Rantsu tokoa

Helle se vain on edelleen hellinyt meitä täällä. Lämpöjen nousu aiheuttaa aina hieman päänvaivaa harrastusrintamalla. Meillä kun moottori alkaa hiipua samaa tahtia lämpöjen nousun kanssa. Tosin mamin pitkän sairasloman vuoksi on Kaino ollut hieman enempi liekeissä tuon treenamisen kanssa.

Tuossa sain eräänä päivänä töissä lukija toiveen aiheesta "kuinka motivoida tahmatassu kisaan ja treenaan kuumalla ja varsinkin seuraamaan". Helppo ohje kisaamiseen oli: älä kisaa kesällä. =) Meillä kisakausi on elo/syyskuu-huhti/toukokuu. Juurikin kuumuudesta johtuen. Mutta se motivointi on sit toinen juttu...Tässäpä pari vinkkiä jotka toimii meillä.

Kesällä meillä on mukavaa, treenit on lyhyitä ja mukavia. Emme siis kauheasti treenaa kisamaisia juttja tai valmiita liikkeitä, taannumme pentutreeni juttuihin. Me ollaan opeteltu seuraaminen molempien kanssa perusasennon kautta. Kun paikka ohjaajan vasemmalla puolella on myyty haluaa koira siihen hakeutua. Jopa Umppa on alkanut noin 3 vuoden treenin jälkeen hoksia asian ja iloisesti (halutessaan) siihen kimpoaa kun treeni vermeet kaivetaan esille. Näitä sitten on helteellä helppo ottaa kun ei tarvii liikkua. Kontaktin kestoa vain kasvattamaan. Samoin perusasentoon tuloa tarjoamalla ja paikallaan käännöksiä yms otamme aikas paljon. Ja kun matkaa haluamme treenata pitää siellä olla jotain kivaa välissä, puunkiertoja, kapulan hakua, puolenvaihtoja. Mielikuvitus vain rajana!

Toinen on et paikka missä treenataan on huisin mukava. Kylmällä me treenataan just siellä missä treenataan, mut helteellä suosin Kainon lemppari treenipaikkoja. Neiti kun kiihdyttää itse itsensä silloin iskuun. Jos se on agikenttä niin sinne sit. Hyvästä mpätkästä saa sujahtaa putkeen yms mukavaa. Me ollaan nyt uutena alettu treenaan rantsussa. Saa hyvät alku lämmöt kun hakee keppiä vedestä ja samalla kroppa viilenee kun turkki märkänä. Ja mitä ihanaa häiriötä rantaviivalla seuraamiseen saa kun pitää istua aaltojen keskelle ja muutenkin laineiden liplattaessa tassujen alla. En kuitenkaan suosittele ihan uimavesille tätä, vaikkakin uimahullunkoiran kanssa ihan kokeilun arvoinen juttu. ;D

Tässäpä toko hirmu Kaino hakemassa palkkaansa vedestä. Kaitsu RAKASTAA noutamista ja varsinkin aaltojen keskeltä. Näin seuraaminen on kiva palkata lennosta veteen. Samalla vähän säännöstellään läähätyksen tasoa.

Loppuun taas kertomus kun taas eksyimme metsään. Lyösin uuden hienon reitin rantaan joka paluumatkalla venyi 45 min aijottua pidemmäksi... Normaalisti ajan suoraan rantsuun, mut nyt päätin jättää auton tien varteen ja kävellä metsän poikki. Mennessä kaikkimeni ok, mut loppumatkasta päädyimme kivalle metsätielle ja palatessa ajattelin luistaa metsän umpirämpi osuudesta ja katsoa mhin tie vie... No pääsimme kyllä autolle takaisin, mutta tosiaan siinä hetken kesti. Uimisen ihana viilennys oli muito vain kun auto viimein tien laidasta löytyi. Kaverinikin eli hetken jänniä aikoja kun jutteleimme puhelimessa ja kentät hävisi. Viimeinen mitä hän oli kuullut oli mun valittelut et "missä ihmeessä mä olen". Sitten oli puhelu katennut ja yhteyttä ei ollut enää saanu. Onneksi auto löytyi pikaiseen ja sain laitettua viestiä, että olen hengissä ja kunnossa.

