Onneksi nyt on jo sitä lunta niin on valoisampaa kuin näin joulun tienoilla. Tosin kolaus hommien puolesta tuota iloa ja valoa on tullu ihan riittävästi! Mutta kyllä se täytyy tunnustaa maisemn olevan kauniimpi kun vähän on puhdasta lunta maisemassa.
Lenkit aloitetaan nykyisin vauhdikkasti. Kainokin on löytänyt uudenvaihteen elämään. rva on kokoajan vauhdissa ja se on usein Kaino kuka aloittaa mylläykset yms kilpajuoksut. Ruokavalio siis toimii edelleen! Hienoa että sekin saatiin kuntoon. Vatsakin toiminu hienosti eikä enää kakka jumita niinkuin aijemmin. nak nak sitä hiivaakaan ei ole enää näkynyt.
Umppa nyt menee täysillä aina ja joka paikassa, lukuunottamatta rally-tokon juoksuosuutta... Siitä lisää hetkenpäästä.
PAkolliset poset tottakai! Tässä mun kauniit pimut Umppa ja Kaino. On ne niin mielettömän upeita vaikka ihan itse kehunkin. ;D
Montuilla on kyllä maisemat kohdillaan ja nää on kyllä koirien ja mamien unelma kuntoilupaikkoja.
Ja missä on Ume??? Umella oli jälleen camelbootsit jalassa ja nti veti ihan omia polkuja omaan tahtiin. Siellä se kivellä haistelee jotain korvat koristeena.
Kaikku jyrkänteenlaidalla tuskastuneena odottaa loppulaumaa saapuvaksi. Korviin vissiin sattui main huutaminen...
Ja taas se kieli! =D
Ja tottakai jyrkänteenlaidalla otettiin ne jytät ja mamin sydän oli sykkyrällä huolesta millloin jompikumpi (lue Ume) tipahtaa laidanyli tyhjyyteen. Neksuhan kerran vetäisi kunnon spurtit ja ei huomannu tien loppumista ajoissa ja tipahti pystysuoraa seinämää alaspäin! Onneksi ei silloinkaan sattunut mitää vahonkoa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti