Uusiakin kuulumisia

Jottei ihan blogi olisi menneiden fiilistelyä laitetaan jotain uuttakin. =) tai ehkä hieman aasin siltana tuo mökkeily toimii, sillä sen jälkeen on tytöistä tullu ylimmät ystävykset! Vaikka ainahan tytöt on kimpassa viihtyny, mutta nykyisin alkaa olla patjoilla tunkua... En tiedä saiko pentujen saanti Kainon mammageenit niin heräämään että nykyisin on pinna huomattavasti pidempi kuin ennen.Nuttura on siis höllääntyny roimasti! =D Näin meillä nykyisin nukutaan ja iltaa vietetään.

Tästä siis kaikki lähti. Mökillä kun kulkeminen on vapaata sisään ja ulos, ei oikein tuo erihuoneissa pitäminen onnistunut. Siispä tytöt saivat hengailla missä milloinkin halusivat. Tosin näin alkuun pidettiin pientä hajurakoa kaveriin.

Nykyisin tilanne on tämä, patjalle ei mahdu kuin reunalle tai mutkalle. =) Hassua edes ajatella että tytöt olivat ennen sisällä erillään. No täytyy kuitenkin varmaan varulta käydä koputtamassa puuta ;D

Kaino ja Umppa ovat saaneet uuden huipun ystävän Ollista. Olli on likoista NIIIIIIN ihqu ettei toista. Kisa on aina kova kumpi pääsee likistelemään ja nuoleskelemaan sohvalle viereen. Tytöt siis todellakin lipsuttelevat Ollia! =D =D Tosin epäilen suresti, ettei rakkauden kohde ole ihan yhtä mielissään näistä rakkauden osoituksista... Tässäpä kuva Kainon tyylistä kuinka ollaan liki.

Umpan jalka kuntoutuu kovaa vauhtia. Vielähän se aikansa ottaa mutta onneksi tyttö jaksaa vieläkin olla iloinen ja pirteä. Tosin välillä tuskaa lenkeillä tuottaa siilet... Ne on Umpan mielestä hyvinkin mielenkiintoisia, niitä haluttaisiin jahdata ja niille on jopa haukuttukin! Vaikka lenkit on super lyhyitä, ne kyllä vastaa Mamille pidempääkin kun joutuu haukan lailla katsoon ettei tulisi yllätyksiä. Onneksi tytöt voi jo käyttää yhdessäkin, niin hieman tuo lenkitysurakka helpottui. =)

Kaino puolestaan on ollu todellinen toko-tykki. Aivan mielettömiä treenejä on tytön kanssa saanu vetää. Meidän murheliike tunnarikin on nyt menny sika hienosti!!!! No onneksi sen luoksetulon kanssa saa painia... Mutta kivaa on ollu kun näkee kuinka koira nauttii kun saa tehdä hommia!

Pappakoira on saanu nyt enempi viettää laatuaikaa maalla. Välillä poika pääsee tänne kaupungin sykkeeseen mieltä virkistään. Itse asiassa tänään saan taas Papan tänne sohvalle kainaloon!!!! On jo ollu super iso ikävä. Aina nämä paritkin päivät erossa tuntuu ihan viikoilta, vaikka tietääkin että pojalla on kaikki enempi kuin hyvin. Maanantaina käydäänkin Paukun ja Umpan kanssa Raijan luona Lemmikissä. Umpalta poistetaan tikit ja Paukun on aika saada joka puolivuotinen hormoonikuuri. En ole pappaa raskinu kastroida leikkauksella niin olen sen lääkkeillä sitten hoitanu. Pappa kun tahtoo tyttöjen juoksuista olla sen verta kierroksilla ettei se vanhalle pojalle enää tee hyvää.