Hoidossa

Pimuilla oli keskiviikkona oikein urakalla kaikkea kivaa. Aamu aloitettiin Kaisanluona hoidoissa. Vastaanottokomitea oli näin super iloisen näköisiä poikia.

Tosin M oli sitä mieltä et amazoonit on vain ja ainoastaan hänen ja blokkasi naperon sivuun. Tai napero ei vielä ole oikein päässyt muhkujen makuun. No kaikilla on oma naismakunsa. ;) Mut Ume oli ihan villinä ku näki Mököä piiiiiiiiiiitkästä aikaa. Hoitokin sujui mallikkaasti ja me sai kehuja kasvaneista lihaksistaan. On tassupohja tuottanu toivotunlaista tulosta. Ei kait se auta ku mamin nyt talvella siirtyä pois mukavuus alueeltaan ja ostaa sarjalippu vesitankkikävelyyn. Tankki kun on noille polvivammaisille uimista parempi vaihtoehto puhtaampien liikeratojen vuoksi.

Tietysti Kainokin pääsi Kaisan hoiviin. Hyvässä iskussa oli matamikin. Kiloja saatu pois ja pöhö laskenut. Sit me Kaisan kaa haluttii olla samiksia ja tehtiin somat paketit varpaisiin. No ei sentäs. Kaisa oli telonu omansa jo aijemmin ja minä ti iltana pamautin varpaani portaissa oikein kunnolla ovenpieleen. Rusaus vain kuului ja matkanteko tyssäsi siihen. Ume tietysti näki jotain kivaa siinäkintilanteess ja tuli tennari suussa höseltää mamin kimppuun. Piti sen tuskan huudon seassa sit huutaa pienellekki et antaa vähä tilaa... Ke aamuna varvas olikinjo ihan musta. Hieman on kävely ollu tuskaista. Mutta tietysti kun fyssarilla oltiin sain minäkin soman paketin ja pakkausvälineet kotiin vietäviksi. Samoin terveyssandaalit. Tunnetusti kun en kävele kuin korkkareilla... Siinä ollu kavereilla naurussa pidättelemistä ku nähneet mut kinkkasemassa sandaaleilla... =D

Illalla pimut pääsi sitten aktiivi koiralle treeneihin. Tai kaino pääsi ja kaduin illalla sitä katkerasti... Eiköhän ulos mennessä nti päättäny tehdä koikkaloikkaset ja mun varvas napsahti taas. Toisaalta lopputulos oli että jomotus laski... Olisiko napsahtanu paikoileen yms. Mut kipee se vieläkin on!

Koska kävely on ny mamilla super hidasta ollaan käyty metsässä että vähän saa pimut liikkua ripeämmin. Mutta kuten yleensä matka taittuu rauhallisesti pikku paineilla tauotettuna. Tällä kertaa metsästä kuului jotain tosi outoja jäniä ääniä. Paluumatkalla kuulin minäkin ne. Olisikohan joku metsäkone ollu puuhassa...

Tässä se paini osuus... Ikinä ei ne juoksuosuudet tallennu kameraan...

Ja Umen tuumaus hetki. Tytteli on kyllä väillä hassu näiden fiilistelyjen kaa. Tykkää katsella ja kuulostella luontoa. Ei siis onneksi jää ajatus jumii...

Illalla sittenunet on maittanu kun yöt alkanu viilentyä. On kyllä itsekki vetäny tosi pitkiä unia. Kohta jo liikaakin. =D Kaino on viihtyny omalla sohvallaan...

...ja Umppa korissa.