Meillä ei tosiaan kauaa paikoillaan pysytä vaan taas reissua pukkasi kohti Kemiä. Arvatenkin koirahommia oli tiedossa eli Kaino kävi taas pokkaamassa pystin itselleen. ;) Tosin tällä kertaa se ei ollut ihan niin läpituuletus juttu kuin Oulun näyttelyissä... Samalla reissulla käytiin ryhmiä odotelllessä tietysti Haaparannassa herkkuostoksilla mamille ja koirille.
Kuten jo paljastin oli pusujen paikka taas kehien jälkeen! Vitsit tuon mummon kanssa on nykyisin niin huippua harrastaa lajia ku lajia. Kaino on niin mukavan itsevarman letkeä, mutta samalla tulta ja tappuraa. Tuomari sai taas tuta miltä tuntuu kun lähes 10 vuotias veteraani tulee kehään rintarottingilla ja häntä tikkarina. Tietysti se tuomarikin tervehdittiin asiaan kuuluvalla riemulla.
Tässäpä arvostelu ja tulokset:
Erinom. kunnossa esitetty hyvin liikkuva veteraani jolla radunom. rungon mittasuhteet ja sopiva voimakkuus. Oikea päänmalli, jo hieman kuivunut kallo-osa ja kuono voisi olla täyteläisempi. Erinom kaula ja ylälinja. Riittävä raajaluusto. Esiintyy mallikkaasti. Ystävällinen, varma käytös.
VET ERI1 VET-ROP Tuomarina Marjo Järventölä
Tietysti Postimies oli retkellä mukana ja pääsi hengittää näyttelyn tunnelmaa turistina. Toisella kehäalueella ei ollut kuin pari kehää ja kehien vieressä oli mielettömän mahtava nurmikenttä vapaana. Me tietysti Paten kanssa näimme tilaisuutemme pikku TOKO treeniin. Poika oli taas mahtava seuraamisessa ja kaukoissa. Kaukojen aikana pari ulkomaalaista vanhempaa herrasmiestä jäi katsomaan mitä me puuhataan ja saatiin kehuja upeasta tekemisestä. =D Luoksetulo oli vähän nyt hidas kun ollaan toppeja otettu aikas paljon, mutta muutaman läpijuoksun jälkee Pate hoksi ettei himmailu kannata vaan sinne takapalkalle pääsee nopsempaa ku juoksee lujempaa. ;) Samoin ohjatun suuntatreeni oli hyvä. Ainoa miinus että lelu vähän oli piilossa Patella. Ilmeisesti oranssi-vihreä yhdistelmä on pojalle vaikea... Täytyy treenata. Mutta tässä huomasi hyvin kun koira tietää mitä haetaan löytää se kohteen vaikkei heti sitä huimaisikaan. Treenien päälle Postari sitten vain nautti elosta ja olosta! Parkkiksella otettiin vielä tunnarit joka on nyt ihan hajalla... Se lähti jo sujumaan mutta nyt otettu hirveä takapakki! Mut yleensä meillä on näiden takapakkien jälkeen, kun rauhallisesti vaan vääntää rautalangasta homma alkanut sujua hienosti. Naknak... peukut sille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti