.

.

maanantai 30. maaliskuuta 2015

Pimut ja pojat

Me otettiin viikon vahinko takas ja ihan sovittiin treffit Kaisan kanssa metsään. Mami oli jostain syystä ihan kuoleman väsyny 12 tunnin yöunista huolimatta. Tämä olikin loisto juttu, niin en jaksanut ihan joka räsähdyksestä hätkähtää. =D Kun viikolla saatiin Kainon ja Jymyn orastava suhde jo hyvälle mallille hihnalenkin muodossa,oli nyt tavoitteena pitää kaksikko irti. Tosin alkuperäisen suunnitelman mukaan, tai siis suunnitelman minkä mä luulin, oli tosiaan että ekaksi käy Ume poikien kans ja sit olis taisteluparin vuoro. No koska tosiaan mami oli ihan haamu, otettiin kaikki kerralla mukaan. Jotenkin se Kaisa sai mut huijattua moiseen... =D =D =D

Pojat oli tietysti heti ihan vauhdissa, perskarvat vain tuulessa suhisi kun menojalka oli kevyt.
 Ume koitti pysyä menossa mukana ja hyvin se välillä onnistuikin.

Kaikku oli alkumatkan hihnassa ja keskittyi vain nauttimaan lenkistä meidän naisten kesken.

Umella ja Jymyllä oli ihan omat kuviot. No kyllä se Mökökin sieltä puuntakaa kurkisteli tilannetta...

Nuorisolla oli vauhtia ja vaarallisia tilanteita. =) Ume on ne jalatkin hukannu johonkin.

Böllmastiffi vs. aussi


Jossain kohdin Jymyä alkoi vissiin hirvittämään... ;)

 Niin tähän on vaikea sanoa mitään... Ei hajuakaan mitä kuvassa tapahtuu!!!! =D

Mökö, tuo pimujen tuuhea tukkainen poikaystävä. Mökö odottaa autonamia namipussin äärellä.





Ja sopu sijaa antaa! Hyvin veti auto 4 koiraa ja 3 ihmistä. =D Metsään lähtiessä K vähän komensi Jymyä kun poika oli niin innolla tulossa tervehtimään kaltereiden läpi, mutta muuten matkat sujui oikein sulassa sovussa kaikkien kesken. Ihanaa!!!! Mami on niin happy!!! Alku lenkistä Kaikku tosiaan oli hihnassa, mutta sitten mamin väsymys sai voiton ja päästettiin kaikki 4 irti keskenään. Jymyn ja Kainon kommunikoitia oli todella upeeta katsella. On se upeaa kun koirat osaa puhua keskenään koiraa niin hyvin. Yksi komennus lenkillä kuultiin, kun Jymy jo vähän rohkaistu meidän vanhuksen suhteen, mutta Kaikku pisti naperon nätisti ruotuun pahalla äänellä. Loppulenkistä meno olikin sitten rentoa ja saatiin se perhepotrettikin otettua.

Ja vielä pimut.

Kotona sitten Ume vielä jaksoi kyttäpossua hoivata. =) Nyt on taas possut olleet super pop!
Loppuun vielä iso kiitos Sadulle kuvaus avusta, niin sai vanhukset pitää koiria paremmin silmällä!

Tänään käytiin aamusta myös lääkärillä m Kainon kans ottaan verikokeet keskiviikon operaatiota varten. Nak nak ei soittoa ole tullut joten eiköhän se maksa mysteeri ala pikkuhiljaa selviämään.

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Ihanaa aurinkoa!

Meillä oli torstaina pimujen kans melkeen vapaapäivä, tarkoittaen että mamin työpäivä oli vasta illalla ja sekin vain muutaman tunnin. Aamulla räjäytettiin koko huussolli puhtaaksi ja siinä siivouksen lopuksi ehdotin Kainolle josko lähdettäisiin metsäilemään. Kaikun ilme kertookin "JIPIIIII!!!!!" Itseasiassa Kaikku oli jipii vaikkein ihan heti sitä huomaisikaan. ;D

Metsään me sitten mentiinkin ja kamerakin oli mukana. Oli vielä sen verran kiukku keskiviikko illasta kun törmäsimme Kaisaan ja poikiin sattumalta montunlaidalla. Oli taas joku korkeampi voima yrittäny mulle kertoa jotain, kun olin ottaa kameran ja olin soittaa Kaisaa mukaan. En sitten muka jaksanu, ku lähdin niin salamana. No nyt oli kamera mukana! Ilma oli aivan upea, lunta satoi yöllä uusi puhdaskerros ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Ihanaa!!!! =D

Ensitöikseen Ume jäähdytti päätään ylikuumenemiselta.

Apu ei ollut pitkäaikainen vaan paketti repesi samantein.

Täti sai tuttuun tyyliin kyytiä ihan kunnolla!

Tänään tätsy oli hyvinkin vastaanottavainen. =) Kainolla oli jälleen vähän paremmat päivät meneillään. Olo kun on nyt heijannut edestakaisin väsyn ja normaalin välillä. Ensi viikolla ollaan sitten viisaampia mikä pimua vaivaa kun koepala napsaistaan maksasta.

Kainolla oli kielenulkoilutuspäivät. =D Kieli oli aikas monessa kuvassa mukana.

Kaino piirsi ympyrän. =D Ensin oli vauhti päällä eteenpäin kun selvästi joku juttu tuli pimulla mieleen ja piti tehdä uukkarit, tai tässä tapauksessa ookkarit.

No tuli se Umellakinajatus mieleen... Piti päästä kakalle. Ume kun tykkää olla ihan omissa oloissaan kakatessa, joten pimu aina ottaa muusta porukasta hatkat ja lähtee puskiin kyykkimään. Hihnassa tämä tapa on hivenen ärsyttävä...

Olo on kevyt ja takaisin laumaan on kiire. Paluu suoritetaan aina laukalla ja lujaa, tai siis Umen lujaa. ;D

Koska mami oli jo aamulla käyny spinningissä oli pimuille luvattu haahuilu-lenkki haisteluineen ja maisteluineen.

Kaino tykkää monttuilla vuorikiipeillä, mitä korkeampi sitä kivempi. Ume ei aina hoksi tätä huvia, mutta kyllä sinne usein tätsyn perässä mennään häntäsuorana.

Umen vuoriseikkailut on aina vauhdilla ylös ja vauhdilla alas. Tätsy ei ihan niin nopeasti selviä tutkimusmatkailusta. Ume jouuu siis vuorenjuurella odotteleen Kainoa.

Aina ei jaksa odottaa vaan täytyy juosta takas ja antaa kyytiä rinteillä.

Ja rinteen alla.


Monttuilun jälkeen saatiin nauttia metsäilystä. Paikalla oli ihanan iso lauma tilhiä jotku piipittivät puissa. Mami nautti ja fiilisteli...

 Sitä ei sitten kauaa kestäny kun kauhu kaksikko päätti rynniä paikalle. Se siitä rauhasta....

Ja se kieli taas...

No jos Kainolla oli kieli pihalla jatkuvasti istui Umppa pissalla. En kuvatessa älynnykkän kuinka monta kyykkäys kuvaa tulikin otettua. =D

Ja kun tankit alkaa loppulenkistä olla tyhjät, jaksaakin juosta oikein vauhdilla autolle.

Ammattilainen työssään. Ume ehtii pikkasen posettaakkin kesken mylläysen. ;D

Viimeiset vuoreilut. Nää olikin kohtuu korkeet ja kaukana. Juuri kun mietin, että kerrakin usallan antaa pimujen haahuilla niinkuin suurin osa antaa koirien haahuilla, sain muistutuksen. Tuolta vuorenlaelta vilahti yhtäkkiä puolikas mies. Tai kokonainen se oli mut näkyi puolikas sininen takki. Hui kun kauhistuin. No K tuli hienosti käskyllä samantein, mut se Ume... Umella on se 10sekunnin viive. Mikä hauskinta vaikka äijä oli hiippaillu ihan vieressä ei pimut kiinnittäny siihen mitää huomiota. =D Tai kuvista näkyy kuinka Kaino katselee vuoren laelta toiselle puolelle, joten eiköhän ollu vieraan pongannu, mut ume taisi olla onnellisen tietämätön taas kaikesta! =D

tiistai 24. maaliskuuta 2015

Lääkäriä ja halliintutustumista

Maanantai olikin meillä pimuilla vauhtipäivä. Mami säntäs aamusta ekaksi jumpalle ja sieltä optikolle. optikolla menikinpidempään kun osasin arvata, joten sitten olikin jo tulipalokiire eläinlääkäriin. Kainolla oli taas verikokeet ohjelmassa ja Umpalla ihan vain rokotukset. Pimut olikin taas ihan odotettuja "vieraita" tai potilaita kuten aina. =) Nyt meillä oli vain eri lääkäri kuin yleensä, mutta pätevältä hänkin vaikutti. Ume koplattiin ekaksi ja laitettiin piikki niskaan. Tyttö ei ollut moksiskaan moisesta. Tässä kohden Ume sai lähteä jo autoon odotteleen ja Kaikku sai jäädä huollettavaksi. Samat koplaukset ja samalla katsottiin ettei anaaleissa ole taas jotain häikkää. Itseasiassa olimme asian ihan unohtaneet, mutta ihan kuin kaino olisi taas ollut paremmin asioista kartalla niin K muistutti meitä, veti pyllyn kenttään ja vetäisi pikku slaidit siihen. Eli Kaino hoiti hommat taas kotiin. =) Toinen puoli oli ihan ok ja toiselta puolelta tulikin sitten kirkasta nestettä. Onneksi tässä kohden tuli huoneen vaihdos kun toinen lääkäri tarvi ultraa. =D Ei käynyt kateeksi...

