.

.

tiistai 24. marraskuuta 2015

Kannuksen VOI rallyt

Eilen korkattiin Kainon kanssa Rallyn VOI luokka hienoin tuloksin. Pisteitä tuli 84/100. Harmillinen -10 kun en älynny uusia kylttiä nro7, noloa taisi olla alokasluokan kyltti... perus sivulletulo vasemmalta oli mennä oikealta, panikki korjaus ja homma onnistui, mutta siitä rintamasuunnasta se -10 sit tuli. Lisäksi -3 yleisvaikutelmasta ku kädet oli viuhtonu välillä liikaa, joka oli kyllä tietoinen ratkaisu. Päätin että homma onnistuu parilla miinuksella entä hylkääntyy puhtaasta ohjaajasuorituksesta. Tämän päälle vielä 3 ykkösenvirhettä 2 liikkeestä. Mutta sijoitus kuiten 3/9! Nyt on taas iittalan kartioita kaapissa lisää... muumimukeja kun ei enää ole saatavilla. Täytyy vielää mainita, että kisa oli möhköjen esiinmarssi kun voiton vei nöffi!!!! =D


Jotta kaikki ei olisi niin auvoista oli vähällä käydä niin ettei olisi päästy koko kokeeseen. Olin sitten unohtanu paperit kotiin! Onneksi olin ajoissa liikenteessä ja ehdin ajaa 4ruuhkassa ylimääräiset 40minuuttia papereita hakeen! =D Samoin käytösruutu oli kuumottava paikka. Mun suurin pelko on, että joku tömisee päälle. Tuomarilta vielä kyselin useaan otteeseen missä kohdin saa luvalla juosta karkuun kehästä. No kun me olimme ruudussa ja suorittava koirakko oli lähdössä, teki kyseinen koira kimmahduksen meitä kohden!!!! Onneksi ohjaaja oli kuulolla ja karjaisi koiran takaisin ja se totteli. Jotta mun hermoilu ei olisi siihen loppunu teki kyseinen koira vielä pari lisää!!! Huh kun huokaisin kun homma oli ohi ja pääsin kehästä pois! Onneksi Kaino oli itse rauhallisuus eikä välittänyt moisista. Mun ekaan sydämenhypähdykseen katsoi mua, mutta seuraavat menikin ihan samalla letkeydellä kun muutenkin paikkamakuu tehdään. 
Tuomarina toimi Tytti Lintenhofer ja loppu kommentit oli: "Iloinen suoritus, yhteistyöhaluinen koira".

Tässä vielä rata:

maanantai 23. marraskuuta 2015

Vipa päivä

Onneksi töiden puolesta torstai oli lyhyt niin meille jäi paljon laatuaikaa puuhastella yhdessä. Tietysti aamulla suunnattiin piiiitkälle mylläyslenkille metsään meidän tutulle vakireitille. Harmi että keli oli todella tuhruinen ei meidän mylläys kuvat olleet kauhean hyviä... mutta paljon muita muistoja tuli ikuistettua!

No onneksi sentään yksi termiittikuva tuli ;D Voi Täppiäinen....

Tietysti posekuvia räpsin varmaan miljuuna.. no kymmeniä kuitenkin. Tässä eka setistä. himpun taivaalla pörrännyt lentokone sotkiposetukset.


Mutta sentäs yksi kohtuu onnistunut...

Kunnes Täpälle tuli muuta mieleen. =D

Väliin muuta puuhaa kun tuo posetus on tunnetusti rankkaa!

Mutta sitten olikin jo ammattilaismeininkiä.

Tai jokin sielläkin häiritsi nuorison keskittymistä.

Ja loppu pönötykset!

Ps. Kaino oli mukana eikä sitä ole jälkeenpäin lisätty kuviin. ;D Ei paljon rvalle ilme ole värähtänyt!

Ja pikku paljastus kulisseista... Ume päätti istua sitten kannon päällä. =D =D

Kotona Täpän hypvoosipallot vapautettiin varastosta. Nää kun olivat olleet piilossa kun poika alkoi käydä niin kierroksillä näistä. Vipa päivänä ei ollu enää mitää väliä ja poika sai hypnotisoitua ihan rauhassa ja kerätä kierroksia. Näiden parissa sit viihdyttiinkin pitkä tovi pihalla kunnes mamille tuli töihin lähtö.






Illalla käytiin sitten reipas tunti käveleen ja treenaan ja poika oli super kiltti. Tuntui todella pahalta... samantien iski katumus päätökseen yms. mutta onneksi järki ja ystävien tuki sai mielen pysyyn lujana. Pojalla ei ollut asiat enään hyvin ja oli aika päästää pieni kotipellon laidalle kirmailemaan... Ikävä on vielä kauhean iso ja talo tuntuu niin tyhjältä ja hiljaiselta. Aikaakin on aivan liikaa... Onneksi pimut on pitämässä arjenrutiineja yllä ja jo sunnuntain treeneissä tunsi kuinka päätuulettui ja elämä jatkuu... Täpä opetti lyhyestä vierailustaa huolimatta mulle aivan äärettömän paljon. treenipuolelta tottakai, mutta jos Neksun kanssa opin koirien käytöksestä hirmuisen määrän, opetti Täpä minulle ihmisistä ja heidän käytöksestään äärettömän paljon. Tärpällä oli iso tarkoitus mun elämässä ja ikuinen paikka sydämessä.

Iso kiitos vielä ystäville ja ennenkaikkea kasvattajalle tuesta ja avusta!

lauantai 21. marraskuuta 2015

Ei ole sanoja...


Kutinan Xepper "Tärppä" 9.8.2014 - 19.11.2015

 En löydä sanoja kuvaamaan tätä tuskan määrää... Onneksi on ympärillä ihmisiä jotka löytävät juuri ne oikeat. Kiitos Tiina näistä!

"Haavat paranee, niin sisäiset kuin ulkoisetki, muistoja ei onneksi kukaan vie. Ei hyviä eikä edes niitä huonompiakaan. Paljon ehdittä lyhyessä ajassa kokea ja tehdä. Paljon töitä, siksi kai se niin pahalta tuntuuki. Täpä teki ittensä huomattavaksi eikä tyytyny seinäruusuksi. Kainonki sulatti pikavauhilla kaverikseen."

maanantai 16. marraskuuta 2015

Lunta! =)

Tänään saatiin taas himpu lunta tänne Oulun korkeudellekkin. Eihän tuota vielä kauheasti ole mutta vähän kumminkin. =) Mami kun vaihteeksi potee flunssaa niin mentiin montuille riehumaan. Eikinen kun oli vapaa koko porukalla niin pientä paineentasausta näytti kaipaavan myös pimut Täpästä puhumattakaan!!!!

Tästä se taas lähtee!!!

Kaikulle esitetään kohteliaita jytä kutsuja.

Sillä saadaan tätsyyn yleensä vauhtia joka taas liikuttaa pikku malinoissia.

Paita ja peppu tai peppu ja paita, en vielä tiedä kui päin mennään.


Himpun on jänskää ku tätsy kiinnostuu...

Umen posetus... Edelleen niin hukkaan heitettyä misseilymateriaalia!!!

Ja Täpän tuuppausta. ;D

Kukkulan kuningatar.

Mäeltä löytyi joku TODELLA mielenkiintoinen juri joka yhteis tuumin kiskottiin irti maasta, mutta sitten tuli kinaa kumman se on!


Ylläri se Täpä voitti vetokisan. Pisteet 1-0 Tärpälle.

Vähän piti murratakin kun Ume havitteli juurta itselleen...

Kisa jatkui kuitenkin hetken päästä.

Ja pisteet lopuksi Umpalle. Ei voimalla vaan pitkäjänteisyydellä!

Ei enää koskaan urosta

Blogi on nyt elänyt hiljaiseloa kun ylläri Täpä on pitänyt mamin enempi kuin kiireisenä!!! Huh huh... Mä todellakin pysyttelen tästä lähtien noissa nartuissa. =D Juuri kun ne muistot hra Paronin edesottamuksista alkaa enempi saada aikaan lämpimiä muistoja kuin tukan repimistä on tämä uusi uros yhtä aikaan saapa.

Osa1 sisällä:
Sisällä ollaa eletty kohtalaisen rauhallista elämää. Tuossa ne koko porukka aina sohvan vieressä makoilee ja vuorotellen kerjäävät rapsuja nuoriso enempi kun Kaikku tietää että hän on se ykkönen jota mami kerjää sitten kainaloon säännölisesti. Mutta kun kyse on Täpästä ei asiat mene aina ihan putkeen. Hallilla on nykyään mörkojä... paljon paljon pahoja mörköjä. Tai siis activella on OKKlla ei. No onneksi active muuttaa nyt uusiin tiloihin josko mörköjä ei olisi pakattu mukaan. ;) Kotona taas jos kiukuttaa se kostetaan mamille ankarasti. Niin on syöty suosikki korvikset, sukkia ja muuta pientä tipehööriä esim. auton kaukosäädin ihan turhan yliarvostettu mukavuustekiä!

Murinan kanssa työstetään vielä. Nyt ei purkit enää auta vaan poika nousee vastahankaan enempi, lähinnä ruokakupin kanssa. Eräänä iltana Täpä ei sitten päästänyt mua kupin kans huoneeseen vaan murras jalat haarallaan portilla kun tulin. Just oli juhliin lähtö niin totesin ettei meillä oli pakko syödä ja kupi lähti pois. No parin kokeilun jäljeen homma toimi taas. Ja tällä tekniikalla ollaan nyt päästy eteenpäin. Jos tulee murraa joutuu töihin tai kuppi lähtee pois. Onneksi tuo poika tuntuu aina toimivan vaikka olis mikä kierros päällä. Sama tilanne hallissa ettei uutta opita mutta vanhat jutut tehdään hyvin. Töihin laittaminen on auttanut myös vieraille huutamiseen. Käsky istu hiljentää pojan ja sit ollaan niin kaveria että. No josko tää tyyli nyt sais meille edistystä aikaan... nak nak... Mutta hei mikä ihanuus tästä listasta nyt puuttuu? Tietysti sisälle merkkailu! O_o Anna mun taas kaikki kestää... Kahdesti olen pojan saanu kiinni tekosistaan. Ekaksi merkattiin kierrätyssäkit, minkä vielä "ymmärsin", koska voihan se haju edesauttaa, mutta toinen oli sitten löydös makuuhuoneesta.. Katoin että sinne se aamulla tepasteli häntä tikkarina urho liikkeillä, mutta en olisi uskonut mitä löydän. Päiväpeitteen kulmaan oli käyty jättää "tää on mun" teksti. Kyl mami taas kiitteli poikaa. No nyt ei onneksi ole tullut moisia vastaan, mutta... Mutta joo kaiken kaikkiaan Täpä on sopeutunut enempi kuin hyvin arjen rutiineihin. Edes Kaino ei alennu tähän... Arvatkaapa missä meillä on iltaherkut säilössä? =D


Osa 2 ulkona:

Juu pihalla Täpä ei ole nyt ehtinyt olla niin tuottelias kuin mami ja ukki... Nyt pystyy taas autoa säilyttämään pihalla! Ei se ei johdu hienosti käyttäytyvästä malinöössistä vaan me rakennettiin aita! Siis kenellä menee pihan poikki aita... =D Koira ihmiset tän ymmärtää, mutta hivenen on mykistänyt muita kanssa eläjiä. ;)

En tiedä tuliko meille vai Täpälle mittavirhe ;D Onneksi on pojalla leveät hartiat että siihen toppasi.

Ja terassilla on vaan verkko suojana. Hyvin on sitä kunnioitettu koko lauman voimin. Isän kanssa kun tehtiin myös uusi portti mistä kulkea, mutta kuvat oli niin suttuisia että siitä myöhemin kuvaa. PS. Taidan ehkä himpun liioitella tuota yhteistyö osuutta... ;D

Mutta on tää ihanaa kun koko lauma saa olla nykyisin yhdessä sisällä ja ulkona. Umppa ja Täpä on kuin paita ja peppu ja Kaino sit hoitaa jytä meininkejä ulkona jos siltä sattuu tuntuu. Tänää oli kyllä tulla ryppy rakkauteen kun Täpä nostatti Kaikun sohvalta ihan turhaan! =D Katsoin täällä kipeänä Koukussa sarjan maratonia ja siinä kun soi ovikello parissa jaksossa. Täpä oli ihan alert ja huuti pitkin kämppää että täällä on nyt joku!!! Kaikku ekaksi katseli hölmistyneenä ettei tuo kyllä ollu meidän ovikello, mutta uskoi lopulta Täpän vakuuttelut että "nyt on hätä!!!" Sinne ne rymisteli molemmat portaikkoon, toinen muuten vain ja toinen huutaen. Jossain kohden saatoi tulla ahdasta, kun tasanteelta kuului myös Kaikun komento murraus. Siihen se Kainon matkakin jäi kun älysi ettei siellä ketää ollu ja tuli takas ylös todella nuivan näköisenä. = D=D =D Seuraavan kohtauksen aikana ei enää menty lankaan. Tosin Umppa käytti tilaisuuden hyväksi ja löntysteli rapsupaikalle.

tiistai 3. marraskuuta 2015

Tosimies ei pinkkiä kavahda

 Täpä raukka ei ole vielä saanut omaa takkia vaan harjoittelee Pimujen vanhoilla. Ihan hyvä niin kun Täpän takkilenkki meni aina 10min hienosti ja sit tuli kohtaus ja takkia piti vähän repiä ja sit taas 10min ihan normaali kävelyä. =D On se hassu ötökkä!

Mutta tosimies kavahtaa kyllä räminäpurkkia joita meillä on jo useassa ulkoasussa ja koossa. U never know mistä se tulee.... Täpällä on vähän paska tapa murista ihan niinku kaikesta ilosta, surusta, kivusta ja vihasta. Minkä muut koirat hoitais piipaamalla, kiljumalla yms meidän Täpä murisee... Tätä tapaa on nyt sitten alettu kitkee kovalla kädella pois jotta sinne tokokisoihin olisi edes teoreettinen mahdollisuus päästä... On vain itselle ollut kova työ oppia noi nyanssit millon on mitäkin. Täpä saattaa esim hypätä vasten painaa pään mua vasten ja murista. Jos tuolloin pyydän alas menee ihan kauniisti ilman mitää rähinöitä. Mutta jos asento on tikkujäykillä jaloilla urhoilua ja murisee ei käskyt menekkään perille ja jos puutut yrittää helposti näykätä tai muuten kapinoida. Nyt on aikas hyvin purkeilla päästy eteenpäin. Tosin välillä poika nousee sitten jopa enempikin mutta toivon etteä tää on vaan sitä loppu kiihtymistä ennen ku tuo saadaa loppumaan.

Ruokakuppi on toinen paikka missä murrataan. Ei muuten, kupin saa ottaa pois yms mutta Täpään ei saa koskea. Alkuun se tehtiin ihan hampaat irvessä mutta sen sain jo rauhoittuun ihan silittämällä ja antamalla luvan syödä vasta kun hiljaista. Nyt sitten purkilla otettu enempi ja aikas hiljaista alkaa jo olla! =) Myös tää kiihtymis murina tulee jos pimut autossa ja Täpä irti. Alkuun piipaa, mutta kun oven avaa alkaa murina mutta koira on ihan rento. Ja uskoisin Kainon autossa reagoivan mikäli Täpä yrittäisi puskea autoon uhkaavalla murralla. Nyt Kaikkukin vaan on ihan intsinä että päästään myllään. Toissa iltana Täpä tuli sisälle kolmijalkaisena ja vaan murisi säälittävän näköisenä ja roikotti jalkaa. Ei siis ollut yhtään täpäkkänä vaikka jalkaa koplasin. Jalka on onneksi jo parantunut! Mutta pihan ärmypallojen suhteen ollaan nyt tauolla. Mr kun on ihan koomana niihin eikä välttis rauhoitu sisällekkään kun pitäisi päästä ulos. Tässä tilanteessa tulikin meillä ryppyrakauteen kun Täpä oli niin pallokoomassa ja kun otin sitten jalasta kii et saan liivit pois päältä yritti tikata. No pallot tosiaan lähti varastoon ja Täpä kyylää nyt varastonovea... =D

Rally kisoissa kuulin kohtalo toverista jonka berni oli ollut pentuna ja nuorena samanlainen, mutta siitäkin oli saatu hyvä koira! =D Kuulema pitää pysyä rauhallisena mutta jämäkkänä... paremminsanottu ku tehty!!!! ;) Mutta nak nak kokoajan paranee... Välillä tulee vielä niitä päivän ylilyöntejä varsinkin jos olen antanu liikaa siimaa, mutta pitäisi muistaa olla nyt tyly ja hommat hoitaa mustavalkoisesti. Turha lepertely pois ja natsi meininki. Täppis on vaa niin söpö tepsutellessaan ettei tuota lässytystä voi vaan välttää... =D

Ume maksoi taas Täpälle potut pottuina!!! Täpä kun käy Umen lelulaatikolla säännöllisesti varkaissa, kävi Umppa Täpän huoneessa pöllimässä Tärpän suosikki hiiren. =D Hahahaaaaaaaaa!!!! Siitäs sai tuumii Ume. ;D

Ja Täpä taas kosti mamille... Korjailin Täpän hajottamia pehmoja taas käyttöön,niin poika kävi hakeen pinosta korjatun, meni vaatehuoneenpuolelle repimään sen ja palautti raadon pinoon uudelleen harsittavaksi ja otti uuden korjatun käsittelyyn! =D

Mutta on noi meidän junnt niin ihania!!! Kaikkua ei otetan leikkeihin mukaan, kun täti on vähän tiukkis sanoon ja leikkien pitää mennä niinku täti haluu... Mutta kun meillä ei tosiaan saa riehua sisällä (mun ja Kainon päätös) jytää nuoriso hiljaa paikoillaan!