Tänään me lähdettiin pahaa aavistamatta kauppareissulle ja tarkoitus oli kaupan jälkeen suunnata metsää lenkkeilemään. Toisin kuitenkin kävi, kaupan vieressä olikin match show alkamassa koirakaverin pihalla ja siinä sitten heräteostoksena päätin ilmoittaa molemmat koirat kisaan. Onneksi oli paperit jääneet autoon kun kävimme uudella koirakoulu Kismalla treeneissä.
Mummo oli ihan täpinöissään kun pääsi harrastamaan. Kehässä nuorempi sukupolvi vei voiton virkeämmällä esiintymisellä, vaikkakin mummo sai paljon kehuja. Saimme siis sinisen nauhan. Jos joku ei tiedä kuinka mätsärit pyörii niin tiivistettynä näin: 2 koiraa on yhtäaikaa kehässä ja tuomari palkitsee voittajan punaisella nauhalla ja häviäjä saa sinisen nauhan. Kun koirat ovat jaettu kahtia palaavat kaikki punaisen saaneet omaan jatkokehäänsä ja siniset omaansa ja niistä valitaan 4 parasta ja voittaja jatkaa sitten BIS kehään. Kategorioita on yleensä isot ja pienet aikuiset sekä pennut, joskus on myös veteraanit omanaan.
Pate oli tietysti myös mukana, tosin enempi keskityimme häiriön keskellä tokottamiseen. ;D Mutta Paten saalis oli myös sininnen nauha, mutta jatkokehään poika ei sitten enää päässyt kun se paikka oli mummolle varattu! Tosin kun saavuin Kainon kanssa takaisin lupautui kehätoimitsija esittämään Paten, mutta en siinä enää viitsinyt lähteä suhaamaan autolle koiraa hakemaan. Enkä ole ihan varma kuinka homma olisi toiminut, kun poika on niin mamman perään ettei aina suostu edes lenkille lähtemään jos minä jään kotiin odottamaan...
Mummo sitten tuttuun tyyliin korjasi potin ollen sinisten kolmas!!! Wuhuuuu!!!! Mummo rules!
Tässä onnellinen voittaja ja muuten vain onnellinen kisaaja. Ja mikä parasta kaikki kassista löytyneet herkut olivat mummolle sopivia! Paitsi karkkiaskin mami nappasi itselle. ;)
Tämmöinen ihanuus löytyi näyttelypaikalta!!! Mä en voinut kestää moista rakkauspakkausta!!!! Niun paljon suukkoja ja haleja en ole saanut piiiiiiitkäääään aikaan. Mikä nuori neiti! Hienosti hän osasi jo tokottaa ja tehdä hienon kontaktin. Ikää oli kokonaista 16 viikkoa jos oikein muistan. Mahtava luonne ja nättikin vielä. Nyt täytyy pitää silmät auki jos vaikka lenkillä törmäisimme tänän ihanuuteen.
Kaikkein parasta blogin päivityksessä on seura. Kun tämän muistaisi niin kaiken kiireen keskellä voisi istahtaa useamminkin kertomaan kuulumisia. Kaikku hoitaa assarin tehtävät oikealta puolelta Paten varmistaessa tekstin vasemmalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti