Vielä tekee tiukkaa kirjoittaa mummokoirasta. Luopuminen on ain raskasta, mutta joidenkin kohdalla se on vieläkin rankempaa. Meillä oli Kainon kanssa todellinen tyttöjentiimi loppuun asti. Jos jotain ihanaa niin Kaino sai lähteä pilvenreunalle kumirouhetta anturoiden välissä ihan kirjaimellisesti. Viimeiset yhteiset viikot vietettiin tutuissa Haukkukeitaan maisemissa todella tiiviisti lenkkeillen ja treenaillen. Mummo suoratsaan rakasti kun pääsi mukaan hallille. Tässäpä kuva satoa meidän viimeisiltä yhteisiltä ajoilta. Tässä kohta oli toiveet vielä korkealla että matkaa saataisiin vielä jatkaa pitkäänkin lisää.
Tää hullunkurinen pariskunta saa mut aina hymyilemään oli tilanne mikä vain. Vielä nytkin. =D
Haukkukeitaalla on ihanat ulkoilumaastot ympärillä. Tää polku oli meidän vakireitti kun Kaino oli vielä uraansa aloitteleva harrastuskoira.
PK-kentän laidalle paistoi aurinko ihanasti. En tiedä nauttiko kuvaus kohteet auringosta ihan niin paljon kun minä... Lämmöstä ainakin, auringonsäteistä silmissä tuskin.
Ja ne treenitkin ikuistettiin videolle. Ruutu meni yhtä hienosti kuin nuorenakin. Ruutu oli aina Kainon pravuuriliike ja tuomarit olivat ihmeissään kun sora ja hiekka pöllysi kun nti ampaisi käskystä liikkeelle!
Tunnarin kanssa me taisteltiin ja taisteltiin, mutta heti kun mami osasi oikein kertoa mitä siinä haetaan niin sinne se upposi bullmastiffinkin aivoihin. Tässä tetstit miten se tehtiinkään. Eka kierroksella tuli aivorupsu...
Toinen kierros olikin sit priimaa!
Tietysti treenien päälle me tehdään aina loppulenkit. Kainohan veti loppuun asti pitkät lenkit aamuin illoin. Jos mummoa ei huvittanut ei ollut pakko lähteä mukaan, mutta aika usein se huvitti. No ihan viimeisinä päivinä mummo keksi oikopolut ja heti kun tarpeet oli tehty vedettiin lyhintä reittiä kotiin. =D Siinä kohtaa se olikin jo sallittua.
No tää on ihan meidän viimeisiltä metsälenkiltä. Kainon ilme on hulvaton. On varmaan kaikille selvää mitä mieltä mummokoira oli tuosta kepistä ja ylipirteästä malinoisista. ;D
Ja vielä Postimiehen poset, kun käytiin mökillä. Mummo ei reissuun päässyt, vaikka oli vielä launataina hyvässä iskussa. Sunnuntai iltana mummokoiran kunto alkoi romahtaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti