Pientä murhetta ja suurta iloa

 Mamin pieni super-rakas Kaikku-kainalokaveri on nyt huonona. Tätä murhetta ei taas jaksais, mutta onneksi on valoa tunelin päässä. Kainon tila huononi viikonloppuna ja pieni alkoi kellertämään. Siitä jo arvasin ettei kaikki ole hyvin. Onneksi pääsimme heti maanantai aamuna lääkäriin tutkimuksiin. Niinhän siinä kävi kun pelkäsinkin että maksahan sieltä oli menny. =( Ainoana lohtuna nyt on, että kaikki muut veriarvot oli hyviä. Samoin ultrassa ja röngtenissä ei löytyny mitään ihmeellistä mikä selittäisi tilan. Itsehän tässä maalailee jo kaikkea seinille... Esim sen vaisuuden ja turpoilun ennen tätä kaikkea, olisiko se maksa alkanu jo mennä??? Ja päällimmäisenä mielessä,et "ei taas!!!!". Neksulta se maksa tosahti sillo 11vuotiaana. No ei pidä vaipua synkkyyteen asian suhteen vaan ajatella positiivisesti eteenpäin! =) Loppuviikosta ollaan jo paljon viisaampia asian suhteen.

Ume kasvanu nyt muutenkin kuin kilojen muodossa. Perjantaina kun kävimme hakeen Kainolle uudet lääkkeet (silloin vielä epäilimme antibioottien sopivuutta) kävi Umppa samalla reissulla puntarilla. Lukemat näytti hurjat 58,3kg! mutta siihen henkiseen kasvuun... Nakkasin tuohon eteisenlattialle tuon viltin ihan sillä josko Kaino haluaisi oksentaa siihen eikä matoille (ne oksut on kyllä löytyny aina sängystä... taitaa futoni lähteä kaatikselle tän keikan jälkeen vaikkakin peittoja on päällä ollu ja pesty). Ume on ottanut tästä kovasta unipaikasta itselleen vakipaikan. Siitä kun näkee ja kuulee kuinka tätsy voi, mutta samalla tätsy saa olla oman kömmänän rauhassa. Ume, the rakkaus pakkaus!

Sen verran kuitenkin antibiooteista oli jo riemua, että hengitys ei enää Kainolla haise, samoin tassu nousi pyydettäessä. Huonovointisuuteen hain lauantaina antibsinejä jonka jälkeen Kaino sai nukuttua näin rennosti. Tässä jos katsoo näkee kuinka kieli on jo alkanut kellertää... =/

Umppa puolestaan onsaanu viihdxyttää poikia joten riemuakin on ollut tässä torpassa. Umpan uusin bestis on ehdottomasti Jymy. Jymyn kaa jaksetaan kirmata ja juosta melkee koko tunnin lenkki. Ihan jos jo aussi pojallakin alkoi vähän väsymisen merkkejä olla loopulenkistä näkyvissä,niin jos se bullmastiffikin saa jo siinä kohden hyytyä. ;D Mökö sitten pomona käy välillä räkyttämässä ryhmärämälle tahtia ja kuria.

Koirakuiskaaja työssään, jottai poseuskuvakin saataisiin otettua.

Jymy oli ekaksi et "saiko tää jätti enempi makkaraa ku mä?"

Mut seuraava otos olikin jo näin komea!

Ja kuka onkaan se kiltti ja tottelevainen? ;D

Ja sitten taas mentiin. Vähän pelotti, et kolmikko vetää reunalta alas, mutta onneksi tapaturmilta vältyttiin.