Arkistojen kätköistä

Ihan oli tämmöinen eeppinen luontopolku reisuu jäänyt päivittämättä. Vakkari posetukset kielellä ja ilman.

Ja yksi onnistunutkin otos oli joukossa.

Ja mummokoira sellaisena kun me hänet muistetaan. Totinen kun mikä, mutta pinnan alla kuplii. ;)

Ja tässä se eeppinen osa. Siis Kainolla oli nyt lopussa pakko päästä aina kahlailemaan lenkillä mikäli mahdollisuus aukeni. Kumma homma kun maksan tuhoutumisen pitäisi aiheuttaa vilun väreitä, mutta ottaa noista mummokoirien ajatuksen juoksuista aina selvää. =D