Rantsukausi avattu

Tässä alkaa pikku hiljaa mamikin olla terveiden kirjoissa joten alkaa arki saapua takas meidän narttulaumaan. Tänään lämpö on hellinyt niin pimut sai syödä aamupalat ihan ulkona. Mitäs muutakaan kun jäiset kalkkunalevyt mitä saa jyrskätä. Alkuu pimut oli himpun ihmeissään, kun aloin antaa nuo jäisenä, mut nyt ollaan jo super intsinä niitä vastaanottamassa.

Päivän mä vietinkin jälleen työn parissa. Pimut jäi kotiin kun oli nyt sunnuntaina himpun pidempi päivä kuin viimeksi. Mutta töiden jälkeen me suuntasimme rantsuun. Jäljistä päätellen oli siellä joku muukin käynyt, mutta nyt saatiin olla ihan rauhassa. Kauempana näkyi liikettä, mut sehän ei meitä häirinny.

Alkuun homma lähti vähän nihkeesti liikkeelle... Pimut vain patsasteli ja näyttivät hyviltä. =)

 Väliin pikku supattelut ja toiminta suunnittelut.

 Kunnes Umelle tuli tärkeempiä juttuja, aaltojen metsästystä. Kaino ei oikee lämpiä moiselle juoksentelulle.

 Jossain kohden Umppa löysi jotain superihanaa. Hetken jo luulin et toi oli joku elukanraato, mut onneksi osoittautu joksikin merikasvustopalleroksi.

 Kaino sit päätti kuiten kaiken varalta tappaa palleron.

 Ja mitä olisikaan rantsuilut ilman painihommia.

 Pikku vampyyri iskee jälleen...

 Ja posetusta. Kaitsu löysi näin mainion posetuspaikan eikä ollu lähteä sieltä millään pois. Piti jo ihan ääntä korottaa ennen kuin luopui paikasta. Ehkäpä Kaitsu ei luottanu mamin kameran tehoon kuvata niinkin kaukana olevia kohteita. Kaino päätti myös toisen kerran testata mamin äänijänteitä. Neiti vain lähti kävelemään ja kun matkaa oli jo aikas runsaasti, aloin tietysti huudella palaamaan. Korvaansakkaan ei lotkauttanu moiselle ja matka jatkuin kovin määrätietoisin askelin kohti jotain. Ei auttanu ku lähteä perään... Kohde löytyi sit viimein, en tosin nähny mikä se oli, mut se merkattiin ja sen jälkeen tultiin kivasti ravaten luo. Kerjättiin myös pikku namia moisesta suorituksesta... Taitaa mamin pikku Mupotin tulla jo siihen ikään, kun kaikki tiedetään jo paljon paremmin kuin mami. =D

 Umella tuota metsästettävää riitti, vaikkei kauhean tuulisesta päivästä ollu kyse.

Lämpöjen noustessa ulkona, ollaan me tänään otettu kesähuonekin käyttöön. Ume oli heti vallannu sängyn käyttöönsä, nyt mahtuu pieni nukkumaan toisin kun sohvalle.

Doboilua

Tänään se sit koitti, nimittäin dobo tunti. Huh huh... Näin flunssan kourissa se oli vieläkin haastavampaa ku osasin odottaa, mut koukkuun kyllä jäin. Nyt taitaa olla pallon tilaus edessä ja tietty sen ohjekirjakin täytyy hommata. Mukana tutustumistunnilla oli molemmat pimut. Tein sitten vuorotellen mlempien kanssa, Kaino sai tehdä nuo akrobaattisemmat osat ja Ume sit niitä muita.

Alku lämmittelyjen ja venyttelyjen jälkeen aloitettiin tasapainolätkällä. Tää olikin Kainolle ihan iisipiisi juttu. Mamille ei niinkää. Meidän piti ennen koiran kans treeniä testata lätkä ja pallo ihan itsekkin! Kainon hommia oli tehdä lätkällä painonsiirtoja ja kumarruksia.

Sit päästiin ihan pallon päälle. Alkuun vähän nojailtiin, mut Kaikku oli heti sitä mieltä et kait tonne päälle kivutaan.

 Pallon päällä tehtiin jo eka tunnilla maahan-istu siirrot. Seisominen oli vielä eka kerralla turhan haastavaa.

 Välillä oli koirilla lepotauko ja mamit pääsi jumppaamaan. Huh huh... no kyll se piti ihan intona itsekki tehdä vaikka kipeänä olenkin...

Kaitsu katteli eukkojen hikoilua.

 Ume sai sit tehdä sit venytykset ylöspäin. Umemaiseen tyyliin siinä venyteltiin kielikin. =D

 Ja tietysti vastapainona venytys alaspäinkin. Samoin Umpan kanssa teimme sellaisen yhteistyö jumoan missä minä makasin lattialla ja jalat nostettiin pallon päälle, samalla kroppa jännitettiin ylös niin että pyllykin oli ilmassa. Sitten Koiran tehtävä oli ekaksi ryömiä "jalkasillan" ali ja sitten hypätä mamin yläkropan yli toiselle puolelle. Ohjaaja oikein hihkuin et tää on nähtävä, mut Ume ja Kaino hoiti molemmat hommat niin liukkaasti et ei mitään vaikeutta! =D Tosin Kaino istui mun päälle vipalla kierroksella....

 Koska tunti oli lähellä mun vanhempien kotia, pääsi pimut käymään mummilassa äitienpäivä makkaroilla. Se taisikin olla reissun paras kohta!!!

Tylsää ja mälsää

Se taitaa olla meidän kaikkien tunnelmat tällähetkellä täällä. Mami on kipeenä ja ukko reissussa, joten pimujen elämä on nyt TODELLA tylsää. Eilisen kohokohta oli liharekalla käynti, silloin mami vielä elätteli toiveita mahtavista viikonlopun metsälenkeistä ja muusta kivasta koira puuhasta.

Tässä eräs ostaja odottelee ruokasatsin saapumista. Umppa odotti todella kauniisti kontissa vaikka ovi oli auki koko jonotusajan. Eilen kun oli "helle" tänään ei.

 

Mutta ei niin ei! =/ Tämä päivä onkin sitten makoiltu sängyn ja sohvien pohjalla. Näinä päivinä sitä kiittelee omakotitaloasumista kun löytyy iso piha missä koiruudet saa myllätä. Laskujenmaksupäivänä ei aina ihan niin paljoa hymyilytä...

Mutta huomenna olisi luvassa jotain todella mielenräjäyttävää puuhaa, joten tänään on ihan pakko ottaa rennosti ja kerätä voimia koitokseen. Vähän kyllä pelottaa, kun kaksi harrastuskaveria on myös keränny sitä virtaa nyt paripäivää!

Tyttöjen työpäivä

Tytöillä oli tänää työpäivä pitkästä aikaa. Tuntuu olevan ihan himoittuja nämä duunit, mikäli pyllyn pyöritys on  siitä mittarina. =D Tyttöjen vastuualueena on tietysti asiakkaiden viihdytys. Vai olikohan se toisinpäin, että asiakkaiden vastuulla on pimujen pyöritys? Onneksi tämän sunnuntain asiakkaalla oli vuosien kokemus karvakorvien hömpötyksestä, joten siinä meni molemmt pimatsut samalla kertaa.

Kun Umppa jäi vielä värinvaikutusajalla viihdyttämään asiakasta lähti Kaino mamin mukaan ison salongin puolelle pesemään kahvikonetta. Täytyyhän sitä työnjohto olla aina paikalla, kun töitä tehdään.

Samalla hoidettiin tuo kampaamoissa aikas yleinen juttu eli peilin edessä keikistely. Ei tainnu tällä kertaa peilikuva olla Kainolle mieluinen.... Sen verran apealta tyttö näyttää.