Tulokset ei nyt tälläkertaa olleet niin hyviä kuin olisin halunnut. Maksa kyllä toimii, mutta solut ei ole palautuneet normaaleiksi. Nyt on sitten uudet ajat varattu koepalaan ja verenhyytymistestiin. Pidämme peukkuja että oli jokin hoidettava sairaus niinkuin lääkäri epäili. Onneksi on pätevä kasvattajakin käytössä ja hän soitti omalle lääkärilleen joka oli samaa mieltä, pala on otettava. Ei siis tarvii arpoa mitä teemme.

Läkäristä ajoimme taas renkaat vinkuen treeneihin. Kaveri oli varannut meille kokohallin käyttöön niin pimutkin pääsi tutustumaan OKKn uuteen halliin. Itse kun siihen sunnuntaina pääsin lähemmin tutustumaan. Tietty mamin ajatukset oli ihan myllerryksessä, joten ilmoitin missaavani liikkuri treenit ja tultiin vain leikkimään. Onneksi kenttiä oli kolme niin saatiin joka kentälle samantyyppiset harkkausparit. Ume sai tehdä ekana vähän seuraamista ja rally pujotteluja. Yhteen seuraamispätkään ume ihan karkasi ennen käskyä!!! WAUUUUU!!!! Ei voi oikein siitä nyt Ume sakottaa... ;D Pujottelutkin meni ihan mukavasti. Lopuksi Ume sai vielä näyttää huippu peruutukset. Tietysti meidän uuden harkkaohjelman mukaisesti liikkeiden välillä oli paljon leikkiä!

Kaikku puolestaan otti seuraamista putken avulla, kaikku putkeen ja lennosta seuraamaan. Palkkaus joko laumapalkalla tai patukalla. Hienosti K innostui. Pujottelu ei vain oikein toiminu nyt ja Kn väsy paistoi läpi... =/ Mut jättävät oli hienot, paitsi maahanmeno piti ottaa uusiksi. Ihan oma moka kun aloin liikkeellä ollessa räplätä patukkaa paremmin taskuun. TOLLO!!! No seukki kierros toimi hyvin ja palkkaus hoitui namitennarilla. Vähän pelotti kun nakkasin aina seläntaa et menee aidoista naapurin puolelle. Onneksi pysyi omalla kentällä. =)

Alku lenkillä oli taas tiukkapaikka kun tiet oli ihan peilijäässä ja tepsuttelin pimujen kans siinä kielikeskellä suuta. Eiköhän sieltä hetken päästä tullu pariskunta staffit vapaana... Taisi olla 3 kpl... ei auttanu ku yrittää löytää sekunneissa joku sohjopaikka seisoa. Samalla Ume vetäs hihnan polven takaa eikä aikaa ollu alkaa siinä sitä säätää kun 1kpl staffeja hönki kohti. K oli tietty taas tarkkana ku porkkana Hieman ehdin jo painajaisia nähdä et makaan siinä jäällä selällään ja siellä on 5 koiraa kentällä irti, tosin hihnat ei ole mulla koskaan päässy irt,i niin ehkä tohon settiin voisi laskea vielä yhden perässä raahautuvan mamin. Sanoin etteivät päästä koiria mun koirien luo ja vastaukseksi sain "ettei se varmaan tule (kaks jo kii tässä kohdin) ku todennäköisesti pelkää sun  koiria". Huoh taas... Ihan kuin se mua lohduttaisi siinä tilanteessa, kun omat alkaa kiihtyä ku yks vetää rallia. Onneksi saivat koiran kii ja päästiin jatkaan matkaa. Olin niin taas ylpeä omistani. Ume nyt tallaa niitä omia polkuja, mut Kkin vain pörhisteli ja liike oli ylösalas eikä eteenpäin. Tuskin olisin siinä pystyssä pysyny, kun tosiaan jalkojen alla ei kauheasti ollu pitoa. Ne nastakengätkin oli kotona kun lähtö oli aikas hektinen kotoa...

Mutta päivä oli ollu pimuille pitkä ja uni maistui koko illan. =D Näin kaunis näky mulla oli vastapäisellä sohvalla kun telkkua katsoin. K ei halunnu mua edes sinne kaveriksi tälläkertaa, kun kokeilin, alkoi pyllyllä ahdistelu et tarvii tilaa!

maanantai 23. maaliskuuta 2015

Metsämylläystä osa2

Sunnuntaina olikin mamilla tiukkapaikka, kun ei päässytkään kisoihin testaan meidän virettä.. Aamulla kun K oli aikas täpäkkänä. =) No me nyt kuitenkin suuntasimme metsään, sitäkin varjosti pieni kiukku, kun en ollut hoksinu viestiä pojilta. Olivat olleet seuraa vailla. Kun viestin huomasin oli pojat jo kotimatkalla, kun me vasta aloimme tehdä lähtöä, aamu kun kului liikkuri sunnitelmia väsätessä. Ei taas yhtään liian aikaisin mami asialla, kun kisapaikalla piti olla jo klo 1200... Mutta ensin metsään.

Alku reissu meni tutuissa kuvioissa, Ume maassa ja Kaino päällepäsmärinä.

Umppaa moiset pienet ykstyikohdat ei hirveästi hidasta. Tätiä kutsutaan leikkimään vielä innokkaammin!

Kaikku olikin todella vastaanottavaisella tuulella. Tässä taas muutama kuva kuinka bullmastiffi käyttää päätään!



Viimoinen isku taisi viimeistellä homman ja Ume täystyrmäyksellä maassa! =D Kaikku osaa käyttää selvästi pään kumpaakin puolta,

 Sitten taas meno jatkuikin poski poskea vasten.


Vaikka Ume onkin kentässä kohtuu usein, ei se tarkoita täyttä alistumista.Tässä menossa Umen jalkaprässi.
 Tässä kodin tapahtui kummia...
 Tarkasti kun katsoo voi huomata puolien vaihtuneen. Tai Umpan voitonriemuinen ilme loistaa varmasti kuvasta kirkkaimmin...

Tosin kyllä se tätsy antaa täyslaidallisen maastakin.


Tässä kohdin sit puutuin painin kulkuun, koska K näytti jo lopen uupuneelta. Ihan kuin voimat olisi yhtäkkiä huvenneet johonkin. No eihän pimu ihan kunnossa vielä ole ja maanantain lääkäriaika tulee todella tarpeeseen.

Päivä kuluikin mamilla sitten hallilla liikkuroimassa kisoja. Evln hoiti toinen liikkuri, kun meidänhän piti siellä olla kisailemassa, mutta mulle olikin jääny sit muut luokat. Oli kyllä huippua pitkästä aikaa käskyttää ihmisiä ja tuolla kehässä näkee niin hyvin hyvät ja huonot suoritukset. Reunalla ei esim kuule ihmisten lisäkäskyjä tai huomaa maneereja yms. Todella opettavainen reissu taas itselle liikkurina ja kisaajana. Onneksi tuomarina oli Allu niin kehän henki pysyi super rentona alusta loppuun. Ja sain vielä lopuksi kehujakin tuomarilta halauksen kera! =)

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

Metsäilyä osa1

Ylläri, me ollaan taas vietetty tuolla puskissa aikaa ihan tosissaan. Kainolla on tosiaan se vireen ja kunnon nostatus kuuri meneillään. Homma toimii välillä paremmin ja välillä vähän nihkeemmin. Nyt oli se nihkeempi vuoro. Mutta Kainon nihkee on monen bullmastiffin vauhtversio. =D

Ekaksi otetaan yleensä vähän rauhallisemmin, metsän hajut ja maut pitää tutkia tarkoin.

Kepit on aina ollu Kainosta nastoja juttuja, mutta tuossa hetken ne ei ole niin paljoa kiinnostanu. Mupelo is back ja kepit sen myötä! Mamikin on taas aktivoitunu niitä nakkeleen ja piilotteleen. Siitä K tykkää! Tässä olikin yksi super suokkari keppi. sitä kannettiin mukana jonkin aikaa ja kyllä sitä heiteltiinkin, mutta aina sitä ei mamille luovutettu...

Muta jos tädillä on jotain omaa ja kivaa, ei se yleensä Umpalle vain käy päinsä. Ylläri!

Sieltä se keppirosvo vakaasti lähestyy saalistaan.

Nopea isku kohteeseen...

Ja kyllä, se on siinä!

Tosin K oli jo kiinnittäny huomionsa parempii karahkoihin. =D

No se niistä kepeistä ja päästään Umpan lmpi puuhaan. Painimaan!!!

Tädille ei kandee alkaa ryppyileen.


Hetken tilanne katsaus,

Ja homma jatkuu. Pimut näemmä näyttävät toisilleen kieltä. =D
Kaino oli tosiaan metsässä vähän vaisu ja olin jo ihan tyytyväinen että torstaina peruin kokeen. Kotimatkalla nimittäin pääsi vielä oksotkin autoon. =/ Voi tietty olla että metsästä oli löytyny jotain ihanaa syötävääkin, mutta yleensä K ei kyllä ole oksonnut mitään "herkkuja" pois. Onneksi oksennus oli sen verran kiinteää, että siivous oli helppoa. Patjan suojus vaan koneeseen ja homma oli siinä.