Kohta on jo viikko vierähtänyt Umpan tulosta. Tyttö ehti tässä välissä jo vilustuttaa itsensä ja sai pissatulehduksen, onneksi lääkkeet saatiin heti, joten tauti saatii topattua ennen kuin ehti edes kunnolla alkaa! Tästä syystä on nuo treeni hommelit jääneet vähän vähemmälle.
Eilen aloitettiin hihna-treeni ihan tosissaan ja voi hirvitys mitä se oli... Taas olen varmaan eläinrääkkääjän maineessa naapurustossa... Heti kun hihna saatiin pantaan alkoi älytön jumitus ja repiminen taaksepäin. Siitä kun ei ollut apua vapautumiseen (laitoin pannan sen verta kireälle ettei luiskahda päänyli) avattiin kielenkannat. Tuosta tyttelistä lähti kaikki mahdolliset äänet murinasta kiljuntaa ja rääyntään. Ääniä tehostettiin tietysti kierimällä maassa "tuskissa". Sitten ei auttanut muu kuin kävellä perässä hiekkatie päästä päähän. Iltalenkki menikin jo paremmin ilman äänitehosteita. Tänään kun oltiin Kaisalle ja Mökölle pitämässä tuntia, Umppa käveli jo 15min Kainon kanssa oikein mallikkaasti! Pientä jumia aina välillä, mutta jo sitä pystyi lenkittämiseksi kutsua. Kaino oli vain välillä ihmeissään kun Umppa jumitti, että mikäs nyt. Monesti Kaino kävi haistelemassa josko siellä joku haju viivyttää ja oli ihan down kun ei siellä mitään ollu! Treenien päätteeksi pääsi Umppa hieman Mökön kanssa hengaileen. selkeästi tuommoinen puikkonokka on tutumpi ilmestys kuin ruttunaamat. Loppuajasta alkoi pentu jo hieman avautua ja Mökökin kiinnostaa. Ihanaa jos saatiin uusi kiva kaveri naperolle. Sovittiin että ensiviikon treeneissä kokeillaan uudemmankerran!
Autossa olokin oli jo kivempaa. Ehkäpä täti antoi verkon takaa kyyti vinkkejä, koska paluumatkalla Umppa katseli jo maisemia. Normisti ollaan tungettu vänkärin penkin takana olevaan jalkatilaan... Tästä se maailma avautuu maalaiselle pikkuhiljaa! = ) Yllättäen on uni maistunut tyttölle tänä iltana... ; )
Kaino saikin sitten toko treenit Mökön jälkeen itsekin. Otettiin ruutua, luoksetulon maa ja istumista. Ruutu oli hyvä! Maa hieman hukassa, toisaalta vauhti oli hyvä, mutta parin lähitreenin jälkeen oli vipa tule-maa ihan jo kohtalainen. Istuminen on alkanut sujua jo varmasti, paitsi siellä kisoissa.... Treenien jälkeen heitettiin napero kotiin ja otettiin Paukku kyytiin ja suunnattiin metsään. Isot selvästi nautti vapaana juoksemisesta, kun ollut taas luvattoman pitkä paussi... Metsässä näkyi myös tuttuja, kun dogo Loco ja Henkka kävelivät vastaan. Ikäväkyllä tänään ei päästy myllään ja sekös Kainoa harmitti... Kostoksi varmaan kampitti mut kinokseen! = )
Tässäpä vielä iloinen pentu. Nyt on korvatkin laitettu pakettiin ja rusetti leuan alle. Hyvin antoi Luntti laittaa teipit ja on antanut narunkin olla paikallaan. Taitaa uskaltaa laittaa rusetin napakammaksikin.
sunnuntai 30. tammikuuta 2011
perjantai 28. tammikuuta 2011
Urpaani saalistaja II
Meille saapui jälleen oma urpaani saalistaja Neksu-mummin muistoa kunnioittamaan. = ) Turun reisulta tarttui kotimatkalta mukaan pienoinen Umppa-Lumppa, Luni tai Luntiksikin kutsuttu 6kk vanha bullmastiffi tyttönen. Umpan edellinen perhe joutui luopumaan tyttelistä ja tottakai meille aina sukulais tyttö mahtuu!
Viikko on lähtenyt vaihtelevasti liikkeelle. Sisällä nti on rohkea kuin mikä, mutta alkuun pihalla hieman mietitytti. Nyt kotipihalla mennään jo lujaa ja siellä viihdytään ihan itsekseenkin. Maalaiselämään tottuneelle on suurimpana haasteena ollut pantaan ja hihnaan totuttelu. Pikku hiljaa alkaa siinäkin tapahtua edistystä. = ) Tänään leikattiin kynnet ja se menikin oikein mallikkaasti. Jopa paremmin kuin täti Kainolla (mikäli yhtä reppuselkään kiipeämistä ei lasketa... ; ) ) !
Kuten kuvista huomaa on korvat hieman sikkuralla, joten viikonlopun ohjelmaan kuuluu myös teippaus. Toivottavasti saadaan korvat edes jollekkin mallille. Tai sitten ei auta muu kuin laittaa isot rusetit koristeeksi! ; )
Niin olikin unohtua tämä virallinen esittely. Kyseessä siis Lisbethin be my sunshines. Paukku on siis tytön pappa ja Kaino täti! Pappa olikin alkuun kamala tuttavuus, mutta nyt jo alkaa välit lämmetä kun Paukkua ei vois enää vähempää kiinnostaa moinen ötökkä. Tädin kanssa on kans käyty jo keskusteluja, mutta himan on vielä täti etäinen. = ) Taidettu ottaa mallia Neksulta kuinka pomo hommat hoitaa...
Tässä vielä loppuun pari kuvaa kuinka lelut saa kyytiä. Kaino kauhulla katsonu kuinka Reiskaa ja muita rakkaita ystäviä kuritetaan ankarasti! Herra amppari onkin jo osina (noi kelta mustat pienet palat kuvassa) ja muut odottaa vain kohtaloaan. Miia mammalta saatu Tikru on rauhoitettu. Kun Kaino näki, että Tikru joutui vääriin leukoihin oli ilme kauhistunut. Tietysti nakkasin lelun Kainon puolelle, niin nti nappasi lelun heti etujalkojen alle turvaan!
Viikko on lähtenyt vaihtelevasti liikkeelle. Sisällä nti on rohkea kuin mikä, mutta alkuun pihalla hieman mietitytti. Nyt kotipihalla mennään jo lujaa ja siellä viihdytään ihan itsekseenkin. Maalaiselämään tottuneelle on suurimpana haasteena ollut pantaan ja hihnaan totuttelu. Pikku hiljaa alkaa siinäkin tapahtua edistystä. = ) Tänään leikattiin kynnet ja se menikin oikein mallikkaasti. Jopa paremmin kuin täti Kainolla (mikäli yhtä reppuselkään kiipeämistä ei lasketa... ; ) ) !
Kuten kuvista huomaa on korvat hieman sikkuralla, joten viikonlopun ohjelmaan kuuluu myös teippaus. Toivottavasti saadaan korvat edes jollekkin mallille. Tai sitten ei auta muu kuin laittaa isot rusetit koristeeksi! ; )
Niin olikin unohtua tämä virallinen esittely. Kyseessä siis Lisbethin be my sunshines. Paukku on siis tytön pappa ja Kaino täti! Pappa olikin alkuun kamala tuttavuus, mutta nyt jo alkaa välit lämmetä kun Paukkua ei vois enää vähempää kiinnostaa moinen ötökkä. Tädin kanssa on kans käyty jo keskusteluja, mutta himan on vielä täti etäinen. = ) Taidettu ottaa mallia Neksulta kuinka pomo hommat hoitaa...
Tässä vielä loppuun pari kuvaa kuinka lelut saa kyytiä. Kaino kauhulla katsonu kuinka Reiskaa ja muita rakkaita ystäviä kuritetaan ankarasti! Herra amppari onkin jo osina (noi kelta mustat pienet palat kuvassa) ja muut odottaa vain kohtaloaan. Miia mammalta saatu Tikru on rauhoitettu. Kun Kaino näki, että Tikru joutui vääriin leukoihin oli ilme kauhistunut. Tietysti nakkasin lelun Kainon puolelle, niin nti nappasi lelun heti etujalkojen alle turvaan!
maanantai 24. tammikuuta 2011
Kaino Turussa
No nyt on reissut reissattu ja missikisat kisailtu. Reissu sujui kaikinpuolin oikein ihanasti. Saatiin Kainon kanssa lepäillä oikein kunnolla ja kerättyä virtaa arkeen ja harrastuksiin. Valokuvia tuli tällä(kin) kertaa otettua turhan niukasti... Huoh... Olen laiskistunut sillä saraa vähän jo liikaakin!
Näyttely sujui Kainolta oikein mallikkaasti tauosta (ja treenauksen puutteesta) huolimatta. Tuloksena oli VAL ERI2 ja SA. PN kehässä sijoitumme kolmanneksi, itseasiassa koko PN-kehässä ei ollut kuin kolme koiraa eli me sitten vissiin hävittiin! ; ) Tuomarina oli Yvonne Cannon Irlannista ja tuntui olevan aikas tiukka tuomaroinnissa. Bullmastiffejä oli ilmoitettu 30 kpl (joista muutama pois ja 6 pentua) ja SAn sai 1 uros ja 3 narttua! Ei voi kuin olla tyytyväinen tulokseen!!!! = ) = ) Kaino malttoi jopa esiintyä ihan ok. Hivenen alahuuli tietty piti olla rullalla, mutta muuten nti oli elementissään. Tosin ilmettä ja korvien asentoa tuomari joutui hakea jonkun aikaa ennen kuin älysin vapauttaa Kainon (saatiin ihan tuomarilta lupa, kun selitin tilanteen). Ollaan tokossa treenattu ettei muitten vinguttamiin leluihin yms saa reagoida, joten nti veti korvia vain enempi taakse ja katseli kaikkialle muualle kuin tuomariin päin. No vapautuksen jälkeen se kaivattu ilme saatiin ja tuomari hymyili leveästi ja näytti peukkua! = )
Muun Lisbethin poppoon tulokset oli Kauko (sweet baron) VAL ERI3
Lady (sweet sugar) VAL ERI3.
Ja tässä vielä tytöt Kaino ja Lady palkinto palleilla
Kainon arvostelu:
Upstanding bitch.Good width of scull. Nice dark eyes.Would prefer wider muzzle.Earset & placement squares head nicely. Exl bone. Good width of chest. Angulation good. Moves well in profile, little close behind.
Tietysti Kainon lomailuun kuului lomahellu eli Seppo. Sepon kanssa vietettiinkin sitten villejä tunteja pihalla. Ikävä kyllä taas oli se kamera jääny sisälle valoisan aikaan ja illalla se onkin ihan turhaa kokeilla kuvausta!
Tosin ei nämä sisäkuvatkaan ole kauhean mairittelevia... = ) Seppo kertoo mihin kameran voi....
Kaino näki myös siskon (ladyn) tyttären Mimmin ja "skotlannin-serkun" Tahvon. Tahvo olikin tiukka jäbä ja laittoi talon naiset ruotuun 12 viikoniästä huolimatta! = ) Tässäpä painia ala Mimmi ja Tahvo:
Kenestäkään ei siis sit sisällä saanu tämän hienompia kuvia, varsinkaan Ladysta.... Homma oli toivoton... Tässä siis Lady, käyttäkää mielikuvitusta
Kaino olikin taas saanu valloittaa oman huoneen ja tutun soffan.
Siinä olikin hyvä ottaa unia jumppien välillä. Välillä yksin ja taas toisinaan Hilman kanssa, taisi se tikrukin välillä päästä mukaan. Meillä taisi Kainon kanssa olla yhtä paljon matkatavaroita... Naiset liikkeellä niin siinä ei pari laukkua riitä!
Paukku piti jättää tältä reissulta kotiin kun Ladyllä oli juuri juoksut menossa, Ei ihan papparaisen pää mene sekaisin naisista! Ehkäpä ensikerralla Paukku pääsee Nousiaisten lomaparatiisiin!
Kiitokset jälleen Miialle ja Miisalle majoituksesta ja mukavasta seurasta!
ps. Mukaan reissulta tarttui tälläinen.... ; )
Näyttely sujui Kainolta oikein mallikkaasti tauosta (ja treenauksen puutteesta) huolimatta. Tuloksena oli VAL ERI2 ja SA. PN kehässä sijoitumme kolmanneksi, itseasiassa koko PN-kehässä ei ollut kuin kolme koiraa eli me sitten vissiin hävittiin! ; ) Tuomarina oli Yvonne Cannon Irlannista ja tuntui olevan aikas tiukka tuomaroinnissa. Bullmastiffejä oli ilmoitettu 30 kpl (joista muutama pois ja 6 pentua) ja SAn sai 1 uros ja 3 narttua! Ei voi kuin olla tyytyväinen tulokseen!!!! = ) = ) Kaino malttoi jopa esiintyä ihan ok. Hivenen alahuuli tietty piti olla rullalla, mutta muuten nti oli elementissään. Tosin ilmettä ja korvien asentoa tuomari joutui hakea jonkun aikaa ennen kuin älysin vapauttaa Kainon (saatiin ihan tuomarilta lupa, kun selitin tilanteen). Ollaan tokossa treenattu ettei muitten vinguttamiin leluihin yms saa reagoida, joten nti veti korvia vain enempi taakse ja katseli kaikkialle muualle kuin tuomariin päin. No vapautuksen jälkeen se kaivattu ilme saatiin ja tuomari hymyili leveästi ja näytti peukkua! = )
Muun Lisbethin poppoon tulokset oli Kauko (sweet baron) VAL ERI3
Lady (sweet sugar) VAL ERI3.
