.

.

sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Poksu poksautti

Tänään oli sitten Poksun harraste päivä ja kävimme virpiniemessä näyttelyssä. Mummi oli ihan fiiliksissä, kun oli päässyt töihin. Häntä jaksoi heilua koko päivän ajan kehästä ryhmiin! Ihana nähdä vanhus niin iloisena. Kotiin viemisiksi saimme 4 pystiä, oli kuulema päivän ennätys määrä kun hain niitä toimistolta. = ) Neksun tulos VET ERI1, ROP, ROP-VET, SERT ja näin ollen Neksusta leivottiin FIN MVA 10.5 vuoden iässä! Tuomarina oli Katrin Lahi. Saimme häneltä ison halauksen, kun kuuli valioitumisesta! = ) Myös kehän laidalta tuli kehuja, kun mummin ikä paljastui...

Tässä ensin poseerausta kehässä.



Sitten siirrytään jo paras narttu kehään. Vasemmalla kisakumpani Para bull warum ich (toivottavasti muistin nimen oikein, kun lunttasin sen naapurin luettelosta). Heillä tulos NUO eri1, PN2 ja vara-sert.
Ryhmissä ei sitten isompaa menestystä tullut, mutta mummi jaksoi esiintyä molemmat ryhmät iloisesti. Vet kehässä tuomari pitkään vertaili Neksua ja viereistä portugalinvesikoiraa, mutta päätti sijoittaa sitten sen. No meilä ei hymy hyytynyt edes siitä, olihan Neksu putsannut pöydän kehässä. = ) Ehkä jonkin sortin ennätys tämäkin valioitumis ikä... Tässä Poksu neidin liikkeet veteraani kehässä, ja häntä heiluu!!! ; )
Loppuun vielä hieno arvostelu:Erinomainen tyyppi ja koko. Ikäisekseen erittäin hyvässä kunnossa.Hyvä runko.Tälle tyypille riittävä luusto. Erinomainen liikkuja ikäisekseen. Hyvä luone.

lauantai 29. toukokuuta 2010

TOKO tapaaminen

Nyt on kuvatodisteita toko tapaamisesta. = ) Eli alkuun heti sisarusten luokkakuva. Vasemmalta oikealle: Suti, Kaino, Lempi, Sylvi, Kauko ja Lady. Todella ihanaa nädä näin iso joukko jälkikasvua kerralla!! Kiitos vielä kerran kaikille mukana olleille.



Sitten työntouhuun. Ekana vuorossa Kauko.

Sitten Lempi näyttää tanssitaitojaan

Seuraavaksi Suti luoksetulossa
Ja tottakai noutoakin täytyi treenata... Taitaa olla yleinen murheen aihe tässä rodussa... ; )

Mukana menossa oli myös Elsa, vaikkei sukua olekaan. Hienosti meni eteenmeno tytöltä.
Otto kävi sitten perjantaina näyttäytymässä. Isoveikasta ei ollut työkuvia saatavilla, mutta upeaa liikettä esittää kertakaikkisen upea mies!
Kiitos Anulle kuvaamisesta torstaina ja Miialle kuvien välittämisestä!

Paukun kuulumisia ja vähän muidenkin

Hieman Paukun kuulumisia. Herra täällä porskuttaa jo kovaa vauhtia. Lääkkeet on tehonnu hyvin ja pahin pelko alkaa jo väistyä! Ruoka ei vielä ihan normaalisti maistu, mutta naput käy kaupaksi ihan ok, kunhan niitä ei laiteta kuppiin. = ) Normi ruokaa ei vielä edes kokeiltu, mutta tein eilen makaroonilaatikkoa äijälle ja se maistui ihan hyvin. Annokset vielä kohtuu pieniä, mutta sitäkin useammin. Alkaa jo möhkö huomata, että saa sairastelulla läpi kaikenmoista. Porukat kävi eilen kylässä ja mummon tuoma hiillosmakkara oli hitti, mutta lauantaimakkara syljettiin pihalle. Sitä kun syötiin jo toissa päivänä! = ) Linja se olla pitää. Liikkuminen on vielä horjuvaa, mutta siinäkin suunta kokoajan parempaan. Eilen äijä karkasi yläkertaan. No portat meni ylös ihan tyylillä, mutta alaspäin olikin hankalampaa. Siinä oli kyllä koko valmennusrengas käytössä. Huh huh... No alas päästiin ja portti pysyy nyt KUNNOLLA kiinni ja salvassa! ; )

Mökkylä puolestaan alkaa osoittaan TOKO kärpäsen puremaa. Eilen käytiin bauhausin pihalla treenaan ruutuun irtoamista, ohjatun oikeaa puolta ja palautusta, sekä se vauhdikas luoksetulo super palkalla. Kaikki meni oikein mukavasti. Kerran ruutu oli hukassa korkeassa ruohossa ja neiti kiersi takimmaisen tolpan (sisään siis oikein mut ruudun puolessa välissä tehtiin outo lenkura kupille). Seuraavalle kierrokselle kuppia näytettiin ja suoraan vedettiin ja vauhdilla! Palautus sujui kans hyvin. Eka kierroksella jäätiin vähän vinoon, seuraavaksi tehtiin "pentutreeni" ja loput 2 meni tosi hienosti suoraan. Ohjatun oikea oli jotenkin hukassa, mutta kyllä siinäkin vipa 4 kerta toimi. Täytyykin jatkaa tuota uutta treeniä siihen. Ennen ollu kupit kauempana, mutta nyt lähellä merkkiä pituus suunnassa, mut leveyssuunnassa kaukana. Luoksetulo oli hitti. Kyllä annospussit toimii!!!

Tänään juoksulenkillä Möppis tarjosi kontaktia ihan superisti koko matkan! Täytyykin kertoa meidän lenkistä, kun tehtiin päivän hyvä työ ja pelastettiin siili. Katsoin pyörätiellä et siili edessä, mutta siilin liikeradat oli omituiset. Lähempänä sitten näin, että raukalla oli pää jäänyt ulkokynttilään kiinni (semmoiseen perus kapeaan ja korkeaan muovi kuppiin)! Raukka pyöri hädissään pitkin tietä ja penkkaa. Ei muuta kuin Kaino istumaan ja varoittamaan muita tiellä liikkujia siilistä. Siinä joku huolestunut sauvakävelijäkin jäi seuraamaan pelastustoimia. Onneksi kupu oli löysällä ja riitti kun pidin kiinni, niin siili pääsi peruuttamaan ulos. Oli ehtiny jo hangata reunuksen kaulan piikkeihin. = ( Nakkasin parit naput, jos nälkä ja kohta sivusta seurannut rouva kertoikin siilin syövän. Mahtoi olla nälkä, kun suostui syödä ihmisen läsnä ollessa! Kävin viemässä kynttilän pois ja siinä kohden piti jo palkata koira. Kaino oli istunut koko pelastus operaation hienosti paikallaan vaikka siili kiinnosti NIIN paljon ja muutakin liikennettä tiellä oli. Ei voi olla kuin mami ylpeä tytöstä! Kovasti tämä rouvakin kehui Kainoa, kun jatkoimme matkaa rinnakkain. = ) Täytyykin muistaa talven jäljiltä siivota pihat, ettei näin pääsisi käymään uudestaan. Onneksi meillä kynttilät poltetaan lyhdyissä eikä paljaaltaan, mutta naapurustossa näitä kynttilän raatoja näkyy. En ole aijemmin edes ajatellut että joku sinne päänsä työntäisi...

Huomenna on sitten Poksun päivä. Käydään mummin kans viettään tyttöjen päivää ihan kahdestaan haukiputaalla näyttelyssä. Saas nähdä kuinkas mummi siellä pärjää.... ; )

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Tokoilua Turussa

Lähdimme Kainon kanssa Lentsun tokoleirille Turkuun ja samalla kyläilimme Miia luona. Kiitos Miia majapaikasta. = ) Saavuimme perille jo torstaina ja ohjelmassa oli ensin Lisbethin S-pentueen toko tapaaminen. Oli aivan ihanaa nähdä 10laumasta 6 paikalla. Tuosta tapaamisesta kuvia sitten tuonnempana. Perjantaina nähtiin sit isoveikka Ottoa. Otto kävi myös hieman näyttämässä taitojaan tokon parista ja ei voi kuin ihailla pojan kontaktia!!!!!

Lauanataina alkoi sit tosi toimet. Kurssi pidettiin Kupittaan upeassa puistossa. Häiriötä siis riitti runsain mitoin molemmille kurssi päiville. Lauantaina oli paikalla rekku-rescue tapahtuma ja sunnuntaina tokoiltiin mätsärin seassa. = ) Lauantaina oli vielä mielettömät helteet ja Möpö oli sitä mieltä, ettei sillä kelillä tehdä töitä! Aiheena oli vielä tarjoaminen, joten pieni oma-aloitteisuus koiran puolelta ei olisi ollut pahitteeksi. No päivästä kahlattiin läpi sit joten kuten.... huoh... Ei jääny niin kiva fiilis päivän päätteeksi, kun kaikki oli niin vaisua ja vaikeeta, jopa ruutu meni poskelleen. Tässäpä vielä kuvaa neidistä tauolla. Kieli pitkällä ja kylpytakki päällä.

No sunnuntaille saatiin sit synkkiä pilviä ja viileää ilmaa, joten Möpö oli enempi oma itsensä. Me saatiin jopa laku (Lentsu käyttää myös positiivista palkkausta ohjaajiin= ) ) hyvin menneestä hyppynoudosta metallilla!!!! Lisää tuuletusta saatiin, kun tunnari onnistui. Mä en vieläkään voi uskoa, että ne ylimmääräset kapulat sai olla siinä, eikä Kaino välittänyt niistä ollenkaan. Eka tuli väärä (oli todella lähellä oikeaa), mut työnskentely oli hyvää. Heti perään uus lähetys ja oma tuli! Oma pidettiin viel peitettynä piilossa. Vanha ongelma, et tuotais kaikki kapulat, näyttäis unohtuneen. Kyllä se tästä. Myös merkin Möppis päräytti enemmän kuin hyvin. Ainoa jota "kurmuutettiin" oli ohjaaja kun palkka tuli vuosisatoja myöhässä. Törppö pysyi pystyssä, merkille hakeuduttiin tosi vauhdilla ja vielä toppikin oli terävä. Ei voinu ku ihailla!

Viikonlopusta jäi kiva fiilis ja nyt ollaan treenattu tuota tarjoamista ja hyvin on lähteny liikkeelle. Tuntuu et nyt löyty avaimet tuohon meidän treeni ongelmaan. On se "hauska" huomata kuinka sitä voi itse taantua hinkaamis treeneihin näinkin helposti. Nyt palattiin samaan tyyliin kuin pentuna ja tulosta näyttäis tulevan. Josko syksyllä taas kisattais????

Kainolla kävi tuuri majapaikassa, kun Ladyllä oli juoksut sai tyttö Sepon kämppä kaveriksi. Hyvin meni pariskunnalla yhteiselo, vaikka Sepolla oli viimeisenä päivänä jo ihan jotain muuta mielessä kuin viihdyttää vierasta... ; ) Tässäpä pariskunta:


No kyllä Seppo tuon isännän roolinkin hoiti. Tässäpä ilta mylläystä ala Kaino ja Seppo. Vieläkin harmittaa kun perjantaina kävimme maastossa lenkkeilemässä pariskunnan kaa upeissa maisemissa ja säässä, jäi kamera tietty kotiin.... No onneksi edes jotain kuvia saatiin vaikka ei ihan samanlaiset kuvaus olosuhteet ollutkaan.Lomaa oli tarkoitus jatkaa vielä Helin luo maanantaina, mutta sain sunnuntaina tiedon että Paukku oli sairastunut vakavasti. Päivystäjä oli epäillyt, että tärykalvo olisi puhjennut, mutta ma Raija totesi tulehduksen olevan sisäkorvassa. Ei siis auttanut kuin pakata laukut ja lähteä ajamaan kotia kohti, sen verta kova huoli oli meidän möhköstä! Ennen lähtöä käytiin kuitenkin kuvaamassa Kainon lonkat. Lääkäri arvioi C tai D, mutta taidan varautua "pahimpaan" niin ei tule pettymyksiä. No onneksi kuitenkin normi elämään nuo eivät vaikuta. Itseasiassa Neksulla on huomattavasti huonommat maljat ja niin vain litilätiä yms ollaan harrasteltu ja vieläkin 10.5 vuoden iässä rouva porskuttaa täysillä! Kyynäreethän Kainolla on kuvattu jo aijemmin ja ne ovat 0/0.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Rantajellonat

Nyt sitten vihdoin muistin ottaa sen kameran mukaan sille kehutulle rannalle. No sit loppu patterit jo alkumetreillä... eli aina jotain. Mutta onneksi edes muutama kuva ehdittiin ikuistaan ennen hyytymistä.


Tässäpä tämän tarinan sankarit: Loco ja Kaino. Pariskunta on jo vanhoja tuttuja viime kesältä ja ranta jylläystä on harrastettu ennenkin. Rutiinilla siis meni nämäkin treffit. = )

Tämän kesän hitti ranta-aktiviteetti on ehdottomasti kepit. Jopa siinä määrin, että tunteet hivenen kuohahtivat, kun kummatkin tietysti halusivat aina saman kepin. Eivät kakarat sit ajatelleet ihan loppuun asti asiaa, sillä siitä ei ollut muuta seurausta kun, että rannalla kävi keppi kato. Ei ollut sitten kepin keppiä mitä jahdata. Hetken asiaa mietittyään siirryttiin rantapainin pariin.
Tässä sitten näytteet painimatolta. Siinä tuntui olevan hyvä yhteisymmärrys, että kiltisti oltiin vuoronperään pohjalla. Meitä ihmisiä tietty kummastutti, että kuinka kuuma hiekka mylläys on mukavampaa kuin viileät vesileikit. No tunnettu faktahan on, ettei noita ihan aina ymmärrä! = )
Hellettä piisasi siis tänäänkin ihan mukavasti. Nyt alkaa jo koirista huomata, ettei tästä ihan niin paljoa enää nautita. Vanhukset olivat lenkillä sitä mieltä etteivät halua liikkua metriäkään. Neksukin käytti tilanteen pellolla hyväksi ja sujahti heti kahlailemaan viileään ojaan. = ) Kyllä elämä on opettanu. Paukku tyytyi vain läähättämään kuuluvasti.

Täytyy tännekin avautua, kun en voi sietää noita pro trikoopellejä pyörien päällä. Niitä täällä meilläpäin liikkuu todella runsaasti. Kesät talvet on saatu hypiä pitkin tienlaitoja pois alta, kun vauhtia EI tietty voi hidastaa. Tänään se sit tapahtui, että Neksun päältä ajettin pyörällä!!! Onneksi Neksu ei osumasta ollut moksiskaan vaan hypähti alta pois! Sähäkämpi tapaus olisi voinut reagoida toisin... En yhtään voinut huomata seläntakaa mutkasta tulevaa tornaadoa ja varoittaahan ei tietty voi (noinkohan noissa pro pyörissä edes kelloa on). No kevelimme kyllä kohtuu leveästi, mutta kyllä yleensä on tapana hidastaa/varoittaa jos tahtoo ohi päästä. Mihin on kadonnu "latua PRKL" asenne???? Nykyisin ihmiset vain kiilailevat yms. Tietty itsekin siinä säikähdin ja ajattelin et on kohteliasta pyytää anteeksi ja huusinkin perään pahoitteluni, mutta vastaukseksi tuli vain alatyylin ilmauksia ja "on täällä muitakin" huuto. Pakko mainita, että kyseinen liikennevalistus annettiin vauhtia hidastamatta pää taaksepäin kääntyneenä... HUOH... No hän varmaan tiesi ettei risteyksessä/alikululla ollut muita tulijoita, kun joutaa ajella katsomatta eteenpäin. Koskaan ei ole ollut hankaluuksia normaaliliikenteen kanssa pyöräteillä, mutta nuo pro harrastajat pyörillä/rullaluistimilla (tähän liittyy myös sauvoilla huitominen) aiheuttaa jatkuvasti vaaratilanteita, joita säestetään haistatuksilla. Kauhulla odotan, että ajavat jonkun lapsen yli! = ( Ehkä minäkin siirrän harrastukseni joku päivä yleiselle kulkuväylälle. Mitähän tykkäisivät agi A-esteestä keskellä tietä.... Myös keinu poikittain voisi toimia... Tätä jäänkin suunnittelemaan. ; )

lauantai 15. toukokuuta 2010

Piteån näyttely

Eilen pyörähdettiin Piteåssa näyttelyssä metsästämässä ruotsin valio titteliä. Tällä kertaa jäi suuret voitot saamatta, mutta joskus näinkin, johan tuossa alkuvuodesta potti räjäytettiin. = ) Tuomarina oli Harry Tast. Kovasti tykkäsi jälleen Kainosta, mutta harmitteli meidän takakulmauksia, joiden takia jäi SA tälläkertaa saamatta. Kuulema on Ruotsissa nyt tehovalvonta noista kulmauksista, joten niihin puututaan tiukalla kädellä. No muuten arvostelu oli oikein loistava, tässä vapaa käännös:

Oikeat mittasuhteet päässä ja kropassa. hyvin täyttynyt kuonoosa. Pitkä alapurenta. Hyvä maski. Saisi olla enempi kulmautunut, varsinkin takaa. Takakulmaukset toimivat kuitenkin liikkeessä hyvin. Syvä, hyvinkehittynyt rinta. Hyvin tasapainoinen kokonaisuus. Hyvä tempperamentti.

Tuloksena siis AVO EH1. ERIä ei kehässä jaettu ollenkaan. Samassa luokassa meitä vastassa oli Pepede´s Coola Clara. Sen verta kuulin, kun tuomari antoi suullisen perustelun sijoituksille, että kaipasi koiralle parempaa fyysistä kuntoa. Helle ei ollut käypä peruste koiran haluttomuudelle, kun kuulema naapurillakin on kuuma. Kainoa ei paljon helteet haittaa, no riehuntaa oli ehkä aavistuksen vähemmän, kun talvella Harryn kehässä. = ) He taisivat myös saada pun nauhan ja olivat luokan toisia. Tai Ruotsissa ei nyt jaettu nauhoja, vaan tuomarilla oli isot värilliset lätkät joita hän näytti aina arvostelun lopuksi. Täytyy kyllä sanoa et kiva systeemi, helpompi sivusta seurata mitä kukanenkin saa, kun ne nauhat on NIIN pieniä ja ainakaan itse en niillä mitään tee.

Tässä Kaino liikkeessä


Ja lopuksi vielä kilpailuluokka missä siis me ekana ja kisakumppani toisena

No onneksi perhepiirissä oli näyttelyt menny sitten hieman paremin kuin meillä. Kainon velipoika Kauko oli ollut VSP ja muutkin Miian koirat olivat sijoituneet ja Helin ja Rean Tara oli napannu Viron erkkarissa VSP sijan. Onnitelut Lisbethin ja Bullcastlen talleihin!! Heidän tarkemmat viikonlopun näyttely kertomukset löytyy tuolta linkeistä.

Illalla käytiin sit matkan kunniaksi kahlailemassa. Tietysti jätin taas kameran kotiin ja kuvia ei ole. Löydettiin aivan ihana hiekkaranta, jossa hiekkapohja myös vedessä. Uimista ajatellen ei ehkä paras, kun matalaa riittää pitkälle. Meillä kun ei kukaan ui, vaan tykkätään enempi kahloa, on se mitä mainioin helle päivän vietto paikka. Jopa Neksu mummi taas innostui kepeistä ja laukkaili ihan intona. Paukulla ja Kainolla oli taas tuttuun tyyliin kinaa kuka kepin saa. Kainosta kun kaikki kepit on hänen! Kerran yritettiin jopa mummilta viedä, mutta Neksu oikaisi moisen käytöksen ennen kuin edes ehti kunnolla alkaa. Iski miehellä ei ole moista auktoriteettiä vaan joutuu usein luopumaan kepistään. = ) Josko muistaisin sen kameran ensi kerralla ja toivotaan että näitä helteitä vielä riittää!!!

torstai 13. toukokuuta 2010

NYT ON KESÄ!

Nyt on kyllä virallisesti kesäkausi alkanut! Todiste nro 1. Eilen oli HELLE, ihanaa! nro 2. Kainosta ja minusta löytyi kesän ekat punkit, YÖK!

Eilen vietettiin siis pihatouhupäivää kera koirien. Itse sain aikaiseksi maalata vihdoin ja viimein portin ja viimesyksynä saadun agi keinun. Vielä huovat päälle niin päästään treenaan keinua ihan kotioloissa. Siinä meillä vielä Kainon kanssa paljontreeniä. Syksyllä kun aloitettiin niin keinu oli kamala, siis suorastaan hirveä. No nyt ollaan siinä pisteessä, että täytyy treenata rauhallisuutta, nti juoksee satalasissa keinulle ja rysäyttää sen alas. Siinä ei paljon olla turvallisuudesta kuultu...

Koirien päivä kului sit lähinnä työnjohtotehtävissä ja jatkuvana jonotuksena sisälle. Varsinkin Neksu-mummi oli sitä mieltä, että koiran paikka EI ole ulkona! Tässä mallia miten helteellä pitää päivä käyttää.


Koska bullmastiffeillä on harvemmin vapaalla liian kuuma (jos töitä pitäis tehdä helleraja rikkoutuu -5 asteessa...), ei koirat edes alkuun hakeutunu varjoon. No iltapäivällä oli jo sen verta lämmin, että harvatkin varjot otettiin vastaan. Jos ei muuten varjoa löydy, voi yrittää työntyä auton alle. Paukulla on tunnetusti hankala hahmottaa kokoaan ja herra löytyy monesti sulloutuneena pitä pienempiin tiloihin. Herra on omasta mielestään myös piilossa, jos saa pään piiloon esim pöydänalle, takkien taa yms. = )


Lenkitys säästettiin sit iltaan ja käytiin ihaileen auringonlaskua hiekkamontuilla, missäpä muuallakaan. =) Valo ei ihan riittänyt hienoihin kuviin, mutta todisteita kuiten saatiin, että kyllä näistä virtaakin löytyy! Kainolla varsinkin taas teipit repes paketista eikä homma ihan taas pysyny kasassa. Toisaalta täällä mami NIIN iloinen moisesta. Nyt ei ole puhettakaan, että mitkään born outit vaivais. Keskiviikon litilätissäkin oli taas vauhtia! Kentälle mentiin tuttuun tapaan nelivetopäällä. Tunnithan kuuluu aloittaa alkulämmittelyllä ja mikä onkaan parempaa kuin "maminveto", taakkaa on kylliksi perässä ja pientä epätoivosta kitkaakin mukana. = ) 55cm esteet meni helposti, vaikka oli mutkiakin matkassa. No tottakai mamin pitää joka tunnilla aina jotain mokata ja nyt se oli liiallinen vedätys. Heti kun en malttanut mennä rauhassa, rimat lenteli. Näinhän se on, että koirat osaa mamit ei! Toivottavasti saadaan pari kuvaa tännekin treeneistä, kun kentän laidalla oli kuvaajakin... Mutta vielä loppuun niitä luvattuja action pätkiä!


Neksu yleensä viihtyy hieman erillään noista junioreiden kisailusta ja nautiskelee luonnosta ominpäin.

