Kesää on onneksi vielä jäljellä vaikka elokuulle siirryttiinkin. Yllättäen ollaan aikaa vietetty rantsuillen ihan jopa kyllästymiseen asti... ; ) Tai emme ehkä kuitenkaan vielä pimatsujen kanssa allekirjoita tuota lausetta. Mutta lomailuun kelit ovat suurimmaksi osaksi olleet täydelliset, sadepäivinä ollaan sitten kaivauduttu sohvanpohjalle viltteihin. Työt onkin sitten jääneet vähmemmälle. KaikkuViekun kanssa tokot on ollu kyllä niin säästöliekillä, mutta ne harvat kerrat ovat olleet senkin edestä laatua. Umppa oli ilmoitettu näyttelyihinkin, mutta Umppa hoiti homman perinteeksi muodostuneella tavalla ollen kipeänä, tällä kertaa pissatulehdus... HUOH... Nyt taidan jo uskoa etten ilmoita tyttöä kehään! Vaikka neidosta alkaa pikku hiljaa kuoriutua aikas vetävä pakkaus. ;D
Tässä pari upeaa posea tytöstä!
Täti Kainosta ei olekaan sitten ihan niin mairittelevia otoksia. Vaikka
mamin supersuokkari on aina niin ihana! Meille kaikille kolmelle on tää kesä ollu aikas pöpörikas ja näin Kainokin sai korvatulehduksen poikasen vaivoikseen, mutta onneksi tauti on hellittänyt ihan kotikonstein eikä lääkäriin ole tarvinnut lähteä. =)
Rantsusta löytyi ihmeellinen kivi jota pällisteltiin yksin ja
yhdessä. Hassua katsoa kun molemmat palasivat kivelle jatkuvasti. Ehkäpä siellä oli jotain mitä mamin oli hyväkin olla näkemättä...
Välillä kytättiin "naapureitakin". Tytöt olivat kovasti kiinnostuneita lapsiperheen rantsuilusta, mutta kiltisti pysyivät omalla tontilla.
Kainon rantsuluun kuluu nykyisin kepit. Niitä onneksi löytyy isompia ja pienenpiä mitä voi ajankuluksi jyrskätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti