Tämä talvi on jatkanut samaa trendiä kuin aiemmatkin talvet viimevuosina... Jäälle ei ole ollut kauheasti asiaa lenkkeilemään. Ei sillä etteikö jäät varmaan kestäisi, mutta koska kelit pysyy pääsääntöisesti tosi lauhana on jäällä vettä rannassa melkeimpä jatkuvasti. Eli pitäisi pystyä loikkaamaan metri tai muutama ettei kengät kastuisi. Onneksi sentään kerran ollaa päästy nauttimaan jäällä kirmaamisesta tänäkin vuonna! Ja kunnon pakkasen ja viiman saattelemana... ;D
On se komea poika halutessaan.
Mutta tämä on mamman pusupoikaa aidoimmillaan!
Ja Umppa... Sanat ei riitä kuvaamaan kuinka kaunis hän on. Aina jaksaa harmitella niitä kinttuja. Mutta onneksi kotona on aina paikka treeni ja kisa tsempparille ja halipulan poistajalle.
Mummot seotessaan eivät luovuta niin helpolla!
Ovela harhautus...
...ja poistuminen paikalta.
Tässä kohtaa oli sitten Umppakin seonnut ja halusi jytätä.
Painien jälkee pikku kiehnäämiset. Kainosta tää vaan niin kuuluu jäälle. Metsälenkeillä todella paljon harvemmin tulee piehtaroitua, tosin kyllä sielläkin kellistellään.
Pate löysi jotain mielenkiintoista jonka mummi haluaisi itselleen. tällä parivaljakolla tuo kunnioitus on molemmin puolista. Hauska kuinka Pate kyllä riuhtasee lelut Umpalta miten haluaa (ja Umpsi käyttää tätä usein hyödykseen jos haluaa rapsupaikalle... ;D ). Jos lelu on Kainon suussa saatetaan lelua jo hampailla havitella, mutta vielä ainakin on pikku malin päässä ajatus kulkenut refleksejä nopeampaa. No Umpsi hoitaa sitten lelujen varastamisen mummolta niin pysyy tasapaino talossa.
Pate on kyllä osoittautunut jälleen kerran täyden 10 koiraksi. tällä viikkoa kun ollaan kahden eri kaverin kanssa käyty treenaileen hallilla ollaan alku- tai loppulenkillä annettu koirien juosta vapaana. Molemmilla kerroilla on Pate ollu äärimmäisen ihailun ja kosiskelun kohteena tytöiltä. Hienosti poika on aikansa kestänyt härppäämistä ja sitten ilmoittanut että nyt loppuu ja leikit on jatkunut sitten mukavammalla otteella. Vielä Pate ei oikein ole hoksinut tuota leikkimoodia mutta josko pienellä harjoittelulla alkaisi nauttia että saisi kiihdytellä vertaistensa juoksijoiden rinnalla... Mutta edelleen tuo välinpitämättömyys muita koiria kohtaan on musta huippu. Vasta esim halliin mentäessä kaverin koira karkasi ja roiskasi Paten selkään kun istui selin halliin ovella ja odotti mun sisälle pääsyä. Katsoi vain että jaahas tuommoinen ja focus heti muhun koska kaveri oli ihan ystävällinen. Mutta näyttää kuiten osaavan pitää puolensa erittäin fiksulla tavalla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti