.

.

sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuoden vipat poset...ehkä.

Tuhnu keleillä ei oikein saa kivoja kuvia mutta onneksi koirat osaa posettaa ne kivoiksi. Postimies onkin kunnostautunut tällä ilmeilyosastolla oikeinkin mallikkaasti. Välillä mummo ei oikein jaksa kun kuvausket kestää ja kestää, kun miehet ei keskity. ;)
Mutta kun tahti saadaa päälle on jälki huimaavaa!
Tietysti  raskaat työt vaatii raskaat huvit. Eräänä aamuna mummo päätti ettei ole sitten lenkille lähdössä ja piste. Se jälleen mummolle sallittakoon, mummoja ei tarvitse aina huvittaakaan.

Vauhdikasta Uuttavuotta

Meillä ollaa koko viikko juhlittu niin vauhdilla, että tää päivä on pyhitetty sohvalla oleiluun. Johtuen osittain myös mamin orastavasta flunssasta... Mutta mikään ei oo parempaa lääkettä kuin bullmastiffin läheisyys ja kasa herkkuja. 😍

tiistai 26. joulukuuta 2017

Ihanat pyhät

Vaikken ihan hirveästi pidä pakkasesta, niin täytyy kyllä myöntää että onhan tuo maisema upea!!! Nyt kun oli vapaita käytiin useampaan kertaan metsässä hulluttelemassa.Laatuaikaa isolla kirjaimella.
Mummo jatkaa tutulla tyylillään vauhdikkaasti. Ei tassut ole painanut vaikka reilun tunnin lenkkejä ollaan paukuteltu menemään valoisan aikaan. Usein pitänyt mummo oikein jättämällä jättää kotiin illan toiselta lenkiltä, malinois kun käy kaksi pidempää ja mummolla olen pitänyt tuon linjan, että vain yksi pidempi päivässä ja toinen on sitten lyhyempi. Kaikesta lenkkeilystä huolimatta mummo olis halunnu lähteä Paten ja mun mukaan hallille treenireissulle. Muuten mummo olisikin päässyt kruisaileen, mutta pakkasen ollessa -15 ei mummoa viitsi autossa istuttaa.
Stickmaster on myös silpunnut keppejä kiivaalla tahdilla.
Vitsit että onkin hyvää...
Kaksi upeaa! Maisema ja Mummokoira.
Ja vauhtia ei puutu näin lenkin loppuosaltakaan. Takana jo noin 45min kävelyä josta osa umpirämpiä.
Hetki tämän videon jälkeen me mentiin pyllymäkeä Postimiehen kanssa tää sama rinne alas. Tietysti ainoa pylly joka otti jäätikköön osumaa oli mun, koska pikku halimali tunki syliin. =D Varmasti oli pojan paras joululahja hetkeen!!!!

Kiltteinäkin oltiin oltu koko porukka. Pate sai oman lahjan...
...ja koko perheen yhteisen. Röhköpossu onkin ollut nyt hitti muutaman päivää. Oikein mieluinen lahja englannin pukilta.
Joulupäivä me aloitettiin näin rennosti. Tosin ainoa joka sai syödä herkkuja oli mami, mutta se ei menoa haitannu kun kerrankin pääsi sänkyyn. Paras paikka! Jopa Postari viihtyi parituntia. Ja mummo the tankki päätti jyrätä Paten... Pate kun oli ehtiny nopeampana kainalopaikalle ennen mummoa niin mummo oli päättänyt haluta juurikin sen saman paikan.Malinois kyllä nopeasti laski litistymisvaaran ja vaihtoi jalkopäätyyn.

sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Mrs Claus and Santa's little helper

Oikein ihanaa Joulua kaikille ja tietysti sitä vauhdikasta uuttavuotta!


maanantai 11. joulukuuta 2017

Voittajanäyttelyt

 Taas oli se aika vuodesta kun meidän perhe suuntasi kohti Helsinkiä ja voittajanäyttelyitä. Tänä vuonna titteleitä oli tarjolla kolme kappaletta, Helsinki winner 2017, pohjoismaitten voittaja 2017 ja se perinteinen voittaja 2017

Perjantaina oli vuorossa Helsinki Winner ja tuomarina oli Sim Simon Filippiineiltä. Mummo oli täpäkkänä kuin mikä kun pääsi pitkästä aikaa kisaamaan ja harrastamaan. Arvatenkin tästä syystä oli mummon esittäminen ihan huisin helppoa ja ihanaa! Me vain nautittiin... Tai sen mitä mami pystyi jännitykseltään nauttimaan. ;D

Ja millaisilla tuloksilla me kehästä lähdettiinkään!!! Mummo oli VET ERI 1 + SA sekä sokerina pohjalla PARAS NARTTU4!!!! WUHUUUUUUU!!!! Siis tuo 10 vuotias päihitti nipun nuoria narttuja. Näin ollen me saatiin uusi titteli nimen eteen HELSINKI VETERAN WINNER 2017.

Tässä vielä arvostelu:
Beautiful bitch, good head & top line, good expression, good angulation & body condition, good movement, strong bone, overall balance
 


Tässä vielä video yksilö arvostelusta.Kiitos Sanna Savola kuvauksesta!

Lauantaina olikin sitten jännät paikat kun tuomarina oli Soile Bister. Tunnetusti häneltä ei armopaloja tipu. Mutta mummo hurmasi tämänkin tuomarin tiitterällä esiintymisellään ja vaikka pää ei enää tuomaria niin mielyttänyt, pantiin se iän tuoman kuivumisen piikkiin ja tuloksena VAL ERI1 jotenka titteli rivi sai vielä yhden lisäyksen NORDIC VETERAN WINNER 2017.
Tässä me vähän treenataan kehän laidalla.
Ja sitten tosi toimissa kehässä. Hassu tarina tästä kohtaa kun ihmettelin että kuka oikein maiskuttaa ja oletin että tuomari hakee ilmettä yms ja mietin että onpa kummallinen hetki kun istuu pöydän takana. No tuomari se kyllä olikin ollut, mutta naapuri kehän! =D Hän oli keskeyttänyt oman kehän arvostelun ja tullut ihailemaan mummoa! Oli meidän kasvattaja mamma Miialta kysynyt ikää ja ollut ihan haltioissaan. Samalla oli myös joitain venäläisiä ollut kuvaamassa mummoa ja olleet että "amazing". No kyllä Soilekin oli yllättynyt että 10v on hengissä kehässä ja vielä harrastaa ja kisaa muitakin lajeja. No Rally ollut nyt tauolla, mutta josko me nyt taas lähdetään kisaan kun messari on saatu pois alta. ;)

Tältä se näyttää tuomarin silmin.

Poset tuomarin kanssa ja arvostelu:
Hienossa kunnossa oleva 10v. daami. Hyvä luusto ja mittasuhteet. Varsin hyvä ylälinja. Hieman kohoava vatsalinja. Alaleuka saisi kaartua paremmin. Liikkuu paremmin kuin monet nuoret. Ihastuttava luonne.

Pakko oikein tummentaa toi lause liikkeistä. Sihteeri kysyi että mitä kirjoitetaan, kun tuomari sanoi tuon ja hän oikein painokkaasti toisti saman. Huikkasin jo lennosta kiitokset.
Sunnuntaina saatiin kisakaveri kehään, Remarkabullin uusi veteraani. Ikäeroa neidoilla oli noin 1,5 vuotta Kainon ollessa vanhempi.

Tällä kertaa tuloksena oli "vain" VET ERI2 eli viimeinen titteli jäi saamatta. Toisaalta 2 pitkää päivää takana joten oltiin aidosti onnellisia kisakumppanin puolesta kun me päästiin pois. =) Ryhmä kisat venyivät molempina iltoina 6-7 väliin ja veteraaniryhmät ovat aina valtavan isoja joten odotusta ja odotusta riitti enemmän kuin tarpeeksi... Ja ei varmaan tarvitse mainita ettei siellä suurempaa menestystä tullut, mutta mummo on ihana kun hän jo tietää kuviot niin verhon takana sai oikein pidätellä kun oli meidän vuoro mennä lavalle!

Tässä sunnuntain arvostelu:
Almost 10 years. Nice old bitch. Nice construction & topline. Excellent dark eyes. Beginning to be grey hair. Teeth ok. Max undershot. Excellent movement.
Joelle Bardet, France

Tietysti Postimies oli mukana kannustamassa mummoa.
Mummo osaa kisavalmistelut enemmän kuin loistavasti. ;)
Hellä hetki. Postari oli kokoajan mummon kainalossa unilla ja kummahomma se tuntuu olevan mummosta ihan jees juttu... Postimies on onnistunut hurmaamaan meidän nutturapään. Kainon ja mun nuorekkuuden salaisuus onkin nuoret sporttiset miehet, tai ainakin näin meidät diagnosoitiin kasvattajan toimesta kehän laidalla. ;D
Kaikkinensa reissu oli taas onnistunut ja tavoite saada näyttää tuomareille upeassa kunnossa oleva 10v vetaraani onnistui nappiin. Mikään ei ole ihanampaa kuin esittää veteraania kehässä. Se abloodien ja kannustuksen määrä on todella liikuttavaa!!! Iso kiitos kaikillle meitä tsempanneille ja mummoa kannustaneille kehänlaidalle! Toivotaan, että mummon tassu nousee vielä ensivuonnakin yhtä kepeästi.

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Puuhastelua

Näin saikulla kun ollaan niin koirien kanssa on tullut nautittua laatuajasta oikein kunnolla. Malinöössille laatuaika on aamuiset treenihetket tuplatyyny loppiksella, kun taas böllmastiffin laatuaamut on pitkiä ja laiskoja. ;D

Vaikka pakkanen ei oo kiva niin aurinko on! Oli kyse mielntilasta, lenkkeily mukavuudesta tai kuvauksesta. Tosin Postari alkaa jo vissiin kyllästyä jatkuvaan posettamiseen ja yritti maastoutua kaislikkoon. Tai sitten hän ottaa posettamisen jo tosissaan ja tarjoaa eri vaihtoehtoja mummon todetessa et yksiilme yksi kuva on ihan riittävä.



Historiallinen hetki. Luoksetulokutsuun reagointi bullmastiffi1- malinois 0.
Mummo ehti heittää vielä loppuun pikku poset. ;D

Kaikkeen nää sankarit suostuu... Että tämmöinen idea sitten tällä kertaa...


perjantai 1. joulukuuta 2017

Lomamoodissa


Näin saikulla kun on aikaa päätin ottaa äkkilähdöt ystävini mukaan Italiaan. Pieni irtiotto arjesta tuli kyllä juuri oikeaan saumaan. Ennen kuin itse pääsee ottaa rennosti piti tietysti hoitaa karvatassujen velvollisuudet. Kelit oli taas mitä upeimmat niin tuollaisella kelillä ei kuvat voi kun onnistua!


Lenkkeilyn vastapainoksi käytiin Kaisalla hoidattamassa jumit pois tulevaa messukeskuksen koitosta ajatellen. Peukut pystyyn, että sinne asti pääsemme... Vähän on taas auton kanssa vastustanut, mutta kuuluu meidän perheen arkeen. =D mummo osaa hoidon jalkeen ottaa rennosti.

Tosin pientä annoskateutta oli välillä huomattavissa, kun malinois ei ihan aina jaksa rentotua niin mummo olisi heti ottamassa paikan itselleen.

Kyllä se Postimieskin malttoi jättää arjen kiireet taakse ainakin hetkittäin.

Ja vipat lenkit ennen mummola lomaa. Kaino_vieno osaa myös lenkillä nauttia hajuista ja maisemista täysin rinnoin.


Ei tarvinnut koko Italian matkaa olla ilman bullmastiffia. ;D Meidän hotelli oli Riminillä ihan rannan vieressä ja ratsusta löytyi mahtava koiraparkki! Kyllä ulkomailla osataan. Siitä en osaa sanoa kuinka kuumia noi mökit on kun ovia ei saanut auki, mutta tarjoavat kuitenkin varjoa kuumassa kelissä. Koiria näkyi ihan joka paikassa. Rauhalliset ravintolat on itsestänikin ok ja on ihana kun koirat saa tulla mukaan, mutta kyllä säälitti katsoa isoissa ykeisötapahtumissa missä musiikki söi lujaa ja on tungosta kun koira raukat koittivat mahtua mukaan. Tässä kohtaa toivoisi ihmisiltä vähän sitä kuuluisaa maalaisjärkeä... varsinkin kun kelit ei olleet kuumia olisi sen koiran voinut jättää autoon tai kotiin odottamaan.

Meidän lomalaisia ei moiset asiat häirinneet vaan loma otettiin unen ja rentoutuksen kannalta. Kuulin jopa huhuja, että pikku malinoiskin olisi osannut ottaa lungisti. ;)

Kotiin paluu ja tutut lenkkeilyrutiinit. Reissussa on ihanaa, mutta kyllähän näitä tulee aina iso ikävä!