.

.

lauantai 29. marraskuuta 2014

Suunta parempaanpäin!

 Kaino voi hurjan paljon paremmin. Keltaisuus on vähentynyt hurjan paljon ja perjantain verikokeet tukivat havaintoja. Maksa-arvot oli vieläkin korkealla, mutta eka mittauksessa kone ei kaikkia arvoja suostunut edes antamaan niin nyt kaikki näkyi ja suunta alaspäin. =D Painokin oli pysynyt siinä reippaassa 48 kilossa eli jotain ruokaakin on syöty.

Ruuasta puheenollen on Kaikku kyllä palannut vanhoihin nirppaus tapoihin hyvin vahvasti! =/ Nälkä on kerjätä pystyy mutta oikea ruoka ei maita. Naput syödään ulkona kyllä maasta ja lenkki namuina, mutta kupista ja ylipäätään sisällä ei... Samoin normi ruoka ei mene kupista, mutta kyllä sitten pilkottu kananrinta treeni namuina uppoaa... Pirkuleen rakki! =D Nyt on sitten uusi ruoka kokeilu parhaillaan uusissa muhimassa: Kana, riisi, porkkana puuro valkosipulilla ja kananmunilla. Saa nähdä maistuuko. Nyt ruuan kans on oltava tarkka että proteiiniä ei tule liikaa. Hiilarit olis hyvästä. No jos tää puuro uppoaa (sen näemme huomenna) niin hyvä. Kokeeksi tosta tuli kaksi vuokaa. Seuraavana sit pihviversio työstöön. Nii-in, miksiköhän meillä osataan nirpata? Niin ja kun Kaino saa nirpata, nirppaa myös Ume peesissä...

Kun treenit ja lenkkeily nyt maistuu potilaalle hyvällä vireellä, vastapainoksi sitten vedellään niitä hirsiä oikein rennola otteella. Olemme tosiaan käyneet jo luontopolulla ja kerran metsässä. Kainon liikkeet ja liikkuminen on parempaa ku aikoihin. Josko parin kilon tiputus ja oikea ruokavalio on tehny ihmeitä. Toivotaan ainakin näin. Onneksi ihan säkällä löysin kanan rintafileitä koirienrehuksi. Hintakaan ei päätä huimannut 2,50e 400g. Hyvin ne näytti tosiaan maistuvan joten ensi viikolla täytyy hakea pakastin täyteen, jotta talven treenit sit luistaa.

Umpalla on edelleen synkät ajat. Kori on nyt menetetty täti-koiralle kokonaan. Kaino ei anna Ume edelleenkään häiritä itseään. No houkuttelemalla on Ume sit tyytynyt sohvapaikalle, mutta jos yhtään Kaikku ahteriaan korista nostaa on Ume kärppänä paikalla eikä muuten suostu korista ihan pikku syyn takia nousemaan.

tiistai 25. marraskuuta 2014

Umea taas kenkuttaa!

Kaino on toipunut hyvää vauhtia! tai nak nak heti tähän väliin ettei vaan tule takapakkia. Oikein on pirteä ja haluaa käydä ulkoilemassa, väsy tosin tulee nopeammin ku yleensä. Myös keltaisuus on välillä hennompaa ja kielikin on parikertaa ollu jo ihan punainen, ikävä kyllä se kelmeys aina palaa takaisin. Mutta varma paranimisen merkki on kyllä kun Kaikku osaa jo vaatia PALVELUA! Me aletaan jo Umpan kaa molemmat nostella kulmakarvoja neidin oikuille. =D Mami saa keksiä mitä ihmeellisempiä jekkuja että ruoka menisi alas. Sitä kyllä kerjätään, mutta tarjottu ei sitten kelpaa. Muutaman kerran meni läpi sängylle nappuloiden heitto, mut ei enää. Siellä saavat olla ja Ume käy sitten lokkeileen niitä jos en ole huomauttamassa asiasta. Tänään Kaino söi sitten iltaruuan namipussukan kautta... Huoh... siinä mä kaivoin iltanaput pari kerrallaan pussukasta pikku potilaan suuhun.

Mutta Umppa se vasta onkin joutunut venymään!!! Jos Kaino on sitä Umpan koripaikkaa jo jonkin aikaa tässä kärkkynyt, niin nyt se on vallattu kokonaan. Umea ei haittaa jos sitä lainataan silloin tällöin, mutta nyt on tätsy menny Umesta jo liian pitkälle. Kuten kuvasta näkyy yritti Ume eilen "hienovaraisesti" tädilleen asiasta vihjata...

Tänään saatiin myös Kainon kans kiva ylläri. Eläinlääkäristä soittivat ja tarjosivat Kaikun erikoispurkkiaruokia ihan vain haettavaksi. =D No kyllä meille kelpasi pöperöt, vaikka päiväystä ei montaa viikkoa ollutkaan jäljellä!!! Nyt on 15purkkia odottamassa syöjäänsä. Kaikku tietty vähän nirppasi uutta, mutta eiköhän se ala upota ku olo helpottaa.


 Mutta tänä iltana Ume on pitäny omastaa huolta ja kirmasi heti koriin kun yläkerran portti avattiin. Ahhhh kun rentouttavaa....

 Kaikun ei auttanut kuin mennä Reiskan kaa sohvalle unille. No tätä kirjoittaessani on Ume syömässä uutta jättiluutaan alakerrassa omassa huoneessaan ja Kaikku käpertyneenä tuohon viereen, minneppä muuallekaan kuin koriin!



maanantai 24. marraskuuta 2014

Pientä murhetta ja suurta iloa


 Mamin pieni super-rakas Kaikku-kainalokaveri on nyt huonona. Tätä murhetta ei taas jaksais, mutta onneksi on valoa tunelin päässä. Kainon tila huononi viikonloppuna ja pieni alkoi kellertämään. Siitä jo arvasin ettei kaikki ole hyvin. Onneksi pääsimme heti maanantai aamuna lääkäriin tutkimuksiin. Niinhän siinä kävi kun pelkäsinkin että maksahan sieltä oli menny. =( Ainoana lohtuna nyt on, että kaikki muut veriarvot oli hyviä. Samoin ultrassa ja röngtenissä ei löytyny mitään ihmeellistä mikä selittäisi tilan. Itsehän tässä maalailee jo kaikkea seinille... Esim sen vaisuuden ja turpoilun ennen tätä kaikkea, olisiko se maksa alkanu jo mennä??? Ja päällimmäisenä mielessä,et "ei taas!!!!". Neksulta se maksa tosahti sillo 11vuotiaana. No ei pidä vaipua synkkyyteen asian suhteen vaan ajatella positiivisesti eteenpäin! =) Loppuviikosta ollaan jo paljon viisaampia asian suhteen.

Ume kasvanu nyt muutenkin kuin kilojen muodossa. Perjantaina kun kävimme hakeen Kainolle uudet lääkkeet (silloin vielä epäilimme antibioottien sopivuutta) kävi Umppa samalla reissulla puntarilla. Lukemat näytti hurjat 58,3kg! mutta siihen henkiseen kasvuun... Nakkasin tuohon eteisenlattialle tuon viltin ihan sillä josko Kaino haluaisi oksentaa siihen eikä matoille (ne oksut on kyllä löytyny aina sängystä... taitaa futoni lähteä kaatikselle tän keikan jälkeen vaikkakin peittoja on päällä ollu ja pesty). Ume on ottanut tästä kovasta unipaikasta itselleen vakipaikan. Siitä kun näkee ja kuulee kuinka tätsy voi, mutta samalla tätsy saa olla oman kömmänän rauhassa. Ume, the rakkaus pakkaus!

Sen verran kuitenkin antibiooteista oli jo riemua, että hengitys ei enää Kainolla haise, samoin tassu nousi pyydettäessä. Huonovointisuuteen hain lauantaina antibsinejä jonka jälkeen Kaino sai nukuttua näin rennosti. Tässä jos katsoo näkee kuinka kieli on jo alkanut kellertää... =/

Umppa puolestaan onsaanu viihdxyttää poikia joten riemuakin on ollut tässä torpassa. Umpan uusin bestis on ehdottomasti Jymy. Jymyn kaa jaksetaan kirmata ja juosta melkee koko tunnin lenkki. Ihan jos jo aussi pojallakin alkoi vähän väsymisen merkkejä olla loopulenkistä näkyvissä,niin jos se bullmastiffikin saa jo siinä kohden hyytyä. ;D Mökö sitten pomona käy välillä räkyttämässä ryhmärämälle tahtia ja kuria.

Koirakuiskaaja työssään, jottai poseuskuvakin saataisiin otettua.

Jymy oli ekaksi et "saiko tää jätti enempi makkaraa ku mä?"

Mut seuraava otos olikin jo näin komea!

Ja kuka onkaan se kiltti ja tottelevainen? ;D

Ja sitten taas mentiin. Vähän pelotti, et kolmikko vetää reunalta alas, mutta onneksi tapaturmilta vältyttiin.


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Aitaremonttia ja priimoja niveliä

Täällä on taas ollu vahän surua ilon jälkeen. Tai suru taitaa nyt olla liioittelua, sanotaanko huolia. =) Niin mahtavasti sujuneen kisapäivän lopuksi koin kauhean järkytyksen illalla. Loppupäivä meillä sujui pimujen kans lenkkeillen ja kyläillen ja kaikki oli ihan jees. Mitä nyt K alkoi olla vähän illalla jo väsy kaikesta suhaamisesta. Ilta ruuan jälkeen annoin pimuille tuttuun tyyliin iltaherkut että saavat jäädä alas unille. Kun pääsin yläkertaan kuului kauhea rääkäisy. Juoksin alas takaisin ja siellä se K just hyppäsi alas sängyltä ja seisoi keskellä eteistä silmät ihan vadinkokoisena. Nopea tsekkaus koiraläpi enkä löytänyt mitään arkaa paikkaa yms. Otin sit varalta BOTin pois päältä ja vielä sen sängynkin kävin käsillä läpi josko löytyisi joku syy. Ei löytynyt. =/

Maanantai aamuna tietysti soitin sitten lääkäri ajan joka meni tällepäivää asti, eikä edes päästy meidän omalle lääkärille. Onneksi löytyi sit varalääkäri. ;D Koska mamin suokkari pimu oli vaisu ja kipeenä, nosti mami ihan ylimääräisen patjan tuohon eteisenlattialle, että K pystyi siitä seuraan maailman menoa.

Tänään sitten aamupäivä oli Umen. Umella oli pihalla tärkeä tehtävä valvoa aidan korjaus hommia. Sirkkeli oli todella mielenkiintoinen, mitä käytiin ihmettelemässä useankin kertaan. Samalla sitten pystyi valvoa kahta kolmesta talkoilijaa. Pirjo-mummi oli niin villi et olikin aidan väärällä puolella. Tuolta takaa näkyvältä tähystyssohvalta Ume sit huolestuneena seuraili tapahtumia.

Ja kun Ume jotain haluaa Ume sen ottaa. Umpalla oli ollut Ykä-ukin kans keskustelut saako kyseistä kapulaa ottaa. Se kun oli tunkkia varten mukaan otettu. Umppa taas oli sitä mieltä, että se on otettu UMPPAA varten. Tässä on tapahtumassa varkaus nro3, jonka mami tylysti keskeytti.

Mutta ymmärtäähän sen, että kepit ja kapulat pitää olla tallessa ja omalla paikallaan. ;D Oneksi kapula oli helppo löytää. Täytyy Umpan kunniaksi (jos Umpalta kysytään niin tämä on häpeällinen paljastus) myöntää että kielto nro 3 tuotti tuloksen. Kolmas kerta toden sanoo!

Mutta Kainoon. Tässä pimu lääkäristä tullessa. Me kuvattiin koko koira, kyynäreet, olkapäät, selkä ja lonkat. Ainoan pintapuolisen reaktion lääkäri sai juuri vasemmasta etujalasta. Kaino ei halunut koukistaa sitä, tosin nukutuksessa liikerata oli ihan hyvä. No ne kuvat oli loistavia uutisia täynnä! Kyynäreet oli puhtaat, no jos nillitetään (ja lääkäri todella painotti, että NILLITETÄÄN) oikeasta kyynärästä löytyi pienen pieni muutos, ei siis oikeasti mitään mainittavaa. Olkapäät oli täysin puhtaat vaikka olisi nillittänytkin. Lonkat oli ihan samassa kunnossa kun virallisilla kuvilla. Niitä vähän pelkäsin kun Virallinen tuloshan on D/D ja alkava nivelrikko. No siitä nivelrikosta ei ollu hajuakaan!!!! Huippua!!!!!

Selästä löytyi keskeltä ja hännän tyvestä pientä spondyloosan alkua, mikä on täysin normaalia vanhoilla ja raskailla koirilla. No nielusta löytyi sitten punotusta ja turvotusta. Tämä voisi selittää sen ulahduksen, kun herkkuna oli possunkorva. Syytä punoitukseen ei löytyny, mut voi olla jotain flunssan alkua yms. Varalta otettiin sit antibioottikuuri, ettei vain mikään piilevä tauti joka sit saattaa mennä hetkessä vaaralliseksi. Nyt seurataan ja katsotaa miten lähtee menemään. Varmaan Kaikku kolauttanut sen kyynärpäänsä metsässä Umen kanssa peuhatessa johonkin. Kuka tietää, kun ei nämä kauheasti sano mitään... Paitsi Ume, jos varpaille astuu... =D

sunnuntai 16. marraskuuta 2014

TOKO epikset

Tänään oli ohjelmassa tokostusta kisamaisella otteella. Tuomariksi oli lupautunut Tarja Melakari, joka kilpailee Suomen edustusjoukkueessa. Eli tuomari oli enempi kuin pätevän hommaansa. ;D EVL koirakoita oli vain me ja olimme saaneet valita 4 liikettä mitä teemme. Päätin ottaa meidän vääntöliikkeet eli seuraaminen, kaukot, ohjattu ja loppuun rallattelu ruutu. No kuinkas muuten ne vaikeimmat meni loistavasti ja tällä hetkellä treeneissä toimivat ei... Kun kerran epiksistä oli kyse päätin panostaa välien palkkaamiseen, kun ne on kauheaa laahustamista treeneissä sekä kisoissa. Treeneissä olen jo ihan vain ottanu koiran pannasta mukaan, enkä ole maanitellut kuten aijemmin. Tulosta on jo tullut.

Ekana oli seuraaminen johon toivoin paljon paljon käännöksiä ja muuta härpäkettä, että saataisiin oikein mukava eikä tylsää tallaamista. Sitä saatiin mitä tilattiin. =) Kaikku muu meni oikein kivasti, paitsi se mun täyskäännös. Nyt saatiin hyvät täsmä ohjeet omiin jalkoihin. Otan taka-askeleen että Kaikku ehtisi mukaan no sehän kääntyy meitä vastaan ja käännös leviää kun koirakin ottaa taka-askeleet. Kirjallisessa palautteessa lukee: Hyvä kontakti, iloinen seuruu, kiva paikka, täyskäännöksissä katoaa. Hyvät rytminvaihdot. Ei voi kuin hymyillä näin hyvästä palautteesta!

Seuraavana olikin ohjattu ja tänään oli arvottu oikea. Onneksi niin kun se on se varma keskikapula... =/ Tosin nyt alkanut jo sujua. Itse oikein keskityin kun liikkuri vei kapulat, tuijottamaan sitä oikeaa, enkä noteerannu muita. Kaikku teki kivan merkin. Ravilla mut muuten napakka. Käännösoikealle oli huikea. Kaikku tekee käännökset aikas suoraan normaalisti, niin nyt veti hienolla kaarella. Näin ollen ei keskikapula sattunut silmiin vaan juuri se oikea. Lappuun oli kirjattu: Hyvä merkki, hyvä stoppi, hyvä meno kapulalle. Loppu???? + pyörittelee kapulaa. Olisikohan tossa asennosta kyse kun se jäi vajaaksi. Kokeilin nyt keskikokoisia kapuloita ja ne toimi hyvin. Pyörittelyä oli todella paljon vähemmän kuin normaalisti isoilla.

Sitten oli kaukot, jitka treeneissä olleet hyvät. Taisi mulle iskeä rima kauhu ja ne meni ihan taas penkinalle. eka istu loistava sit alkoi maa kutsua... Kun se kakkosasento ei sujunu alkoi mua tietty kiukuttaa ja elekieli varmaankin oli jo kireää. Vipa seiso-istu alkoi kans valua maahan ja annoin pikku murina palautteet. Ei hyvä. Pitäisi nyt vaan saada nollattua tuo kauko mörkö kisoissa. Kommenttit: eka asento hyvä. seuraavaa Kaino ei toteuttanu, sinä menit epävarmaksi ja Kaino ei tehnyt ollenkaan sen jälkeen. Niimpä... sitä nollausta tarvitaan! Mut ei onneksi ihan niin liikkumattomaksi menny ku aikoinaan. =)

Vipa oli se rallatus ruutu. Tai ei siitä kyllä mikään rallatus tullu, ku merkki oli taas kadoksissa. Kaikku lähti eteenpäin mut jäi sitten puoliväliin ihmetteleen. entiedä etsikö se loppista, ku ollaa niitä voi kisoja hinkattu satakertaa ja aina kaket vipana vai onko näin niinkun Tarja sanoi et ruutu liian houkutteleva ja se merkki täytyy saada nyt myytyä tähänkin liikkeeseen. Loppu olikin sit ihan ok. Itse tietty toivoin vahtia ja terävyyttä enempi, mut osaan jo varautua lämpimissä halleissa pikku hyytymisiin... Kommentit: Merkki vielä kesken. itse ruutu hyvä. hyvä loppu.

Mutta niihin väleihin. Tosiaan nyt en antanu Kaikun haahuilla ollenkaan vaan otin palkkauksen jälkeen heti taas haltuun ja seurautin kera rallattelun seuraavaan paikkaan. Kaino toimi loistavasti ja pysyi paremmin kuulolla! palkkaukseen Tarja kommentoi että Kaikku ei näytä välittävän mun taputuksista. Ne saa nyt jäädä sit kokeeksi unholaan... Tosin juurikin muistin etten viime talvena enää hakannu Kainoa vaan maata ja homma toimi paremmin! Pitäisi saadapaketti pysyyn kasassa paremmin!!!! No hyvä muistutus tuli onneksi juuri ennen kisakauden alkua.

Nyt jännityksellä odottaa seuraavaa oikeaa koetta. Vielä on muutama päivä aikaa saada homma kasaan ja vire kohdilleen. Näissä kisoissa jäi alku lämmittelyt aikas vähiin kun aikataulu oli puolituntia etuajassa. Hyvä oli kuiten huomata että Kaino toimi siitä huolimatta hyvin. Kisoihin sit paremmalla aikataulutuksella.=)

Salonki-tontut duunissa

 Torstai päivä oli Pimuilla vähän hektinen. Aamulla hyppäsimme autoon ja suuntasimme lounaalle, sieltä sitten pimujen treeneihin ja vähän maminkin salitreenejä oli ohjelmassa. Kotiin puoleksi tunniksi ja sit töihin salonki-tonttuilemaan. Tosin Kaikun kanssa ollaan sovittu, että Ume on se tonttu. ;D

Kaikun ilme kertoo kaiken. Täällä sitä taas napotetaan parkkihallissa... Tulossa siis työpäivä tai sit hallitreeniä. No eka arvaus osui oikeaan.

Ume taas oli jo terävänä lähdössä tonttuilemaan. Ikävä kyllä pimujen piti hetki odotella autossa, että enimmät asiakkaat pääsee alta pois.

Kun jäljellä oli enää koiraihmisiä alkoi työt pimuilla ihan tosissaan. Tässä molemminpuolinen turvaus. Hyvin se mamikin mahtui tuohon pidennyksiä näpläämään.
  Päivä tuntui vain venyvän ja venyvän...Ume jo tähyilee ulko-ovea toiveikkaana. Kelloa jos tarkkaan tihrustaa, niin huomaasen käyvän jo 11 yöllä. =) Goalas on auki yötäpäivää!

Kaino löi tässä kohdin jo hanskat tiskiin. Ei asiakkaita, ei rapsutuksia.

No kyllä me kotiin päästiin lähtemään saman vuorokauden aikana. ;D

Kotona odotti sitten päivän paras osuus, ILTAHERKKU! On muuten hyvää ja kerrankinsopivan kokoinen, sanoo Umppa omastaan.

Kaikku oli alkuun ihan mykistynyt herkun koosta, mutta hetken jättimäistä herkkua ihmeteltyään alkoi armoton järsiminen. Nam, naudanmahaa!

lauantai 15. marraskuuta 2014

Vuoroin vieraissa

Taas on meidän torpassa tapahtunut kummia... Pimut on päättäneet vaihtaa yläkerran hengailupaikkoja päittään. Tai no... Kaikku on päättänyt. ;D

Tämä kori on aina ollu Umpan suosikkipaikka johon käperrytään ja välillä se toimii lonkkatukena, kun neito makoilee pitkin pituuttaan siinä. Nyt jo useana iltana olen löytänyt Kaikun korissa. Ehkäpä se liittyy ikään, kun se oli aikoinaan Paukku iskän/papan suosikki kori...

