Kyyyyl-lä se nyt alkaa siltä vaikuttaa kun näitä päivityksiä kirjoittaa ja kuvia purkaa koneelle. =D Aina ollaan montuilla bodaamassa ja päivitykset toistaa itseään. Mutta luonnossa hermo lepää niin koirilla kuin ohjaajallakin.
Onneksi välillä on vähän tasaisempaakin pohjaa kävellä ja tutkia maastoa.
Pakolliset poset. Pate jaksaa, jaksaa, jaksaa... Ylläri, meillä on keppi motivaattorina. =D Mummo taas alkaa vähän jo hyytyy, hyytyy, hyytyy kun ei kepit kauheasti huvita!
Pakkohan se on pikku malistakin laittaa yksilö poset. On se upea tikkujalka!
Kuikistus.
Ja mitä malinois edellä niin mummot edelleen perässä... Asenteella!
Yhteisposet. Kesken lenkin kuvaus ilma muuttui totaali tuhrusta totaali upeaksi! Vitsit kuin paljon pala aurinkoa muuttaa kuvaa.
Ja taas mennään. Keppileikit ei käy tylsäksi koskaan.
Paitsi ehkä mummosta joka tähyilee jo jotain aivan muuta. Toi kirmaaminen on jo niin nähty!
Upeus ja kauneus!!! Mun sydön aina pakahtuu, kun mummo päättää olla upea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti