Ihania kelejä

Vaikka meidän arkea varjostaakin suru ja tuska ollaan me osattu myös nauttia. Jäällä ollaan tänä talvena käyty todella ahkeraan ja Umpsikin on diagnoosiin saakka saanut olla könkkäsemässä omaan tahtiin mukana. Nyt alkaa jäällä olla jo niin huonot kelit ettei Umpsia olla otettu mukaan... Tosin mami on ehkä luvannut spessu aikaa Umpsille... ;) Umpsin kipulääkkeet on toimineet hyvin ja olen määrääkin hieman joutunut vähentämään kun vauhti alkoi jo päätä huimata! Miksi kävellä kun voi juosta TÄYSILLÄ. En ole moista kauheasti nyt arvostanut. Mutta lenkillä ollaan käyty korttelirallia, kun tyttö on halunnut käydä ja pyytänyt oikein ovella mukaan. Vauhti on sitten ollut Umpsin päätettävissä, paitsi se juoksu osuus.

Tässäpä kuva kooste muutamalta reissulta kun kelit olleet upeat. Aurinkoa ja kimaltelevia hankia. Nyt on suttuista, märkää ja apeaa.

Tehokaksikko takaapäin. Kaino 9v ei aio vielä jäädä pikku malille toiseksi!

Meidän perhe!

Niin tässä sitä taas mennään... Pikku malinois ja tankki. Mummolla on välillä ollut jäällä jopa niin kivaa, että on oikein yllyttänyt Patea leikkimään. Pate ei ihan vieläkään ole varma kannattaako moiseen kutsuun vastata kyllä ja on häipynyt vihellellen paikalta. Toisaalta viheltely voi välillä olla vaikeaa kun 1 kpl tankkeja rytisee täysillä päälle. ;) Pate on kyllä niin hauska ötökkä... Ja niin upea tässä laumassa kuinka osaa olla kunnioittava Kainoa kohtaan ja Umpsin kanssa ollaan sit kuin paita ja peppu. Nooo... välillä Umpsin arvostus taitaa olla aikas matalalla... Eräänä aamuna kun teimme lumitöitä pihalla yhdessä en ollut uskoa silmiäni ja olin jälleen kerran onnellinen ettei meillä ole naapureita. Umpsi lompsi rennon letkeästi pihalle ja kyykkäsi pissalle. Samalla sekunnilla pikku mali kipitti häntä tikkarilla Umpsin viereen ja NOSTI JALKAA!!!! Oikeesti O_o Mitä hittoa???!!! Kyllä pääsi sellaiset PRKLeet, että loppu se lorottaminen! Paitsi Umpsi hoiti homman loppuun ilman häiriintymistä. ;D

Umpsi on menossa mukana.

Lentävä Postimies. Vitsit kun kamera ei ikinä ehdi tallentaa näitä huippu hetkiä kunnolla. Ehkä vain pitäisi hommata parempi pokkari tai kantaa tota isompaa mukana.

Hetkellinen posetus. On se puikkonokkakin upea!

Ja paluu todellisuuteen.

Umpsissa oli joku huumaava haju. Kaino haisteli ja melkein maisteli Umpsia pitkän tovin. Tuskin ylläri ettei Umpsia moinen hirveästi taas häirinny. Toi Umpsin way of life on niin kadehdittava!

Kun tehokaksikko joutuu/pääsee lenkille (riippuu kummalta kysyy), Umpsi tarkkailee tilannetta omalta tähystys pisteeltään. Tää Umpsin rappusilla istumine on meillä jo ihan arkipäivää. Niin muistan vielä sen ensimmäisen kerran kun olimme lähdössä lenkille ja koirilla oli jo takit päällä ja mun puhelin soi. Siinä sitten aikani portailla istuin ja juttelin ja kun siitä nousin istui Umpsi mun tilalle rappusille todella kypsän näköisenä. =D Siitä lähtien portaat on ollu se juttu.

Tehotiimi käykin sitten lenkkejä kahdestaan. Välillä mennään näinkin rauhalliseen tahtiin ja välillä siellä jäällä sitten seotaan. Yleensä se on mummi joka sekoaa...

Patella ei ole tarvetta kiihtyillä kun lenkkeily lelu on vain mukana. Hauska aina katsella ihmisten reaktioita kun poika kantaa milloin hippoa milloin mitäkin suussaan. Tässä reissulla näyttäisi olleen "majava" mukana. Ihan takin karvareunuksesta on kyse. ;)

Loppuun vielä treeni kuulumisia. Patelle oon nyt koittanut ajaa tunnaria läpi kun se voittaja olisi muuten jo hallussa niin päästäisiin keväällä korkkaan sitten suorilta sekin luokka. No tänään Kaino päätti että myös hän haluaa tehdä tunnarin. Ja WAU millainen se oli!!!!! Laukalla kapuloille, tarkka nenätyö, oman merkkaus, nosto ja laukalla sivulle. Näki mummostakin kuinka ylpeä hän oli! Pääsi kerrankin tekee jotain oikeaa eikä vaan kaasuttelua. Itselle olikin nyt vaikeampi suhtautua isoon kohti laukkaavaan tankkiin joka toi kapulan suoraan sivulle. Alkuun olin että mihin se kimpoaa ku tottunut jo eteen palautuksiin. =D No sama fiilis oli vuosi sitten Paten kaa kun olo oli niin outo suoraan kohti laukkaavasta koirasta.