.

.

perjantai 25. huhtikuuta 2014

EVL korkkaus Kaarinassa



Tai no, matkan luonne muuttui jo alkumetreillä toko treeneiksi Kaustisen teboililla. Meidän pimujen ajopelistä on jo jonkin aikaa kuulunut outoa kolinaa ajaessa ja noin kuukausi sitten auto käväsikin huollossa josko syy kolinaan selviäisi. Ei selvinny, mut nyt tais selvitä... Olen jo oppinut kerrasta (siis siitä kerrasta kun ovi syttyi tuleen) että jos sähkövikoja ilmenee on tosi kyseessä. Nyt alkoi mittaritauluun ilmestyä ties mitä valoilmoja, olisko ollu sumuvalo ilmoitus ja lisäksi siinä ohitellessa corvetteja ja hieman tavallisempiakin autoja kuului vilkusta outoa surinaa. Päätin sitten pysähtyä seuraavalla huoltoasemalla katsoon josko virran katkaisusta olisi apua. No ei ollut, mutta onneksi päätin juottaa Kainon ja huomasin valkoisenkupin olevan takakontissa. Vihreä kuppi olisi ollut tarjolla, mutta meillä ei jostain syystä siitä tykätä juoda ollenkaan...

Tallainen näky mua sitten kohtais konttia avatessa:
Pakoputken kärki oli sit tipahtanu. Great... =/ Kauhean puhelinrumban jälkeen oli ratkaisu se että soitin hinauspalveluun ja sieltä luvattiin katsoa josko hinausäijä pystyisi asialle tekeen jotain. Ei voinu, mut lupasi kuskata heidän pajalle sen korjautettavaksi. Ja Ihanasti ottivat auton heti käsittelyyn joten pääsin ajamaan takaisin Oulua kohden ja päästämään äijänkin paluumatkalle, kun kaiken varalta oli mua lähtenyt ritarillisesti pelastamaan kotiin!

Hinausta odotellessa päätimme Kainon kanssa ottaa odotusajasta kaiken hyödyn irti ja tekaisimme pikku toko treenit siihen väliin. Saatiin ohikulkevalta mieheltä myös kehuja, että "sehän melkein sua totteleekin". ;) No täydensi kyllä että hyvältä näytti.

Teboililla oli aikas kiva "koiraparkki". Mehän parkkeerattiin ja vetäistiin pikku kaukotreenit.
Hinauspalvelussa oltiin myös sen verran koiraihmisiä, että Kaino sai kutsun hyttiin. Epäilen ettei kuski vielä siinä vaiheessa ollu Kainoa nähny ku makasi rauhallisesti omassa osiossaan häkin takana piilossa. Mietin hetken tilannetta, mut kun korjaamolle oli 30min matka ja aurinko paistoi täysillä, ajattelin että hytissä olisi viileämpää. Ei ollut. Heillä oli juuri pamahtanu lämppäri rikki ja se puhalsi vain lämmintä! =D Tuli kyllä tyypillä kiire korjata puhelin pois alta, kun K himpun läähättäessä kuolasi... Mutta yllättävän ketterästi Kaitsu hyttiin kipusi ja tuli poiskin. Hetken jo pelkäsin, että K jää maskotiksi autoon, mut mitä vielä.
Tässä se auto sit pääsee korjaukselle ja me Kainon kanssa nautittiin kesästä ulkona.
Ei voi kun taas kehua omaa koiraa, kuinka se on kiltti ja sopeutuvainen. Missään kohdin ei tarvinnu säätää vaan K oli kuulolla. Autoa kun lastattiin niin tyttö vain katseli tyynesti vierestä et siinä se meidän auto ny menee. Samoin korjaamolla ihmiset sai olla rauhassa ja tehdä hommiansa, paitsi joku paikan pomo tms joka taisi himpun pelätä. Se oli Kainosta ihan pakko käydä tervehtimässä! ;D

torstai 24. huhtikuuta 2014

Pääsiäisen kuvasatoa

Pääsiäinen saatiin ainakin täällä pohjoisessa viettää kera upeiden kelien. Tietysti siitä johtuen oli meillä talon pikkuremppojen lisäksi ohjelmassa monttuilua ja metsäilyä. Kamerankin sain mukaan kerran ja tässäpä kuvakollaasi päivän touhuista. Ihanaa kun jäätiköt on sulanu ja saa koirat myllätä ihan hiekkapohjalla! =D

Tässä taas oiva osoitus kuinka K käyttää päätään monella tapaa. ;)

Ume kellistyy törmäyksestä

ja päättää antaa Klle taas kyytiä. =D


Kaikku viilentää. Varjopaikoista löytyi vielä pieniä lumipaikkoja missä oli ihana piehtaroida.


Umen vuoro tasata lämpöjä. Montuilla oli mahtavia pikku lampia joissa tytöt jaksoivat kahlailla pitkän tovin.


 Osassa oli myös jäät yön jäljiltä pinnassa. Se olikin huippua talloa jäitä rikki!

Tähän väliin perus posetukset. Osaa pimut olla nättinäkin! Ekaksi Kaino.
 
Ja tietysti Umpasta kans.

 Loppuhuipennus! Totaalinen peräänajo tilanne montuilla. =D

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Oikein ihanaa pääsiäistä!

 Nyt viimein sain pääsiäiskuvat koneelle. Hivenen on vastustanut, mutta olen todella hämmästynyt omasta kärsivällisyydestä asian tiimoilta. Pöytäkone, jolla enempi tykkään näitä päivityksiä tehdä, on nyt XPn tuen loppumisen myötä alkanut sekoilla... tai ainakin niin oletan sen olevan. No onneksi ATK-tuki saapuu ensiviikolla. Läppärillä on sit uusi "hieno" windows8, emme ole 8n kanssa sitten ollenkaan yhteen sopivia. Tänään istuin alas ja sain kun sainkin kuvat koneelle ja nettiin. WAU minulle! =D

Tässä vielä molemmat pääsiäispuput, täytyy kyllä sanoa rusetin pukevan Umppaa täydellisesti. ;)

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Karvaa, karvaa ja karvaa



Siis OMG se olis taas tää aika vuodesta... Kämppä on ihan karsea, vaatteet on ihan karseita ja tuo karva ei vain ota loppuakseen. Ja jotta elämä ei olisi turhan siistiä päätti Umppa aloittaa juoksut. Nti on aina ajoituksen mestari oli sitten kyseessä juoksut, pissahätä yms aika ei koskaan ole se sopivin. Nyt jännitetään kuinka meidän kisareissun nyt käy, kun neito on hormoonihuuruissa ja hoitopaikat on uroskoirallisia... =/ Pidetään peukkuja että asia järjestyy!

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

K lomailee

Meidän mentaalikoutsi Kaisa laittoi meidät nyt TOKO tauolle noin viikoksi ja me tietysti olemme sitä kiltisti noudattaneet. Nyt on K alkanutt näyttää tältä:


Lenkillä on kirkkoreittiä pitänyt hieman vältellä koska vetoo on kentälle ollut äärimmäisen kova, alkaa tauko vissiin jo tuntua neidolla. =) No josko pääsiäisenä taas jatkamme harjoitteluja.

Lenkkeilty ollaan sitten sitäkin innokkaammin ja metsässä samoiltu ahkerasti. Tänään aamulla sattui hauska tapaus. Meitä vastaan tuli nainen  pyörätuolissa ja hän jo kaukaa huhuili ettei pelkää koiria ja saa päästää tervehtimään. No muutahan meidän pimatsut ei sitten tarvinnu, ku siellä oltiin jo pyllyt pyörien. Siinä sitten nainen aikansa rapsutteli ja jututti pimuja, mutta ei tässä vielä kaikki. Hetken päästä nainen kaivoi esille herkkupussukan, jossa oli monen näköistä namia koirille. Pimut ei tietty lenkillä oikein jaksanu tikkuja nakerrella, joten saimme kotiin viemisiksi rouhetikut ja jonkun "liharullan". Nam. Tälläisiä vastaantulijoita pitäisi pimujen mielestä olla enemmänkin tuolla pyöräteillä! =D



keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Koiraperheen keittiössä jälleen

Koiraihmisten keittiöt ei ehkä kestä herkempien ihmisten katsastelua. Pelkästään raakaruokinta naudanmahoineen yms saattaa aiheuttaa pientä nyrpistelyä kanssaeläjissä. Nyt päätin testata kaverilta saatua namivinkkiä. Meillä siis keiteltiin kilon verran kanansydämiä. =) Haju pysyi ihan siedettävissä rajoissa ja vitsit kuinka hyviä nameja niistä saikaan! Viimevuonnahan kuivauskaappi täyttyi kahvipaketeista, tai eihän tästä ole kuin viikko kun se täyttyi viimeisen kerran niistä.

Keittämisen jälkeen sydämistä tuli tallaisia kivoja kumipalloja joista sai leikattua niin pieniä paloja kuin vain halusi. Ihan siis toimiva ratkaisu pienemmillekkin koirille, puntaroi vain iltaruuan verran ja sit vain pipertää mikroskooppisen pieniä palasia.

 Tässä siis illan saalis pussitettuna pakkaseen. Hyvin on treenit pimuille nyt maistunut uusien namien myötä.
Tuosta telkkahuoneen sohvasta kun on ollut useasti nyt puhetta niin eilen sain todistaa näinkin järisyttävän näyn... Kyllä pimut oli tunkenu samalle sohvalle nukkumaan. Näköjään kun motivaattori on tarpeeksi kova alkaa se läheisyyskin lämmittää. =D No aamulla Ume oli luovuttanut paikkansa ja siirtynyt telkkuhuoneen luvattomalle sohvalle nukkumaan... Ai jai Uma. No mamin täytyy ottaa nyt se tiukempi linja asian suhteen käyttöön.

sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Väsyneet juhlijat

Meillä oli nyt viikonloppuna laatuaikaa koko perheenvoimin, sillä tietystihän pimut lähti mukaan mamin ja ukon romanttiselle hotelliviikonlopulle. ;) Ihan olimme juhlimassa, mutta ainahan sitä romantiikkaakin mukaan mahtuu... Kaino oli jo ihan liekeissä hotelliin saapuessamme. Hyvä ettei kirjannu meitä sisäänasti, sen verran vauhdilla tiskille rynnistettiin. Samoin ravintolan ovella täytyi käydä heiluttamassa häntää niin vimmatusti! Ume suhtautui huomattavasti coolimmin sisään tuloon. Hotelli henkilökuntakin oli heti tilanteen tasalla ja toivotti vielä pimutkin erikseen tervetulleeksi taloon.

Heti huoneeseen päästyä pimut nappasi omat paikkansa.
 Mutta tältä tilanne näytti seuraavana aamuna. Pimut osaa ottaa kaiken nautinnon irti hotelli elämästä!
 Jaahas, se olis kotiinlähdönaika tullut. Ume jo testatilee miltä se lattia tuntuikaan tassujen alla.

Hassua vaikka pimuilla oli oikein köllötys viikonloppu olivat he ihan puhki kun kotiin päästiin. Tietty normi lenkkeilyt teimme, muttei sen isompia. Mutta onhan se tuommoinen juhliminen hyvin kuluttavaa... ;D

Kaino valtasi telkkuhuoneen sohvan heti sisään päästyään ja tämmöisessä kippurassa siinä viettiin suurin osa ajasta. Nyt näyttäisi olevan venytetty versio leveästi äksästä menossa...
 Ume sit perheen tähtenä kipusi ihan omin luvin telkkusohvalle ja päätti myös suosia kippuraa. Hmmm... mites se menikään se koirakoulutus opit tästä sohvahommasta... Siellä se Umene vieläkin venyttelee, eikä taida olla lupaa olla kysytty... Mami on nykyisin niin pehmo...

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

Mamin Umelume

Ume on jo melkeimpä käsite omassa outoudessaan. =D Vaikka kaikki toko ja muutkin opit menee Umen tajuntaan toooooooodeeeeellllllla hitaasti ei tyttöä voi kutsua kuitenkaan tyhmäksi. Tänään Umelle ei oikein ruoka olis maistunut sitten ollenkaan. Siinä haisteltiin kupilla muttei maisteltu yhtään. Jossain kohdin tytteli kapusi sohvalle köllöttään mistä mami julmasti hätisteli tytön takaisin kupille. Tässä kohdin Kaino oli jo ehtinyt syödä oman iltapalan ja päätin että nyt on oiva hetki leikata kynnet ennenkuin alan siivoamaan. Mitä teki Ume? Katseli kynsien leikkuu operaation (Kaikun kans se on OPERAATIO isoilla kirjaimilla, kaikkea ei voi saada samaan pakettiin. ;D ) kupin vieressä istuen. Kun homma oli hoidettu ja olisi ollut Umpan vuoro nousi Ume sit syömään. O_o ja millä vauhdilla sitä maisteltiin... todellakin maisteltiin! Siinä ajassa ehdin jo tehdä vaatetilauksen netistä yms pikku puuhastelua. =D

Kerrottakoon tarinan lopuksi, että kyllä ne Umenkin kynnet sitten leikattiin!