No voimmeko syyttää, kun meno näyttää yleensä tältä:


Kyllä siitä pala irtoaa kun tarpeeksi repii....
Seuraava kuva kertoo Mupon "teippaus" ongelman... ; ) Kyllä näkee, että jostain on tultu ja johonkin pitäis päästä hämmentää, vinguttaa, riekkumaan tai muuten vain aiheuttamaan ongelmia vaikka kieli jo pihalla eikä ihan jaksais. Vielä ei varmaa kuka/mikä joutuu kohteeksi.

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

Äitienpäivän riehumista







Tänään oli koirista varmaan huippu ulkoilu päivä. Aurinkoa ei näkynyt edes pilkahdusta ja muutenkin oli kylmän ja kostean oloista, siis mitä parhain ilma hiekkamontuilla riekkumista varten. Aloitetaan tän kerran kuvapläjäys poseilla. Kaikilla tuntui olevan oikein ryhdikäs olo tänään, jopa Paukkukin jaksoi patsastella oma aloitteisesti useita kertoja. Tytöt nyt taitaa poseeraamisen taidon ihan luonnostaan!





Sitten päästäänkin itse riehumisiin... Kainon loma on toiminut enempi kuin hyvin. Nti alkaa jo revetä liitoksistaan. Useampi lelu on kotona suolistettu ja lenkillä sammaleet/hiekka pöllyää kun nti ampaisee vauhtiin. Tänään osansa saivat mummi ja iski-mies tasapuolisesti. No mummiin ei uskalleta ihan koskea, mutta kyllä "äkkilähtö-leikki" on sitäkin mukavempi. Peliin kuuluu, et Kaino hieman vaanii mummia ja mummi sit antaa lähdöt. Kilpajuoksuun Neksu ei enää suostu, kun juniori tuppaa voittamaan... = ) Paukku saa sit ihan täydeltä laidalta, mutta taitaa se toimia nykyisin myös toiseen suuntaan.

Tänään myös hieman "bodattiin" tulevia näyttelyitä silmällä pitäen. = ) Tosin Kaino hoiti juoksemisen ihan oma aloitteisesti, mäkiä juostiin ylös alas ennen kuin valmentajat ehti edes namipussia avata!



Mutta Neksu se tietää kuinka lenkeistä otetaan kaikki ilo irti! Kun on ensin laitettu lauma ruotuun, niin sitten ehtii hieman nautiskelemaankin. Tässä muorin tyylinäyte!


torstai 6. toukokuuta 2010

Solmut aukeaa

Viikko painittu, kun Möpöllä ollut alkava "burn out". Nyt totaali loman jälkeen alkaa tunnelissa näkyä valoa! = ) Eiliset ohjatut treenit meni ihan kivasti. Heli oli suunnitellu kontaktiin motivaatio/kesto treenejä ja niistä suoriuduttiin mallikkaasti. Edes seuraaminen namien ja lelujen yli ei tuottanut ongelmaa. Suurimman osan ajasta Nöppis sitten saikin runtata mamia pitkin seiniä ja lattioita, onneksi silmälasit säilyi ehjänä... Tunnin tuloksena oli, että kontakti palautui huomattavasti paremmaksi. Nti tarjoaa sitä jopa lenkillä taas! Kyllä se tästä pikku hiljaa saadaan yhteistyö entiseen malliin.
Koska monster keskiviikko vaihteeksi, oli illalla sitten vuorossa agi treenit. Mentiin matalia (medi) esteitä. Alku tunti oli hieman vaisumpaa (varsinkin kepit, mutta keinulle rysäytettiin entiseen tahtii...), mutta viimeisessä harjoituksessa pilke palasi ja vääriä ratoja mentiin häntä heiluen. Ei voinu ku olla super iloinen niistä! Varma merkki "parantumisesta", kun koira suunnittelee ihan omat radat! ; )
Nyt sitten taas jatketaan lomailua ja metsälenkkeilyä. Kelit olleet upeat sitä ajatellen. Mummikin ollut kahtena päivänä peräkkäin mukana. Tahti on silloin vähän hitaampaa kuin "junioreiden" kanssa, mutta kyllä taas räkiksen kanssa kisailtiin ja sammalissa pyörittiin! iskimies tulla jurotti sitten perässä. Ei ole helppoa kävellä, kun räkis roikkuu huulissa kiinni. Nyt jopa alkaa iskiltäkin kuulua mörähtelyä pahimmissa riekkumisissa, mutta herrasmiehen elkein suurimmanosan ajasta Paukku kärsii hiljaa kuin miehet konsanaan.

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Julkkiksia

Päästiin Kainon kanssa jopa lehteen! = ) Eilisessä Forumissa oli juttu meidän tokokisoista. No kisat ei ihan menny putkeen, kun Kainon täytyi poseerata kuvaajalle kesken kaukokäskyjen, mutta niinhän sitä sanotaan, että kaikki julkisuus on hyvästä...

No nyt on vihdoin saatu blogi aikaiseksi... Oman aikansa se ottikin! = )

Kuvassa näkyy tarinoiden sankarit eli vasemmalta oikealle:

Bullcastle´s Red Baron tunnetaan kavereiden kesken Paukkuna. Myös nimet iski-mies, kapteeni kalmahenki ja tytön paska-koira käytössä. Paukulla ikää reilut 8 vuotta ja hän onkin saanut jäädä eläkkeelle harrastuksistaan, joita vuosien mittaan on ollut tokoilu, agility ja tietysti näyttelyt. Titteleitä miehelle on kertynyt pitkä rivi, C.I.B, POHJ, FIN, SE, NO MVA, V-05, TK1, näyttelyissä on herra palkittu muutamia kertoja ryhmässäkin ja vuonna 2004 herra pokkasi erikoisnäyttelyssä VSP pallin. Ei voi siis moittia. Myös pientä historiaa rodussaan tehneenä, on Paukulla ensimmäisenä uroksena koulutustunnus tokosta. Agi kisoista 75kg könsikkäällä on kokemusta kahden radan verran ja eka startissa herra tuli 2. Nyt herra harrastaa vain naisten nauratusta kotioloissa ja rakaimpana harrastuksena löhöily/nukkuminen.

Keskellä poseeraa porukan juniori Lisbethin Sweet Dream "Kaino". Kainolla lempinimiä löytyy vinopino: kakkis, Mupo, Möppis, Räkänokka eli räkis, Mökkylä tässä muutamia mainittuna. Kaino on helmikuussa täyttänyt 2 v ja harrastusrintamalla on kiireisintä aikaa. Päivät täyttää toko ja agi treenit. Kisaamassa ollaan käyty tokossa ihan kivalla menestyksellä (TK1 saatu ja tulosta vaille TK2) ja agissa toivottavasti talvella päästäisiin aloittamaan kisailut. Näyttelyissä Kaino on viime aikoina pärjännyt erittäin hyvin ja titteleitä tippunut iskimiehen tavoin eli heti 2v täytettyään saatiin FIN MVA ja samaisella reissulla tyttö voitti ryhmän olen BIS2. Tässä neiti tepsuttelee iskimiehen tassun jäljissä tehden myös rodussaan historiaa, kuulema ei nartut ole aijemmin RYP1 voittanut saati BIS sijoitusta!

Vipana, mutta ei vähäisempänä on meidän "mummi" Neksu Big Ida Red-Like-Copper vm.1999. Neksu muutti ilahduttamaan meitä hieman vanhemmalla iällä vuonna 2003. Iästään huolimatta Neksu porskuttaa vielä täysillä ja pitää talon nuorison kurissa. Neksulla ei titteleitä ihan yhtä paljon ole kuin asuin kumppaneilla, mutta TK1 ja FI MVA se löytyy häneltäkin. Veteraani iässä täytyi vielä toko kentillä pyörähtää 1 tulokset hakemassa. Näyttelyistä on rva saanut pari sertiäkin, vaikkei isompi voittoja olekaan. Agissa Neksu on saanut pari 0 rataa, mutta ikä ja terveys tulivat kisaamisen esteeksi eikä luokka nousua saavutettu. Nyt mummi viettää rauhallisia eläkepäiviä, mutta koska tarmoa ja puhtia löytyy käy hän silloin tällöin vieläkin pyörähtämässä missikisoissa.