.

.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Mitäs meille kuuluu nyt

Onpas taas kiirusta pitänyt ja jäänyt blogi taas vähemmälle. Kaino ja Paukku ovat jo sopeutuneet elämään kaksistaan. Otimme portit alakerrasta pois, että saavat hengailla miten tykkäävät. Hauskaa on, että pariskunta on päättänyt asustaa silti omia huoneitaan. =) Illalla molemmat käpetyvät omiin tuttuihin sänkyihinsä. No kuka nyt iskimiehien vieressä haluaisikaan nukkua, kun ilma on aamulla lievästi sakea ja kaikki peitot mytättynä yhten läjään. Kaippa Paukku yrittää naamioitua muurin taakse välttääkseen aamuherätyksen... Tosin lenkille kun lähdetään on kumpikin koirista ollut super reippaita. Alkaa mamillakin housun vyötärö löystyä näillä lenkki nopeuksilla.

Treenattu on Kainon kanssa entiseen malliin. Nyt on tunnari hallussa vierailla kapuloilla ja maastossa, mutta super huippu ruutu on laitettu uuteen uskoon. Voikohan koskaan treenata niin ettei joku osa hajoa, kun toinen tulee kuntoon. No joulukuussa olisi tarkoitus seuraavan kerran kokeilla kisoissa onneamme... Onkin toko putki tiedossa tiedossa kun on 12 päivä kisat sit 13 ja 14 olis activella tokot ja jos mahtuu niin 15 päivä olis jälleen tarkoitus kisata. Hieman nuo siirtyneet treenit sotki kuvioita, mutta onneksi Jennin tokot on niin hauskoja että tuskin vaikuttaa. Kaino aina piristyy treenien jälkeen (jos se on enään mahdollista enempää...).

Agi treeneissä keksiviikona Kaino oli suorastaan tykki. Olin jo päättänyt luopua koko jutusta, kun tuntuu ettei se ole hetkeen luistanu, mutta kyllä nyt taas huomasi kuinka paljon tuo nauttii siitä. Ihan uskomattomia ohjauskuvioita kärsi tehdä eikä neiti ollu moksiskaan pienistä kiiluksista yms! Vieläkö itse osaisi liikkua kettterämmin! Treenit tosin alkoi ikävästi kun olin lämppäämään menossa hajosi meiltä valjaat! No kun pantaa ei voi käyttää (saatiin hotspot niskaan...) niin hetken miettyä laitoin hihnan  takin maha hihnaan. = ) Hyvin toimi! Hieman vaan hirvitti jos tulee joku kriisi tilanne, mutta Kaino nyt voisi olla irtikin eikä ongelmaa tulis. kop kop koputetaan puuta tän lauseen jälkeen... Hieman kavereita hymyilytti kun tulin halliin! = ) = ) Radallahan ei sit tarvi mitään pantoja, joten tästäkin selvittiin pienen neuvokkuuden ansiosta.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Turussa

Me Kainon kanssa pakattiin auto äärimmilleen täyteen ja lähdettiin Turkua kohti perjantai aamuna. Kainolla olikin aktiivi viikonloppu tiedossa, sillä Seppo oli tietysti lupautunut seuramieheksi ja lauantaina oli ekat VOI luokan tokokisat. Nähtii myös siskon lapsia. Manun kohdalla oli huonoa onnea ja unohdin kameran jokakerta kotiin kun oli Manusta kyse. Manu ja Mimmi kävivät myös tokokisoissa kannustamassa tätiä ja hurmaamassa yleisöä. Seraa nähtiin töissä ja tottakai Mimmi oli mukana.

Tässäpä tytöt aktiivisena



Kuten kuvista on nähtävillä oli asentogalleria hyvinkin vaihteleva = ) = ) = )

Tässäpä puolestaan vanhan tutun parin iloista jälleen näkemistä. Siis Seppo ja Kaino näissä vauhdikkaissa kuvissa... Ei pysynyt kamerakaan mukana...




 tietysti aina on aikaa pieniin pusutteluihin.

 Ja tässä komea leijonamies Seppo!

Toko kisat meni sika hienosti, tosin tulosta ei tullu = ) Kaino oli tosi tykki ja siitä liika innosta ne nollat sitten tuli. Tuomarikin tykkäsi ja kehui lopussa kovin. Nollista huolimatta halusi antaa kokonaisvaikutuksesta 9pistettä! Oli kuulema sen verta iloista menoa! Kuvia lisäillään myöhemmin kun niitä saadaan Kamera kun oli taas jääny...

Mutta tulokset:

Paikallaanolo          8 (lisä käsky nousuun)
seuraaminen            9 (kuulema hienoa, mutta pari vinoa perusasentoa)
istuminen                 0 ( jäi sellaseen puoli könöön... oma moka kun tuli uskon puute)
luoksetulo               8.5 (se onnistui!!!! Tosin askellajit vaihtui välillä... muistaakseni)
hyppynouto            8 (aikas kiva ei isompia virheitä)
tunnari                    0 (väärä tuli. veti huulilla kaikki läjään ja nappasi vanhingossa vipan oikealta, oikea oli      toiseksi vipa, mutta muuten kiva ja toi perille asti!)
kaukot                   0 ( hyytyi, ja tuli kohti. Jälleen uusi ongelma tähän liikkeeseen... huoh)
metallinouto            9
ruutu                       5   (kävi vetään ruudun takaa kunnia kierroksen kiitolaukkaa ja tuli takas mun luo. Toisela lähetyksellä kaikki nappiin.)
kokonaisvaikutus    9 (tuomari Ralf Björklund tykkäsi koirasta kovasti!)


yhteensä 165pistettä ja ei siis tulosta.

Lohdullista ettei kuin yksi koirakko saanut tulosta ja sekin kolmostulos. = ) Ei siis tarvii hävetä ; )

Kiitokset Miia jälleen majoituksesta!!! Koitetaan saada pian aikataulut taas yksiin. = )


No nyt saatiin kuvia niin lisäillään tähän loppuun:

tässä odotetaan innokkaana omaa vuoroa. Kaino tuntuu sanovan et "joko mennään!!!!!" = )
 No nyt on päästy paikallaanoloon eli 4min aika ja ohjaajat ollaan ulkona piilossa.
 Ja meitin bravuuri eli seuraaminen.


torstai 11. marraskuuta 2010

Neksu 1.11.1999 - 11.11.2010






Ikävä kyllä Neksun tila huononi sen verta paljon, että Raija sai auttaa meitä Neksun kanssa viimeisen kerran.

Mamin oma sametti nenu ja silkki leuka on nyt pois. Ikävä on kova!

tiistai 9. marraskuuta 2010

Tuloksia

Tänään tuli sitten Neksun verikoetulokset ja maksahan se on mikä vaivaa. Syytä miksi näin on käyny ei avaamatta saa tietää, joten yhtähyvin voi olla kasvain kun joku muukin vaiva. = ( Ikäväkyllä hoitoa ei ole, joten nyt mennään päiväkerrallaan eteenpäin muorin tahtiin.

Olen kyllä super tyytyväinen, että nivelrikko kivut on hoidettu akupunktiolla eikä lääkkeillä. Olisikohan vaiva tullut jo aijemmin jos Neksu olisi nämä vuodet napsinu lääkkeitä? Kuka tietää. Koska meillä on kotiruoka koirilla käytössä, ei  ruokavalioonkaa tule isompia muutoksia. Kevyesti syödään ja hyvänlaatuista lihaa, kuten tähänkin asti. Ainostaan sisäelimet ja muut "raskaammat" lihat jää pois, mutta puurot, viilit, raejuustot yms saa edelleen olla käytössä. Tietysti Neksun iltaherkku jää myös mukaan ohjelmaan, vakkakin possunkorvat yms on ehkä hieman "raskaita"... Eläinlääkäri Raijan kommentti oli, että elämän ilot pitää säilyttää. Pitää kuulema tasapainotella! = ) Eli edelleen saa Poksu sutia iltaherkun perässä alakertaan = )  = ) = )

maanantai 8. marraskuuta 2010

Kyllä säikäytti = (

Heti kun synde humu alkoi laskeutua, päätti Poksu alkaa vanhaksi. Viikko meni juntturoidessa, kunnes lauantai aamuna koettiin tosi säikäytys. Neksu oli ihan poikki, ei jaksanu liikkua eikä edes ruoka maittanut! Pakko mainita ettei Neksu ole KOSKAAN jättänyt ruokaa syömättä saati nameja, mutta nyt ei maittanut. Rimadylin jälkeen näytti olo jo helpottavan, mutta soitin varalta vielä päivystykseen. Sovittiin että tulen illalla jos näyttää siltä, koska Neksu vain nukkuin joten kipuja tuskin oli paljoa.

Iltäpäivällä käytiin vanhempien luona kylässä ja kyllä Neksu mummilassa jaksoi hieman piristyä, mutta ei ollut lähelläkään oma itsensä (esim jääkaappi sai olla rauhassa! ). Kotona sama jatkui eli uni maittoi. Tuntui kuin Neksulle olisi annettu nukutuslääkettä. Jos koski avautui silmä puoliksi ja kuorsaus jatkui samantien... No yhdeksältä soitimme lääkäriin jälleen ja sovittiin että tulemme 11 aikaan vastaanotolle. Sielläkään ei muori jaksanu innostua mistään. Pisti heti makaamaan. Otettiin verikokeet ja siinä oli puna ja valkosolut laskussa, muuta ihmeellistä ei löytyny. Lääkäri epäili sisäistä verenvuotoa tai kasvainta. Koska Neksu ei edelleen ollut tuskainen päätettiin katsoa vielä seuraavaan päivään. Kuitenkin vielä varalta ultrattiin maha ja koetettiin neulalla saada mahasta näyte. Lopuksi annettiin tipalla nestettä. Neste virkistikin Neksua silminnähden. Kotona käytiin jopa itse juomassa ja iltaherkkuakin kärtettiin! Ai kun oli ihana hetki!!!! Nukuin kuitenkin yöt Neksun vieressä. Kerrankin jotain hyötyä, että koirilla on 120cm runkopatja käytössä. = )

Sunnuntaina muorille maistui jo ruoka ja haluttiin käydä lenkillä! Väsy oli muttei samanlainen kooma kuin edellisenä päivänä. Samoin ensilumilla pallonkopittelua huluttiin kokeilla. Tässäpä pari kuvaa siitä touhusta.

Ensin tarkka vaaniminen
 Sitten isku


Maanantaina päästiin omalle lääkärille ja Neksu kuvattiin kuonosta häntään. Ainoat huolestuttavat löydökset oli keuhkojen lähellä olevien imusolmukkeiden suuri koko sekä maksan suurentuminen. Mitään tarkempaa ei löytyny ja muutenkin Neksu oli jo pirteä itsensä. Huomiseen vielä odotellaan verikokeita josko niistä löytyisi jotain selistystä mystiseen väsyyn....


Mutta loppuun jotain hyviäkin uutsia! Kaino päräytti tunnarin ihan liikkeenomaisesti! Hienosti tuli oma kapula!!!! Jee kyllä se VOIkin taitaa joskus olla mahdollista suorittaa. = )