Ja tässä vielä tytöt Kaino ja Lady palkinto palleilla
Kainon arvostelu:
Upstanding bitch.Good width of scull. Nice dark eyes.Would prefer wider muzzle.Earset & placement squares head nicely. Exl bone. Good width of chest. Angulation good. Moves well in profile, little close behind.
Tietysti Kainon lomailuun kuului lomahellu eli Seppo. Sepon kanssa vietettiinkin sitten villejä tunteja pihalla. Ikävä kyllä taas oli se kamera jääny sisälle valoisan aikaan ja illalla se onkin ihan turhaa kokeilla kuvausta!
Tosin ei nämä sisäkuvatkaan ole kauhean mairittelevia... = ) Seppo kertoo mihin kameran voi....
Kenestäkään ei siis sit sisällä saanu tämän hienompia kuvia, varsinkaan Ladysta.... Homma oli toivoton... Tässä siis Lady, käyttäkää mielikuvitusta
Kaino olikin taas saanu valloittaa oman huoneen ja tutun soffan.
Siinä olikin hyvä ottaa unia jumppien välillä. Välillä yksin ja taas toisinaan Hilman kanssa, taisi se tikrukin välillä päästä mukaan. Meillä taisi Kainon kanssa olla yhtä paljon matkatavaroita... Naiset liikkeellä niin siinä ei pari laukkua riitä!
Paukku piti jättää tältä reissulta kotiin kun Ladyllä oli juuri juoksut menossa, Ei ihan papparaisen pää mene sekaisin naisista! Ehkäpä ensikerralla Paukku pääsee Nousiaisten lomaparatiisiin!
Kiitokset jälleen Miialle ja Miisalle majoituksesta ja mukavasta seurasta!
ps. Mukaan reissulta tarttui tälläinen.... ; )
keskiviikko 19. tammikuuta 2011
Litilätinää
Tänään päästiin piiiiitkän tauon jälkeen Minnan koirakoululle agilitaan. Kaino oli TYKKI!!!!! = ) = ) On tainnu tauko tehdä hyvää... Kepit oli aikas hienot mitä nyt mami taas sotki parissa kohtaa, keinu oli super. Kaino veti täysiä keinulle ja upea niiaus ja alas keinulta. Ei uskoisi samaksi koiraksi, kun reilu vuosi sitten aloitettiin treenit. Silloin eukko jouduttiin pakottaan keinulle ja nyt siis täysillä! On tuo vain niin hassu ötökkä! Myös hämy lähdöt kestettiin aikas hyvin. Käsimerkki oli ainoa joka aiheutti lähtöjä, mutta parin peruutuksen jälkeen odotettiin suullista käskyä napakasti ja kauniisti. Ainoa hankala paikka tuli sylkkäreissä kun käännyttiin myötäpäivään. Vastapäivään neiti kääntyy kuin pennin (vai onko se euroaikaan sentin) päällä, mutta toiseen suuntaan jouduttiin ottamaan todella HITAASTI että kääntyi. No tulipa selväksi kuinka toispuoleinen tuo on.
Päivällä otettiin myös tunnaria ja nyt alkaa taas sujua. Palautus on jo reipas ja sivulle asti. On se näköjään vain niin kun varmuutta tulee loppu ongelmat (meillä nyt se sivulletulo) ratkeaa kuin itsekseen! Vääriäkään ei edes yritetty tuoda. Yhdenkerran otin kesken pois, kun onnistui hautaamaan oman vielä syvemmälle hankeen kun se sielä alunperin oli. = ) Innokasta työskentelyä... Silloin näki et turhautuu kun ei löydy ei, mut otin 2 kertaa viel ja hienosti tuli oma ja tosiaan sivulle asti!
Paukku mies se vain porskuttaa. Lenkille lähdetään reippaasti (voittaa tuon juniorin! ) ja muutenkin virtaa riittää. Hieman on olo tasittunu kun lääkkeitä korjattiin, mutta se vain on plussaa. Olikin Papparainen hieman turhan kierroksilla aijemmin. Paukku sain myös myöhästyneen joululahjan. Upean valopannan. Panta on tehty samanmoisesta matskusta, kuin talojen "jouluvaloputket". Näkyy jopa valoisalla ja pimeällä valaisee hangenkin! Kunhan tässä joutaa, täytyy ottaa kuva miehestä uuden pannan kera.
Mutta me suuntaammekin Kainon kanssa huomen aamulla kohti Turkua. Käymme tietysti Miian luona rentoutumassa ja katsomassa uutta asukkia, ja tottakai "työhommiakin" on taas reissuun yhdistetty eli Turun KV näyttelyyn olis tarkoitus mennä. Näin se meidän näyttely tauko katkesi. = ) No nyt sitten varppina on seuraavat vasta syksyllä!!! ; )
Päivällä otettiin myös tunnaria ja nyt alkaa taas sujua. Palautus on jo reipas ja sivulle asti. On se näköjään vain niin kun varmuutta tulee loppu ongelmat (meillä nyt se sivulletulo) ratkeaa kuin itsekseen! Vääriäkään ei edes yritetty tuoda. Yhdenkerran otin kesken pois, kun onnistui hautaamaan oman vielä syvemmälle hankeen kun se sielä alunperin oli. = ) Innokasta työskentelyä... Silloin näki et turhautuu kun ei löydy ei, mut otin 2 kertaa viel ja hienosti tuli oma ja tosiaan sivulle asti!
Paukku mies se vain porskuttaa. Lenkille lähdetään reippaasti (voittaa tuon juniorin! ) ja muutenkin virtaa riittää. Hieman on olo tasittunu kun lääkkeitä korjattiin, mutta se vain on plussaa. Olikin Papparainen hieman turhan kierroksilla aijemmin. Paukku sain myös myöhästyneen joululahjan. Upean valopannan. Panta on tehty samanmoisesta matskusta, kuin talojen "jouluvaloputket". Näkyy jopa valoisalla ja pimeällä valaisee hangenkin! Kunhan tässä joutaa, täytyy ottaa kuva miehestä uuden pannan kera.
Mutta me suuntaammekin Kainon kanssa huomen aamulla kohti Turkua. Käymme tietysti Miian luona rentoutumassa ja katsomassa uutta asukkia, ja tottakai "työhommiakin" on taas reissuun yhdistetty eli Turun KV näyttelyyn olis tarkoitus mennä. Näin se meidän näyttely tauko katkesi. = ) No nyt sitten varppina on seuraavat vasta syksyllä!!! ; )
lauantai 15. tammikuuta 2011
Kaino ja kauhujen kabinetti osa 2
Lauantaina olimme Kainon kanssa kokeilemassa mitäs neiti tuumaa kauhean kamalasta Torkkin hallista. Vieläkin halli oli kamala (viime talvena kävimme siellä kisaamassa ja Kainosta halli oli hirvittävä, tuloksena keskeytys), mutta nyt jo saatiin hommia tehtyä. = ) Ei kylläkään tulokseen asti mutta kuitenkin. Kyllä me tässä vielä joskus onnistutaan!! ; )
Torkkin halli on aikas haastava koirille. Kisakehän puolella on "rotko" jossa jokin korjaamo yms. Tossa kuvassa (kopsattu Torkkin sivuilta) näkyykin tuo "läpinäkyvä" aita vasemmassa reunassa. Sitten on nuo tolpat jotka peittää näkyvyttä toisaalle ja pohjakin vaihtuu välillä. Puhumattakaan äänistä jotka kiertää ja kaikuu aikalailla... Pitäisi siis ottaa itseä niskasta kii ja varata vuoro et kävis sopeuttamassa neitiä tuonne. =)
Tässäpä tulokset ja kommentit:
Paikallaanolo: 10 (ei siis huomautettavaa)
Seuraaminen:6,5 (hallin molemman puolen molemmat päädyt oli kauheita, tolppien oikealla puolella homma sujui kuitenkin paremmin ja tietty keskelläkin, mutta vasemmanlaidan päädyissä ei ollenkaan. Jätätti kauheasti ja läähätti. Täyskäännökset tein U:na, jotta helpottaisi koiraa. sivuaskeleet yms jälleen loistavat.)
Istuminen: 0 (taas hyytyi, olimme siis siellä kauhu rotkonpuolella. Otin tarkoituksella 0 ja varmistin istumisen. Tuomarikin kehui et koulutuksellisesti hyvä valinta)
Luoksetulo: 7 (toppi hiipui ja hiipui, mutta pysyi rajoissa samoin maa hidashissi... Mutta sentään jäi vaikka palo mamin luo oli kova! )
Ruutu: 0 (ruutu oli tuolla vasemman puolen päädyssä mikä oli se kauhein. Hidasta laukkaa perille ja sit valumaan pois. .. Ei haluttu jäädä sinne yksin...)
tässä kohden oli sit tauko
Hyppynouto: 0 (ihan oma syy kun en uusinu heittoa. Kapula lensi semmoisen sähkökaapin alle ja oletin et kyllä se siitä noutaa kun treeneissä ollu hankalemmissakin paikoissa haku, kulmien takana, pöydän alla yms. Mutta ei, liian oli pelottava kaappi... Töitä tyttö teki kyllä kovin että saisi kapulan mutta rohkeus ei rittäny. Tosin liikkurilta se oltiin napata käsistä! = ) = ) )
Metallinouto: 0 (No kun äsken ei saatu noutaa niin varulta sit varaslähtö! Eli nolaksi meni. Perusas jäi puutteeliseksi, mut epäilen Kainon huomanneen jossain kohdin et "nyt jotain unohtu"... Yleensä ei siinä ongelmaa, eikä myöskään varaslähdöistä! )
Tunnari: 0 (jätin väliin kun ollu ongelmia sen kaa taas, enkä viitsiny riskeerata kauhujen talossa)
Kaukot: 5 (ihan ok. Molempiin seisomisiin tarviin 2 käskyä ja eteni puolisen metriä. Muuten kivat ja napakat vaihdot. Eteneminen tulee istumisesta. Jostain syystä toi seiso-istu alkanu matkan päästä tökkiä ja pyly tulee eteenpäin, eikä niinkuin pitäisi peruuttaen. Ehkäpä "ressaa" ja lähenee sen vuoksi. )
Kokonaisvakutus: 9 ( tuomari tykkäsi taas. Kehui et paikoin näki mihin koira pystyy ja epäili tuon pelon vieneen parhaimman terän. Itse olen siitä ylpeä, että tuomari kehui ohjaamista. Otin kuulema koiran hyvin huomioon, enkä suhtautunut vain kuin kisaan, vaan olin valmis jopa nollaamaan liikkeitä. Sanoi jopa olevansa kateellinen siitä kun ei itse pystyisi. ; ) Vielä "palkintojen"jaossa sanoi, että kunniamaininta hyvästä ohjaamisesta! Olin hieman otettu!!!!!)
Pisteitä tuli siis 123p, eikä siten tulosta. Tuomarina oli Heli Kelhälä.
Tottakai kun Torniossa olimme, käytiin sitten pikaisesti Ikeassa ja ruokakaupassa namiostoksilla. Ostokset oli suoritettava nopeasti, koska pakkasta oli -25 - -27 riippuen mittarista. Kainolla oli varulta 3 takkia päälekkäin autossa odottaessa = ) Ettei tule pienelle kylmä! Paukku sai tuliaiseksi kaksi pehmoa Ikeasta ja petarin suojuksen. Mami alkaa olla jo aikas tympääntyny joka aamuiseen peittojen suoristukseen, joten josko tämmöinen toimisi paremmin? Tietysti herra heti testasi sängyn uudella peitteella. Asento sen kertoo, että kerrankin jotain uutta eikä jotain puhki pestyjä riepuja!
Tietysti ostoksia piti tehdä myös djurmagasinessä ja mukaan tarttui pari pussia super suosittuja maksapaloja. Kyllä nyt kelpaa taas lenkkeillä kun on napujen seassa jotain oikeasti herkullista!
Torkkin halli on aikas haastava koirille. Kisakehän puolella on "rotko" jossa jokin korjaamo yms. Tossa kuvassa (kopsattu Torkkin sivuilta) näkyykin tuo "läpinäkyvä" aita vasemmassa reunassa. Sitten on nuo tolpat jotka peittää näkyvyttä toisaalle ja pohjakin vaihtuu välillä. Puhumattakaan äänistä jotka kiertää ja kaikuu aikalailla... Pitäisi siis ottaa itseä niskasta kii ja varata vuoro et kävis sopeuttamassa neitiä tuonne. =)
Tässäpä tulokset ja kommentit:
Paikallaanolo: 10 (ei siis huomautettavaa)
Seuraaminen:6,5 (hallin molemman puolen molemmat päädyt oli kauheita, tolppien oikealla puolella homma sujui kuitenkin paremmin ja tietty keskelläkin, mutta vasemmanlaidan päädyissä ei ollenkaan. Jätätti kauheasti ja läähätti. Täyskäännökset tein U:na, jotta helpottaisi koiraa. sivuaskeleet yms jälleen loistavat.)
