.

.

sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Metsäilyä

Yritimme eilen käydä tyttöjen kaa metsässä ihan tällä kertaa vain tyttöjen kaa ku Mökö ei päässy mukaan. Umppa oli totaalisen villillä tuulella! =D Kauheeta juoksentelua ja Kainon kiusaamista. Hauska huomata ku en ole antanu tyttöjen painia niin enempi leikit on nyt juoksemista. =) No nak nak en jaksais ihan uskoa et siinä pysytään ilman valvontaa.

Tässä Umpalla kauhea kosiskelu päällä. Harmi jälleen ku oli jo hämärää ja tuo hitsin kamera ei pelittäny jäi Umpan koikkaloikkas kuvat aika sameiksi...
Kainon ilmettä =D Umppa löysi tällä kertaa jotain muuta viihdykettä ku tädin niskavillat
 No ei siinä kauaa taas menny ku Umppa sekos ja olis pitäny päästää vääntää
 Täti on hyvin ymmärtäväinen ja ei runttaile tyttöä. Varsinkin kun mami huutaa pääpunaisena "Umppa TÄP TÄP" =D
 No jossain kohden täytyy sanoa että nyt jäähy ; D Tosin taitaa juniori tästäkin nauttia ilmeestä päätellen!
Umppa löysi metsästä hienon taikavarvun. Taisi jano päästä yllättää ; )




Ja näin se toimii... No varpu ei ihan toiminu toivotulla tavalla...



Vaan sillä löyty maa-ampiaispesä! No Kaino sai päähän osumia, en tiedä montako mut kyllä näytti tuntuvan. Ihmettelin ku neito läksi kesken kirmailun kauhealla vauhdilla tien toiselle puokelle puskiin naamaa hankaa. Luulin alkuu et jotain hyttysiä tms, mut kohta kuului kauhea pärinä ja ihan hirveen kokonen pilvi lähestyi meitä. No lähdettiin tietty karkuun kovaa vauhtia. Sillo huomasin et tukassa mönkii joku ja yritin saada sen pois. Hetken jo kuvittelin onnistuneeni, mut kohta sattui kamalasti ku amppari pisti korvan alle. AUTS! Siinä vaiheessa oli Kaino jo ihan apaattinen halusi vain maata ja Umppa raukka hyppi ja pomppi intoa täynnä ympärillä keppejä tuhoten. Tottakai heti katsomaan miten Kaino voi enkä löytäny isompia merkkejä pistoista, mutta korvat oli kuumat. Yritin vielä jatkaa lenkkiä, mutta Kaino oli tosi vaisu ei halunnu edes kävellä. Niin ei auttanu muu kuin raahautua (siltä se tytön meno näytti = ( ) takaisin autolle ja apteekkiin hakee kyypakkauksia molemmille. Autossa ku ei ollut tarpeeksi. Nyt on sitten ansiapulaukkukin päivitetty.

Tässä potilas metsässä... =( Ei tassu nousut ei.

Onneksi ei tullut isompia vahinkoja ja tyttö ollu jo ihan oma itsensä. Täytyy sanoa et päivänkin päästä itsellä tuo pistokohta kipeä! Tänään olis ollu luonnetestikin minkä olin jo leikkauksen takia perunu. Onni onnettomuudessa koska kyypakkauksen jälkeehän emme olisi saaneetkaa osallistua. Ensi kesänä sitten uusi yritys. =)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti