.

.

tiistai 31. lokakuuta 2017

Meillä ei ole elämää...

Kyyyyl-lä se nyt alkaa siltä vaikuttaa kun näitä päivityksiä kirjoittaa ja kuvia purkaa koneelle. =D Aina ollaan montuilla bodaamassa ja päivitykset toistaa itseään. Mutta luonnossa hermo lepää niin koirilla kuin ohjaajallakin.

Onneksi välillä on vähän tasaisempaakin pohjaa kävellä ja tutkia maastoa.

Pakolliset poset. Pate jaksaa, jaksaa, jaksaa... Ylläri, meillä on keppi motivaattorina. =D Mummo taas alkaa vähän jo hyytyy, hyytyy, hyytyy kun ei kepit kauheasti huvita!
Pakkohan se on pikku malistakin laittaa yksilö poset. On se upea tikkujalka!
Kuikistus.
Ja mitä malinois edellä niin mummot edelleen perässä... Asenteella!
Yhteisposet. Kesken lenkin kuvaus ilma muuttui totaali tuhrusta totaali upeaksi! Vitsit kuin paljon pala aurinkoa muuttaa kuvaa.

Ja taas mennään. Keppileikit ei käy tylsäksi koskaan.

Paitsi ehkä mummosta joka tähyilee jo jotain aivan muuta. Toi kirmaaminen on jo niin nähty!
Upeus ja kauneus!!! Mun sydön aina pakahtuu, kun mummo päättää olla upea.

maanantai 30. lokakuuta 2017

Hirrrrmuista Halloweenia

Jälleen kerran on meidän huippumallit pukeutuneet juhlapyhän kunniaksi asiaan kuuluviin asuihin. ;D Pohjoisen kummitukset toivottaa oikein kammottavaa halloweenia kaikille!

Hiekkatreeniä


Alkuun poset ja sit actionia! Ei varmaan ole vaikea arvata Paten asennosta että kyllä se keppi on siellä jossain. =D

Vapaa!!!! Mali lähti, mummo jäi. ;D
Ihan aina ei mummot jaksa osallistua hulinoihin, tai ehkä tässä käytetään nyt sitä veteerikoiran viisautta ja omaa päätäntä valtaa asioihin.
Sama uusiksi. =D Nuo malit on kyllä ihanan putkiaivoja. EI ole kauhean vaikea arvata seuraavaa siirtoa. Toisaalta, eipä tuo bullmastiffinkaan liikkuminen niin ennalta arvaamatonta näytä olevan... ;P



Ja mitäs se mami mahtoi sanoa??!!! Kaino päättää osoittaa moiset puheet ennalta arvaamattomuudesta turhiksi!
Wuhuuuuuu!!!!! Ja tankkikin liikkuu!



Aamut on parasta aikaa

 Jostain syystä meillä on nyt ollut super huiseja aamulenkkejä! Molemmat sanakarit on ollu ihan huippu iskussa ja tekemisen meiningillä. Mummokin on nyt totaalisen iskussa. No ainahan jotain... nyt löysin patin mummosta, mutta kyllä se onneksi ihan rasvapatilta vaikuttaa. Mutta patteja tai ei on mummo iskussa. Ei oo sellaista temppua tai askaretta mitä mummo ei tekisi siinä missä malinoiskin. Tietysti noin 10 vuotias bullmastiffi neito käyttää kaikessa tekemisissään omaa harkintakykyään. ;D

Näin vauhdikkaasti vedettiin runkojen yli eräänä aamuna.

 tietysti noiden nuorten koijjareiden pitää aina päästä elvisteleen ja sama temppu siis oksalla... vai onko tuo jo runko???
 aasinsiltana sit metsuri hommiin. Patelle ei enää ihan mikä tahansa pikkutikku käy lenkkeily kepiksi. Tässä juuri löytynyt the lenkkeilykeppi joka tietysti oli se alin kaikista...
 ...Mutta kyllä se mukaan lähti. Mummo hiukan taas miettii keppeilyn järkevyyttä ja kyllä mamin jalat on oiva osoitus siitä, että kyllä keppi oli tehokas... Mustelma tai kaksi tuli tolta reissulta. =D

Tässä onkin sitten kunnon linnake! Annakku arvaan? Ei tarvii häiritä! En tiedä käykö Pate kylässä aina välistä, kun lelujakin häviää mummon sängystä Paten huoneen puolelle.... Vähän epäilen pojan rohkeutta, mutta kyllä pariskunta jo matkustaakin yhdessä samassa osastolla. Tosin yksin ne ei jää samaan, kun Patella on jäätävä tarmo huolehtia ettei kukaan tule liian lähelle autoa...


sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Loistavia lintubongareita

Toi meidän lähiranta ja luontopolku on kyllä meidän henkireikiä. vaikka reitti ei ole pitkä on se kuitenkin aivan eriasia kuin pyörätiet. en olisi 9 vuotta sitten uskonut kuinka loistavan koiraihmisen asunnon löysinkään!

Lintutorni on edelleen se the pongauspaikka. Mummokin kipuaa portaat vielä ihan reippaasti, hieman ehkä tahti on nuoruusvuosista hiipunut, mutta sinne mennään minne on päätetty mennä ja piste! Harmi ettei tällä reissulla nähty kuin yksi vihainen possu vaikka muutoin kyllä joutsenet ja hanhet on vakio seuraa aamulenkeillä.

Ja loppuun muistutus pimeistä syysilloista ja heijastimista. En tiedä onko meillä jo hätävarjelun liioittelua, mutta kyllä loistetaan! Vielä kun mamilla on oma liivi, pannoissa valot ja hihnat heijastavia niin emme pysy piilossa autoilijoilta.

perjantai 20. lokakuuta 2017

Mummo litilätää

Käytiin tavanomaisella aamulenkki-treenireissulla tuossa lähikentällä ja ajattelin napata parikuvaa Patesta A-esteellä vaikkemme mitään agiliitäjiä ollakkaan ja ei kyllä yleensä sorruta noita lainailemaan. mutta mitä teki mummo?! Tuosta ekakuvan taustalta voi nähdä järkyttyneen bullmastiffin... Häntä ei otettu mukaan kuvauksiin! O_o Voitteko kuvitella moista?!

Mitä malinois edellä...
... 10 vuotias bullmastiffi menee kyllä perässä! Vaikka sisulla!!!


Hyvinhän se vuosien paussin jälkeen sujui. Josko vuoden päästä sitten se seuraava kerta. ;D
 Ja saatiin siitä malinoisistakin se kuvasarja ylityksestä.



torstai 19. lokakuuta 2017

Kaupunki kaksikko

Välillä on ihana saada vähän erimaisemia lenkkeilyyn ja meille "maalaisille" on hyvä päästä myös ihmisten ilmoille. Hassua kuinka oma kotikaupunki on oikeasti kohtuu outoa seutua... Nytkin löysimme heinäpäästä ihanan lenkkeily reitin. En ollut edes tietoinen urheilualueesta, noloa myönnän. =D Vaikka kelit on ollut jo kohtuu tuhruisia kuvausta ja sitä lenkkeilyäkin ajatellen, niin onneksi mallit on loistaneet sitäkin kirkkaammin! On tämä kaksikko niin upea!!!!

Nooooo... kulisseissa saattaa joskus tapahtua kaikenlaista. ;D Onneksi Kainolla on elämänkumppanina mies joka tukee aina tarpeen tullen.

Myös töissä ollaan käyty. Pitäisi varmaan ripustaa kaulaan kyltit "saa ruokkia ja rapsuttaa".

Wuhuuuuuuu!!!!! Possut ovat tulleet syksyn myötä takaisin puistoon. mikä ihana jälleennäkeminen. Keväällä oltiin niin  järkyttyneitä, kun possut olivat kadonneet maisemasta.

Pakolliset puisto selfiet mummon kanssa.
Ja jotta saatiin koko lauma kuvaan nappasin jotain turistia hihasta ja pakotin kuvaamaan. =D Onneksi ihan kauniisti kysyminen riitti tällä kertaa... Vitsi toi kaksikko on niin mahatava. Ei ole paikkaa mihin niiden kanssa ei voisi mennä ja aina saadaan kehuja kuinka upeita koiria minulla onkaan,. =)

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Ylläri mätsäri


Tänään me lähdettiin pahaa aavistamatta kauppareissulle ja tarkoitus oli kaupan jälkeen suunnata metsää lenkkeilemään. Toisin kuitenkin kävi, kaupan vieressä olikin match show alkamassa koirakaverin pihalla ja siinä sitten heräteostoksena päätin ilmoittaa molemmat koirat kisaan. Onneksi oli paperit jääneet autoon kun kävimme uudella koirakoulu Kismalla treeneissä.

Mummo oli ihan täpinöissään kun pääsi harrastamaan. Kehässä nuorempi sukupolvi vei voiton virkeämmällä esiintymisellä, vaikkakin mummo sai paljon kehuja. Saimme siis sinisen nauhan. Jos joku ei tiedä kuinka mätsärit pyörii niin tiivistettynä näin: 2 koiraa on yhtäaikaa kehässä ja tuomari palkitsee voittajan punaisella nauhalla ja häviäjä saa sinisen nauhan. Kun koirat ovat jaettu kahtia palaavat kaikki punaisen saaneet omaan jatkokehäänsä ja siniset omaansa ja niistä valitaan 4 parasta ja voittaja jatkaa sitten BIS kehään. Kategorioita on yleensä isot ja pienet aikuiset sekä pennut, joskus on myös veteraanit omanaan.

Pate oli tietysti myös mukana, tosin enempi keskityimme häiriön keskellä tokottamiseen. ;D Mutta Paten saalis oli myös sininnen nauha, mutta jatkokehään poika ei sitten enää päässyt kun se paikka oli mummolle varattu! Tosin kun saavuin Kainon kanssa takaisin lupautui kehätoimitsija esittämään Paten, mutta en siinä enää viitsinyt lähteä suhaamaan autolle koiraa hakemaan. Enkä ole ihan varma kuinka homma olisi toiminut, kun poika on niin mamman perään ettei aina suostu edes lenkille lähtemään jos minä jään kotiin odottamaan...

Mummo sitten tuttuun tyyliin korjasi potin ollen sinisten kolmas!!! Wuhuuuu!!!! Mummo rules!

Tässä onnellinen voittaja ja muuten vain onnellinen kisaaja. Ja mikä parasta kaikki kassista löytyneet herkut olivat mummolle sopivia! Paitsi karkkiaskin mami nappasi itselle. ;)


Tämmöinen ihanuus löytyi näyttelypaikalta!!! Mä en voinut kestää moista rakkauspakkausta!!!! Niun paljon suukkoja ja haleja en ole saanut piiiiiiitkäääään aikaan. Mikä nuori neiti! Hienosti hän osasi jo tokottaa ja tehdä hienon kontaktin. Ikää oli kokonaista 16 viikkoa jos oikein muistan. Mahtava luonne ja nättikin vielä. Nyt täytyy pitää silmät auki jos vaikka lenkillä törmäisimme tänän ihanuuteen.

Kaikkein parasta blogin päivityksessä on seura. Kun tämän muistaisi niin kaiken kiireen keskellä voisi istahtaa useamminkin kertomaan kuulumisia. Kaikku hoitaa assarin tehtävät oikealta puolelta Paten varmistaessa tekstin vasemmalta.