Ihanaa.. Meillä oli nyt Juhannuksena lomaa kokonaista neljä päivää. Lomalla on ollut aikaa tarjota laatuaikaa meille kaikille. Koirat päässy metsään lenkkeilemään ja mami cityyn hileileen. Joskus city-juhannuksistakin kehkeytyy oikein huiseja! Vaikka ei sillä... Se mökkeily olis ollut haaveissa ja on edelleen tän kesän osalta. Josko nuo kelit tuosta vielä kunnon kesäksi muuttuu... Pidämme sormet ristissä ja peukut pystyssä asian tiimoilta! ;D
Pate on löytänyt metsästä vakkari kepin mitä kantaa. Se napataan "parkkikselta" lähtiessä ja palautetaan samaan paikkaan autolle tultaessa. Nyt ei vissiin voi autoa muuallle enää parkkeerata, ettei vain pojalla tuu hätää metsäilykepistä. Kaino ei ihan niin paljoa ole tuosta risusta syttynyt. =D
Pikku malinois alkaa olla jo kuin iso böllmastiffi konsanaan. Taitaa poika piehtaroida jo enemmän.
Mummon tuulen nuuskuttelua.
Ja hieno luoksetulo. Olin niin taas mummosta ylpeä, kun mummo ei aina jaksa meidän reippailijoiden kaa olla samassa läjässä vaan jää pitää perää ja nuuskuttaa omia juttujaan. No nyt kävi se kauhu että kaino on siellä jossain, kun me oltiin jo Paten kaa käännytty tienhaarasta oikealle ja näen kauempaa että Kainoa vastaan on tulossa lenkkeilijä koiran kanssa. No nopea luoksetulokutsu vihellyksen kera ja toive että mummo sen kuulee ja reagoi. mitä vielä Kainkku kyllä pongasi vastaantulijat, katsoi heitä hetken ja lähti kiitolaukalla meidän luo! Hassua kuinka 9.5 koiran elämään mahtui se 1-2 vuotta huonompaa aikaa (siis kun maksa oli mennyt eikä siitä ollut tietoa ja Kaino ei enää sietänyt muita koiria lähellään huonon olon vuoksi) ja muuten Kaikku on ollut itse ajatus, vaikuttaa se vieläkin vaikka tilanne on palannut ennalleen... Onhan se ennenkin todettu ettei mamin hermorakenne ole mikään paras mahdollinen. =D
Joka päivä ei metsään asti lähdetty vaan ollaan käytetty ahkerasti myös luontopolkua joka on tuossa kivenheiton päässä. Meidän henkireikä kiireisessä arjessa.
Lintutorniin ei mummokoira enää halua ihan niin sähäkästi kiivetä kuin nuorempana...
...mutta kyllähän se tiedetään ettei mummo aio jäädä huonommaksi kuin nuoremmat!
Ja pikku posetuksiakin ehdittiin ottaa. On nää vain niin pro malleja nykyisin.
Varsinkin Paten ilmegalleria on hulvaton!
Kuvasta voisi päätellä, että on helle, mutta ei huolta... Oli vain lämmintä.
Söpistelyä lenkin väliin. Aivan hurmaava sorsaperhe viihdytti meitä eivätkä pelänneet koiria ollenkaan. Mulle ehti jo iskeä paniikki ennen sorsia kun niin terhakasti uivat kohti.
Mummo tarkkana, kun oli sorsaa, lampaita ja lampaiden ruokkiaa puron toisella puolella.
Ja tietysti myös mainoisin piti olla tilanteen tasalla. Josko se pieni paimenpoika heräsi kun lampaat juoksivat syömään vauhdilla. Tosin hienossa läjässä ilman paimenpojan apua. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti