Uusi vuosi ja uudet kujeet

Oikein ihanaa uutta vuotta kaikille!

Ja iso kiitos kaikille meidän elämää seuranneille  ❤️

Nyt kun talossa ei ole yhtään bullmastiffia niin bullmailua jää määrittelemättömälle tauolle. Malinoisin kanssa kun nuita bullmia on paljon vähemmän elämässä. 😉 Postimiehen ja minun elämää voi edelleen seurata instagramin puolella. Meidät löytää @bullmailua nimimerkin takaa.

Tässäpä vielä kerran kaikki blogissa esiintyneet tähdet.

Se ihka ensimmäinen bullmastiffi talossa oli Bullcastle's Red Baron aka Paukku, hra Paroni, kapteeni kalmahenki. Vajaa 80kg sylikoiraa. Hänen kanssaan otettiin torkut jos toisetkin lusikassa ja opeteltiin koira harrastamisen aakkosia.

Tässä välissä talossa kävi myös Santra mutta hän ei blogiin ehtinyt. Seuraavana taloon muutti Big Ida Red Like Copper aka Neksu, musta Kostaja, Nella, Mummokoira 5 vuoden iässä. Neksun kanssa sitten pääsin jo kokeilemaan kisaamista oikein tosissaan ja saatiinpa me myös agilityssä parit nolla radat!

Sitten saatiinkin blogin ehkä isoin stara Lisbethin Sweet Dream eli Kaino-Vieno, Mupelo, pömpöm, kakkis, räkis, Mummokoira ja ja ja... Rakkaalla lapsella on Super monta lempinimeä! Kainohan oli Paukun tyttö mikäli kaikki eivät sitä ole tiennyt. 😊 Kainon saavutukset taitaakin blogin lukijoille ollakkin aika selvät ... Ehkä elämäni koira kenen kanssa koettiin niin paljon elämän iloja ja suruja.

Seuraavaksi saapui the koira Umppa-Lumppa Lisbethin Be My Sunshine reilun 6kk iässä. Epäilen ettei toista samanlaista hömelöä tulee koskaa tulemaan  ❤️ Umppa eli elämänsä isolla sydämellä rakastaen kaikkea ja kaikkia, paitsi silloin kun piti saada mököttää ... Umehan oli Kainon siskon tyttö että sama suku jatkui meidän bm laumassa.

Näistä väärän rotuisista tuli taloon ekana Tärppä eli Kutinan Xepper noin 10kkn iässä. Täpälle ei niin montaa lempinimeä ehtinyt kertyä mutta pysyvät jäljet hänen persoona kylläkin jätti jälkeensä. Täpä ei meitä ehtinyt sulostuttaa (itseasiassa Täpän nimi olikin Sulo tullessa 😎) kuin niin puoli vuotta kun Tärppä piti laittaa pilven reunalle.  Täpän erikoisuus oli kuperkeikat.

Talon tämän hetken vahti onkin jo hyvin tuttu kaikille eli Postimies Pate virallisemmin A. Le Coq vom Clan der Wölfe. Postari saapui taloon noin 6 vuotiaana ja vaihtoi lennossa lajin iposta tokoon. Postimies on kyllä huipuista huipuin ja häneen ihastuu niin käyttö puolen ihmiset kuin pikku fifienkin ohjaajat  Postimies on täydellinen paketti ja onkin jo 3 vuoden aikana ansainnut lisä nimen Puudeli - Pate. 💓

Ihanaa Joulua!

 Kylläpä oli haastavaa ottaa joulukuvaa ihan vain yhdellä koiralla, mutta josko määrä korvaa laadun. ;D Postimies on todella oppinut poseeramisen taidon mestareilta! Näiden kuvien myötä oikein ihanaa joulua ja riemukasta uutta vuotta kaikille!

Viimeinen päivä

Se ihan viimeinen päivä me vietettiin mummolassa, Kainon suosikki paikassa. Mummolassa on aina lupa köllötellä olohuoneessa huomionkeskipisteessä aina kun huvittaa. Myös namien saanti on mummolassa taattu! Kuuluu mummoloiden peruspakettiin. Mummolan vieressä on myös ihana pikkumetsä joka on koirille hyvinkin tuttu yökyläilyiltä, sinne mekin suunnattiin sille viimeiselle lenkille haistelemaan ja maistelemaan maailman tuoksuja ja makuja.

Mamin tuntien ei kimppa poseilta vältytty tälläkään kertaa ja pariskunta hoiti homman raudankovalla ammattitaidolla.

Ja tietysti ne mummon yksilöposetkin.

Emme sitten ikinä selvittäneet tarkkaa syytä miksi Kainon kunto heikkeni niin rajusti ja mikä oli lopullinen syy. Vahva epäily on se maksa joka jo vuosia sitten sanoi yhteistyökyvyn poikki. Oireet viittasivat kyllä maksaan vilunväreineen ja huonovointisuudella. Onneksi tuohon huonoon vointii auttoi viimeisinä aikoina ruuan vaihto ja oksentelu ja sisälle pissaaminen loppui. Kun saavuimme luottoeläinlääkäriin Lemmikkiin ei meidän tarvinnut Riitta-Liisan kanssa paljoa puhua onko päätös oikea vai ei. Sen verran oli mummokoiran olemus kuihtunut lyhyessä aikaa, että aika oli kyllä tullut. Näin viikkoja tapauksesta alkaa tulla se huojennus, että osasi tehdä päätöksen ja pysyä siinä. Näin mieleen jää ihania muistoja kaikesta mitä teimme yhdessä, eikä sitä hätää ja tuskaa, jos kunto olisi lopullisesti romahtanut. Tosiaan mummokoiran maksa-arvo ALT on jo vuosia ollut 500-600 luvun tienoilla kun se pitäisi olla 10-125. Kesällähän arvo nousiva niin reilusti ettei mittari näyttänyt enää ALTin kohdalla kuin >1000. Toinen maksa-arvo ALKP olikin jo 1485, kun sen pitäisi olla 23-212.  Nämä tiedot jo kertoivat lopun lähestyvän. Siitä huolimatta Kaino eli ihan täysipäiväistä koiranelämää treeneineen, lenkkeineen ja harrastuksineen. Jopa näyttelyissä käytiin loppuunsaakka hienosti pärjäten! Messukeskukseenkin ehdin Kainon ilmoittaa, mutta loppu tuli niin yllättäen ettei sinne sitten koskaan päästy. Vielä täytyy kiittää Showlinkkiä ihanan osaanottavasta palvelusta ja me saatiin myös ilmottaumismaksut takaisin.

Arkistojen kätköistä

Ihan oli tämmöinen eeppinen luontopolku reisuu jäänyt päivittämättä. Vakkari posetukset kielellä ja ilman.

Ja yksi onnistunutkin otos oli joukossa.

Ja mummokoira sellaisena kun me hänet muistetaan. Totinen kun mikä, mutta pinnan alla kuplii. ;)

Ja tässä se eeppinen osa. Siis Kainolla oli nyt lopussa pakko päästä aina kahlailemaan lenkillä mikäli mahdollisuus aukeni. Kumma homma kun maksan tuhoutumisen pitäisi aiheuttaa vilun väreitä, mutta ottaa noista mummokoirien ajatuksen juoksuista aina selvää. =D