Näin rankkaa se peilailu oli.

Ja se kyhnytettävänä olo. Täytyy taas kehaista omia, kun niin kaunisti jälleen kerran hommansa hoitivat!

Pikku torkut olikin paikallaan, sillä seuraavana ohjelmassa olikin kaupunki kävelyt ja torinranta tokot. Hienosti löydettiin tällainen hengailupaikka ja voitiin ihan lakiakin noudattaa ja pitää koirat kytkettyinä ainakin osan aikaa. Ume ei niin kauheasti innostunu tästä toko osuudesta ja kertoi sen kyllä ihan avoimesti, niinku Umella on aina tapana. Nyt EI huvita niin ei huvita ja PISTE!

Kaino taas teki hommat Kainomaisen hienosti ja tauoilla vartioitiin namivarastoja. Nyt voi jo varovaisesti sanoa niiden kaukojen olevan hallussa, kun ne torin vilskeessäkin tehtiin 16metriin asti!!! Nak nak.... Koputetaan puuta kuiten varalta...

Vappu villit

Tässäpä meidän uuden iki ihanan rantsureitin esittely. Tosiaan löysimme reitin uudelle rannalle, mutta nyt jännitetään kuinka kauan siellä pääsee käymään, kun alueella on piikkilankaaidat ja muutenkin näyttää että siellä on jotain isompia eläimiä asustellu. Täällä suunnalla on käytetty jonkin sortin nautaeläimiä noiden ranta-alueiden kunnossa pidossa. Olikos se toissa kesänä kun meidän tytöt törmäsivät isoihin valkoisiin ötököihin keskellä tuttua luontopolkureittiä....

Reiteistä puheenollen... Loppuosa matkasta oli "hieman" haasteellista kulkea perus lenkkareilla. Onneksi mami osas niin näppärästi hypähdellä mättähältä mättähälle! =D

Mutta kyllä näiden maisemien vuoksi voikin vähän hypähdellä! 

 Sitten olikin pimujen vuoro hypädellä, ensin perus haaraperushyppyjä.

Sitten olikin jo painituokion aika. Umella sattui vissiin hieman päähän...

Eikä se kakaran kurmuutus siihen loppunu... Painia pinkissä asussa tuntuu olevan hieman enempi niskanpäällä ottelussa.

 Totaalinen antautuminen. =D

Voittajan on helppo hymyillä.

Välissä pientä tunnelmasettiä. Umppa komeana...

 ...ja Kaino haaveilevana.

.

Noooo se kaunis hetki ei meillä kauaa kestäny kun jo vipellettiin täysillä vai pitäisikö sanoa posetettiin. ;D

 Tai siis painittiin ja tietysti TÄYSILLÄ!

keppileikkejä unohtamatta. Tällä kertaa löytyi molemmille mieluisat OMAT kepit mitä jyrskätä. Rantsussa oli myös simpukoita ja muita hirvittävän mielenkiintoisia nuuskutettavia juttuja.

 

 Loppuun tietysti vielä pikku patsastelut ennen kotiin lähtöä.

 

Treenattukin olemme välillä ahkerammin kuin toisinaan, mutta laatu korvannee määrän. Meillä siis ollu asenne kohdillaa ja jopa Ume on oppinut uusia temppuja, kohteen kierto ja sivulletulo alkaa olla hallussa. Kainon kanssa ollaan tehty nyt kuuntelu- ja motskaritreenejä, luoksetulon toppeja ohjattuna ja ruudulla. Nyt ei se oikean hakukaan ole tökkinyt sitten yhtään, kun se ennen kisoja oli ihan hukassa, tai siis ennen  niitä kisoja joihin  me ei päästy. Tuo nouto ongelma on kyllä oikein klassinen esimerkki kun joku tökkii ja sit pitää alkaa hakata päätä seinään... Harvoin niin tuloksia saadaan, enempi kyllästymistä. Hui jokohan sitä uskaltaisi kokeilla sitä palojn jauhettua merkille menoa....