitten taas potkun kautta.

Mutta kyllä se patukan räkäisy alkoi lupussa jo onnistua ihan vain käskylläkin, ei tarvinnu ottaa "merkkikättä" avuksi. Olen kyllä noudon palautuksiakin ottanu niin että pelkällä käskyllä irroitaa, mutta aloin miettiä että onkohan mulla kuiten ollu sitten kädet ottamassa kapulaa kiinni... Hmmmm... tähän täytyy nyt iinnittää huomiota. Pelkästä käsienkosketuksesta kapulaan meillä ei ole saanu sitä sylkäistä pihalle. Tän taistelun kautta saatiin myös hyviä neuvoja siihen noutoon Esan kentällä kun kävin kuuntelemassa. Kainollehan pentuna nolen tuon noudon opettanu kapulalla taistelun avulla, kun eihän se muuten kiinnostanu. Oikeilla jäljillä siis oltu... =)

Ja sitten taas mentiin. Kun K oli jo kunnolla syttyny patukaan sain sen jo parin potkun jälkeen ottaa käteen ja taas mentiin!

Pasi näytti meille sitten kuinka K laitetaan kunnolla töihin ja taistelemaan patukasta. Oli huippua katsoa kuinka Kaikku tosiaan ei todellakaan luovuttanut patukkaa vaikka isomies kiskoi pitkin kenttää! Sitten taas se rauha...

Ja irroitus. Hyvät leaun painaumat oli patukassa tän jälkeen. Patukka sai myös oikein kunnolla osumaakin ja nyt taitaa olla parsintahommia tiedossa tai uuden osto edessä.


Tässä sitten lähikuvissa tuo pidon ero, kun minä olen taistellut ja kun Pasi taisteli. Mamin kans on voinu pitää vähän niinku silleen ja Pasin kans patukkaan on pitänyt oikeasti purra kiinni!! Nyt pitää mamin kyllä petrata oikein tosissaan tätä taistelua. Onneksi seuraavana päivä sai olla ihan kuunteluoppilaana sillä koko kroppa oli niin jumissa, tuntuu tuo mun harrastuskaverikin olevan himpun väsyny... ;) Tästätaitaakin tulla kunnon kuntokuuri molemmille mammoille!

maanantai 25. toukokuuta 2015

Jäälin montuilla


Me kaivattiin pimujen kans vähän maiseman vaihdosta ja niin me sitten ajeltiin muutama kymmenen kilometriä monttuilemaan erimaisemiin. =) Pimut oli ihan liekeissä kun oli uudet hajut ja maisemat. Hassua kuinka sitä tutuissa maisemissa ei enää kiinnitä asioihin huomiota, mietin tuolla että kiva kun on näitä hiekkarinteitä että voi jumpata... No niitähän ei tuolla salonpään montuilla olekaan. =D No vettä siellä ei ole, joten nyt sai pimut aina vähän jäähdytellä bodauksen välissä.

Auto piti jättää vähän niinku keskelle tietä, kun oli tie tulvan vuoksi poikki. Niinpä matkakin akoi keskeltä metsää. Metsäilyn jälkeen meitä kohtasi iso ylläri, kun keskellä ei mitään avautui pelto. Pimut kävi sen tietty katsastaan, mutta mami päätti jatkaa matkaa tietäpitkin, kun pellon laidalla oli kieltokyltti.

No pienen kiukun jälkeen se tassukin taas nousi kiireellä, kun montut näkyi horisontissa!

Jihuuuuu!!!!! Onko mikää parempaa ku vuori-mylläykset?!

Vauhditkin saa huimaan kasvuun alamäessä. Hienosti nää meidän vaivaiset vielä jaksaa. Umpan kohdalla olenkin ollut tosi huolissaan, kun ontunut takasia, vuorotellen kumpaakin. Aloin jo epäillä pissatulehdusta ja tänään oli suunnitelmissa viedä näyte lääkäriin, mutta löysin kaapista antibiootit ja jo päivän jälkeen könkkä alkoi jo liikkua paremmin! Muita oireita ei sitten taas ollutkaan... =/

Mutta kun lääkitys on kohdillaan jaksaa sitä taas painia!


Ja Umppa the rakkaus pakkaus. Nti kun ei anna asioiden itseään vaivata puoleen eikä toiseen. Tässä kuvasarjaa kuinka Ume kohtaa äkkisyvän. Tuolla montuilla kun nuo vesistöt on todella yllätyksellisiä. Kaino raukkahan silloin pentuna veti umpisukkeloon, kun iskämiehen perässä juoksi veteen. Onneksi nousi myös pintaan. Hätä ehti olla jo hirveä niiden muutaman sekunnin aikana kun pentu oli veden alla... Sekunnit tuntuivat kyllä minuuteilta silloin. Tässä sitä tallustellaan...

Vähän alkaa jo vissiinn tulla syvempää.

Ja humps vain pari uintivetoa eteenpäin. Hyvin huomaa tosiaan kuinka nopsaa syvä tulee, kun katsoo Kainon kohdalta vedenpintaa.

Ja homma ohi, eikä ilmekkään ole värähtäny saati tahti muuttunut. =)

Pikku jäähyjen jälkeen jaksaa taas mennä. Kainon hoidot ja ruokavalio alkaa olla nyt kohdillaan. Sen verran pirteä on rva ollut treeneissä ja muutenkin.

Mitä vanhemmat edellä sitä nuoremmat perässä!

Kiire oli tosin vahtipuuhiin.

Ume hoiti sitten oman tonttinsa vartioinnin.

Mikään ei näin jää huomaamatta!

Huipulla tuulee!!! Sen koki mamikin kun kiipeili rinteillä. Tuli kyllä hyvät hiekkapuhallukset kasvoille, ei tarvii hetkeen mikrohiontaa kosmetologilla... ;D

Ja sitten taas painittiin, kun miljöö oli tarkistettu! =)

 
Ja nyt ei tule loppu kevennystä vaan kiukku! #"!!### kuvastakoon nuo voimasanoja... Kuka tollo kippaa luontoon roskia??!!!! Ja vielä puutarhajätettä muovisäkeissä. Really??!!! Kuinka tyhmiä ihmiset on? Ja tätä tyhmyyttä korostaa vielä se, että juuri tällä suuntaa kaupunkia sijaitsee kaatopaikka johon saisi ihan ilmatteeksi kuskata noi jätteet. Mrrr ja grrrrr... Ikävä kyllä tuolla jäälissä on huomattavasti enempi tätä roskaongelmaa kuin oulunsalossa, vaikkakin kyllä niitä sieltäkin on löytynyt. Mutta tällä reissulla törmäsimme useaan kaatisläjään lasten leluista, harrastusvälineistä huonekalujen ja autonosien kautta näihin puutarhajätteisiin.

lauantai 16. toukokuuta 2015

Kaasuttelua Kemissä

Siinä se nyt on! Meidän ihka uusi Rally-toko kilpailukirja. Ja kuten TOKOssakin se avattiin upeilla pisteillä. Tästä onkin suunta taas alaspäin... ;D

Meidän piti siis käydä parantamassa tätä main piinaavaa kehäjännittämistä, mutta pelkään pahoin ettei siinä ihan niin päässy käymään. Tää ralleilu on niin paljon jännittävämpää! Siinä tais tulla 150 sivu käskyäkin matkan varrella, joten seukki EVL voikin taas unohtaa ton seuraamisen kans... Mutta täytyy ajatella positiivisesti, että nyt sain kyllä palkata hyvistä pätkistä oikein ruhtinaallisesti!!!

Aamu alkoi näin rennosti. Taisi eiliset Kaisan hoidot taas tepsiä, kun Kaino on ollut taas niin tähtisilmä ja pirteä. Niin pirteä, että kun päästin pimut pihalle ennen lähtöä auton pakkauksen ajaksi, niin seuraavan kerran kun oven avasin oli pihalla jäätävät myllytykset menossa! =D Siinä sai mami paniikissa huudella "lopettakaa" käskyjä väliin ja toivoa ettei tassut paina kisapaikalla...

Tässä me ollaan just ennen kehää. Pientä mentaali valmennusta pöydällä. Käytiin yhdessä myös rata läpi tästä pöydältä käsin. Sain onneksi nakitettua kuvauksen Hiturin Marja-Leenalle. Iso kiitos kuvaus avusta!! =)

Alku meni vähän jännitys sähellykseksi. Eka kyltin liikkeestä maa oli hirmu vino isosta käsiavusta johtuen. Kerran saa käyttää niin käytetään... Tuo kun on tokoon nähden erilainen, kun maahanmeno ja oman liikkeen pysähtyminen on samaan aikaan tahtoo K sit tehdä perusasentoa. Kuuntelu treeniä siis tiedossa. Koiran pitää myös mennä maahan hissinä tai etupää ensin, ei siis istumisen kautta. Tästä -1p. Seuraavan kyltin käännös oikealle 360astetta, meni sotkuun, kun mami oli pyörimässä vasemmalle ja samalla pyöräytin Kainon oikealle. Onneksi huomasin ajoissa ja miinusta tuli vain 1p hihnan kiristymisestä. Vipa miinus tuli kyltillä nro 10 täys käännöksessä, myös hihnasta. Tuo kun meillä leviää enkä otttanu tarkasti.

Mutta tässä meillä on "napa" eli koira eteen istumaan ja tällä kertaa se jatkui vasemmalta sivulle.

Tällä kertaa siinä jäätiin sivulle ennen kuin matka taas jatkui.

Sitten istu kierrä koiran ympäri. Hitsit että tuo hihna on vaikea pitää!!!

Tässä mitä lie haahuilua menossa.

Ja miedän bravuuri, hidasta käyntiä.

Ja maalissa on helppo hymyillä! Olin varma että oli unohtanu pujottelun, mutta en onneksi. Pisteitä kertyi siis 97/100, ykköstulos siis. Sijoitusta ei anneta kuin 3 ekalle ja loisto tuloksia olikin kertynyt paljon. Olimme kuitenkin puolenvälin paremmalla puolella tuloslistassa kun kysyin asiasta.  Niin ja me oltiin myöhästyä palkintojen jaostakin!!! HUI! Kun läksin kokeesta oli se 20 min myöhässä. Palkintojen jako oli laitettu alkamaan 1830 ja onneksi olin paikalla 1815. Jako tilaisuus oli just loppunut ja mua tultiin vastaan palkinnoin!!! Olimme saaneet tuomarilta TP:n eli tuomari palkinnon ohjauksesta! Kovasti sain kehuja, että olimme olleet loistava pari. Olin niin äimistyny, etten muista puoliakaan mitä siinä puhuttiin. =D Onneksi Rally-toko arvostelussa on myös kommentti kohta jossa luki näin: Ihana suoritus. =) (hymiö oli siis siinä arvostelussa!) Turha jännittäminen pois, olette todella taitavia.

Oikealla Kainon saamat palkinnot. Ikävä kyllä neito ei niistä itse pääse kauheasti nauttimaan, mutta onneksi mami oli ostanut Haaparannasta vähän lohdutus namia...

Tässäpä meidän tämän kerran rata. Tuomarina toimi Tytti Litenhofer, josta minulla jäi oikein mukava kuva. 

Umppa oli tietenkin mukana kannustamassa. Ume on niin super ihana matkakaveri. Siinä neiti vain istua napotti koko kisapäivän. Varalta olin tuon narunkin laittanu, vaikkakin ihan turhaan.

Umella avautui huippu näkymät kisa-areenalle.

 Ja loppuun tämmöinen ihanuus! He kisasivat avoimessa luokassa ja saivat sen viimoisen ykköstuloksen ja siirtyivät voittajaan. Loisto suoritus ja isot onnittelut!!!! =D Ja joku epäilee Kainon mahtuvuutta radalle...