Elämän ihanuutta ja järkytyksiä

Meillä on tullut koirille kova kisa kuka pääsee BOTti patjalle unille. Tuo BOTtihan on meillä jo vanha tuttu ja itseasiassa tuo ruskea sänkykin sen alla, mutta kun tuossa viimekuussa sain ommeltua meidän vanhasta petarista autoon uudet patjat (nyt siis kummassakin osastossa samanlaiset) jäi siitä patjasta suikaleita yli. Tuossa ne varastossa oli odottanut kaatiskuormaa, kun sain ajatukset täyttää tuon sängyn patjan "petari hakkeluksella". Vaikka sänky ei ole kauhean vanha, tuntuu noissa perus koirasängyissä olevan patjat aika nopeasti luttaantuvaa mallia. Nyt on patja ihanan napakka, mutta joustavan pehmeä. = ) Vieläkö BOTti ihanasti lämmittää niin mitä muuta bullmastiffit voisi enää toivoa?

Tässäpä näytteet kaikilta ruttunaamoilta:

Sitten niihin ikäviin uutisiin. Paukku sai meillä jälleen sydämet hyppäämään. Herra tuli tiistai iltana pihalta sisään ja sen jälkeen oikein parkui kun yritti istua, mennä makuulle yms. Ja tietty jalkaan ei laitettu painoa ollenkaan ja refleksitkään ei toiminut oikein! Päätin katsoa aamuun josko pari rimadyliä tekisi tehtävänsä yön aikana, mutta mitä vielä. Herra oli aamulla vieläkin huonompi jos mahdollista. Kysyin heti aamulla Kaisalta voiko Paukkua tuoda aamun fysioon ja ohjeena oli, ettei kannata tuoda, vaan viedä lääkäriin kuvattavaksi. No me tyttöjen kanssa käytiin kaikki kolme rentoutumassa Kaisan hoidossa ja samalla reissulla soitin Lemmikkiin Raijalle aikaa. Kuvissa ei näkynyt mitään entuudestaan poikkeavaa, joten jäljelle jäi ajatus, että kaikki vanhuuden vaivat yhdistettynä johonkin kevätjuhlaliikkeeseen on aiheuttanut jotain kivuliasta. Mukaan saatiin läjäpäin lääkkeitä. Pelkäsin jo pahinta, mutta mitä vielä, pappa näytti jälleen kerran mistä hänet on tehty! Päivän lääkekuurin ja BOTti hoidon jälkeen alkoi jo valoa näkyä ja tällä hetkellä on herra jo ihan liikuntakykyinen ja ruoka maistuu! Makuupaikka oli hieman hakusessa, mutta onneksi Kepo keksi kantaa (siis raahasi) tuon koirien futonin alakertaan. Se tuntuu olevan loistava patja toipilaan nukkua. Futoni kun on sen verta "kova", että siitä pääsee hyvin liikkeelle ja on muutenkin hyvä nukkuma alusta. Ja kyllä taas saa huomata tuon BOTin tehokkuuden! Onneksi meillä on tuo Kainon "verkkatakki" sen verta reilu että sai naruja löysäämällä sopivaksi Paukulle, ei tule kuuma kun Paukulla on vain tuo toppa versio itsellä. ; )

Kaino tykkäsi taas olla Kaisan hoidossa eikä isompia jumeja löytyny. Ainahan meillä jotain on... = ) = ) = ) Laitettiin myös nesteen poisto neulat, kun juoksut tuloillaan ja Kainolla tahtoo hieman turvottaa tuo odotusaika. Ai, täytyykin myös mainita, kun samaisella reissulla päästin tytön pellolle irti hoidon jälkeen oli aikamoisen hienot topit, kun pyysin odottamaan mutkissa yms! Tuommoiset kun sais kisoihin.... Tähän on syynä, että jouduin ojentamaan ntiä lenkillä oikein kunnolla. Nyt kun on pentu lenkkikaverina, tahtoo Kaino olettaa turvallisuuden olevan hänen harteillaan. Näin ollen saatiin pientä pullistelua räykyttävien pikkukoirien kohdalla... Jouduin käyttämään kaikki tunnetut kirosanat, kun ojensin tyttöa. Kaino yritti alkuun heittää leikiksi, mutta ilmeisesti Mamin tykyttävät otsasuonet saivat tytön kuiten luopumaan aikeistaan nopeasti! No olihan tämä jo TOINEN kerta meillä. Edellisen kerran Kaino sai kyytiä n. vuoden vanhana kun päätti metsässä ettei anna kiinni. = ) Eipä ole siitäkään ollut senkoommin ongelmaa. Täytyy kyllä myöntää, että tuo on bullmastiffiksi ihanan "uskovainen"!

Umppakin pääsi kokeilemaan fysiota. Tosin ihan kokeilu mielessä pelkällä hieronnalla. Alkuun pentu oli ihan kauhuissaan miksi hänet pakotetaan olemaan kyljellään lattialla, mutta ei menny kauaa, kun hengitys alkoi olla raskaampaa! ; ) Ja tietystihän me niitä jumejakin löysimme = ) = ) Mutta nyt on takatuupparit "jumeista" vapaat ja voi taas mamia uhmata uusilla voimilla!

Loppuun vielä aiheeseen liittyvä kevennys. Tässäpä Umppa ja Pappa vetää sulassa sovussa hirsiä. Kerrankin tuo ikiliikkuja on Paukun mieleisessä vireessä.