Istuminen: 0 (taas hyytyi, olimme siis siellä kauhu rotkonpuolella. Otin tarkoituksella 0 ja varmistin istumisen. Tuomarikin kehui et koulutuksellisesti hyvä valinta)
Luoksetulo: 7 (toppi hiipui ja hiipui, mutta pysyi rajoissa samoin maa hidashissi... Mutta sentään jäi vaikka palo mamin luo oli kova! )
Ruutu: 0 (ruutu oli tuolla vasemman puolen päädyssä mikä oli se kauhein. Hidasta laukkaa perille ja sit valumaan pois. .. Ei haluttu jäädä sinne yksin...)
tässä kohden oli sit tauko
Hyppynouto: 0 (ihan oma syy kun en uusinu heittoa. Kapula lensi semmoisen sähkökaapin alle ja oletin et kyllä se siitä noutaa kun treeneissä ollu hankalemmissakin paikoissa haku, kulmien takana, pöydän alla yms. Mutta ei, liian oli pelottava kaappi... Töitä tyttö teki kyllä kovin että saisi kapulan mutta rohkeus ei rittäny. Tosin liikkurilta se oltiin napata käsistä! = ) = ) )
Metallinouto: 0 (No kun äsken ei saatu noutaa niin varulta sit varaslähtö! Eli nolaksi meni. Perusas jäi puutteeliseksi, mut epäilen Kainon huomanneen jossain kohdin et "nyt jotain unohtu"... Yleensä ei siinä ongelmaa, eikä myöskään varaslähdöistä! )
Tunnari: 0 (jätin väliin kun ollu ongelmia sen kaa taas, enkä viitsiny riskeerata kauhujen talossa)
Kaukot: 5 (ihan ok. Molempiin seisomisiin tarviin 2 käskyä ja eteni puolisen metriä. Muuten kivat ja napakat vaihdot. Eteneminen tulee istumisesta. Jostain syystä toi seiso-istu alkanu matkan päästä tökkiä ja pyly tulee eteenpäin, eikä niinkuin pitäisi peruuttaen. Ehkäpä "ressaa" ja lähenee sen vuoksi. )
Kokonaisvakutus: 9 ( tuomari tykkäsi taas. Kehui et paikoin näki mihin koira pystyy ja epäili tuon pelon vieneen parhaimman terän. Itse olen siitä ylpeä, että tuomari kehui ohjaamista. Otin kuulema koiran hyvin huomioon, enkä suhtautunut vain kuin kisaan, vaan olin valmis jopa nollaamaan liikkeitä. Sanoi jopa olevansa kateellinen siitä kun ei itse pystyisi. ; ) Vielä "palkintojen"jaossa sanoi, että kunniamaininta hyvästä ohjaamisesta! Olin hieman otettu!!!!!)
Pisteitä tuli siis 123p, eikä siten tulosta. Tuomarina oli Heli Kelhälä.
Tottakai kun Torniossa olimme, käytiin sitten pikaisesti Ikeassa ja ruokakaupassa namiostoksilla. Ostokset oli suoritettava nopeasti, koska pakkasta oli -25 - -27 riippuen mittarista. Kainolla oli varulta 3 takkia päälekkäin autossa odottaessa = ) Ettei tule pienelle kylmä! Paukku sai tuliaiseksi kaksi pehmoa Ikeasta ja petarin suojuksen. Mami alkaa olla jo aikas tympääntyny joka aamuiseen peittojen suoristukseen, joten josko tämmöinen toimisi paremmin? Tietysti herra heti testasi sängyn uudella peitteella. Asento sen kertoo, että kerrankin jotain uutta eikä jotain puhki pestyjä riepuja!
Tietysti ostoksia piti tehdä myös djurmagasinessä ja mukaan tarttui pari pussia super suosittuja maksapaloja. Kyllä nyt kelpaa taas lenkkeillä kun on napujen seassa jotain oikeasti herkullista!
Suuri on suru....
OTTO 10.1.2007- 4.1.2011
Sain 4.1 ikävän tiedon. Paukun poika ja Kainon iso-veikka Otto (Lisbethin Im little baron) oli menehtynyt. Syyksi epäillään kennelyskän jälkitautia. Osanottomme Oton perheelle ja tietysti Miialle! Kuvassa Otto noin viikkoa ennen kuolemaansa.
Sain 4.1 ikävän tiedon. Paukun poika ja Kainon iso-veikka Otto (Lisbethin Im little baron) oli menehtynyt. Syyksi epäillään kennelyskän jälkitautia. Osanottomme Oton perheelle ja tietysti Miialle! Kuvassa Otto noin viikkoa ennen kuolemaansa.
sunnuntai 2. tammikuuta 2011
Uusi vuosi ja vanhat kujeet
Kun taas vaihteeksi on näitä juhlapyhiä ja on ollut aikaa käydä koirien kanssa metsässä ja jäällä useaan otteeseen. Kerran muistin sen kamerankin mukaan, vaikkakin kuvaus olosuhteet hämärässä metsässä ei ole niitä parhaimpia...
Kuten otsikosta käy ilmi, ei koiruukset ole tainnu tehdä uuden vuoden lupauksia, vaan homma hoidetaan vanhaan totuttuun tyyliin. Lenkeillä Paukku hengailee ja nauttii vapaana olosta ja Kaino sitten riukkuu ja kiusaa iskiä minkä ehtii.Onneksi iskimies jaksaa vielä peuhata vekaran kanssa aina aika ajoin! = )
Kaino on ollu taas hyvinkin virtanen. Olen tässä jo suunnitellut ostaa talvi juoksukenkiä, kun neidin mielestä vissiin lenkkinopeus pitäisi olla juoksu. Olenkin tässä pari lenkkiä hölkänny perus talvikengillä... Huh... kyllä noi on ihan hyvät kävelyyn yms, mutta ei juoksuun. Josko sais parit joulukalorit sit mamiltakin kyytiä! = ) Treenit on menny edelleen vauhdilla. Patukalla palkkaus on tullu jäädäkseen ja Kaino jaksaa vieläkin riekkua niiden kanssa. Ehkäpä siinä syy hyvään vireeseen, kun ei aina tarvi nakkia antaa. Vieläkö tuo vire saataisiin hyvään pakettiin ja kisoissa hyötykäyttöön. Tämmöistä tyttöä yritin sit hämärässä metsässä kuvata:
Ja jos Paukku ei jaksa olla purtavana, löytää Kaino aina jonkun kepin hangesta. Sitä on sitten kiva itse heivata kinoksiin ja etsiä se sieltä uudelleen.
Kyllä Paukun kanssakin yhteistä tekemistä löytyy...
Paukkua onkin sitten helpompi kuvata. Herra kun jopa pysähtyy välillä. Tosin papparainen on ollu myös aktiivinen ja tuntuu ettei kadotettuja kiloja tahdo saada takaisin kun herra kokoajan vauhdissa!
Tosin vauhti on välillä vaakatasossa... Kyllä lumessa on super ihanaa meuhkata. Nyt ollutkin super ihania talvikelejä. Pakkasta alle 10 ja pehmeää puuterilunta! Pidetään peukkuja, että sama keli jatkuisi koko talven!!
Kuten otsikosta käy ilmi, ei koiruukset ole tainnu tehdä uuden vuoden lupauksia, vaan homma hoidetaan vanhaan totuttuun tyyliin. Lenkeillä Paukku hengailee ja nauttii vapaana olosta ja Kaino sitten riukkuu ja kiusaa iskiä minkä ehtii.Onneksi iskimies jaksaa vielä peuhata vekaran kanssa aina aika ajoin! = )
Kaino on ollu taas hyvinkin virtanen. Olen tässä jo suunnitellut ostaa talvi juoksukenkiä, kun neidin mielestä vissiin lenkkinopeus pitäisi olla juoksu. Olenkin tässä pari lenkkiä hölkänny perus talvikengillä... Huh... kyllä noi on ihan hyvät kävelyyn yms, mutta ei juoksuun. Josko sais parit joulukalorit sit mamiltakin kyytiä! = ) Treenit on menny edelleen vauhdilla. Patukalla palkkaus on tullu jäädäkseen ja Kaino jaksaa vieläkin riekkua niiden kanssa. Ehkäpä siinä syy hyvään vireeseen, kun ei aina tarvi nakkia antaa. Vieläkö tuo vire saataisiin hyvään pakettiin ja kisoissa hyötykäyttöön. Tämmöistä tyttöä yritin sit hämärässä metsässä kuvata:
Ja jos Paukku ei jaksa olla purtavana, löytää Kaino aina jonkun kepin hangesta. Sitä on sitten kiva itse heivata kinoksiin ja etsiä se sieltä uudelleen.
Kyllä Paukun kanssakin yhteistä tekemistä löytyy...
Paukkua onkin sitten helpompi kuvata. Herra kun jopa pysähtyy välillä. Tosin papparainen on ollu myös aktiivinen ja tuntuu ettei kadotettuja kiloja tahdo saada takaisin kun herra kokoajan vauhdissa!
Tosin vauhti on välillä vaakatasossa... Kyllä lumessa on super ihanaa meuhkata. Nyt ollutkin super ihania talvikelejä. Pakkasta alle 10 ja pehmeää puuterilunta! Pidetään peukkuja, että sama keli jatkuisi koko talven!!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)