No on se kerran Umppakin sitten vuorostaan aamun hengaillu ja patsastellut Kaikun suosikkipaikalla eli olkkarinsohvalla. Tai tämä on siis Kainon OMA olkkarinsohva johon ihmiset saa tulla vain kutsuttaessa. ;) Umea sinne EI huolita samaanaikaan eikä kyllä yleensä muutenkaan...

perjantai 7. marraskuuta 2014

Monessa mukana taas

Huh huh, kun nämä viikot on taas hurahtanu niin nopeasti kun on ollu puuhaa. Ohjatuttreenit on edelleen pyöriny kaksi kertaa viikossa koirakoulu kismalla, joka on ollu ihan älyttömän luksusta! Kuinkahan sitä nyt pärjää kuukauden paussin ohjatuista treeneistä? No eiköhän me pimujen kans selvitä kun ohjelmassa on kisoja yms... HUI....

Viime treenit on taas menny niin loistavasti ettei ole kauheasti avautumista. Kaino on taas kuntoutunu iskuun ja homma on rullannu ihan mielettömn hyvin. Varsinkin tiistain treeneissä Kaikku oli ihan huippu! Se merkki!!!!! WAUUUUUU!!!! Siinä olis moni kevyempikin taas kalvennu sen suorituksen rinnalla. Ja se keskikapula jäi omalle paikalleen. Edistystä siis tapahtunu. Hyvin on suuntaustreenit menny portaikossa perille, nyt jopa pienestä pään nyökkäyksestä karataan kupille. =D Jeeee! Eiköhän se kohta mene se silmillä ohjauskin perille. Se kun Kaikusta ollu vähän niinku "TÄH?". Hitaasti hyvää tulee... Tiistai illan treeneissä myös muiden koirien rähinät ja provosoinnit jätettiin ihan omaan arvoonsa. Jospa se mamin hermorakenne alkaa olla kohdallaan..

Umekin loisti tiistaina mut keskiviikona olikin sit toinen tarina. Kun tiistaina kiertoa otettiin ihan vauhdilla niin keskiviikkona oli taas löntystely vaihde päällä. Ume on Ume. =D Kaikku taas puolestaa teki keskiviikkona kivat kaukot. Uusi seiso-istu käskykin alkaa jo toimia. Tarvi 15metriin kaksi käskyä, mutta pakitti hienosti sitten sen istumisen! Katja teki myös kivan paineistuksen kun juuri kun pääsin sinne 15metriin kuului seläntakaa, että "katsokaa kaikki kun Kaino tekee hyvät kaukot". Sen jälkeen iskikin se panniikki!!! =D Mut onneksi K on niin pro.

Torstai aamu taas aloitettiin käynnillä Kaisan luona. Tosin lähtiessä mietin miksi mä sinne noi rakit vien ku ei ollu yhtään yhteystyökykyä lähdössä. Sen kun sain Umen sohvalta pois ja siirryin herättämään Kainoa niin Ume oli sillä välin kivunnut takaisin sohvalle. Vissiin aamun lenkki -15asteen pakkasessa oli se juttu miksi suunnitelmana oli nukkua sohvan mutkassa koko päivä. Kaisa tosin keksi heti syyn, en ollu muistanu sanoa että lähdemme Kaisalle. =D Näinhän se taisi olla!

Sit ei muuta kuin pimut kotiin ja itse hoitoon. Nyt ollaan vetreitä koko porukka! Näin väsynyttä porukkaa mua oli kotiin palatessa vastassa:


Viikko sitten kävin kaverin luona kyläilemässä ja sain muutaman maistiaisen jo kuvista. On se ihanaa kun kavereilla on kamera hulluja puolisoja . =D Harmi että kello oli jo sen verran paljon ettei valoa ollu käytössä tarvittavaa määrää, tai näin minulle kerrottiin kuvaajan toimesta... Itse ihan liekeissä kaikista kuvista mitä pimuista saa! Iso kiitos Rennelle kuvista.






Mustavalkokuvat Renne Ahlqvist