.

.

perjantai 26. marraskuuta 2010

Mitäs meille kuuluu nyt

Onpas taas kiirusta pitänyt ja jäänyt blogi taas vähemmälle. Kaino ja Paukku ovat jo sopeutuneet elämään kaksistaan. Otimme portit alakerrasta pois, että saavat hengailla miten tykkäävät. Hauskaa on, että pariskunta on päättänyt asustaa silti omia huoneitaan. =) Illalla molemmat käpetyvät omiin tuttuihin sänkyihinsä. No kuka nyt iskimiehien vieressä haluaisikaan nukkua, kun ilma on aamulla lievästi sakea ja kaikki peitot mytättynä yhten läjään. Kaippa Paukku yrittää naamioitua muurin taakse välttääkseen aamuherätyksen... Tosin lenkille kun lähdetään on kumpikin koirista ollut super reippaita. Alkaa mamillakin housun vyötärö löystyä näillä lenkki nopeuksilla.

Treenattu on Kainon kanssa entiseen malliin. Nyt on tunnari hallussa vierailla kapuloilla ja maastossa, mutta super huippu ruutu on laitettu uuteen uskoon. Voikohan koskaan treenata niin ettei joku osa hajoa, kun toinen tulee kuntoon. No joulukuussa olisi tarkoitus seuraavan kerran kokeilla kisoissa onneamme... Onkin toko putki tiedossa tiedossa kun on 12 päivä kisat sit 13 ja 14 olis activella tokot ja jos mahtuu niin 15 päivä olis jälleen tarkoitus kisata. Hieman nuo siirtyneet treenit sotki kuvioita, mutta onneksi Jennin tokot on niin hauskoja että tuskin vaikuttaa. Kaino aina piristyy treenien jälkeen (jos se on enään mahdollista enempää...).

Agi treeneissä keksiviikona Kaino oli suorastaan tykki. Olin jo päättänyt luopua koko jutusta, kun tuntuu ettei se ole hetkeen luistanu, mutta kyllä nyt taas huomasi kuinka paljon tuo nauttii siitä. Ihan uskomattomia ohjauskuvioita kärsi tehdä eikä neiti ollu moksiskaan pienistä kiiluksista yms! Vieläkö itse osaisi liikkua kettterämmin! Treenit tosin alkoi ikävästi kun olin lämppäämään menossa hajosi meiltä valjaat! No kun pantaa ei voi käyttää (saatiin hotspot niskaan...) niin hetken miettyä laitoin hihnan  takin maha hihnaan. = ) Hyvin toimi! Hieman vaan hirvitti jos tulee joku kriisi tilanne, mutta Kaino nyt voisi olla irtikin eikä ongelmaa tulis. kop kop koputetaan puuta tän lauseen jälkeen... Hieman kavereita hymyilytti kun tulin halliin! = ) = ) Radallahan ei sit tarvi mitään pantoja, joten tästäkin selvittiin pienen neuvokkuuden ansiosta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti