.

.

perjantai 31. tammikuuta 2014

Pimut cityssä

Tänään käytiin hieman cityssä hengailemassa pimujen kaa. Metsään me oltiin menossa, mutta suunnitelmat sai äkki muutoksen. Ume raasu on taas pissitulehduksessa... =(  Aamulla vietiin näyte Lemmikkiin ja sauvabakteerejahan siellä taas oli. Tällä reissulla sain sitten päähänpiston et josko metsän sijaan kaupungille. Torinrannasta me jotenkin ajauduttiin rantareiteille ja mitä ihanimmalle puutalo alueelle! Hitto että voi näköjään kotikaupungissaan pyöriä turistina! =D Siinä olikin sit ihanat puistot ja merenranta vieressä ja tältä meidän city sitten näytti...

Ja näinhän siellä kaupungilla kuljetaan.
No paljastetaan loppuun että kyllä me siellä rotuaarillakin kävimme. Juostiin lujaa läpi kun parkkiaika olikin juuri loppumassa. ;)

maanantai 27. tammikuuta 2014

Kaino eilen ja tänään

Kaino on ottanut nyt pari iltaa rennon letkeästi soffalla... Todellakin tää on se mun tykki kisakoira! ;D

Eilen.
 Ja tänään.





Ume taas on nuokkunut luu suussa. Kauhee jyrskä päällä ja ei malttaisi lopettaa vaikka uni painaisi silmiä.




sunnuntai 26. tammikuuta 2014

TOKO Kannus

Ei me sit vieläkään päästy tästä VOIvottelusta eroon.... Tulos jäi KOLMEN pisteen päähän ykköstuloksesta! Kyllä kolmepistettä vajaa... =/ Voisin taas kiittää universumia tästä! ;) Mutta muuten kisa kuulumiset on vallan mainioita. Kaino veti kehän ihan sairaan hienosti. No joo meidän paikka makuu tarvi kolme maahan-käskyä, onneksi tuomari kuuli vain kaksi. Mutta mitä ihmettä? Meidän varmoimpia liikkeitä, tosin aloin miettiä että joskus aikoinaan lopettiin treeneissä ainainen paikallaanolon harjoittelu, kun Kaino selkeästi masentui niistä. Nyt sitten ollaan otettu niitä useampi ja ainahan se on nillittämiseksi menny asennosta. Ehkäpä Kaikku kertoi mulle että ne riittää ja piste. Seuraaminen oli kans levotonta, mut tällä reissulla lii,kkeiden välit oli iskussa ja muutenkin Kaino oli todella pirteenä kuulolla. Varmaan osaksi on syy palkkauksessa treeneissä ja kisoissa. Tai siis on syy. =D Olen nyt muutamia kertoja ottanu liikeiden palkkauksia vasta seuraavan liikkeen alussa ja nyt tein kisoissa samoin et liikkeen alussa palkkasin WAU kiljahduksella "pyllypaikalle" tulon. Samoin en ahdistellu koiraa taputuksilla vaan purin sen kaiken hakkaamisen tarpeen lattiaan.

Tässäpä Kainon pisteet.

Paikallaanmakuu 7,5 (ne lisäkäskyt ja lonkka-asento)
Seuraaminen       7,5 (levotonta)
Istuminen             9 (kuulema heilutin olkapäätä...)
Luoksetulo         7,5 (se oli "hieno" lukuunottamatta lopun surkeaa perusasentoa josta meni suurinosapisteistä)
Ruutu                  9 (maahan sais mennä nopeampaa)
Hyppynouto          9 (palautusvauhti)
Metallinouto          9 (vähän kalvokapulaa ja se palautusvauhti)
Tunnari                  7 (levoton liike mut onneksi toi! )
Kaket                    6,5 (eka istu kaks käskyä ja eteni n. 30cm, mut hienolla asenteella mentiin!!! =D )
Kokonaisvakutus   10

tuomarina oli Pipa Pärssinen ja pistesaldoa kertyi siis se 253pistettä. Sijoitus 1/2.

Kaikki liikkeet siis tehtiin!!! Se on jo paljon se. Ei voinu olla kuin tyytyväinen vaikka kyllä se 3 pistettä aina vähän harmittaa... ;) Tälläkin reissulla Kaikku kainalokaveri sai paljon uusia ystäviä vanhojen fanien lisäksi. Hyvä kun kotimatkalle päästiin ajallaan lähtemään. Mutta on se ihanaa antaa rodusta näin iloista mielikuvaa, kun paljon on sitä huonoakin liikkeellä. Kannus on muutenkin kisapaikkana aina yhtä ihana. Fiilis on kehänlaidalla aina mukava ja vaikka itsekkin asun 150km päässä kisapaikasta on aina kehänlaidalla mukavaa juttuseuraa ja upeat kannustusjoukot hurraamassa jos hommat onnistuu. =D

Paikalla oli myös yksi kisaaja kameran kanssa ja tietysti häntä heti pommitin kuva pyynnöillä niin katsotaan ja jännitetään josko muutaman muistonkin saisi.

lauantai 25. tammikuuta 2014

Ume-joogaa

Umppa on taas ottanut elämän todella rennosti, jos pois suljetaan lenkillä rieppaamiset. ;) Se on joko täysillä tai ei ollenkaan on Umpan motto. Ikävä kyllä kuvissa ei ihan yhtähyvin välity neidon S-mutka-asento, mutta vähän mallia kuinka kroppaa venytellään.



Mami on kyllä ollut tämän päivän ihan samoissa tunnelmissa, tuli käytyä todella pitkästä aikaa hierojalla. Nyt on kuin jyrän alle jäänyt olo, no huomenna ollaan sitten virtaa täynnä. On se kumma että pimujen hieroja ajat muistaa varailla ajallaa, mutta omia ei. Olisikohan tässä myöhästyneen uudenvuoden lupauksen ainesta? Mutta mamin jäätävään väsyyn on kyllä aihetta mamin päivänsäteissäkin... Aivan oikein, nekin on joskus ärsyttäviä! ;) Olimme yötä Matilla ja siellä ei vielä ole pihaa aidattu, joten koirien ulosheitto vaatii ihan läsnäoloa. Ume sitten kahden aikaan yöllä päätti että nyt on hätä. Herätys siis talossa!!!! Ei kait se auttanut kuin palvelusväen vetää vaatetta päälle ja ulos yönselkään. Yritin siinä samalla Kainolta kysellä olisiko tarvetta lähteä ulos. Vastaus oli pitkä huokaus ja asennonvaihto tiukemmalle sykkyrälle. Kun sitten Ume oli saanu asiansa hoidettua (ja samalla hypähdellyt pupunjälkien yms perässä upeassa talvisäässä), palasimme sisälle. Juuri kun sain vaatteet pois ilmoitti Kaino häntä koipien välissä, että "nyt olis pakko mennä!" Really???!!! Vaatteet taka päälle ja katselemaan kun toinen bullmastiffi hypähtelee onnellisena pellolla, tosin tais ne pissatkin jossain kohdin tulla. Ei kun takas sisälle ja pimujen palautus unipaikoille, mutta sehän oli helpommin sanottu kuin tehty kun pimut oli superiloisella päällä. Mami ei ja siinä kiukun noustessa karkasi ne unetkin. Huoh.... En muista milloin koirien kuorsaus olisi ollut niin ärsyttävän kuuloista! Normaalisti se on rauhoittavaa. =D Onneksi aamulla keli oli aivan ihana ja väsystä huolimatta tunnin lenkki oli mitä mainioin.

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Meillä harrastetaan taas

Viikonloppu on meillä ollu super kiireinen. Perjantaina oli onneksi töistä vapaa niin ehdin päivällä puuhailla kotihommat,salilla käynnit ja kirppispöydänpurun. Sit oli vuorossa pakkaaminen viikonlopunreissuun, onneksi vain yhdenpäivänreissu ja kerrankin onnistui pakkamaan vain mitätarvitsee ja se oli yllättävän vähän! =D

Ennen reissuunlähtöä ehdittiin Kainon kanssa käydä meidän Kisman treeneissäkin. Tälläkertaa oli vuorossa liikeiden välien treenaus ku viime viikolla sitä toivoin. Katja oli valinnu liikkeiksi kaukot, luoksetulon ja seuraamisen. Kauhu!!! Mutta mitä vielä. Kaukot meni hienosti ja upealla asenteella. Etenemistäkin oli vain se 20-30cm! Mutta olin super tyytyväinen asenteeseen kun laidalla oli vielä häiriönä treenikaverin koiran virittely murinat. Luoksetulokin onnistui ja seuraaminen oli ihan ok. Mutta ne liikkeiden välit onnistui nappiin. Kehään meno oli meidän tuttua laahustamista, mut nopeasti Kaikku pääsi jyvälle asiasta. Palkka kun tuli aina seuraavan liikkeen alussa aikä lopussa niinkuin yleensä tapana. Tätä ollaan nyt parinviikonaikana otettu ja alkaa näköjään kantaa hedelmää. Josko nyt saataisiin tuo niin turhalta tuntuva aikavälikin samalla riemutasolle kuin itse liikkeetkin.

Seuraamisessa tuli putkien kohdalla joku ajatuskatko Kainolla niin otin vielä pari seuraamista putkien edestä ja välillä palkkasin putkeen ja välillä otin seuruuseen kun tuli vauhdilla ulos putkesta. Sit olikin aika jo rientää loppuverkalle ja kotii ja lentokentälle. Kerrankin en jääny hinkaa liikkeitä halliin!

Lauantai menikin sitten hieman surullisissa merkeissä eteläsuomessa hautajaisissa. =( Tilaisuus oli todella kaunis, ehkä yksi hienoimmista missä olen käynyt, jos näin voi hautajaisista sanoa. Tilaisuuden tunnelma oli todella hieno. Yö koneella sitten takaisin ja noin 4 tunnin yöunilla jatkettiin koirahommia ja kävimme Kainon kanssa Ansu Leimanin ja Mari Leiviskän TOKO kurssilla. Vitsit että Kaikku oli taas loistava!!! Tässähän alkaa taas toivoa jo aivan mahdottomia... Ekaksi otimme luoksetuloa ja se meni ihan hienosti, jos lopun huonoa perusasentoa ei lasketa. Osa syy siihen oli että olin aikas ahtaasti jo seinässä melkee kii. Kaikkua ku hirvittää roikkuvat esineet ja siinä juurikin roikkui köysi. Otettiin toppiin yksi pysäytys että "liikkuri" palkkaa kainon lennosta lelulla. Hetto olikin tehokas kun pamahti suoraan Kainoa kylkeen, mutta vaikutus oli haluttu, Kaino pysähtyi kuin seinään! =D Nyt vain täytyy lirkutella äijä pallon kanssa kentälle pommittaa Kainoa leluilla.

Toisella setillä otimme täyskäännöksiä ja saatiin hienosäätöohjeeksi tehdä täyskäännös-seis harjoituksia ja välillä lentopalkalla ettei vain kyllästy. Loppuun ehdittiin ottaa ohjattua. Eka merkille menossa Kaino pääti jatkaa matkaa suoraa keskikapulalle. Mähän olin kuulema kuulostanu siltä et maailmanlopputulee ku huusin "ei" "seis", mut kerrankin Kaino ei ottanu kapulaa!!! Tietty palkkasin tytön siitä, mutta olisi kuulema parempi mennä palkkaan koiranluo eikä antaa sen tulla takas. Aivan mitä me sillo syksyllä Lentsun kaa opeteltiin??? :P No Loput menikin sitten upeasti ja kerran Kaino sain sitten noutaa kapulan. Kainon nouto"ilme" sai kouluttajat taas naureskelemaan. Kaikku kun on kuulema ihanan näköinen. =) Kaikkiaan oli oikein onnistunut koulutus ja sain taas uusia hiemisohjeita ja vahvistuksia omille näkemyksille.

Lopun päivää me ollaankin pimujen kaa otettu laiskasti. Pimujen riemuksi Ukkokin kävi tervehtimässä. Ume jopa nuoli tänään puhelimen kun Matti soitti. =D On se vain niin Ukon tyttö! =D

Tässäpä neitokaiset illan puuhissa. Ume on roikottanut vuoroin puhia ja vuoroin anttifanttia sohvalla.
 Ja Kaino valloitti sohvan sitten illalla ja onkin ollut siinä milloin minkäkinlaisella mykkyrällä.

Pakkaset ne vain jatkuu ja paukkuu

Ritiratirallaa vain! Tää kylmyys alkaisi jo riittämään jos minulta kysytään ja uskon että pimutkin yhtyvät tähän toiveeseen. Ume ei edelleenkään pidä takeista ollenkaan, Kaikkua ne ei haittaa eikä hyvin topattuna kyllä haittaa ne pakkasetkaan. =) Pakkaskelien hienoushan on upeet maisemat nähtiin viikolla jopa sateenkaarikin ja tuo metsäpalon näköinen on aurinko. Ihanaa! Yöllä onkin sit saanut ulvoa upeeta kuutamoa.

Kaikulle sattui lenkillä hivenen "hankala tilanne".  No menoa se ei haitannu ollenkaan, mutta ajattelin kuiten nykästä kepin pois hanurista hankaamasta. ;) Takkikelien huonopuoli kun ne tahtoo välillä olla mitenpäin milloinkin. Tänään Kaino tuli yläkertaan ja kuuntelin että askeleet oli jotenkin erilaiset portaissa. Neiti oli saanu takajalan tungettua BOTin häntäaukosta ulos. No pystyi sitä selkeästi liikkumaan noinkin.

 Vähän se pakkanen vetää suupieliä alaspäin.
 Umpalla sitävastoin vauhtia riitti. Kaino katselee kauhuissaan toisen menoa. Ume on sen syksyisen eksymisen jälkeen uskaltautunut kirmailemaan metsässä, ehkäpä Ume oppi pitämään meitä nyt paremmin silmällä ja hoksasi että metsäilystä saa näin enemmän irti.
 No kyllä se tätinkin välillä innostuu antaa kakaralle kyytiä.
 Uljasta posetusta...
 ...ennekuin alettiin metsurihommiin.
 Ume totes ettei tädin tuusaamisesta tule nyt mitään ja päätti hoitaa homman ihan itse.
 Eli näin se hoituu, nips ja naps on keppi  poikki.
 ja parissa muussakin osassa. Kaino löysi itselleen oman pikkukepin mitä järsiä.
 Tän keppisession jälkeen koettiin pieniä kauhun hetkiä kun olin jo itse jatkanut matkaani kun katsoin taakse ja älysin että pimut katsoo jotain selvästi merkaten. No sit näin koiran ja sen perässä auton. Ei muuta kuin käsky omille odottaa ja katsoo voiko tilannetta pelastaa mitenkään päin. Ei voinu vaan koira päätti lähteä tulemaan laukalla tervehtimään pimuja, ei auttanut kuin vapauttaa omat käskyn alta. Kainohan tunnetusti on Neksu mummilta oppinut että tutustuminen hoidetaan teekupin ääressä ja moiset julkeat päälle jyräykset torpataan heti. Onneksi kyseessä oli luennollakin useasti yltiösosiaalisena mainostettu lapukka joten tilanne oli ohi pienellä rähähdyksellä. =) Huh kun ehdin jo säikähtää. Umehan oli vain liekeissä menossa leikkii mukaan ja oli alahuuli mutkalla ku täti ei sit niin leikkituulella ollutkaan. No samassa mies sai ajettua meidän luo autollaan ja nousi sieltä ulos. Pimuthan oli sitä mieltä et siis vitsit miten hienoa että tääl metsässäkin on joku heitä ropsuttamassa. Lapukka raukka yritti muhkupyllyjen takaa päästä oman iskän luo, mut pimut oli sitä mieltä että jos metsässä on joku se on heitä varten ja piste! =D Vaihdoimme siinä muutamn sanan ja mies kehui että on vantteria koiria. Itsellä kun oli jo kiire töihin huhuilin pimut mukaani ja mies nappasi omansa autoon ja tilanne oli sit lopullisesti ohi. Kaino vain oli ihan mieli maassa hetken kun piti lähteä. =) Oli mukava taas huomata että ihanhan nuo on yhteiskuntakelpoisia olioita. =D

Seuraavana päivänä suuntasimme samoille reiteille ja nyt ei yllätyksiä tullut. Pimut tosin näkivät pellolla jotain todella mielenkiintoista, mitään siellä ei kyllä minusta näkynyt...


keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Hrrrrrr kun on kylmää!

Hyi kun on ollut kunnolla pakkasta. Ei taas totu noiden vesisateiden jälkeen tämmöiseen kunnon talvipakkasiin. Lohdullista tietenkin että täällä on "vain" -20 asteen tuntumassa, kun sain tietää että pohjoisemmassa on ollu -30 astetta. Kauheaa!!! No meillä se tarkoittaa että osa lenkkiin varatusta ajasta menee koko pimulauman pukemiseen. Umppa tietty on ihan nuukana moisesta, on alusasua, toppatakkia, heijastinliiviä ja vielä vilkkupantaa. Siinä on meidän jätkälle jo ihan liikaa kaikkea. Kaino tyttönä ihan jopa tykkää, kait. ;)

Kamerankin sain aamulenkille mukaan, mutta vuoroin oli kamera ja näpit jäässä. Lopulta loppui sitten akkukin, juuri sopivasti kun alkoi edes vähän aurinko pilkistää. No saatiinpa nyt hyvät heijastin kuvat. Kyllä me taidetaan tuolla tiellä liikkuessa ihan silmiin osua!

Ilta olikin pimuilla vähän tylsää, kun oli ilmottautunut luennolle. Todella mielenkiintoinen luento otsikolla: Koiran käyttäytyminen - ympäristön ja geenien vaikutus. Asialla oli Hannes Lohen luotsaama tutkimusryhmän luento jonka piti Katriina Tiira. Suosittelen jos sattuu kohdalle. Paljon oli tutkimustuloksia joita ei vielä oltu julkaistu yms herkkuja tarjolla paketissa jonka ymmärtää ihan maallikotkin. =) Sivuilla voi osallistua myös tutkimustyöhön oman koiransa osalta vastaamalla kyselyihin ja/tai lähettämällä verinäytteen. Kuulema kaikki koirat ovat tervetulleita osallistumaan. Varsinkin jos jokin vaiva (sairaus/käytösongelma), mutta erityisesti kaivattiin myös vanhempia koiria joilla ei nyt varsinaisesti mikään vaivaa vaan ovat kaikin puolin normaaleja. Täytyy itsekin tässä tutustua sivuston tarjontaa. Harmi etten nyt voinut osallistua verinäytteen ottoon kun suoraan töistä kurvasin paikalle.

No pimujen tylsyyttä ehkä vähän helpotti Kaisan vierailu. Hän ystävällisesti lupautui pissittämään pimut ettei päivä venyisi pimuilla turhan pitkäksi. Kaisamaiseen tyyliin oli pimuja vähän villiinnytetty pihalla. Ume oli ollu heti mukana, mutta tuo tosikompi oli katsonu alkuun et "tuu pois sieltä puskasta". =) No olise Kainokin vähän saanut jytävaihdetta päälle... =D


maanantai 13. tammikuuta 2014

Kylläpä on hiljaista

Nyt me ollaan pimujen kaa totuteltu taas elämään ilman pappakoiria. Peto pääsi ansaitulle lomalle kotiinsa, tosin isäntä väki itse saapuu vasta parinpäivänpäästä. Ehkä se on hyvä papan saada kaikki kivat asiat tällee tipotellen ettei vain käy pumpunpäälle kaikki riemu. ;) Hiljaista on....

Kaikku on taas loistanu treeni rintamalla. Taas Kisman perjaintai treenit oli ihan sairaan hienot. Kaikku oli jällee sillee sopivasti pilkesilmäkulmassa hommissa. Itseasiassa koko pimatsu on ollu vähän nyt enempi lomalla, sillä lelutkin on alkanu saada välillä kyytiä. Meidän takakireä pomo on vaihtanu taas välistä vapaalle! ;) Ohjelmassa oli treeneissä ohjatusti noudot, paikallaanolo. Paikallaanolossa Kaino on nyt keksi alkaa vähän levähteleen, tosin sille lonkallekkin mennään niin hipihiljaa ettei taaskaan kukaan huomannu missävaiheessa niin kävi. =) Kaikku on taitava! Hyppynoudossa kokeiltii keskikokoista metallikapulaa ja se ylläri toimi loistavasti. Senverran pieni ettei se heilu suussa ollenkaa. Täytyypä seukki kisoissa heti koklata kuin se toimii... kuuluisia viimeisiä sanoja taas... Hypyn jälkeen otettiin tasamaanouto ja jätettiin este sillee sopivasti hollille, mutta Kaikku ei menny tälläkertaa ollenkaan lankaan eikä edes vilkaissu hyppyä.

Tunnarissa tuli pikku töppi kun kapuloiden takana oli putkenpainoja ja neiti kyllä merkkas oman ja ottikin sen mut sit iski kauhea epäilys ettei tää homma voi olla näin helppo. Sit vaan kapula maahan ja penkoo painoja josko sieltä kuiten löytyisi oma. No ei löytyny ja pieni tyttö oli ihan ihmeissään eikä edes enää reagoinu omaan. Päätettiin keskeyttää ja ottaa uusiksi ihan tyhjälle seinälle ja sit homma onnistui hienosti. Vähän siinä puhuttiin siitä haistelu tekniikasta kun ei sille oikein mitää voi ku kirsu on missä se nyt sattuu olemaan ja huulet pyörittää kapuloita mukana.

Itse otin sit tietty sitä luoksetuloa ja kaukoja. Luoksetulo oli aikas vaisu mut se tehtiin ihan samalla temmolla kaikki välit joten täytyy olla ihan "tyytyväinen". Josko pikkuhiljaa voisi sitä vauhtia alkaa vaatia kun homma muuten alkaa olla hallussa. Mut ne kaukot oli sit mahtavat. Tein kyllä takajalka targetilla mut kuiten tunnin vipaliike ja hommatehtii ihan sairaanhienolla vimmalla!!!!! Vain 1 lisäkäsky 8 vaihdon sarjaan. Mut se asenne korvas kyllä ton puutteen ja hienosti Kaino piti huolen et jalat PYSYI matolla. Ihana lopetus treenille.

Umppa on alkanu kuntoutua jo hyvin ja eka pistoksenkin sain annettua vaikka himpun jännitti. Onneksi umea ei jännittäny ollenkaan vaan tyttö vain oli ja ihmetteli mitä se mami tuhraa. =D Umen aenne on niin pop! Nyt mennään vain yhdellä kipulääkkeellä eteenpäin ja hyvin on jalka kestänyt normi liikuntaa. Jopa pari kertaa on Umppa saanu myllätäkkin ja senkin on kinttu kestäny. Tietystihän tää kuntoutus on taas pitkä projeksti, mutta onneksi näyttäisi että parempaan mennään.

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Ume ja Peto

 Umppa ja Peto on jälleen hieroneet tuttavuutta ja vertailleet leluja portinläpi. Kaksi könkkääkö on kyseessä niin tämä on turvallisin tapa ystävystyä. =) Hassua että tytötkin tuntuu olevan jopa leppoisampia kun on mies talossa vaikkeivat kaikki samassa osassa taloa asukkaan. Lauma kun lauma, näin se vain näköjään on!

Alkuun Ume oli super innokas ja Peto vähän mietiskeli asiaa
 No sit oli Umpan vuoro miettiä et mitäs ny.
 Ja sit se huoli todella iski. Portin takanahan on kaikki rakkaat ystävät....
 Aivan siellä se Petteri apinakapinaa hivenen kurittikin!
 Ja loppukevennys... Kuolaako ne? On usein kuultu kysymys ruttunaamojen omistajana. Noooo ei juurikaan. Mut tämä Kainon kuppia koristanut jenga oli minullekiin uusi tuttavuus. =D Taisi olla super hyvät ilta viilit xtroilla.

Lahjasaaliit

Koska postista tippuu mamille vieläkin uusia paketteja (tänään sain englannista asti possukalenterin ja pari päivää aijemmin bullmastiffiaiheisen kalenterin=D ) voi vielä hyvinkin päivittää joulupakettiasiaa. ;) Pimujen lahjasaalis on ihan unohtunut esitellä... Yksi lisä syy, huonon muistin lisäksi, tähän rikkonaiseen päivittelyyn on ollu rikkinäinen näppis pöytäkoneella. Kun koneen avaaminen vaatii ctrl nappia ja se ei useimmiten toimi, on kiukku ehtinyt nousta ennen koneen auki saamista. Nyt on uusi näppis käytössä, joten katsotaan paraneeko tilanne yhtään.

Kaino oli kovin kiinnostunut omasta rasiastaan kunhan käärepaperit saatiin eka vain päältä pois. Ume vaati tässäkin asiassa PALVELUA isoilla kirjaimilla.
 Kaino oli kyllä yhtä kiinnostunut myös muista paketeista. Tosin tässä lahjassa saattoi olla terveiset Pedolta... ;)
 Mutta nam mitä rasioista sitten illalla paljastui. Nää rakkaus-keksit on kyllä pimujen herkkua!
 Umella on ihan oma vakiintunut tyylinsä syödä keksiä. Osa keksistä ensin piperretään pieniksi paloiksi ja sitten palat syödään (märkä läntti vasemmalla) sitten taas uusia paloja pipertämään ja herkuttelemaan.
Onneksi Mökön paketista tuli sellasta herkkua minkä saattoi syödä samantein. Paitsi Kaino raukka ei ymmärtänyt että omalla soffallakin saisi herkun syödä vaan kiltisti meni alakertaan omaan kömmänään nautiskelemaan. Pikku Mupo on aina yhtä kiltti!
Nyt vain jännitetään vieläkö paketteja tippuisi postilaatikkoon lisää... ;)

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Hyviä ja huonoja uutisia

Perjantaina meillä oli siis actionpäivä, aamusta Umppa kävi Esan pakeilla Univetissä ja illalla meillä oli Kainon kanssa ekat viralliset treenit Katjan opissa koirakoulu Kismassa.

Ume sai hyviä ja huonoja uutisia. Kerrotaan ne huonot ensin... Umen polviin oli jo muodostunut nivelrikkoa, kumpaankin joten leikkuu tekniikalla ei siis siihen asiaan ole ollut mitään vaikutusta. umen vasen polvi kun on leikattu "vanhallatavalla" ja oikea "uudella tekniikalla". Vasenhan meillä on nyt sökönä ollut. Mutta muuta hälyyttävää kuvissa ei sitten näkynytkään! =) Eli hyvät uutiset on ne ettei polvea ainakaan vielä kannata leikata uudelleen, koska hyöty ei olisi niin suuri operaatioon nähden. Ainoa etu olisi ettei polvi olisi niin ahdas ja tätä kautta helpommin osumaa ottava ja kipeä. Nyt on pissatulehdusantibioottien ajaksi rimadylkuuri ja kun antibiootit loppuu saan piikittää cartrophen kuurin tytölle. Himpun jännittää kun hetkeen en ole piikkejä itse saanu pistää, mut eiköhän se tuolta takaraivosta tule sit. Kaikki muu piikittäminen käy paitsi hevosille! ;) Nyt siis kuntoutetaan polvea parhaimman mukaan kuntoon. Noooo aikas paljon sitä potkua on tullu ku lääkkeet on purreet! Ai niin ja olikin nohtua että kokeilen tuohon pissatulehduskierteeseen nyt puolukkaa kun karplokapselit ei ole tehonnu. Ainakin nyt eka ruoka parilla ruokalusikallisella puolukoita meni hyvin alas.

Kaikku taas loisti treeneissä. Hitsit että oli mukavaa. Ohjatusti otettiin seuraamisia ja WAU Mupotinta. Niin oli upeaa, paitsi mami joka pilas taas täyskäännöksiä ku piti pongailla muita koiria. =D No pienellä siedätyksellä saatiin mamin hermojakin kuriin. Ja uutena vinkkinä naksun tilalle käännöksessä tuli et annan ennen täyskäännöstä uuden seuraa käskyn ja sit heti WAU kiljahdus (ennen käytin naksua ennen käännöstä). Vitsit et alko toimia. Tolla palkalla ennen käännöstä on se idea et saadaa koira kuulolle jo heti ja näin ollen se on varmasti mukana kun käännös on ohi. Tuo naksu toimi meillä muutaman erran mut sit hyyty. Täytyy nyt pitää huolta etten hyydytä tätä. Ite otin sit pari ruutua ja luoksetulon toppia jotka nekin oli aikas mallikkaat. Odotus aikana otettiin kuiskauskaukoja ja hyvin lähti nekin toimii. Pikku Mupo on niin loistava!!!!

Kotona oltiin sit ihan rauhallisesti loppu viikonloppu. Pientä metsäilyä yms perus settiä. =)

Pappa koira Petokin on jo kotiutunut hienosti. Nyt on talossa mies joka puhuu ja pussaa. Pappa koirissa on vain sitä jotain ihanaa!!!!