Osa1 sisällä:
Sisällä ollaa eletty kohtalaisen rauhallista elämää. Tuossa ne koko porukka aina sohvan vieressä makoilee ja vuorotellen kerjäävät rapsuja nuoriso enempi kun Kaikku tietää että hän on se ykkönen jota mami kerjää sitten kainaloon säännölisesti. Mutta kun kyse on Täpästä ei asiat mene aina ihan putkeen. Hallilla on nykyään mörkojä... paljon paljon pahoja mörköjä. Tai siis activella on OKKlla ei. No onneksi active muuttaa nyt uusiin tiloihin josko mörköjä ei olisi pakattu mukaan. ;) Kotona taas jos kiukuttaa se kostetaan mamille ankarasti. Niin on syöty suosikki korvikset, sukkia ja muuta pientä tipehööriä esim. auton kaukosäädin ihan turhan yliarvostettu mukavuustekiä!
Murinan kanssa työstetään vielä. Nyt ei purkit enää auta vaan poika nousee vastahankaan enempi, lähinnä ruokakupin kanssa. Eräänä iltana Täpä ei sitten päästänyt mua kupin kans huoneeseen vaan murras jalat haarallaan portilla kun tulin. Just oli juhliin lähtö niin totesin ettei meillä oli pakko syödä ja kupi lähti pois. No parin kokeilun jäljeen homma toimi taas. Ja tällä tekniikalla ollaan nyt päästy eteenpäin. Jos tulee murraa joutuu töihin tai kuppi lähtee pois. Onneksi tuo poika tuntuu aina toimivan vaikka olis mikä kierros päällä. Sama tilanne hallissa ettei uutta opita mutta vanhat jutut tehdään hyvin. Töihin laittaminen on auttanut myös vieraille huutamiseen. Käsky istu hiljentää pojan ja sit ollaan niin kaveria että. No josko tää tyyli nyt sais meille edistystä aikaan... nak nak... Mutta hei mikä ihanuus tästä listasta nyt puuttuu? Tietysti sisälle merkkailu! O_o Anna mun taas kaikki kestää... Kahdesti olen pojan saanu kiinni tekosistaan. Ekaksi merkattiin kierrätyssäkit, minkä vielä "ymmärsin", koska voihan se haju edesauttaa, mutta toinen oli sitten löydös makuuhuoneesta.. Katoin että sinne se aamulla tepasteli häntä tikkarina urho liikkeillä, mutta en olisi uskonut mitä löydän. Päiväpeitteen kulmaan oli käyty jättää "tää on mun" teksti. Kyl mami taas kiitteli poikaa. No nyt ei onneksi ole tullut moisia vastaan, mutta... Mutta joo kaiken kaikkiaan Täpä on sopeutunut enempi kuin hyvin arjen rutiineihin. Edes Kaino ei alennu tähän... Arvatkaapa missä meillä on iltaherkut säilössä? =D
Osa 2 ulkona:
Juu pihalla Täpä ei ole nyt ehtinyt olla niin tuottelias kuin mami ja ukki... Nyt pystyy taas autoa säilyttämään pihalla! Ei se ei johdu hienosti käyttäytyvästä malinöössistä vaan me rakennettiin aita! Siis kenellä menee pihan poikki aita... =D Koira ihmiset tän ymmärtää, mutta hivenen on mykistänyt muita kanssa eläjiä. ;)
En tiedä tuliko meille vai Täpälle mittavirhe ;D Onneksi on pojalla leveät hartiat että siihen toppasi.
Ja terassilla on vaan verkko suojana. Hyvin on sitä kunnioitettu koko lauman voimin. Isän kanssa kun tehtiin myös uusi portti mistä kulkea, mutta kuvat oli niin suttuisia että siitä myöhemin kuvaa. PS. Taidan ehkä himpun liioitella tuota yhteistyö osuutta... ;D
Mutta on tää ihanaa kun koko lauma saa olla nykyisin yhdessä sisällä ja ulkona. Umppa ja Täpä on kuin paita ja peppu ja Kaino sit hoitaa jytä meininkejä ulkona jos siltä sattuu tuntuu. Tänää oli kyllä tulla ryppy rakkauteen kun Täpä nostatti Kaikun sohvalta ihan turhaan! =D Katsoin täällä kipeänä Koukussa sarjan maratonia ja siinä kun soi ovikello parissa jaksossa. Täpä oli ihan alert ja huuti pitkin kämppää että täällä on nyt joku!!! Kaikku ekaksi katseli hölmistyneenä ettei tuo kyllä ollu meidän ovikello, mutta uskoi lopulta Täpän vakuuttelut että "nyt on hätä!!!" Sinne ne rymisteli molemmat portaikkoon, toinen muuten vain ja toinen huutaen. Jossain kohden saatoi tulla ahdasta, kun tasanteelta kuului myös Kaikun komento murraus. Siihen se Kainon matkakin jäi kun älysi ettei siellä ketää ollu ja tuli takas ylös todella nuivan näköisenä. = D=D =D Seuraavan kohtauksen aikana ei enää menty lankaan. Tosin Umppa käytti tilaisuuden hyväksi ja löntysteli rapsupaikalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti